3 research outputs found
Conversion of dissolved phosphorus in runoff by ferric sulfate to a form less available to algae: Field performance and cost assessment
201
Conversion of dissolved phosphorus in runoff by ferric sulfate to a form less available to algae: Field performance and cost assessment
Active Wetlands – the use of chemical amendments to intercept phosphate runoffs in agricultural catchments : Final report of the Active Wetlands Interreg IVA project
Suomessa ja Virossa tutkittiin mahdollisuuksia tehostaa liuenneen fosforin pidättymistä pieniin
kosteikkoihin ja pelto-ojiin, jotka ovat yleensä huonoja pysäyttämään vesistöjä rehevöittävää liuennutta
fosforia.
Hankkeessa tehtiin kenttäkokeita 20 paikalla joko annostelemalla veteen liukenevaa rautasulfaattia
ojaveteen tai ohjaamalla valumavesiä kiinteiden, fosforia pidättävien materiaalien läpi. Käytimme
kokeissa kahdentyyppisiä kiinteitä aineita, rautahydroksideja sisältäviä Sachtofer PR -rakeita ja runsaasti
kalsiumia sisältävää, palavakiven poltosta jätteeksi jäävää mursketta.
Kun menetelmät toimivat moitteettomasti, vedestä saatiin sidottua liuennutta fosforia hyvin tehokkaasti.
Rautasulfaatti muodostaa veteen liuetessaan fosforin kanssa yhdisteitä, jotka eivät ole enää leville ja
vesikasveille käyttökelpoisessa muodossa. Näin fosforin rehevöittävä vaikutus pienenee, vaikka yhdisteet
jäisivätkin vesiympäristöön. Rautasulfaatin annostelulaitteet vaativat toiminnan seuraamista ja kemikaalin
lisäämistä. Paras kustannus-hyötysuhde saavutetaan, kun valumaveden fosforipitoisuus on korkea, jolloin
fosforikilon sitominen rauta-fosfori -yhdisteiksi tulee maksamaan vain muutamia kymmeniä euroja.
Ojissa, joissa liuenneen fosforin pitoisuus oli matala, kustannukset kymmenkertaistuivat.
Tutkitut kiinteät fosforinpidättäjät ovat periaatteessa turvallisempia ja helpompia liukoisen fosforin
poistajia kuin veteen liukenevat kemikaalit. Perustamisen jälkeen rakenteita ei tarvitse juurikaan huoltaa,
minkä lisäksi fosforin pidättäminen kiinteään aineeseen mahdollistaa sen keräämisen pois
vesiympäristöstä ja siten myös kierrätyksen takaisin pelloille. Tässä hankkeessa tutkitut rakenteet
kuitenkin toimivat toivotulla teholla vain hetken aikaa. Kokeiden aikana muodostuneet oikovirtaukset ja
mm. leväkasvu heikensivät lopputulosta. Molemmat prosessit estivät veden ja pidättäjäaineiden välisen
kontaktin ja heikensivät fosforin pidättymistä.
Uudet, aktiiviset vesienkäsittelymenetelmät ovat parhaimmillaan hyviä apukeinoja fosforikuorman
vähentämisessä. Ne kannattaa sijoittaa paikkoihin, joissa esiintyy todennetusti korkeita liuenneen fosforin
pitoisuuksia. Kuitenkin näemme selviä kehitystarpeita, jotta nämä menetelmät saadaan toimimaan
luotettavasti ja turvallisesti. Haastattelututkimuksiin osallistuneilla viljelijöillä oli pääsääntöisesti
myönteinen asenne ravinnekulkeumien vähentämiseen, myös kemiallisilla menetelmillä