Robottien, virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden vaikuttavuus ja merkityksellisyys lääkinnällisessä kuntoutuksessa : Järjestelmälliset kirjallisuuskatsaukset

Tutkimuksessa selvitettiin robottien, virtuaalitodellisuuden tai lisätyn todellisuuden avulla toteutetun lääkinnällisen kuntoutuksen vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä kuuden järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen, näytönastekatsausten ja laadullisen tutkimusnäytön yhteenvedon avulla. Kirjallisuushaut toteutettiin Ovid MEDLINE-, Cinahl-, PsycINFO- ja ERIC-tietokannoista. Määrällisistä tutkimuksista mukaan valittiin järjestelmälliset katsaukset ja satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT), joihin osallistui lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeessa olevia henkilöitä, interventiona oli kyseisiä teknologioita hyödyntävä kuntoutus ja tulosmuuttujina toimintakyky, elämänlaatu, fyysinen tai psyykkinen hyvinvointi, avuntarve tai työkyky. Laadullisiin tutkimuksiin osallistui kuntoutujia, heidän läheisiään tai kuntoutusammattilaisia, kiinnostuksen kohteena olivat kokemukset tai käsitykset ja kontekstina kuntoutus, jossa hyödynnettiin kyseisiä teknologioita. Katsaukset arvioitiin AMSTAR2-, RCT-tutkimukset Cochrane Risk of Bias 2- ja laadulliset tutkimukset Joanna Briggs -instituutin kriteereillä. Vaikuttavuusnäyttöä arvioitiin ensisijaisesti aiempien katsausten perusteella hyödyntäen GRADE-arviointia sekä Hoitosuositustyöryhmien periaatteita. Laadullisten tutkimusten aineisto luokiteltiin aineistolähtöisesti kuvaamaan merkityksellisyyttä kyseisten teknologioiden käytöstä kuntoutuksessa. Robottiavusteinen ja virtuaalitodellisuutta hyödyntävä kuntoutus ovat pääasiassa yhtä vaikuttavia ja joissakin kuntoutujaryhmissä vaikuttavampia kuin tavanomainen harjoittelu tai muu kuntoutus. Yleistettävyyttä heikentää RCT-tutkimusten heterogeenisyys. Näyttö painottuu neurologisten kuntoutujien liikunnalliseen harjoitteluun. Näytönaste on kohtalainen tai heikko. Teknologian nähtiin täydentävän perinteisiä kuntoutusmenetelmiä ja sillä koettiin olevan kuntoutujalle merkityksellisiä fyysisiä ja psykososiaalisia hyötyjä. Kokemuksissa oli kuitenkin laajaa variaatiota. Suunnittelussa ja käyttöönotossa tulisi kuntoutujan olla keskiössä ja ammattilaisten osaaminen varmistaa.45,00 euroapeerReviewedVertaisarvioit

Reliability and validity of the Finnish version of the Lower Extremity Functional Scale (LEFS)

cited By 0; Article in PressPeer reviewe

Structural validity of the foot and ankle outcome score for orthopaedic pathologies with Rasch Measurement Theory

Publisher Copyright: © 2021 The AuthorsA B S T R A C T Background: The Foot and Ankle Outcome Score (FAOS) is one of the most frequently used patient reported outcome measures for foot and ankle conditions. The aim is to test the structural validity of the Finnish version of the FAOS using Rasch Measurement Theory. Methods: FAOS scores were obtained from 218 consecutive patients who received operative treatment for foot and ankle conditions. The FAOS data were fitted into the Rasch model and person separation index (PSI) calculated. Results: All the five subscales provided good coverage and targeting. Three subscales presented unidimensional structure. Thirty-eight of the 42 items had ordered response category thresholds. Three of the 42 items had differential item functioning towards gender. All subscales showed sufficient fit to the Rasch model. PSI ranged from 0.73 to 0.94 for the subscales. Conclusions: The Finnish version of the FAOS shows acceptable structural validity for assessing complaints in orthopaedic foot and ankle patients. (c) 2021 The Authors. Published by Elsevier Ltd on behalf of European Foot and Ankle Society. This is an open access article under the CC BY-NC-ND license (http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/).Peer reviewe

Reliability and validity of the Finnish version of the Visual Analogue Scale Foot and Ankle (VAS-FA)

Background: There have previously been no validated foot and ankle-specific patient-reported outcome measures in Finnish. Methods: The Visual Analogue Scale Foot and Ankle (VAS-FA) was translated and adapted into Finnish. Thereafter, 165 patients who had undergone foot and ankle surgery completed a questionnaire set on two separate occasions. Analyses included testing of floor-ceiling effect, internal consistency, reproducibility, and validity. Results: Minor linguistic differences emerged during the translation. Some structural adjustments were made. The mean (SD) total VAS-FA score was 74 (23). In the three subscales, maximum scores were noted in 2-5% of the responses, and internal consistency ranged from 0.81 to 0.94. Reproducibility was excellent (ICC, 0.97). The total VAS-FA score correlated significantly with the Lower Extremity Functional Scale (r = 0.84) and the 15D Mobility dimension (r = 0.79). The VAS-FA loaded on two factors (pain/movement and problems/limitations). Conclusions: The Finnish version of the VAS-FA has high reliability and strong validity. (C) 2017 European Foot and Ankle Society. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Structural validity of the Finnish Manchester-Oxford Foot Questionnaire (MOXFQ) using the Rasch model

Background: The 16-item patient-reported Manchester-Oxford Foot Questionnaire (MOXFQ) with subscales of pain, social interactions, and walking/standing has been claimed for strongest scientific evidence in measuring foot and ankle complaints. This study tests the validity of the Finnish MOXFQ for orthopaedic foot and ankle population using the Rasch analysis. Methods: We translated the MOXFQ into Finnish and used that translation in our study. MOXFQ scores were obtained from 183 patients. Response category distribution, item fit, coverage, targeting, item dependency, ability to measure latent trait (unidimensionality), internal consistency (Cronbach's alpha), and person separation index (PSI) were analyzed. Results: Fifteen of the items had ordered response categories and/or sufficient fit statistics. The subscales provided coverage and targeting. Some residual correlation was noted. Removing one item in the pain subscale led to a unidimensional structure. Alphas and PSIs ranged between 0.68-0.90 and 0.67-0.92, respectively. Conclusions: Despite some infractions of the Rasch model, the instrument functioned well. The subscales of the MOXFQ are meaningful for assessing patient-reported complaints and outcomes in orthopaedic foot and ankle population. (C) 2020 European Foot and Ankle Society. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Validity of five foot and ankle specific electronic patient-reported outcome (ePRO) instruments in patients undergoing elective orthopedic foot or ankle surgery

Background: Patient-reported outcomes (PROS) are widely accepted measures for evaluating outcomes of surgical interventions. As patient-reported information is stored in electronic health records, it is essential that there are valid electronic PRO (ePRO) instruments available for clinicians and researchers. The aim of this study was to evaluate the validity of electronic versions of five widely used foot and ankle specific PRO instruments. Methods: Altogether 111 consecutive elective foot/ankle surgery patients were invited face-to-face to participate in this study. Patients completed electronic versions of the Foot and Ankle Ability Measure (FAAM), the Foot and Ankle Outcome Score (FAOS), the modified Lower Extremity Function Scale (LEFS), the Manchester-Oxford Foot Questionnaire (MOXFQ), and the Visual Analogue Scale Foot and Ankle (VAS-FA) on the day of elective foot and/or ankle surgery. Construct validity, coverage, and targeting of the scales were assessed. Results: Based on general and predefined thresholds, construct validity, coverage, and targeting of the ePRO versions of the FAAM, the FAOS, the MOXFQ, and the VAS-FA were acceptable. Major issues arose with score distribution and convergent validity of the modified LEFS instrument. Conclusions: The ePRO versions of the FAAM, the FAOS, the MOXFQ and the VAS-FA provide valid scores for foot and ankle patients. However, our findings do not support the use of the modified LEFS as an electronic outcome measure for patients with orthopedic foot and/or ankle pathologies. (C) 2020 European Foot and Ankle Society. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Rehabilitation after Lumbar Spine Fusion : The Effectiveness of a 12-Month Home-Exercise Program

The aim of this thesis was to study the recovery of trunk muscle strength and spine function after lumbar spine fusion surgery (LSF) and standard care, and to evaluate the effectiveness of a 12-month home-exercise program in the postoperative rehabilitation after LSF. Recovery was studied in a one-year prospective cohort study in consecutive patients undergoing non-urgent LSF (N=194, 66% women, mean age 61 years). The effectiveness of rehabilitation was studied in a randomized controlled trial of 98 patients with spondylolisthesis (75% women, mean age 59 years) who were allocated three months after LSF to the exercise group (EG) or to the usual care group (UCG). The EG underwent a 12-month training that consisted of back-specific and aerobic training including six booster sessions with a physiotherapist. The UCG underwent one guided session for light home exercises. The outcomes were isometric maximal strength of abdominal and back muscles, back muscle endurance, the Oswestry Disability Index, the Visual Analogue Scale for low back and leg pain intensities the RAND-36 for health-related quality of life, the Tampa Scale for Kinesiophobia and the International Physical Activity Questionnaire. Although some improvement occurred in the one-year prospective follow-up from preoperative level, the trunk muscle strength remained low and the trunk extension and flexion strength ratio imbalanced. After a one-year rehabilitation, no between-group differences were found in any outcomes. Both groups improved their trunk muscle strength, disability and physical functioning-related dimensions of health-related quality of life and increased their physical activity. The low back and leg pain intensities as well as degree of kinesiophobia were low three months after surgery, and they remained rather unchanged during the intervention. In conclusion, LSF patients had trunk muscle strength deficits and imbalance preoperatively and at one year of follow-up after surgery with standard care. The postoperative 12-month home-exercise after LSF did not bring significant additional benefits compared to usual care. Further, individual variation in all outcomes were large in both groups. Thus, it is important to find those patients with delayed recovery who need more individualized rehabilitation.Tämä väitöskirjatutkimus selvitti vartalon lihasvoimaa alaselän jäykistysleikkauspotilailla sekä leikkauksen jälkeisen vuoden kotiharjoittelun vaikuttavuutta. Vartalon lihasvoimien muutosta tutkittiin prospektiivisessa kohorttitutki-muksessa (N=194, 66% naisia, keskiarvoikä 61 vuotta), jossa mittaukset suoritettiin ennen leikkausta sekä vuosi leikkauksen ja tavanomaisen hoidon jälkeen. Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa puolestaan verrattiin 12 kk kotiharjoittelua tavanomaiseen hoitoon. Tutkimusjoukko (N=98, 75% naisia, kes-kiarvoikä 59 vuotta) koostui alaselän jäykistysleikkauspotilaista, joilla oli nikamaliukuma. Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen osallistujat satunnaisestettiin harjoittelu- ja kontrolliryhmään. Harjoitteluryhmä toteutti nousujohteista selkäspesifiä vartalon lihasten harjoittelua sekä aerobista kävelyharjoittelua. Heillä oli kuusi ohjauskäyntiä fysioterapiassa. Kontrolliryhmä sai kertaohjauksen omatoimiseen harjoitteluun. Tulosmuuttujina oli vatsa- ja selkälihasten isometrinen maksimivoima, selän lihaskestävyys, Oswestryn oire- ja haittakysely, selkä- ja alaraajakipu, RAND-36-elämänlaatukysely, Tampa Scale for Kinesiophobia -kysely liikkumisen pelosta sekä IPAQ -kysely fyysisestä aktiivisuudesta. Prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa havaittiin heikentynyt vartalon lihasvoimataso vielä vuosi leikkauksen jälkeen. Ennen leikkausta havaittu vartalon ojentajalihasten heikkous suhteessa vartalon koukistajiin ei palautunut. Harjoittelu-tutkimuksessa ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja missään tulosmuuttujissa. Molemmilla ryhmillä keskimääräiset vartalon lihasvoimat, koetut oireet sekä haitta, fyysiseen toimintakykyyn liittyvät elämänlaadun osa-alueet ja fyysisen aktiivisuuden määrä paranivat. Selän ojentaja- ja koukistajalihasten voimasuhde parani vain harjoitteluryhmällä. Tuloksissa oli suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Kipu ja liikkumisen pelko olivat vähäiset jo intervention alkaessa, eivätkä muuttuneet intervention aikana. Johtopäätöksenä, alaselän jäykistysleikkauspotilailla oli heikko vartalon lihasvoima leikkausta edeltävästi ja vuosi leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeinen vuoden nousujohteinen kotiharjoittelu säännöllisin fysioterapiaseurannoin oli yhtä vaikuttavaa kuin tavanomainen hoito. Kuntoutus tulisi räätälöidä yksilöllisesti ja kohdistaa niille, joiden toipumisessa on haasteita

Harjoittelusta apua kroonisen kipupotilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin - Mitä, miksi ja miten

Jos liikunta olisi pilleri, se todennäköisesti olisi maailman myydyin lääke, koska sillä on niin paljon positiivisia vaikutuksia hyvinvointiimme. Fysioterapeutteina olemme tottuneet käyttämään terapeuttista harjoittelua työkaluna esimerkiksi korjaamaan asentoa, parantamaan fyysistä toimintakykyä, kuntoa ja yleistä terveyttä. Sekin on monille tuttua, että harjoittelu voi toimia kivunlievittäjänä esimerkiksi jännevaivoissa ja että se ennaltaehkäisee monia kroonisia sairauksia. Säännöllisen harjoittelun vaikutusten lista myös psyykkisen toimintakykymme kannalta on pitkä, sillä kehoa ja mieltä ei voida harjoittelunkaan suhteen erottaa toisistaan. Vaikutukset ulottuvat vähintäänkin emotionaaliseen hyvinvointiin, kognitiiviseen ongelmanratkaisu- ja ajattelukykyyn, muistiin, stressinsietokykyyn, mielialaan, ahdistuneisuuteen, minä-pystyvyyskäsitykseen sekä resilienssiin.nonPeerReviewe