Terveyteen liittyvä elämänlaatu laitoskuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa : RAND-36-mittarin soveltuvuus työikäisten laitoskuntoutuksen ongelmaprofiilin määrittämiseen ja kuntoutuksen vaikutusten arvioimiseen

The aim of the present research was to examine the validity of the RAND-36 measure of health-related quality of life among the working age rehabilitation clients. The research included two cross-sectional studies and one follow-up study. The subjects of the first study (n = 794) participated in the first period of the five following types of rehabilitation: occupationally oriented medical rehabilitation, musculoskeletal rehabilitation, medical rehabilitation for job burnout, rehabilitation for supporting the work ability and capacity of disabled subjects (vocational rehabilitation) and individualized rehabilitation between October 2000 and October 2001. The subjects of the second study (n = 990) participated in the same rehabilitation during their first rehabilitation period between May 2007 and May 2008. The first subjects participated in a follow-up period no later than May 2003 with the exception of the individual rehabilitation clients (n = 588). Based on the ICF classification, the RAND-36 provides a diverse measure of the health-related quality of life and of the capacity for subjective, perceived physical and psycho-social functioning. The construct properties of the RAND-36 measure proved to be very consistent on the basis of both the cluster and confirmatory factor analyses. At the group level, the RAND-36 measure was shown to be illustrative and sensitive in differentiating the clients’ rehabilitation needs. The results of cluster analyses with the two cross-sectional data indicated a consistent five-cluster solution of rehabilitation groups on the basis of the eight subscales of health-related quality of life. Each of these clusters represented a clear difference in their need for rehabilitation. The RAND-36 measure proved to be sensitive to change. The changes observed in the pre- and post-conditions in relation to all the subscales of quality of life were statistically significant. Depending on the rehabilitation type, different changes in the subscales of the measure were observed, and these changes corresponded to the different emphasis and goals of the specific type of rehabilitation intervention. Similarly, changes in the subscales of the measure were observed in relation to the RAND groups formed by cluster analysis, which were logical and corresponded to the problem profiles of these groups. The confirmatory factor analysis indicated a two-factor solution: an index of the capacity for physical functioning (self-rated general health, bodily pain, physical functioning, physical role functioning) and an index of the capacity for psycho-social functioning (psychological well-being, social functioning, psychological role functioning and energy). These two indices describing functional capacity proved also to be sensitive to change. This two-factor solution seems to be usable for group level analyses when assessing the effects of rehabilitation. The moderately strong correlation between the RAND-36 and work ability index suggests that they partly measure the same phenomenon: perceived health-related quality of life, subjective capacity for activity and perceived work ability have strong links. As expected, the capacity for physical functioning had a stronger correlation with work ability index than with the capacity for psycho-social functioning. According to the present research, the RAND-36 measure can be considered as a screening method for rehabilitation orientation in relation to rehabilitation needs and as a follow-up measure for the health-related quality of life among the working age clients. The RAND-36 measure is also shown to be a useful instrument in estimating the benefits of rehabilitation as well as in effectiveness research.KUNTOUTUKSEN VAIKUTTAVUUTTA PITÄÄ MITATA LUOTETTAVASTI Hyvään kuntoutuskäytäntöön liittyy toiminnan arviointi ja tavoitteiden saavuttamisen mittaaminen luotettavilla menetelmillä. Kuntoutuskäytössä on mittareita, joiden erottelukyvystä ja toimivuudesta kuntoutuksen tavoitteiden toteutumisen seurannassa ei ole tutkittua tietoa. Elämänlaatu ja erityisesti terveyteen liittyvä elämänlaatu on yleistynyt kuntoutuksen vaikuttavuuden mittarina. Sen mittaamiseen on useita vaihtoehtoja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kansainvälisesti eniten käytetyn terveyteen liittyvän elämänlaadun mittarin (RAND-36) käyttökelpoisuutta ja soveltuvuutta työikäisten laitoskuntoutuksessa. Tutkimusaineisto muodostui kahtena eri ajanjaksona kuntoutukseen ohjautuneista työssäkäyvistä miehistä ja naisista. Erityisenä tavoitteena oli selvittää mittarin soveltuvuutta 1) kuntoutuksen lähtötilanteessa kuntoutustarpeen kartoittamiseen ja 2) kuntoutuksen vaikutusten arvioimiseen. Tulokset tukevat oletusta, että RAND-36-mittari on riittävän herkkä ja luotettava mittaamaan kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnin kannalta tärkeitä asioita. Täten tutkimus avaa mahdollisuuden laajemmille jatkotutkimuksille elämänlaadun ja työkyvyn yhteyksien selvittelyssä. Tutkimus osoitti RAND-36-mittarilla arvioituna kuntoutukseen ohjautuneilla olevan väestöarvoihin verrattuna alentunut terveyteen liittyvä elämänlaatu. Tutkimuksen mukaan kuntoutujien kuntoutustarpeet perustuvat viiteen erilaiseen ongelmaprofiiliin, terveyteen liittyvän elämänlaadun eri osa-alueiden perusteella arvioituna. RAND-36-mittari kuvaa monipuolisesti kuntoutujien terveyteen liittyvää elämänlaatua ja subjektiivisia, kokemuksellisia fyysisen sekä psykososiaalisen työ- ja toimintakyvyn edellytyksiä. Kahtena eri ajankohtana kerätyn aineiston eri kuntoutusmuotoryhmien ominaisuuksien vertailu Kelan valintakriteereihin osoitti kuntoutuksen ohjautumisen kehittyneen myönteiseen, mutta samalla haasteellisempaan suuntaan. Kuntoutustarpeet painottuvat aiempaa enemmän psykososiaalisille osa-alueille. Kuntoutujien ohjautumiseksi heille parhaiten soveltuvaan kuntoutusmuotoon voisi olla perusteltua arvioida RAND-36-mittarilla yksilöllisiä fyysisen ja psykososiaalisen toimintakyvyn edellytyksiä jo kuntoutusmuodon valintavaiheessa. RAND-36-mittarin ja työkykyindeksin kohtalaisen voimakas korrelaatio viittaa siihen, että ne mittaavat osittain samaa ilmiötä: koettu terveyteen liittyvä elämänlaatu, subjektiiviset toimintakyvyn edellytykset ja koettu työkyky ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. RAND-36-mittari osoittautui muutosherkäksi, ja se kuvastaa kuntoutuksen vaikutuksia loogisella tavalla. Ennakko-oletuksesta poiketen myös hyvin varhaisen vaiheen kuntoutuksessa (Aslak-kuntoutus) havaittiin tilastollisesti ja kliinisesti merkitseviä muutoksia toiminta- ja työkyvyn edellytyksissä. RAND-36-mittarilla arvioituna pidemmälle edenneitä toiminta- ja työkykyongelmia omanneet (Tyk-kuntoutujat, moniongelmaiset ja alimpaan työkykyluokkaan sijoittuneet) saivat kuitenkin suurimman välittömän hyödyn kuntoutuksesta. Tämän tutkimuksen perusteella RAND-36-mittari on varteenotettava vaihtoehto työikäisten (laitos)kuntoutuksen orientoivana kuntoutustarpeen seulontamenetelmänä ja terveyteen liittyvän elämänlaadun seurantamittarina. Tutkimusaineiston perusteella sen voi arvioida olevan käyttökelpoinen myös kuntoutuksen vaikutusten arvioinnissa ja vaikuttavuustutkimuksissa

Deep brain stimulation for monogenic Parkinson's disease : a systematic review

Deep brain stimulation (DBS) is an effective treatment for Parkinson's disease (PD) patients with motor fluctuations and dyskinesias. The key DBS efficacy studies were performed in PD patients with unknown genotypes; however, given the estimated monogenic mutation prevalence of approximately 5-10%, most commonly LRRK2, PRKN, PINK1 and SNCA, and risk-increasing genetic factors such as GBA, proper characterization is becoming increasingly relevant. We performed a systematic review of 46 studies that reported DBS effects in 221 genetic PD patients. The results suggest that monogenic PD patients have variable DBS benefit depending on the mutated gene. Outcome appears excellent in patients with the most common LRRK2 mutation, p.G2019S, and good in patients with PRKN mutations but poor in patients with the more rare LRRK2 p.R1441G mutation. The overall benefit of DBS in SNCA, GBA and LRRK2 p.T2031S mutations may be compromised due to rapid progression of cognitive and neuropsychiatric symptoms. In the presence of other mutations, the motor changes in DBS-treated monogenic PD patients appear comparable to those of the general PD population.Peer reviewe

Maslachin yleisen työuupumuksen arviointimenetelmän (MBI-GS) rakenne ja pysyvyys: pitkittäistutkimus kuntoutusasiakkaiden keskuudessa

Tämän pitkittäistutkimuksen tavoitteena on tarkastella Maslachin yleisen työuupumuksen arviointimenetelmän (MBI-GS) rakennetta ja sen ajallista pysyvyyttä. MBI-GS on kansainvälisesti tunnetuin ja käytetyin työuupumuskysely, mutta sen aikaisempi tutkimus on rajoittunut poikkileikkausasetelmiin sekä työtekijäaineistoihin, joissa työuupumusoireilu on ollut vähäistä. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu työntekijöistä, jotka ovat hakeutuneet kuntoutukseen erilaisten työhön liittyvien terveys- ja hyvinvointiongelmien vuoksi. Kuntoutujat täyttivät MBI-GS-työuupumuskyselyn kuntoutukseen tullessa (T1 n = 155) sekä 4 kuukautta tämän jälkeen (T2 n = 140). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että MBI-GS- menetelmän rakenne koostuu kolmesta faktorista, jotka ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys sekä heikentynyt ammatillinen itsetunto. Tämän faktorirakenteen havaittiin olevan ajallisesti pysyvä, joten kyselyn rakennevaliditeettia voidaan pitää hyvänä. Tulokset osoittivat myös, että heikentynyt ammatillinen itsetunto on keskeisempi työuupumussyndrooman oire kuin aikaisemmista tutkimustuloksista, jotka pohjautuvat suhteellisen hyvinvoivien työntekijöiden analysoimiseen, voisi päätellä

Työuupumuksen kehityspolut kuntoutuksessa: henkilösuuntautunut näkökulma

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työikäisten kuntoutujien (N = 85) työuupumuksen kehityspolkuja vuoden kestävän kuntoutuksen ja puolen vuoden seurannan aikana. Lisäksi tutkittiin taustamuuttujien, työuupumuksen ennakoijien ja seurausten yhteyttä työuupumuksen kehityspolkuihin. Neljän mittauksen perusteella yhteensä puolentoista vuoden aikana aineistosta löytyi kolme kehityspolkuryhmää: lievästi työuupuneet (n = 39); työuupuneet – hyötyneet (n = 29); sekä työuupuneet – ei-hyötyneet (n = 17). Hyötymisen kriteerinä pidettiin työuupumusoireiden vähenemistä. Työuupumuksesta toipuminen oli yhteydessä voimavarojen lisääntymiseen ja vaatimusten vähenemiseen työssä sekä työtyytyväisyyden lisääntymiseen ja masentuneisuuden vähenemiseen. Työuupumuskuntoutuksen tarkempi kohdentaminen on tarpeen, sillä kuntoutuksessa oli toisaalta vähäisistä työuupumusoireista kärsiviä kuntoutujia ja toisaalta kuntoutujia, jotka pääsivät mahdollisesti kuntoutukseen liian myöhään

Deep brain stimulation for monogenic Parkinson’s disease: a systematic review

Deep brain stimulation (DBS) is an effective treatment for Parkinson’s disease (PD) patients with motor fluctuations and dyskinesias. The key DBS efficacy studies were performed in PD patients with unknown genotypes; however, given the estimated monogenic mutation prevalence of approximately 5–10%, most commonly LRRK2, PRKN, PINK1 and SNCA, and risk-increasing genetic factors such as GBA, proper characterization is becoming increasingly relevant. We performed a systematic review of 46 studies that reported DBS effects in 221 genetic PD patients. The results suggest that monogenic PD patients have variable DBS benefit depending on the mutated gene. Outcome appears excellent in patients with the most common LRRK2 mutation, p.G2019S, and good in patients with PRKN mutations but poor in patients with the more rare LRRK2 p.R1441G mutation. The overall benefit of DBS in SNCA, GBA and LRRK2 p.T2031S mutations may be compromised due to rapid progression of cognitive and neuropsychiatric symptoms. In the presence of other mutations, the motor changes in DBS-treated monogenic PD patients appear comparable to those of the general PD population.</p