Suomenlahden tilan muutokset – vaikutukset avomerialueen kalakantoihin ja kalastukseen

Hankkeessa arvioitiin ympäristötekijöiden ja niissä tapahtuvien muutosten vaikutuksia Suomenlahden avomerialueen kalojen alueelliseen runsaudenvaihteluun, kalojen ravinnonkäyttöön ja kalojen kuntoon. Tutkimuksessa havaittiin, että GAM-mallinnuksen (yleistetty additiivinen malli) avulla kalatiheyden vaihtelut avomerialueella voitiin selittää suureksi osaksi ympäristötekijöistä johtuviksi. Tutkimusajanjakson aikana Suomenlahden kalakannoissa tapahtui voimakkaita muutoksia. Sekä silakoiden että kilohailien osoitettiin vuonna 2003 kärsineen ravintopulasta. Kalat olivat laihoja ja suuri osa oli selvästi nälkiintyneitä. Nuorten kalojen kasvun havaittiin olevan erittäin vähäistä vuonna 2003. Kalojen nälkiintymisestä seurannut silakka- ja kilohailikantojen huono tila yhdessä samanaikaisesti voimaan tulleiden pyydysrajoitusten kanssa aiheutti Suomenlahden silakka- ja kilohailisaaliiden ennennäkemättömän voimakkaan romahduksen vuonna 2003. Hankkeessa myös arvioitiin, miten mahdolliset kalastuksessa tulevaisuudessa tapahtuvat muutokset vaikuttaisivat dioksiinien ja furaanien kertymiseen Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkaan ja kilohailiin. Hankkeessa kehitettiin mallit, joiden avulla osoitettiin olevan mahdollista kuvata kilohailin ja silakan kasvun riippuvuutta kalatiheydestä ja ympäristötekijöistä. Malleja käytettiin ennustettaessa kalastuksen vaikutuksia kalakantojen tilaan ja dioksiinien kertymiseen silakkaan ja kilohailiin. Kehitetyn mallin avulla kalastuskuolevuuden osoitettiin potentiaalisesti vaikuttavan erityisesti kilohailin kasvuun ja dioksiinien kertymiseen kilohailiin. Silakan kasvunmuutoksiin ja dioksiinien kerääntymiseen todennäköisesti vaikuttavat kalatiheyden ohella Itämeren suolapitoisuuden muutokset

High Lipid Content of Prey Fish and n−3 PUFA Peroxidation Impair the Thiamine Status of Feeding-Migrating Atlantic Salmon (Salmo salar) and Is Reflected in Hepatic Biochemical Indices

Signs of impaired thiamine (vitamin B1) status in feeding-migrating Atlantic salmon (Salmo salar) were studied in three Baltic Sea areas, which differ in the proportion and nutritional composition of prey fish sprat (Sprattus sprattus) and herring (Clupea harengus). The concentration of n−3 polyunsaturated fatty acids (n−3 PUFAs) increased in salmon with dietary lipids and n−3 PUFAs, and the hepatic peroxidation product malondialdehyde (MDA) concentration increased exponentially with increasing n−3 PUFA and docosahexaenoic acid (DHA, 22:6n−3) concentration, whereas hepatic total thiamine concentration, a sensitive indicator of thiamine status, decreased with the increase in both body lipid and n−3 PUFA or DHA concentration. The hepatic glucose 6-phosphate dehydrogenase activity was suppressed by high dietary lipids. In salmon muscle and in prey fish, the proportion of thiamine pyrophosphate increased, and that of free thiamine decreased, with increasing body lipid content or PUFAs, or merely DHA. The thiamine status of salmon was impaired mainly due to the peroxidation of n−3 PUFAs, whereas lipids as a source of metabolic energy had less effect. Organochlorines or general oxidative stress did not affect the thiamine status. The amount of lipids, and, specifically, their long-chain n−3 PUFAs, are thus responsible for generating thiamine deficiency, and not a prey fish species per se

Kalakantojen tila vuonna 2015 sekä ennuste vuosille 2016 ja 2017 : Silakka, kilohaili, turska, lohi, siika, kuha ja ahven

Itämeren silakkasaalis vuonna 2015 oli 349 000 tonnia eli reilu 80 % 1980-luvun alun saalishuipusta. 1980-luvulta 2000-luvulle pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta heikentyi, mutta on sittemmin hiljalleen vahvistunut. Selkämeren silakkakanta on runsaslukuinen, ja saaliit ovat olleet huipputasoa. Vuonna 2015 Suomen silakkasaalis, josta 75 % saatiin Selkämereltä, oli 132 400 tonnia. Selkämeren saalis, josta suomalaisten osuus oli 96 400 tonnia, oli toiseksi suurin tarkastelujaksolla 1980–2015. Itämeren kilohailisaalis vuonna 2015 oli 247 000 tonnia, mistä Suomen osuus kattoi 12 000 tonnia. Kilohailikanta kasvoi voimakkaasti 1990-luvun alkupuoliskolla, ja saalis oli suurimmillaan 1997. Sen jälkeen saalis vaihteli pitkään 60–80 %:ssa vuoden 1997 tasosta, mutta on ollut 2011 alkaen noin puolet huippuvuoden saaliista. Vuonna 2015 Itämerestä kalastettiin turskaa virallisten kalastustilastojen mukaan 50 800 tonnia, mistä itäisen kannan osuus oli 42 400 ja läntisen kannan osuus 8 400 tonnia. Suomen turskasaalis, 416 tonnia, pyydettiin pääsääntöisesti eteläiseltä Itämereltä. Itäinen turskakanta on keskittynyt eteläisille ydinalueilleen. Viime vuosina tavallista harvemmat yksilöt suhteessa poikasten määrään ovat saavuttaneet 30 cm mitan, ja siten myös pienennetyn pyyntimitan, 35 cm saavuttaneita yksilöitä on ollut vähän. Vuonna 2015 Itämeren tilastoitu lohisaalis oli 845 tonnia, pienin ajanjaksolla 1974–2015. Suomen lohisaaliskiintiöstä hyödynnettiin 87 % (367 tonnia). Suomen ammattikalastuksen koko lohisaalis pyydettiin Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoilta. Istutettujen lohien osuus kasvoi etenkin Perämeren saalisnäytteissä. Itämereen istutettiin 4,2 miljoonaa vaelluspoikasta 2015, luonnontuotannoksi 2014 arvioitiin 2,8 miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Tornionjoen lohisaalis oli yksi suurimmista seurantajakson aikana, ja Simojoen lohisaalis kasvoi toistamiseen. Tenojoen lohisaalis, 78 tonnia, oli huomattavasti pienempi kuin pitkän aikavälin keskisaalis. Suomen merialueen ammattikalastuksen siikasaalis oli 570 tonnia. Pääosa Pohjanlahden siikasaaliista on istutettua vaellussiikaa, pienikokoinen karisiika lisääntyy kokonaan luontaisesti. Jokiin kudulle nousevien siikojen kasvu hidastui 1990-luvun lopulle, mutta on sittemmin ollut pääsääntöisesti hieman parempaa kuin heikoimpina vuosina. Merialueen ammattikalastajien kuhasaalis vuonna 2015 oli 295 tonnia, mistä yli puolet saatiin Saaristomereltä ja 87 % verkoilla. Vuosiluokat 2006–2010 muodostivat pääosan Saaristomeren ja vuosiluokat 2007–2010 Suomenlahden kuhasaaliista 2014. Merialueen ammattikalastuksen ahvensaalis oli runsaat 726 tonnia vuonna 2015, ja se pyydettiin lähinnä verkoilla ja rysillä. Viime vuosina ahvenenkalastuksen paino on siirtynyt rannikolla yhä selvemmin Pohjanlahdelle.201

Kalakantojen tila vuonna 2017 sekä ennuste vuosille 2018 ja 2019

Itämeren silakkasaalis vuonna 2017 oli 365 000 tonnia eli runsaat 80 % 1980-luvun alun saalishuipusta. 1980-luvulta 2000-luvulle pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta heikentyi, mutta on sittemmin hiljalleen vahvistunut. Pohjanlahden, erityisesti Selkämeren, silakkakanta pieneni hieman, mutta on edelleen runsas. Vuonna 2017 Suomen silakkasaalis, josta 67 % saatiin Selkämereltä, oli 134 200 tonnia. Pohjanlahden saalis, josta suomalaisten osuus oli 93 600 tonnia, pieneni edellisestä vuodesta. Itämeren kilohailisaalis vuonna 2017 oli 285 700 tonnia, mistä Suomen osuus kattoi 16 100 tonnia. Kilohailikanta kasvoi voimakkaasti 1990-luvun alkupuoliskolla, ja saalis oli suurimmillaan 1997. Sen jälkeen saalis vaihteli pitkään 60–80 %:ssa vuoden 1997 tasosta, mutta on ollut 2011 alkaen noin puolet huippuvuoden saaliista. Vuonna 2017 Itämerestä kalastettiin turskaa virallisten kalastustilastojen mukaan 33 800 tonnia, mistä itäisen kannan osuus oli 28 700 ja läntisen kannan osuus 5 000 tonnia. Suomen turskasaalis, 190 tonnia, pyydettiin suurimmalta osin troolaamalla eteläiseltä Itämereltä – viidennes saaliista saatiin kuitenkin Saaristomereltä ja Ahvenanmereltä. Itäinen turskakanta on keskittynyt eteläisille ydinalueilleen. Viime vuosina tavallista harvemmat yksilöt suhteessa poikasten määrään ovat saavuttaneet 30 cm mitan, ja siten myös pienennetyn pyyntimitan, 35 cm saavuttaneita yksilöitä on ollut vähän. Vuonna 2017 Itämeren tilastoitu lohisaalis oli 762 tonnia. Suomen lohisaaliskiintiöstä hyödynnettiin 73 % (343 tonnia). Suomen ammattikalastuksen koko lohisaalis pyydettiin Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoilta. Suurin osa saaliista oli luonnonkudusta peräisin olevaa lohta. Itämereen istutettiin 4,3 miljoonaa vaelluspoikasta, ja luonnontuotannoksi arvioitiin 3,5 miljoonaa lohen vaelluspoikasta 2017. Tornionjoen lohisaalis, 92,5 tonnia, oli edelleen suuri vaikkakin pienempi kuin kolmena edellisenä vuonna. Simojoen lohisaalis putosi kolmannekseen edellisestä vuodesta. Tenojoen lohisaalis, 61 tonnia, oli pienin vuonna 1972 alkaneella tilastointiajanjaksolla. Suomen merialueen ammattikalastuksen siikasaalis heikkeni ja oli 437 tonnia. Pääosa Pohjanlahden siikasaaliista on istutettua vaellussiikaa, pienikokoinen karisiika lisääntyy Perämerellä kokonaan luontaisesti. Jokiin kudulle nousevien siikojen yksilökasvu hidastui 1990-luvun lopulle, mutta on sittemmin ollut pääsääntöisesti hieman parempaa kuin heikoimpina vuosina. Merialueen kaupallinen kuhasaalis vuonna 2017 oli 197 tonnia, mistä yli puolet saatiin Saaristomereltä ja 87 % verkoilla. Vaikka ammattimainen kuhanpyynti on vuosien mittaan vähentynyt, saalis väheni myös verkkovuorokautta kohden rannikkovesissä. Merialueen ammattikalastuksen ahvensaalis oli runsaat 570 tonnia vuonna 2017, ja se pyydettiin lähinnä verkoilla ja rysillä. Viime vuosina ahvenenkalastuksen paino on siirtynyt rannikolla yhä selvemmin Pohjanlahdelle.201

Kalakantojen tila vuonna 2016 sekä ennuste vuosille 2017 ja 2018 : Silakka, kilohaili, turska, lohi, siika, kuha ja ahven

Itämeren silakkasaalis vuonna 2016 oli 382 000 tonnia eli runsaat 80 % 1980-luvun alun saalishuipusta. 1980-luvulta 2000-luvulle pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta heikentyi, mutta on sittemmin hiljalleen vahvistunut. Pohjanlahden, erityisesti Selkämeren, silakkakanta pieneni, mutta on runsas, ja saaliit ovat olleet huipputasoa. Vuonna 2016 Suomen silakkasaalis, josta 76 % saatiin Selkämereltä, oli 137 000 tonnia. Pohjanlahden saalis, josta suomalaisten osuus oli 108 000 tonnia, oli suurin tarkastelujaksolla 1980–2016. Itämeren kilohailisaalis vuonna 2016 oli 246 500 tonnia, mistä Suomen osuus kattoi 16 900 tonnia. Kilohailikanta kasvoi voimakkaasti 1990-luvun alkupuoliskolla, ja saalis oli suurimmillaan 1997. Sen jälkeen saalis vaihteli pitkään 60–80 %:ssa vuoden 1997 tasosta, mutta on ollut 2011 alkaen noin puolet huippuvuoden saaliista. Vuonna 2016 Itämerestä kalastettiin turskaa virallisten kalastustilastojen mukaan 46 400 tonnia, mistä itäisen kannan osuus oli 37 700 ja läntisen kannan osuus 8 700 tonnia. Suomen turskasaalis, 86 tonnia, pyydettiin pääsääntöisesti Saaristomereltä lähialueineen (ICES-alue 29) ja eteläiseltä Itämereltä. Itäinen turskakanta on keskittynyt eteläisille ydinalueilleen. Viime vuosina tavallista harvemmat yksilöt suhteessa poikasten määrään ovat saavuttaneet 30 cm mitan, ja siten myös pienennetyn pyyntimitan, 35 cm saavuttaneita yksilöitä on ollut vähän. Vuonna 2016 Itämeren tilastoitu lohisaalis oli 942 tonnia, yksi pienimmistä ajanjaksolla 1974–2016. Suomen lohisaaliskiintiöstä hyödynnettiin 81 % (382 tonnia). Suomen ammattikalastuksen koko lohisaalis pyydettiin Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoilta. Suurin osa saaliista oli luonnonkudusta peräisin olevaa lohta. Itämereen istutettiin 4,9 miljoonaa vaelluspoikasta, ja luonnontuotannoksi arvioitiin 3,4 miljoonaa lohen vaelluspoikasta 2016. Tornionjoen lohisaalis oli ennätyssuuri seurantajakson aikana, ja Simojoen lohisaalis kasvoi myös selvästi. Tenojoen lohisaalis, 85 tonnia, oli huomattavasti pienempi kuin pitkän aikavälin keskisaalis. Suomen merialueen ammattikalastuksen siikasaalis oli 502 tonnia. Pääosa Pohjanlahden siikasaaliista on istutettua vaellussiikaa, pienikokoinen karisiika lisääntyy kokonaan luontaisesti. Jokiin kudulle nousevien siikojen kasvu hidastui 1990-luvun lopulle, mutta on sittemmin ollut pääsääntöisesti hieman parempaa kuin heikoimpina vuosina. Merialueen ammattikalastajien kuhasaalis vuonna 2016 oli 246 tonnia, mistä yli puolet saatiin Saaristomereltä ja 86 % verkoilla. Vuosiluokat 2009 ja 2010 muodostivat pääosan sekä Saaristomeren että Suomenlahden kuhasaaliista 2015. Merialueen ammattikalastuksen ahvensaalis oli runsaat 704 tonnia vuonna 2016, ja se pyydettiin lähinnä verkoilla ja rysillä. Viime vuosina ahvenenkalastuksen paino on siirtynyt rannikolla yhä selvemmin Pohjanlahdelle.201

Baltic International Fish Survey Working Group (WGBIFS)

The Baltic International Fish Survey Working Group (WGBIFS) plans, coordinates, and imple-ments demersal trawl surveys and hydroacoustic surveys in the Baltic Sea including the Baltic International Acoustic Survey (BIAS), the Baltic Acoustic Spring Survey (BASS), and the Baltic International Trawl Surveys (BITS) in the 1st and 4th quarter on an annual basis. The group com-piles results from these surveys and provides the herring, sprat, cod and flatfish abundance in-dices for the Baltic Fisheries Assessment Working Group (WGBFAS) to use as tuning fleets. In 2023, WGBIFS completed the following tasks: (1) compiled survey results from 2022 and the first half of 2023, (2) planned and coordinated all Baltic fish stocks assessment relevant surveys for the second half of 2023 and the first half of 2024, (3) updated the common survey manuals according to decisions made during the annual WGBIFS meeting. Data from the recent BITS was added to the ICES Database of Trawl Surveys (DATRAS). The Tow-Database was corrected and updated. The Access-databases for aggregated acoustic data and the ICES database of acoustic-trawl surveys for disaggregated data were updated. All countries registered collected litter ma-terials to DATRAS. The area coverage and the number of control hauls in the BASS, BIAS and GRAHS in 2022 were considered to be appropriate to the calculation of tuning indices and the data can be used for the assessment of Baltic herring and sprat stocks. The number of valid hauls accomplished during the 4th quarter 2022 and 1st quarter 2023 BITS were considered by the group as appropriate to tuning series and the data can be used for the assessment of Baltic and Kattegat cod and flatfish stocks. BIAS and BASS survey sampling variance calculation questions were discussed and standard deviation for Central Baltic herring acoustic index series calculated. In comparison exercises between the StoX survey computational method and traditional IBAS calculation methods it was found that the StoX project, developed for the WGBIFS, has small methodological differences compared to the standard calculation method used by the group, as specified in the Manual for the International Baltic Acoustic Surveys (IBAS), and is thereby caus-ing a small difference in the total number of herring and sprat., The work with transition to a more transparent calculation software (e.g. StoX) will continue during the next period with more thorough analysis of calculation methodologies. A further comparison exercise between the StoX method and traditional Gulf of Riga Herring Survey calculation method was performed using data from 11 last years. It showed no major differences in herring total abundance estimates for most of the years. However, notable differ-ences were in the age compositions of those two methods. Some errors and differences in input data (uploaded into the ICES database) were found and therefore the further analysis was post-poned until these issues are fixed. WGBIFS is planning to continue with analogical comparison exercises in the coming years before the final transition to a transparent reproducible pathway into the ICES Transparent Assessment Framework (TAF) can be done. Work towards transitioning to TAF will continue during the next 3-year period until all methodological and database differences are resolved. Inquiries from other ICES expert groups were discussed and addressed