Review of carbon emissions offsetting guidelines using instructional criteria

Purpose: Carbon offsetting is one of the tools that companies can use to achieve their climate targets. The ability of a company to offset its emissions successfully depends on the availability and quality of guidance on the subject. This study explores how well existing offsetting guidelines equip corporations to achieve successful emissions offsetting. Methods: Instructional criteria were developed and used to evaluate seven guidelines. The contents of each guideline were assessed based on how they instruct a company to achieve emissions offsetting that fulfills five criteria for appropriate offsetting: target affiliation, Paris compatibility, effectiveness, prioritizing removals, and transparency. Results and discussion: The review revealed that necessary instructions enabling appropriate emissions offsetting were absent in the guidelines. Moreover, the degree of climate ambition and the role of offsetting varied between guidelines. Deficiencies in emissions offsetting guidance may increase the uncertainty of companies’ succeeding in offsetting their emissions. Conclusions: Developing guidance on emissions offsetting could benefit society and corporations by increasing the certainty of achieving successful emissions offsetting. Standardizing corporate emissions offsetting could be considered as one solution for unifying the practice. The practical life-cycle implications of current ambiguity in guidelines are a direction for future research.peerReviewe

Espoolaisten asunnottomien kokemuksia kodittomuudestaan

Tutkimuksen aihe on espoolaisten asunnottomien kokemukset kodittomuudesta. Tarkoituksena on selvittää, mitä asunnottomuus on asunnottoman ihmisen näkökulmasta sekä asunnottomien omia näkemyksiä asunnottomien palveluista ja niiden kehittämisestä Espoossa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu asunnottomuudesta, kodittomuudesta, syrjäytymisestä ja asiakkuudesta. Teoreettisessa viitekehyksessä on eritelty espoolaista asunnottomuutta ja sen ratkaisuyrityksiä sekä syrjäytymisen ja marginalisaation ulottuvuuksia. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin vuosina 2008 - 2009. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastattelut tehtiin Olarinluoman vastaanottokodissa ja Väinölä-kodissa Espoossa syksyllä 2008. Kaikki haastateltavat olivat haastatteluhetkellä espoolaisia vailla vakinaista asuntoa olevia ihmisiä. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän. Haastatteluissa on kolme teemaa, jotka ovat Kodittomuus, Kokemus asiakkuudesta ja palveluista sekä Tulevaisuus. Litteroidusta haastatteluaineistosta tehtiin sisällönanalyysi. Tutkittavat kokivat kodittomuuden erittäin ikäväksi asiaksi, suorastaan kärsimykseksi. Kodittomuus koettiin passivoivaksi ja elämäntahdon vieväksi, mutta osa tutkittavista kuitenkin tyytyi tilanteeseensa. Päivä kerrallaan –asenne oli tärkeä voimavara ja se auttoi sopeutumisessa. Asunnottomien arki oli yksipuolista ja heidän mahdollisuutensa ovat vähäiset. Monen elämään liittyi vahvasti päihteiden käyttö tai raittiuden tavoitteleminen, pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys sekä maksuhäiriöt ja velat. Asiakkuus koettiin toisinaan nolona ja moni koki olevansa leimaantunut sen vuoksi, että asui asumisyksikössä. Osa toivoi, että heidät kohdattaisiin yksilöinä ja että heidän positiiviseen kehitykseensä kiinnitettäisiin huomiota menneisyyden tekojen sijaan. Palvelu Olarinluoman vastaanottokodissa ja Väinölä-kodissa koettiin pääasiassa hyvänä. Tutkittavat olivat kiitollisia paikasta ja hyvästä kohtelusta asumisyksikössä. Asumisyksiköiden palveluihin tyydyttiin, mutta kehityskohteiksi nostettiin yksityisyyden ja aktiviteetin puute sekä tiloihin ja viihtyvyyteen liittyvät puutteet. Asunnon saamisen vaikeus oli esillä kaikissa haastatteluissa. Asuntoa toivottiin, mutta kaikilla ei ollut kiirettä sen hankinnan suhteen. Osa kuitenkin koki elämäntilanteensa asunnottomana sietämättömäksi. Tutkittavilla ei juuri ollut konkreettisia suunnitelmia tulevaisuutensa varalle. He kuitenkin kokivat voivansa vaikuttaa elämäänsä omilla valinnoillaan. Ehdotamme, että asunnottomien yleisimmin käyttämät palvelut keskitettäisiin asumisyksikköön, koska moniulotteisista ongelmista kärsiville asunnottomille ihmisille on tärkeää, että heillä on luottamukselliset välit heidän asioitaan hoitaviin henkilöihin. Sosiaalialalla tulisi kohdata jokainen ihmisenä huolimatta hänen teoistaan tai taustastaan. Asumisyksikköjä tulisi kehittää viihtyisämmiksi. Oma lukollinen huone edesauttaisi turvallisuuden ja yksityisyyden tunnetta. On tärkeää tarjota vaihtoehtona asumisyksikkö erikseen päihteitä käyttäville ja raittiutta tavoitteleville. Asumisyksiköissä tulisi pyrkiä aktivoimaan ja kannustamaan asiakkaita omatoimisuuteen.Experiences of homelessness in Espoo The subject of this thesis is experiences of homelessness in Espoo. The aim is to find out what homelessness feels like and what do homeless people think about the services for the homeless and what they think should be done. The theoretical part of the study consists of homelessness, marginalisation and clientship. The homelessness in Espoo and efforts to solve it as well as the dimensions of marginalisation and social exclusion have been presented in the theoretical part. This thesis is a qualitative research which was carried out in 2008-2009. The method for gathering information is theme interviewing. The interviews took place at Olarinluoma shelter and Väinölä-koti in Espoo in autumn 2008. All the interviewees were living in Espoo without a permanent apartment at the time of the interviews. There were seven interviewees altogether. The interviews follow three themes which are Homelessness, The experience of being a client and using services and Future. The material was analysed later on. The interviewees felt that homelessness is very unfortunate, even miserable. They felt that homelessness passivizes and takes away the will to live. However, some of the interviewees seemed to be satisfied with their current situation. One day at a time -attitude was a great resource and helped to adjust. The everyday lives of the homeless were monotonous and their chances were few. Substance abuse, pursuit of sobriety, long-term unemployment, poverty and debts were part of these people's lives. The clientship was sometimes experienced embarrassing and many of the interviewees felt they were stigmatised for living in a communal housing service. Some of them wished to be confronted as human beings and that their improvement was taken in to consideration instead of past behaviour. The service in Olarinluoma shelter and Väinölä-koti was mainly considered good. The interviewees were grateful for a vacancy and appreciated good treatment. The housing conditions were satisfying but the lack of privacy and activity were mentioned as targets for developing as well as the issues concerning the likeability and premises. The difficulty of receiving an apartment emerged in all interviews. All interviewees wished for an apartment but not everybody seemed to rush it. However, some felt miserable in their current life situation and thought it was unbearable. The interviewees didn't really have concrete plans for their future. They still felt they have a good chance to guide their lives with their own choices. We suggest that the most common services used by the homeless would be concentrated in one housing service unit because it's very important for them to have a trustworthy relationship with the staff that works with them. Everyone in social services should reflect oneself and confront people as humans and not judge them based on their past deeds. The likeability of housing units should be improved. A private personal room with a lock would enhance the feeling of privacy and security. It is also important to offer an option for those who use alcohol and those who try to avoid it. The work for the homeless people should pay attention to activate and courage these people to function as independently as possible