Etelä-Savon näköinen yrittäjyyskasvatus

LUKIJALLE Etelä-Savossa tehdään monipuolista yrittäjyyskasvatusta, joka ei ole saanut mielestämme ansaitsemaansa huomiota. Tällä julkaisulla me kirjoittajat haluamme nostaa tehtyä työtä esille. Etelä-Savon näköinen yrittäjyyskasvatus on joustavaa ja räätälöityä, arjen tekemistä ja arjesta erottuvaa ilottelua, yhteistyötä monien tahojen välillä sekä moninaisia oppimisympäristöjä. Nostaaksemme esille Etelä-Savon näköistä yrittäjyyskasvatusta olemme luoneet omanlaisemme tavan kuvata ja kehittää yrittäjyyskasvatusta eli vahvuusperustaisen yrittäjyyskasvatuksen ehjien polkujen rakentamisen käytännön. Toivomme, että lukijat saavat tästä julkaisusta inspiraatiota omaan työhönsä. Me kolme kirjoittajaa emme ole tehneet tätä yksin. Olemme saaneet kunnian kuulla jokaista Etelä-Savon kuntaa ja työskennelleet useimpien kuntien kanssa. Kiitämme lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette osallistuneet yrittäjyyskasvatuksen kuvaamiseen ja kehittämiseen. Saamme nyt ylpeinä esitellä tekemäänne yrittäjyyskasvatustyötä. Kiitos myös Xamkin graafisen suunnittelun opiskelijoille Mari Lappalaiselle ja Jyri Ylämäelle, jotka kuvittivat osan poluista! Tässä julkaisussa esiteltävää kehittämistyötä on tehty osana Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hanketta (2019–2022), joka on saanut Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta. Hankkeessa mukana olivat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun lisäksi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Etelä-Savon ammattiopisto Esedu, Itä-Savon ammattiopisto Samiedu, STEP-koulutuksen Pieksämäen kampus sekä erityisen tiiviisti Mikkelin, Pieksämäen, Sulkavan, Kangasniemen, Juvan ja Joroisten lukiot. Toivomme erinomaisen verkostoyhteistyön jatkuvan tulevaisuudessakin tämän tärkeän aiheen – yrittäjyyskasvatuksen – parissa. Piritta Parkkari, hankkeen TKI-asiantuntija, YTT, Xamk Maisa Kantanen, hankkeen projektipäällikkö, KTM, Xamk Pekka Hytinkoski, pedagoginen suunnittelija, KM, HY:n Ruralia-instituutti Mikkelissä 6.6.202

Kunnat monipaikkaisessa kehittämishankkeessa : toimintatutkimuksellinen lähestymistapa oppimisen organisoimiseen

Miten oppiminen voidaan organisoida osaksi projektimuotoista aluekehittämistä? Aluekehittämistä toteutetaan kaikkialla maailmassa hankkeiden muodossa. Hankkeet ovat keskeinen osa julkisen vallan ohjelmaperusteista rahoituksen ohjausta. Tässä raportissa hanketta lähestytään kuitenkin oppimisen näkökulmasta. Kehittämishanke ymmärretään tiettyä tarkoitusta varten organisoituna oppimisympäristönä, jossa synnytetään uutta tietoa ja ratkaistaan ongelmia yhteisvoimin ja kokemuksia jakaen. Lähestymistapa on toimintatutkimuksellinen. Esimerkkitapauksena on alueellisesti laaja kehittämishanke, jonka kautta tarkastellaan kehittämiseen liittyvien teoreettisten ajatusten soveltamista käytäntöön. Näin kirjoittajat osallistuvat keskusteluun siitä, millä tavoin oppiminen voitaisiin nivoa maaseudun paikkaperustaiseen kehittämistoimintaan ja kehittämispolitiikkaan. Käytännön esimerkkinä tarkasteltavan hankkeen tarkoituksena oli löytää ratkaisuja pienten maaseutukuntien kuntataajamien ja kirkonkylien kehittämiseen ja niiden elinvoiman luomiseen. Hanke toteutettiin vuosina 2017–2020. Se oli Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien välinen yhteishanke, joka rahoitettiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020. Toteuttajina olivat Mäntyharjun, Heinäveden, Liperin, Valtimon (nykyisin osa Nurmesta), Tervon ja Keiteleen kunnat. Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, jonka kanssa tutkimuksellisesta osuudesta vastasi Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia. Yksittäisten toimenpiteiden ja kuntakohtaisten ideoiden ja ratkaisujen sijaan raportissa keskitytään projektimuotoisen kehittämisen muotoihin ja toimintatavallisiin (sosiaalisiin) innovaatioihin: miten pienet maaseutukunnat voisivat tehdä kehittämistoiminnastaan vaikuttavampaa verkostomaisesti toimien? Esitetyn esimerkin mukaan pienissä maaseutukunnissa voitaisiin yhteistoiminnan kautta löytää kaivattuja lisäresursseja sekä etsiä tehokkaammin ja lopulta myös löytää todennäköisemmin ratkaisuja monitahoisiin elinvoimakysymyksiin. Keskeisin johtopäätös on, että maaseututaajamien elinvoima syntyy paikkaperustaisesti ja uudistuu ylipaikallisessa vuorovaikutuksessa

Yrittäjyyskasvatus osana oppilaitosten innovaatiotoimintaa : SHAKE – innovaatiokokeilujen uusi malli

Ei ole sattumaa, että juuri yrittäjyyskasvatus on saanut paljon painoarvoa SHAKE– innovaatiokokeilujen uusi malli -hankkeessamme. Tässä hankkeen toisessa julkaisussa Yrittäjyyskasvatus osana oppilaitosten innovaatiotoimintaa on teemana kokeilukulttuurin soveltaminen ja opitun hyödyntäminen työelämässä ja yhteistyöverkoston eri tarpeissa. Julkaisun tavoitteena on kertoa opetushenkilöstölle sekä opetuksen kehittämisen parissa työskenteleville kiinnostavista kokeiluista. Julkaisu rakentuu seuraavasti: ensimmäinen osa sisältää artikkelit, jotka liittyvät opetuksen ja opettajuuden kehittämiseen, ja toinen osa sisältää puolestaan artikkelit, jotka linkittävät teemaa työelämäyhteistyöhön ja yrittäjyyteen. Myös tulevaisuusnäkökulma on mukana – miten hankkeessa tehtyä ja opittua on mahdollista hyödyntää jatkossa. Tämän julkaisun osassa 1, Opetuksen ja opettajuuden kehittäminen, teemaa avataan artikkeleissa, joista ensimmäisessä Maisa Kantanen esittelee opettajien pedagogisen koulutuksen osana innovaatiotoiminnan käytänteiden kehittämistä. Opettajuuden muutoksessa tehtävänkuvat laajenevat muun muassa erilaiseen verkostotyöhön. Jatkuvalle täydennyskoulutukselle nähdään tarvetta tulevaisuudessakin. Kristiina Kinnunen selvittää artikkelissaan yrittäjyyskasvatuksen kokeilukulttuurin hyödyntämistä pedagogiikan näkökulmasta Belgiassa toteutuvan Erasmus- opettajavaihtotehtävän sisällön suunnitteluprosessissaan. Mia Pesonen kuvaa puolestaan samaisen osa 1 -kokonaisuuden artikkelissaan, kuinka palvelumuotoilua hyödyntäen kehitettiin uutta Brändinä Minä Oy -verkkokurssia. Kurssin suunnitteluprosessissa moniammatillinen ryhmä opiskelijoita, yrittäjiä, opettajia ja hanketoteuttajia suunnitteli yhdessä verkkokurssin askelmerkit sekä runsaasti ajankohtaisia, toteuttamiskelpoisia sisältöjä. Tämän osan viimeisessä artikkelissa Pekka Hytinkoski puolestaan vertailee uusvanhoja osuuskuntayrittäjyyden verkko-opetuksen linjauksia. Tämän julkaisun osassa 2, Työelämäyhteistyö ja yrittäjyys, teemaa avaavat Johanna Koposen ja Vesa Liukkosen artikkelit, jotka käsittelevät Nuori Yrittäjyys (NY) -toiminnan tarjoamia kokemuksia messujen, kilpailujen ja NY 24h-leirien tuoman annin osalta. Seuraavaksi Taisto Hirvonen kuvaa artikkelissaan Pieksämäen alueen monipuolista työelämä- ja oppilaitosyhteistyötä selvityksineen, haastatteluineen, koulutuksineen ja toimintatapojen mallinnuksineen sekä saatuja oivallisia kokemuksia yrittäjyyskasvatusteemaisesta hankeyhteistyöstä. Viimeisessä artikkelissa Pekka Hytinkoski tarkastelee artikkelissaan opiskelijayrittäjyyden tulevaisuuden näkymiä. Jatkossakin opiskelijayrittäjyys näyttäytyy kanavana, jossa nuoret voivat edistää opintojaan, ansaita rahaa ja hankkia työkokemusta, mutta samalla myös kehittää ja testata uusia palvelu- ja tuoteideoitaan

Kurkistus eteläsavolaiseen oppimisympäristöön

”Koulutusportti – Etelä-Savon pito- ja vetovoiman vahvistaminen koulutusmaakuntana” -yhteiskoulutushanke toteutettiin aikavälillä 1.10.2020–31.12.2022 ja sen päärahoittaja oli Euroopan sosiaalirahasto. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (XAMK) koordinoi hanketta ja hankkeen osatoteuttajat olivat Etelä-Savon ammattiopisto Esedu, Mikkelin yliopistokeskus (toteuttajana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti), Otavia, Savonlinnan ammattiopisto Samiedu, Savonlinnan kesäyliopisto, Step-koulutus ja Ammattiopisto Spesia. Yksi hanketavoitteista oli tarkastella hanketoteuttajien oppimisympäristöjen erityispiirteitä. Tämän julkaisun avulla kartutimme tietoa siitä, millaisia oppimisympäristöjä Etelä-Savon oppilaitoksista löytyy, ja mitä niissä tapahtuu? Vierailimme Koulutusportti-hankkeen toteuttajina toimineissa oppilaitoksissa tehden paikan päällä havaintoja ja haastatteluja. Lisäksi hyödynsimme aineiston kokoamisessa oppilaitosten verkkosivuja. Tarkastelemme julkaisussa oppimisympäristöjä myös teoreettisempia kehyksiä vasten. Tähän tarkoitukseen valitsimme Mannisen ja hänen tutkimusryhmänsä (2007) esittämän ajatuksen oppimisympäristön tasoista. Lisäksi nostimme julkaisussa esiin oppimiseen, opettajuuteen ja oppimissolu-käsitteeseen liittyviä kysymyksiä. Huomasimme selvitysvaiheessa, että erilaisten oppimisympäristöjen lukumäärä ja yksittäisten tietojen kerääminen ei anna riittävän käyttökelpoista informaatiota oppimisympäristöihin liittyen. Tarkastelimme kohteitamme tietoisesti myönteisessä valossa. Oli tärkeää huomata, kuinka laajasti eteläsavolaiset oppilaitokset ovat kehittäneet oppimisympäristöratkaisujaan. Yhden oppilaitoksen toiminnasta voidaan löytää jopa kymmeniä oppimisympäristöjä ja satoja oppimissoluja. Vaikka raha luo vakaata pohjaa kehittämistyölle, ei se ratkaise kaikkea. Eteemme ei tullut tilannetta, jossa opettajan sitoutuminen oppimisympäristöjen suunnitteluun, kehittämiseen ja ohjaukseen ei olisi ollut merkityksellistä. Oppilaitoksissa on myös muuta henkilökuntaa, kuten esimerkiksi siistijät ja keittiötyöntekijät, jotka voivat toimia oppilaitosten sisäisissä oppimisympäristöissä työelämän toimijoina ja opiskelijoiden tulevina ammattikollegoina. Oppilaitoksissa työskentelee erilaisten opetuksen kehittämishankkeiden parissa projektipäälliköitä ja hanketyöntekijöitä, joiden kanssa yhteistyötä tehden voidaan kehittää suunnitella, kokeilla ja kehittää uusia oppimisympäristöjä ja työelämän rajapintoja. Vaikka olemme tarkastelleet julkaisussa erityisesti formaalin oppimisen kontekstissa toteuttavia oppimisympäristöjä, niin informaali oppiminen (esim. täydennyskoulutus) tai nonformaali oppiminen (arkioppiminen esim. harrastusten kautta) eivät ole ristiriidassa formaalin koulutuksen oppimisympäristöjen kanssa, jos niitä osataan suunnitellusti hyödyntää. Pienimuotoisen tutkimuksemme kiinnostava huomio oli ajatus paikoista, kylistä ja jopa kaupungeista oppimisympäristöinä, joissa formaalin, non-formaalin ja informaalin oppimisen elementit parhaimmillaan vaikuttavat oppimisen mielekkyyteen. Tutkijoiden mukaan (Manninen et al. 2007) didaktinen taso viimeistelee toimivan oppimisympäristön. Ilman sitä oppimisympäristö voi olla vain sekoitus erilaisia paikkaan sekä tietojen ja taitojen oppimiseen liittyviä tavoitteita. Tämä näytti toteutuvan myös eteläsavolaisia oppimisympäristöjä tarkastellessamme. Vierailujemme pohjalta nostamme tässä yhteydessä esiin myös linjakkaan oppimisen käsitteen (Biggs 1996; Nevgi & Lindblom-Ylänne 2009). Yhdistettäessä linjakkaan oppimisen käsite oppimisympäristöihin suunnittelulle tulee antaa tarpeeksi aikaa. Tällöin suunnitteluun kuuluvat sekä tavoitteiden, oppimisympäristön elementtien ja oppimisen arviointikriteerien valmistelu niin ylöspäin (suhteessa muihin opintoihin ja tutkintoon) kuin alaspäin (mitä pienemmät yksityiskohdat ovat mietittyjä, sitä enemmän ne ovat linjassa myös laajempien tavoitteiden kanssa). Koulutusportti-hanke onnistui yhdistämään Etelä-Savon maakunnan koulutustoimijat tiiviiseen ja positiiviseen yhteistyöhön. Tulevaisuuden yhteistyön näkökulmasta kannattaa pohtia mikä tässä hankkeessa loi oppimiseen ja yhteistoimintaan kannustavaa ilmapiiriä ja konkretiaa, joka synergisoi koulutustoimijoiden voimavaroja uutta luovalla tavalla. Hankkeen aikana uskaltauduimme jopa visioimaan, että Etelä-Savo voisi parhaimmillaan muodostaa oppimisympäristön, joka rakentuisi linjakkaasti monenlaisista paikallisista oppimisympäristöistä toimijoineen

Osuustoiminta oppimismallina yrittäjyyteen : opas opiskelijoiden osuuskuntien perustamiseen ja niiden toiminnan kehittämiseen

Oppaan tarkoituksena on edistää opiskelijoiden osuuskuntien perustamista ja niiden toiminnan kehittämistä. Opasta voivat hyödyntää opiskelijat, opettaja/valmentajat, oppilaitosten johto ja muu henkilökunta, oppilaitosten sidosryhmät ja opetushallinto

Etelä-Savon näköinen yrittäjyyskasvatus

LUKIJALLE Etelä-Savossa tehdään monipuolista yrittäjyyskasvatusta, joka ei ole saanut mielestämme ansaitsemaansa huomiota. Tällä julkaisulla me kirjoittajat haluamme nostaa tehtyä työtä esille. Etelä-Savon näköinen yrittäjyyskasvatus on joustavaa ja räätälöityä, arjen tekemistä ja arjesta erottuvaa ilottelua, yhteistyötä monien tahojen välillä sekä moninaisia oppimisympäristöjä. Nostaaksemme esille Etelä-Savon näköistä yrittäjyyskasvatusta olemme luoneet omanlaisemme tavan kuvata ja kehittää yrittäjyyskasvatusta eli vahvuusperustaisen yrittäjyyskasvatuksen ehjien polkujen rakentamisen käytännön. Toivomme, että lukijat saavat tästä julkaisusta inspiraatiota omaan työhönsä. Me kolme kirjoittajaa emme ole tehneet tätä yksin. Olemme saaneet kunnian kuulla jokaista Etelä-Savon kuntaa ja työskennelleet useimpien kuntien kanssa. Kiitämme lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette osallistuneet yrittäjyyskasvatuksen kuvaamiseen ja kehittämiseen. Saamme nyt ylpeinä esitellä tekemäänne yrittäjyyskasvatustyötä. Kiitos myös Xamkin graafisen suunnittelun opiskelijoille Mari Lappalaiselle ja Jyri Ylämäelle, jotka kuvittivat osan poluista! Tässä julkaisussa esiteltävää kehittämistyötä on tehty osana Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hanketta (2019–2022), joka on saanut Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta. Hankkeessa mukana olivat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun lisäksi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Etelä-Savon ammattiopisto Esedu, Itä-Savon ammattiopisto Samiedu, STEP-koulutuksen Pieksämäen kampus sekä erityisen tiiviisti Mikkelin, Pieksämäen, Sulkavan, Kangasniemen, Juvan ja Joroisten lukiot. Toivomme erinomaisen verkostoyhteistyön jatkuvan tulevaisuudessakin tämän tärkeän aiheen – yrittäjyyskasvatuksen – parissa. Piritta Parkkari, hankkeen TKI-asiantuntija, YTT, Xamk Maisa Kantanen, hankkeen projektipäällikkö, KTM, Xamk Pekka Hytinkoski, pedagoginen suunnittelija, KM, HY:n Ruralia-instituutti Mikkelissä 6.6.202

Institutionalizing Co-operative Education in Universities - the Case of the Co-op Network Studies Program in Finland

Peer reviewe