Differences between the sleep indicator networks of children adopted to Finland and biological children living in Finland, and the factors explaining the differences

Tavoitteet: Ulkomailta adoptoiduilla lapsilla on vanhemmille suunnattujen kyselyiden perusteella enemmän univaikeuksia kuin ei-adoptoiduilla lapsilla. Ulkomailta Suomeen adoptoitujen lasten uneen liittyviä verkostoja ei ole tutkittu aiemmissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko Suomeen adoptoitujen ja Suomessa asuvien ei-adoptoitujen lasten uni-indikaattoriverkostoissa eroja ja mihin mahdolliset erot liittyvät. Menetelmät: Tutkimuksen aineisto saatiin suomalaisesta FinAdo 2 -seurantatutkimuksesta osana FinAdo-tutkimushanketta, jossa selvitetään Suomeen adoptoitujen lasten hyvinvointia ja terveyttä. Otos (n = 174) kerättiin vuosien 2015–2018 välillä adoptoiduista lapsista ja heidän vanhemmistaan sekä verrokkilapsista ja heidän vanhemmistaan. Biologisia verrokkilapsia koskeva aineisto koottiin Turun ja Kaarinan alueiden päiväkodeista 2014–2015 välisenä aikana. Lasten unta mitattiin viikon ajan aktigrafilla (aktiivisuusrannekkeella). Vanhempien univaikeuksia kartoitettiin The Jenkins Sleep Scale (JSS) -kyselyllä ja yleistä psyykkistä oireilua General Health Questionnaire-12 (GHQ-12) -kyselyllä. Lasten uni-indikaattoreille tehtiin verkostoanalyysit ja adoptoitujen lasten keskeisten unentekijöiden yhteyksiä selittäviin tekijöihin tarkasteltiin askeltavalla, logistisella regressioanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset: Adoptoidut lapset nukkuivat pidempään ja viettivät sängyssä enemmän aikaa kuin ei-adoptoidut verrokkilapset, heidän unensa oli katkonaisempaa ja kosinin huippu tuli myöhemmin. Uni-indikaattoreiden välisiä yhteyksiä havainnollistavat verkostot erosivat sekä rakenteeltaan että kokonaisvahvuudeltaan ryhmien välillä. Adoptoitujen lasten verkosto oli tiiviimpi eli eri unentekijät vaikuttivat toisiinsa herkemmin ja uni oli näin alttiimpaa muutoksille. Neljän keskeisimmän uni-indikaattorin ja selittävien muuttujien yhteyksiä tarkasteltiin adoptoitujen lasten ryhmässä. Selittävistä muuttujista kontrolloitiin ikä. Sekä unen määrää että unen katkonaisuutta selitti parhaiten malli, jossa oli selittäjänä pelkkä ikä, ja sängyssä vietettyä aikaa malli, jossa oli huomioitu iän lisäksi lapsen sukupuoli, lähtömaanosa ja terveysongelmat. Kosinin huippua selitti parhaiten malli, jossa oli huomioitu edellisten tekijöiden lisäksi adoptioäidin koulutus sekä adoptiovanhempien depressio ja univaikeudet.Aims: According to surveys of parents, children adopted from abroad have more sleep difficulties than non-adopted children. Network analysis related to the sleep of children adopted to Finland have not been studied before. The aim of this study was to find out whether there are differences in the sleep indicator networks of children adopted to Finland and non-adopted children living in Finland, and which factors explain the possible differences. Methods: The research material was from the Finnish FinAdo 2 follow-up study as part of the FinAdo research project, which investigates the well-being and health of children adopted to Finland. The sample (n = 174) consists of children adopted to Finland, control children and parents. All the families who had gone through the adoption process in Finland between 2015 and 2018 were asked to participate in the study. The control data of biological children were collected from kindergartens in the Turku and Kaarina areas between 2014 and 2015. Children's sleep was measured for a week with an actigraphy (activity wristband). Parental sleep difficulties were mapped with The Jenkins Sleep Scale (JSS) and general mental symptoms with the General Health Questionnaire-12 (GHQ-12). Network analyzes were performed on children’s sleep indicators. Stepwise, logistic regression analysis was used to examine the relationships between the key sleep indicators of adopted children and the explanatory factors. Results: Adopted children slept longer and spent more time in bed than non-adopted children, their sleep was more fragmented, and the cosine peak came later. The sleep indicator networks differed in both structure and global strength between the groups. The network of adopted children was tighter, meaning that sleep indicators were more connected, and sleep was more prone to changes. The explanatory factors of the four most important sleep indicators were examined in adopted children group. Age was controlled. The amount of sleep and the fragmentation of sleep were best explained by the age, and the time spent in bed additionally the children’s gender, country of origin and health problems. In addition to the above factors, the cosine peak was best explained by the education of the adoptive mother as well as the depression and sleep difficulties of the adoptive parents

Context independent reductions in external processing during self-generated episodic social cognition

Ongoing cognition supports behavioral flexibility by facilitating behavior in the moment, and through the consideration of future actions. These different modes of cognition are hypothesized to vary with the correlation between brain activity and external input, since evoked responses are reduced when cognition switches to topics unrelated to the current task. This study examined whether these reduced evoked responses change as a conse-quence of the task environment in which the experience emerges. We combined electro-encephalography (EEG) recording with multidimensional experience sampling (MDES) to assess the electrophysiological correlates of ongoing thought in task contexts which vary on their need to maintain continuous representations of task information for satisfactory performance. We focused on an event-related potential (ERP) known as the parietal P3 that had a greater amplitude in our tasks relying on greater external attention. A principal component analysis (PCA) of the MDES data revealed four patterns of ongoing thought: off-task episodic social cognition, deliberate on-task thought, imagery, and emotion. Partici-pants reported more off-task episodic social cognition and mental imagery under low external demands and more deliberate on-task thought under high external task demands. Importantly, the occurrence of off-task episodic social cognition was linked to similar re-ductions in the amplitude of the P3 regardless of external task. These data suggest the amplitude of the P3 may often be a general feature of external task-related content and suggest attentional decoupling from sensory inputs are necessary for certain types of perceptually-decoupled, self-generated thoughts.Peer reviewe

Parisuhteen jälkeisen vainon vaikutuksia vainon kohteena olevan naisen identiteettiin

Tämän pro gradu -tutkielman päämääränä oli tarkastella eron jälkeisen vainon vaikutuksia vainon kohteena olevan naisen identiteettiin. Huomiota kiinnitettiin esimerkiksi siihen, mitä lisäulottuvuuksia äitiys tuo tähän prosessiin. Parisuhteen jälkeinen vaino käsitettiin yhtenä lähisuhdeväkivallan ja sukupuolistuneen väkivallan muotona. Vainoaja ja vainottu eivät ole parisuhteessa, joten esimerkiksi parisuhdeväkivallan tai perheväkivallan termien käyttö ei ollut tutkimuksessa asianmukaista. Naisten kokema väkivalta on osa laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, johon myös eron jälkeisen vainon lähisuhdeväkivaltana voi lukea kuuluvan osaltaan. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa oli identiteetin käsite. Näkökulma on mielekäs, koska vainon voi nähdä elämän kriisinä ja sitä kautta olettaa sen vaikuttavan kohteena olevan naisen identiteettiin. Käsitteenä identiteetti on yleisesti paljon käytetty ja myös monipuolisesti eri tieteen aloilla tulkittu. Tässä tutkimuksessa identiteetti nähtiin elämän aikana muokkautuvana ja sekä sisäisenä että sosiaalisena ominaisuutena. Näkökulma oli lähempänä yhteiskuntatieteellistä kuin esimerkiksi psykologista tutkimusta. Tutkimus pohjautuu fenomenologis-hermeneuttiseen metodologiaan ja aineisto analysoitiin sisällönanalyyttisin menetelmin. Empiirisenä aineistona oli käytössä eron jälkeisen vainon kohteena elävien perheiden turvallisuuden lisäämiseen ja vainoamisen ennaltaehkäisyyn keskittyvän VARJO-hankkeen kautta saadut pilottitukiryhmän nauhoitetut kokoontumiskerrat. Ryhmässä oli ohjaajien lisäksi kuusi naispuolista osallistujaa, joista osalla aineiston keruuvaiheessa vaino oli loppunut ja osa oli edelleen vainon kohteina. Aineiston perusteella oli havaittavissa, että eron jälkeinen vaino traumaattisena kokemuksena ja elämän kriisinä muuttaa sitä kokeneen naisen identiteettiä sekä aiheuttaa hänelle esimerkiksi häpeää ja syyllisyyttä. Naiset kokivat erilaisia haasteita omassa äitiydessään ja pohtivat vanhemmuuttaan vainon kokemuksissa. Toisaalta selviytymiseen liittyi naisilla oman määräysvallan vahvempi tiedostaminen sekä uudet asiat elämässä kuten esimerkiksi opiskeleminen uuteen ammattiin tai uusi, mahdollisesti parempi parisuhde