Selenium and mercury contents in northern pike (Esox Iucius, L.) of Finnish man-made and natural lakes

Seleenin ja elohopean pitoisuus Suomen tekoaltaiden ja luonnonjärvien hauiss

Occurrence and disappearance of parathion and malathion residues in vegetables and fruits

Disappearance of parathion and malathion residues in 9 different kinds of fruits and vegetables (pea, cucumber, lettuce, strawberry, black currant, apple, stringbean broccoli and spinach) sprayed about two weeks before the normal harvest was investigated. In addition, experiments were made on the effects of 3 different conserving processes upon the residues on black currant as well as on the persistence of the residues in conserves and frozen products during storage. The determination of parathion was carried out by a modification of the method of AVERELL and NORRIS, using a benzene-water-alcohol mixture and increased acidity in the reduction. The malathion was determined by the method of NORRIS et al. with the modification of benzene used as the extracting solvent instead of carbon tetrachloride. The procedures for the determination of total residues in plants are described in detail. The initial deposits of parathion varied from 0.49 to 14.60 ppm and those of malathion from less than 0.5 to 49.8 ppm, depending on the plant species. The half-life of the residues was 1—3 and 1—2 days, respectively. The most persistent residues were found in black currant; in these berries malathion could be determined qualitatively 28 days and parathion at least 43 days after spraying. Very small residues were found in the steam-juice prepared from black currants. In the preparation of two kinds of jam, 30 and 54 % of the parathion and 54 and 71 % of the malathion were destroyed. Both of the pesticides were very stable in black currant conserves as well as in frozen products for a period of at least 6 months

Ahvenen ja särjen marinointi

Tutkimuksessa etsittiin optimaaliset prosessointiolosuhteet ahvenen ja särjen marinointia varten. Säilyvyyden ja maun kannalta optimaaliset etikka ja suolakonsentraatiot sekä marinointiaika 10°C:n ja 20°C:n lämpötiloissa etsittiin sekä pienille (10—40 g) että isoille (100—300 g) ahvenille ja särjille. Säilyvyyskokeet kestivät 6 kuukautta ja ne tehtiin pienestä särjestä ja isosta ahvenesta valmistetuilla marinadeilla. Marinointilämpötilan, lisäaineiden käytön, pakkausmateriaalin ja varastointilämpötilan vaikutusta tuotteen laatuun ja säilyvyyteen tutkittiin. Sopivat marinointiajat olivat 10°C:n ja 20°C:n lämpötiloissa isoilla ahvenfileillä 5 ja 4 vuorokautta, esikypsennetyillä isoilla ahvenfileillä 2 ja 1 vuorokautta, peratulla isolla särjellä 6 ja 5 vuorokautta sekä nyljetyllä pienellä ahvenella ja isolla särkifileellä 3 vuorokautta ja esikypsennetyllä pienellä särjellä 2 vuorokautta 10°C:n lämpötilassa. Varastoinnin aikana marinadien laadussa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia. pH oli kaikissa valmisteissa alle 4.5 ja bakteerimäärät pysyivät melko alhaisina koko varastoinnin ajan. Heti marinoinnin jälkeen korkeammassa lämpötilassa marinoidut kalat olivat pehmeämpiä ja maistuivat voimakkaammin etikalta kuin alhaisemmassa lämpötilassa marinoidut, mutta varastoinnin jälkeen eroja ei enää havaittu. Ahvenmarinadeja pidettiin yleensä särkimarinadeja parempina. Etikan maku oli kaikissa valmisteissa hieman liian voimakas. Raakana marinoituja kaloja pidettiin heti marinoinnin jälkeen hieman sitkeinä, mutta varastoinnin aikana niiden rakenne pehmeni. Esikypsennys ennen marinointia teki kalat liian pehmeiksi ja helposti hajoaviksi. Säilytyslämpötilan ei havaittu vaikuttavan tuotteiden bakteerimääriin ja pH-arvoihin. Käytetyillä lisäaineilla, natriumbentsoaatilla ja p-hydroksibentsoehapon metyyliesterillä ei ollut vaikutusta säilyvyyteen. Lasi- ja muoviastioihin pakattujen marinadien välillä ei ollut merkitseviä eroja

Tutkimus pakastuksen soveltuvuudesta muikun ja kirjolohen varastoinnissa

Työn tarkoituksena oli tutkia pakastetussa muikussa ja kirjolohessa tapahtuvia mikrobiologisia, fysikaalisia, kemiallisia ja aistinvaraisesti havaittavia muutoksia —35°C:ssa varastoitaessa. Samalla verrattiin ennen pakastusta suoritettujen käsittelyjen, kahden eri pakkaustavan ja pakastusvuodenajan vaikutusta säilyvyyteen. Työ suoritettiin kahtena koesarjana, joista ensimmäisen sarjan kaloja säilytettiin 6kk ja toisen 3kk. Kaikkien eri tavoin käsiteltyjen ja pakattujen muikkujen ja kirjolohien todettiin säilyvän syömäkelpoisina 3kk —35° C:ssa. Vielä 6 kk kuluttua pakastuksesta eri tavoin pakatut kirjolohet sekä peratut ja fileeratut muikut arvosteltiin syömäkelpoisiksi, kun taas kokonaisina pakastetut muikut olivat tällöin laadultaan selvästi heikentyneitä. Bakteerimäärät olivat yleisesti ottaen alhaisia ja koliformeja ei tavattu. Kalojen pH:n nousu, lihaksesta sulatuksen aikana irtoavan nesteen määrän kasvu, liukoisen proteiinin määrän väheneminen ja vapaiden rasvahappojen määrän nousu korreloivat varastointiajan kanssa. Erot vakuumipakattujen ja glaseerattujen kalojen välillä eivät olleet merkitseviä eikä pakastusvuodenaika vaikuttanut kalojen säilyvyyteen

Selenium concentration of Finnish foods: Effects of reducing the amount of selenate in fertilizers

The original two supplementation levels of selenium in multinutrient fertilizers (Se 16 and 6 mg kg-1 fertilizer as sodium selenate; started in 1985) were reduced to one (6 mg kg-1 fertilizer) in 1991. The 16 mg supplementation level was intended for use in cereal production. Due to the lowering of the level of Se application, the Se content of spring cereals (spring wheat, oats and barley) has decreased more than that of any other food in the monitoring programme. The present level, 0.1 mg kg-1 for cereal grains, is about 40% of the concentrations common in 1990. The Se concentrations have decreased less in other foods than in cereals. The present Se concentrations in milk products, meat and liver are about 70, 60 and 50%, respectively, of the concentrations in 1990. The average daily human Se intake was 0.08 mg day-1 at an energy level of 10 MJ in 1994. Animal protein is the main source of Se. About 40% of the intake comes from meat, 24% from dairy products and eggs, and 11% from fish

Dietary fibre and available carbohydrates in Finnish cereal products

The contents of dietary fibre and available carbohydrates in Finnish cereal products were analysed using the Englyst total carbohydrate method. The tabulation gives the carbohydrate compositions of 44 cereal foods. The cereal-based estimated daily intakes were: total soluble sugars 14.8 g, starch 103 g and dietary fibre 11.6g (energy level 10 MJ)

Systemic vascular resistance predicts the development of hypertension: the cardiovascular risk in young Finns study

Purpose: To study whether systemic hemodynamics, especially systemic vascular resistance, predicts the development of hypertension and improves the risk prediction of incident hypertension beyond common risk factors in the risk models in young adults. Materials and methods: Typical risk factors for hypertension in the risk prediction models (systolic and diastolic blood pressure, parental history of hypertension, age, sex, body-mass index, smoking), laboratory values (high-density lipoprotein cholesterol, low-density lipoprotein cholesterol, triglycerides, glucose, insulin, C-reactive protein), heart rate (HR), stroke index (SI), and systemic vascular resistance index (SVRI) calculated by whole-body impedance cardiography were evaluated in 2007 and blood pressure in 2011 in 1293 Finnish adults (aged 30-45 years; females 56%;n = 1058 normotensive in 2007). Results: Of hemodynamic variables, SVRI and HR evaluated in 2007 were independently associated with systolic blood pressure (p Conclusions: These findings suggest that systemic vascular resistance index predicts the incidence of hypertension in young adults and that the evaluation of systemic hemodynamics could provide an additional tool for hypertension risk prediction.</div

Impedance plethysmography-based method in the assessment of subclinical atherosclerosis

Background and aimsThe aim of this study was to examine an association of individual and combined pulse waveform parameters derived from bioimpedance measurements, that is pulse waves from a distal impedance plethysmographic (IPG), a whole-body impedance cardiographic (ICG) and transformed distal impedance plethysmographic (tIPG) signals, with markers of subclinical atherosclerosis, i.e. carotid intima-media thickness (cIMT), brachial artery flow-mediated dilation (FMD) and carotid artery distensibility (Cdist). The level of the association was also compared for arterial pulse wave velocity (PWV) and cIMT, FMD, and Cdist.MethodsIPG, ICG, tIPG signals were measured from 1741 Finnish adults aged 30-45 years. The association between pulse wave parameters and cIMT, FMD and Cdist was studied using bootstrapped stepwise Akaike's Information Criterion method resulting in selection of parameters other than PWV, i.e. parameters having stronger association with cIMT, FMD and Cdist than PWV, in the model. Then risk scores were calculated from the selected pulse wave parameters and their association between cIMT, FMD and Cdist was studied with multivariable linear regression analysis.Results The risk score was found to be the third strongest predictor of subclinical atherosclerosis as indicated by cIMT measurement, the second strongest predictor of FMD and the strongest predictor of Cdist. These findings show that several individual pulse wave parameters were associated more strongly with cIMT, FMD, and Cdist than PWV when adjusted with clinical risk factors.ConclusionsImpedance based pulse waveform analysis provides a useful tool for assessing cardiovascular risk and estimating presence of structural changes in the vasculature.</div

Parationin ja malationin jäämien esiintymisestä kasvituotteissa

Disappearance of parathion and malathion residues in 9 different kinds of fruits and vegetables (pea, cucumber, lettuce, strawberry, black currant, apple, stringbean broccoli and spinach) sprayed about two weeks before the normal harvest was investigated. In addition, experiments were made on the effects of 3 different conserving processes upon the residues on black currant as well as on the persistence of the residues in conserves and frozen products during storage. The determination of parathion was carried out by a modification of the method of AVERELL and NORRIS, using a benzene-water-alcohol mixture and increased acidity in the reduction. The malathion was determined by the method of NORRIS et al. with the modification of benzene used as the extracting solvent instead of carbon tetrachloride. The procedures for the determination of total residues in plants are described in detail. The initial deposits of parathion varied from 0.49 to 14.60 ppm and those of malathion from less than 0.5 to 49.8 ppm, depending on the plant species. The half-life of the residues was 1—3 and 1—2 days, respectively. The most persistent residues were found in black currant; in these berries malathion could be determined qualitatively 28 days and parathion at least 43 days after spraying. Very small residues were found in the steam-juice prepared from black currants. In the preparation of two kinds of jam, 30 and 54 % of the parathion and 54 and 71 % of the malathion were destroyed. Both of the pesticides were very stable in black currant conserves as well as in frozen products for a period of at least 6 months.Tässä tutkimuksessa on selvitetty parationin ja malationin jäämien esiintymistä yhdeksän eri kasvilajin syötävissä osissa (taittoherne, kasvihuonekurkku, keräsalaatti, mansikka, mustaherukka, omena, papu, parsakaali ja Uuden Seelannin pinaatti). Kasvit oli ruiskutettu noin kaksi viikkoa ennen normaalia sadonkorjuuta 0.019-prosenttisella parationi- ja 0.075- tai 0.1-prosenttisella malationiemulsiolla aivan märiksi. Lisäksi on tutkittu höyrymehustamisen ja kahden hilloamismenetelmän vaikutusta mustaherukassa esiintyneisiin jäämiin samoin kuin aineiden pysyvyyttä eräissä säilykkeissä ja jäädytetyissä tuotteissa kuusi kuukautta kestäneen varastoinnin aikana. Parationi määritettiin modifioidulla AVERELLin ja NORRISin menetelmällä sekä malationi modifioidulla NORRISin ym. menetelmällä. Parationin alkujäämät olivat kasvilajista riippuen 0.49—14.60 milj.osaa. Kaikissa muissa kasvituotteissa paitsi kurkussa saadut arvot ylittivät esim. U.S.A:ssa parationille asetetun toleranssirajan, 1 milj.osan. Kahdessa viikossa jäämät kuitenkin, mustaherukkaa lukuunottamatta, laskivat alle mainitun rajan. Malationin alkujäämät vaihtelivat puolestaan alle 0.5:stä 49.8 milj.osaan. Neljässä tapauksessa jo alkujäämät olivat alle malationille käytetyn toleranssirajan, 8 milj. osaa. Tätä suuremmat jäämät laskivat nopeasti sen alapuolelle, mustaherukassakin jo 4 vrk:ssa. Paarationin jäämät laskivat puoleen alkuarvostaan 1—3 ja malationin 1—2 vrk:ssa. Pysyvimmät jäämät esiintyivät mustaherukassa: Malationi voitiin osoittaa siitä kvalitatiivisesti vielä 28 ja parationi ainakin 43 vrk:n kuluttua ruiskutuksesta. Höyrymehuun myrkkyjä joutui hyvin vähän. Hilloamisessa tuhoutui parationia 30 ja 54 % sekä malationia 54 ja 71 %. Mustaherukasta valmistetuissa säilykkeissä sekä jäädytetyssä mustaherukassa ja pinaatissa molemmat aineet olivat ainakin puoli vuotta erittäin pysyviä