Who live longer than their age peers : individual predictors of longevity among older individuals

BACKGROUND: There are a very few studies focusing on the individual-based survival with a long follow-up time. AIM: To identify predictors and determine their joint predictive value for longevity using individual-based outcome measures. METHODS: Data were drawn from Tampere Longitudinal Study on Aging (TamELSA), a study of individuals' age 60-89 years (N = 1450) with a mortality follow-up of up to 35 years. Two measures of longevity were used: the longevity difference (LD) and realized probability of dying (RPD), both of which compare each individual's longevity with their life expectancy as derived from population life tables. Independent variables were categorized into five domains: sociodemographic, health and functioning, subjective experiences, social activities, and living conditions. Linear regression models were used in three steps: bivariate analysis for each variable, multivariate analysis based on backward elimination for each domain, and one final model. RESULTS: The most important predictors of both outcomes were marital status, years smoked regularly, mobility, self-rated health, endocrine and metabolic diseases, respiratory diseases, and unwillingness to do things or lack of energy. The explained variance in longevity was 13.8% for LD and 14.1% for RPD. This demonstrated a large proportion of unexplained error margins for the prediction of individual longevity, even though many known predictors were used. DISCUSSION AND CONCLUSIONS: Several predictors associated with longer life were found. Yet, on an individual level, it remains difficult to predict who will live longer than their age peers. The stochastic element in the process of aging and in death may affect this prediction.publishedVersionPeer reviewe

Effect of Attachment Training on Paternal-fetal Attachment

Background & aim: Paternal-fetal attachment develops an emotional relationship between father and his infant which can affect their future interactions. Therefore, the present study aimed to determine the effect of attachment training on paternal-fetal attachment. Methods: This clinical trial was conducted in Karmandan and 22 Bahman health centers in Mashhad in 2015. The participants of the study consisted of 60 randomly-selected fathers whose wives `gestational age was 28 to 32 weeks. The intervention group received three 120-min sessions of attachment training once a week in the forms of group discussion, lectures, question and answer, film screenings, and educational booklet. Data collection was performed by means of two questionnaires, named personal and fertility characteristics questionnaire and Weaver Cranley paternal-fetalattachment questionnaire. Two groups were assessed before, immediately after, and 3 weeks after intervention (follow-up) by paternal-fetal attachment questionnaire. Data analysis was performed in SPSS (version 22) using the Chi-square, independent t-test, Fisher, Mann-Whitney U test, and repeated measure tests. P Results: The results of repeated measures showed that mean scores of paternal-fetal attachment was not significantly different between the control and intervention groups before training (P=0.527) However, paternal-fetal attachment significantly increased at post-test (P=0.069) and follow-up (P=0.006) in the experimental group. Conclusion: Attachment training increases paternal-fetal attachment; therefore, pregnancy care programs should include training sessions for fathers

Hyvä ja onnistunut vanheneminen hyvin vanhoilla

Vuosisatojen ajan ihmiset ja yhteiskunnat ovat tavoitelleet pidempää ja terveempää elämä ja parempaa elämän laatua. Nyt 21. vuosisadalla voimme todistaa vanhuusiän kuolleisuuden nopeaa laskua ja hyvin vanhan ikäryhmän ennennäkemätöntä kasvua. Elämän pidentyminen ei kuitenkaan välttämättä merkitse parempaa terveyttä ja elämän laatua. Siksi on tärkeää pohtia hyvän ja onnistuneen vanhenemisen edellytyksiä: miten ikääntyminen voi tapahtua mahdollisimman hyvällä ja tyydyttävällä tavalla? Hyvälle ja onnistuneelle vanhenemiselle ei kuitenkaan ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää eikä vakiintunutta mittaamistapaa. Tässä tutkimuksessa onnistunutta vanhenemista lähestyttiin hyvin vanhojen ihmisten näkökulmasta. – Tässä lyhennelmässä käytetään suoraa käännöstä käsitteestä ”successful aging”, vaikka suomalainen muoto luontevimmin olisikin hyvä vanheneminen. Tutkimustehtävänä oli selvittää onnistuneen vanhenemisen yleisyyttä, tunnistaa siihen yhteydessä olevia tekijöitä, sekä tutkia, missä määrin se ennustaa pitkäaikaishoitoon siirtymistä ja kuolleisuutta. Onnistunutta vanhenemista mitattiin käyttäen erilaisia malleja jotka kaikki sisälsivät fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen komponentin, mutta määrittelivät ”onnistumisen” eri tavoin. Ihmisten omia tapoja ymmärtää onnistunut vanheneminen ja sen ulottuvuudet tutkittiin haastattelemalla henkilöitä, jotka olivat jo ”onnistuneet” siinä mielessä, että olivat eläneet pitkään. Tutkimusaineisto oli pääosin peräisin Tampereella tehtävästä Tervaskannot 90+ -tutkimuksesta. Se on koottu postikyselyin jotka kohdistuivat 90-vuotiaisiin ja sitä vanhempiin henkilöihin vuosina 2001, 2003, 2007, 2010 ja 2014. Mukana olivat sekä kotona että ympärivuorokautisessa hoitopaikassa asuvat. Osallistujamäärä näissä poikkileikkaustutkimuksissa vaihteli 892:sta 1283:een ja vastausprosentti oli joka kerralla suunnilleen 80. Lisäksi 45 iältään 90-91-vuotiasta henkilöä osallistui elämäntarinahaastatteluun vuonna 2012; tavoitteena oli ymmärtää paremmin onnistunutta vanhenemista hyvin vanhan henkilön omasta näkökulmasta. Aineistoon yhdistettiin tietoja kahdesta kansallisesta rekisteristä. Väestörekisteriin perustuvat tiedot kuolinpäivistä saatiin Tilastokeskuksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä ja Sosiaalihuollon hoitoilmoitusrekisteristä saatiin tiedot pitkäaikaishoidosta. Onnistuneen vanhenemisen yleisyys vaihteli 1.6%:sta 18%:iin riippuen käytetystä mallista. Onnistunut vanheneminen oli yhteydessä sukupuolen ja asuinpaikkaan. Joissakin malleissa onnistunut vanheneminen oli yhteydessä myös nuorempaan ikään, avioliitossa oloon ja korkeampaan koulutukseen. Sellaiset onnistuneen vanhenemisen mallit, joissa sairauksien poissaolo ja kyky vaativiin toimintoihin painottuivat vähemmän, ennustivat jäljellä olevaa elinaikaa ja pitkäaikaishoitoon siirtymistä paremmin kuin vaativimmat mallit. Elämäntarinahaastatteluissa tuli esiin fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen toimintakyvyn merkitys. Haastateltavat pitivät kivuttomuutta tärkeämpänä kuin sairauksien puuttumista. Monet haastateltavat kuvasivat itsensä ”onnistuneina” vanhenijoina. Itsenäisyyttä sekä tasapainoista ja harmonista elämää pidettiin onnistuneen vanhenemisen tärkeimpinä edellytyksinä. Haastateltavat määrittelivät onnistuneen vanhenemisen prosessiksi. Heille se oli jatkumo menneisyydestä nykyisyyteen ja he toivoivat nykyisen hyvän vanhuuden jatkuvan tulevaisuudessakin. Hyvää kuolemaa pidettiin onnistuneen ja hyvän vanhenemisen osana. Elämäntarinahaastatteluissa esiin tulivat esiin pääosin samat tekijät jotka yleensä sisältyvät yleensä myös onnistuneen vanhenemisen biolääketieteelliseen malliin. Sekä iäkkäät haastateltavat että tutkijat korostivat fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen toimintakyvyn tärkeyttä onnistuneessa vanhenemisessa. Näiden tekijöiden mittaaminen on kuitenkin suuri haaste gerontologeille. Tämän tutkimuksen perusteella onnistuneen vanhenemisen tulisi olla mahdollista samanaikaisesti jonkinasteisten sairauksien ja toiminnanvajavuuden kanssa. On mahdotonta esittää yhtä yleistä onnistuneen vanhenemisen mallia, joka sopisi kaikkiin ihmisiin ja kaikkiin ikäryhmin. Sen sijaan on tarpeellista ottaa huomioon vanhenemisen mukanaan tuomat muutokset ja pyrkiä tältä pohjalta muodostamaan parempi, pätevämpi ja käyttökelpoisempi onnistuneen vanhenemisen malli, joka soveltuu myös hyvin vanhoille.For centuries, individuals and societies have shared the common goal of living longer with less morbidity and a high quality of life. In he 21st century, we are now witnessing a rapid decline in old age mortality and an unprecedented growth of very old populations. The increase in length of life does not necessarily imply improving health and quality of life, however. It is therefore important to consider the conditions for successful aging; how can people age in the best and most satisfactory ways. However, there is as yet no generally accepted definition of successful aging, nor any standard tool for its measurement. In this study, successful aging was approached from the point of view of the oldest old population. This study set out to estimate the prevalence of successful aging ; to identify factors associated with successful aging; and to examine successful aging as a predictor of entry into long-term care and mortality among the oldest old. Successful aging was measured by different models that included physical, psychological and social components, but that had different criteria for success. The lay understanding of successful aging and its dimensions were studied by interviewing individuals who had already been successful in surviving. The core data source for this research was the Vitality 90+ Study, which comprised community dwellers and institutionalized people living in Tampere, Finland.. Data were collected by mailed questionnaires from individuals aged 90 and older in 2001, 2003, 2005, 2007 and 2010. The number of participants in each cross-sectional study ranged from 892 to 1,283, and in each wave, the response rate was ca 80%. In addition, life story interviews were conducted in 2012 with 45 individuals aged 90-91 years in order to gain a deeper understanding of successful aging from nonagenarians’ point of view. Data from two national registers were linked to the Vitality 90+ data. Finnish Population Register data on dates of death were obtained from Statistics Finland. The national registers – the Care Register for Health Care (Terveys-HILMO) and the Care Register for Social Welfare (Sosiaali-HILMO) – were also linked to the Vitality 90+ data to obtain information on entry into LTC. The prevalence of successful aging ranged from 1.6% to 18%, depending on the model used. Successful aging was associated with male gender and living in the community.. In some models successful aging was associated with younger age, being married and a higher level of education. The models of successful aging that placed less emphasis on the absence of diseases and demanding physical activities were better predictors of the length of future life and entry into LTC than the most demanding models. The life story interviews underscored the importance of physical, psychological and social functioning. The interviewees said it was more important for them to be pain-free rather than disease-free. Most interviewees described themselves as successful agers. Independence and a balanced and harmonious life were considered the main conditions for successful aging. The nonagenarian interviewees defined successful aging as a process. For them, success was a process from past to present, and they hoped their present good aging would continue in the future. Having a good death was considered part of successful and good aging. The main components in the life story interviews were basically the same as those that appear in the biomedical model of successful ageing. Both the older interviewees and the researchers emphasized the importance of physical, psychological and social functioning in successful aging. However, the measurement of these components presents a major challenge for gerontologists. This study suggests that for the oldest old, successful aging should be possible even in the presence of some degree of disease and disability. It is impossible to present a single universal model of successful aging that applies to all old individuals and all age groups. Instead, it is necessary to take into account the changes that happen in the aging process and on this basis to work toward a better, more valid and useful model of successful aging that also applies to the oldest old

Simulation of quantum confinement and plasmonic response in geometrically designed silicon structures within graphene lattice

Heutige Materialwissenschaft, insbesondere die Physik kondensierter Materie, würde unvorstellbar sein ohne die Vielfalt von Kohlenstoff Allotropen. Unter ihnen, dem Einatom-dicken Graphene, ist besonders interessant, wegen seines einzigartigen elektronischen und mechanischen Eigenschaften. Dieser Nulllückenhalbleiter ist vielen modernen wissenschaftlichen Erforschungen unterworfen. Getrieben durch solche modernen Techniken und experimentelle Methoden, wie ultraniedrige Temperaturabtastung der Rastertunnelmikrokopie (RTM), oder hoch Auflösungabtastung der Rastertransmissionselektronenmikroskopie (RTEM), die Wissenschaft von Graphene verspricht, potenziell einer am meisten Wirkungsvolle Bereiche der Forschung in der modernen Physik zu sein. Folgend in dieser Linie der Forschung, basiert auf die Forschungsergebnisse von Crommie, Lutz & Eigler in 1993, welche die Erzeugung von Quanten-Corral auf einer Metalloberfläche durch Eisen-Adatomen bewiesen haben, es vorgeschlagen wurde, innerhalb des Forschungsprojektes Heteratom Quantum Corrals and Nanoplasmonics in Graphene (HeQuCoG), dass derselbe Affekt, in Graphene beobachtet werden könnte, diesmal mittels eingebetteter Silikonatomen. Das Thema dieser Arbeit ist, die erweiterten Si-Strukturen, die wie Verschmutzung in Graphene eingebettet sind, die lokal die Entbindung der elektronischen Wellenfunktionen in die Form von Quanten-Corrals abändern können, und auch unterschiedliche optische und plasmonische Antwortfunktionen vom System in linearem Limes erzeugen können, zu erforschen. Der entscheidende Vorteil von diesen Graphene-basierten Strukturen gegenüber den Adatomen auf den Metalloberflächen ist, dass sie Kovalent gebunden sind, welche sie, bis zu dem Raumtemperatur und viel darüber, stabil macht. Deshalb in dieser Arbeit, eine theoretische Studie, durch computergestützte Methoden, durchgeführt wird, in eine systematische Art und Weise, anfangend damit, die Geometrie der Strukturen zu entspannen, und die Energetik der Strukturen pro Größe zu konvergieren. Weitere Simulationen der Strukturen (Geometrie Relaxation) sind dann mit dem Dichtefunktionaltheorie-Code (DFT), GPAW (Grid-bas Projector Augmen- ted Wave), der besonders dafür bekannt ist, fähig dazu zu sein, große Strukturen zu behandeln, durchgeführt. Die entspannten Strukturen, sind dann mittels des RTM-Simulationspakets analysiert, für die Erfassung der eingeschlossenen elektronischen Zuständen. Zusätzlich zu der Ebene-welle basierten Methode der linearen dielektrischen Antwortfunktion, welche auch das Elektronenenergieverlustspektroskopie- (EELS) Spektrum von periodischen Systemen berech- nen würde, dieses Programm auch die zeitabhängige-DFT-Paket (TDDFT) anbietet, welches das optischen Photoabsorptionsspektrum von den großen Strukturen ausrechnen, und auch deren lokalisierte Oberflächenplasmonenresonanzen (LSPR) visualisieren kann. Die experimentelle Bestätigung der Ergebnissen dieser Arbeit bleibt das Ziel des oben-genannten Forschungsprojektes HeQuCoG, welche von Bedeutung fu¨r die Physik der elektronischen Eigenschaften der Materie, und deren relevante Industrie, sein könnte.Today’s materials science, especially condensed matter physics, would be unimaginable with- out the variety of carbon allotropes. Among them, the one-atom thick graphene, is of special interest, due to its unique electronic and mechanical properties. This zero gap semiconduc- tor, is subject to many modern scientific explorations. Driven by such modern techniques and experimental methods, like ultra-low temperature scanning tunnelling microscopy (STM), or high resolution scanning transmission electron microscopy (STEM), the science of graphene promises to be one of most potentially impactful areas of research in modern science and mod- ern physics. Following in this line of research, based on the research findings of Crommie, Lutz & Eigler in 1993, which demonstrated the creation of a quantum corral on the surface of a metal using iron ad-atoms, it was proposed, within the research-project Heteroatom quantum corrals and nanoplasmonics in graphene (HeQuCoG), that the same effect could be observed in graphene, using embedded silicon atoms. The topic of this thesis-research is to explore extended Si-structures, embedded in graphene like impurities, that could locally alter the confinement of the electronic wavefunctions into the form of quantum corrals, and also cause different optical and plasmonic response of the system in the linear limit. The crucial advantage of these graphene-based structures over the adatoms on metal surfaces is that they are covalently bond, which makes them stable up to room temperature and above. Therefore, in this thesis, a theoretical study of such structures are carried out using computer- based techniques, in a systematic way, starting by relaxing the geometries and converging the energetics per size of the structures. Further relaxations of the select structures, are then done using a density functional theory (DFT) code, known as (Grid-based projector augmented wave (GPAW) which is particularly known for being capable of handling large structures. The relaxed structures are then analysed using the STM simulation package of the software for capturing the confined electronic states, and their shapes and sizes. For the linear response measurements, in addition to the plane-wave based linear dielectric response method, which would also calculate the electron energy loss spectroscopy (EELS) spectrum of periodic systems, this code offers time-dependent DFT (TDDFT) implementation, which can calculate the optical photo-absorption spectrum, and also visualize the localized surface plasmonic resonance of large systems. The experimental verifi of the results obtained in this work remain the objective of the research project HeQuCoG, which may have implications for the physics of electronic properties of materials, and its related industries

Hyvä ja onnistunut vanheneminen hyvin vanhoilla

Vuosisatojen ajan ihmiset ja yhteiskunnat ovat tavoitelleet pidempää ja terveempää elämä ja parempaa elämän laatua. Nyt 21. vuosisadalla voimme todistaa vanhuusiän kuolleisuuden nopeaa laskua ja hyvin vanhan ikäryhmän ennennäkemätöntä kasvua. Elämän pidentyminen ei kuitenkaan välttämättä merkitse parempaa terveyttä ja elämän laatua. Siksi on tärkeää pohtia hyvän ja onnistuneen vanhenemisen edellytyksiä: miten ikääntyminen voi tapahtua mahdollisimman hyvällä ja tyydyttävällä tavalla? Hyvälle ja onnistuneelle vanhenemiselle ei kuitenkaan ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää eikä vakiintunutta mittaamistapaa. Tässä tutkimuksessa onnistunutta vanhenemista lähestyttiin hyvin vanhojen ihmisten näkökulmasta. – Tässä lyhennelmässä käytetään suoraa käännöstä käsitteestä ”successful aging”, vaikka suomalainen muoto luontevimmin olisikin hyvä vanheneminen. Tutkimustehtävänä oli selvittää onnistuneen vanhenemisen yleisyyttä, tunnistaa siihen yhteydessä olevia tekijöitä, sekä tutkia, missä määrin se ennustaa pitkäaikaishoitoon siirtymistä ja kuolleisuutta. Onnistunutta vanhenemista mitattiin käyttäen erilaisia malleja jotka kaikki sisälsivät fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen komponentin, mutta määrittelivät ”onnistumisen” eri tavoin. Ihmisten omia tapoja ymmärtää onnistunut vanheneminen ja sen ulottuvuudet tutkittiin haastattelemalla henkilöitä, jotka olivat jo ”onnistuneet” siinä mielessä, että olivat eläneet pitkään. Tutkimusaineisto oli pääosin peräisin Tampereella tehtävästä Tervaskannot 90+ -tutkimuksesta. Se on koottu postikyselyin jotka kohdistuivat 90-vuotiaisiin ja sitä vanhempiin henkilöihin vuosina 2001, 2003, 2007, 2010 ja 2014. Mukana olivat sekä kotona että ympärivuorokautisessa hoitopaikassa asuvat. Osallistujamäärä näissä poikkileikkaustutkimuksissa vaihteli 892:sta 1283:een ja vastausprosentti oli joka kerralla suunnilleen 80. Lisäksi 45 iältään 90-91-vuotiasta henkilöä osallistui elämäntarinahaastatteluun vuonna 2012; tavoitteena oli ymmärtää paremmin onnistunutta vanhenemista hyvin vanhan henkilön omasta näkökulmasta. Aineistoon yhdistettiin tietoja kahdesta kansallisesta rekisteristä. Väestörekisteriin perustuvat tiedot kuolinpäivistä saatiin Tilastokeskuksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä ja Sosiaalihuollon hoitoilmoitusrekisteristä saatiin tiedot pitkäaikaishoidosta. Onnistuneen vanhenemisen yleisyys vaihteli 1.6%:sta 18%:iin riippuen käytetystä mallista. Onnistunut vanheneminen oli yhteydessä sukupuolen ja asuinpaikkaan. Joissakin malleissa onnistunut vanheneminen oli yhteydessä myös nuorempaan ikään, avioliitossa oloon ja korkeampaan koulutukseen. Sellaiset onnistuneen vanhenemisen mallit, joissa sairauksien poissaolo ja kyky vaativiin toimintoihin painottuivat vähemmän, ennustivat jäljellä olevaa elinaikaa ja pitkäaikaishoitoon siirtymistä paremmin kuin vaativimmat mallit. Elämäntarinahaastatteluissa tuli esiin fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen toimintakyvyn merkitys. Haastateltavat pitivät kivuttomuutta tärkeämpänä kuin sairauksien puuttumista. Monet haastateltavat kuvasivat itsensä ”onnistuneina” vanhenijoina. Itsenäisyyttä sekä tasapainoista ja harmonista elämää pidettiin onnistuneen vanhenemisen tärkeimpinä edellytyksinä. Haastateltavat määrittelivät onnistuneen vanhenemisen prosessiksi. Heille se oli jatkumo menneisyydestä nykyisyyteen ja he toivoivat nykyisen hyvän vanhuuden jatkuvan tulevaisuudessakin. Hyvää kuolemaa pidettiin onnistuneen ja hyvän vanhenemisen osana. Elämäntarinahaastatteluissa esiin tulivat esiin pääosin samat tekijät jotka yleensä sisältyvät yleensä myös onnistuneen vanhenemisen biolääketieteelliseen malliin. Sekä iäkkäät haastateltavat että tutkijat korostivat fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen toimintakyvyn tärkeyttä onnistuneessa vanhenemisessa. Näiden tekijöiden mittaaminen on kuitenkin suuri haaste gerontologeille. Tämän tutkimuksen perusteella onnistuneen vanhenemisen tulisi olla mahdollista samanaikaisesti jonkinasteisten sairauksien ja toiminnanvajavuuden kanssa. On mahdotonta esittää yhtä yleistä onnistuneen vanhenemisen mallia, joka sopisi kaikkiin ihmisiin ja kaikkiin ikäryhmin. Sen sijaan on tarpeellista ottaa huomioon vanhenemisen mukanaan tuomat muutokset ja pyrkiä tältä pohjalta muodostamaan parempi, pätevämpi ja käyttökelpoisempi onnistuneen vanhenemisen malli, joka soveltuu myös hyvin vanhoille.For centuries, individuals and societies have shared the common goal of living longer with less morbidity and a high quality of life. In he 21st century, we are now witnessing a rapid decline in old age mortality and an unprecedented growth of very old populations. The increase in length of life does not necessarily imply improving health and quality of life, however. It is therefore important to consider the conditions for successful aging; how can people age in the best and most satisfactory ways. However, there is as yet no generally accepted definition of successful aging, nor any standard tool for its measurement. In this study, successful aging was approached from the point of view of the oldest old population. This study set out to estimate the prevalence of successful aging ; to identify factors associated with successful aging; and to examine successful aging as a predictor of entry into long-term care and mortality among the oldest old. Successful aging was measured by different models that included physical, psychological and social components, but that had different criteria for success. The lay understanding of successful aging and its dimensions were studied by interviewing individuals who had already been successful in surviving. The core data source for this research was the Vitality 90+ Study, which comprised community dwellers and institutionalized people living in Tampere, Finland.. Data were collected by mailed questionnaires from individuals aged 90 and older in 2001, 2003, 2005, 2007 and 2010. The number of participants in each cross-sectional study ranged from 892 to 1,283, and in each wave, the response rate was ca 80%. In addition, life story interviews were conducted in 2012 with 45 individuals aged 90-91 years in order to gain a deeper understanding of successful aging from nonagenarians’ point of view. Data from two national registers were linked to the Vitality 90+ data. Finnish Population Register data on dates of death were obtained from Statistics Finland. The national registers – the Care Register for Health Care (Terveys-HILMO) and the Care Register for Social Welfare (Sosiaali-HILMO) – were also linked to the Vitality 90+ data to obtain information on entry into LTC. The prevalence of successful aging ranged from 1.6% to 18%, depending on the model used. Successful aging was associated with male gender and living in the community.. In some models successful aging was associated with younger age, being married and a higher level of education. The models of successful aging that placed less emphasis on the absence of diseases and demanding physical activities were better predictors of the length of future life and entry into LTC than the most demanding models. The life story interviews underscored the importance of physical, psychological and social functioning. The interviewees said it was more important for them to be pain-free rather than disease-free. Most interviewees described themselves as successful agers. Independence and a balanced and harmonious life were considered the main conditions for successful aging. The nonagenarian interviewees defined successful aging as a process. For them, success was a process from past to present, and they hoped their present good aging would continue in the future. Having a good death was considered part of successful and good aging. The main components in the life story interviews were basically the same as those that appear in the biomedical model of successful ageing. Both the older interviewees and the researchers emphasized the importance of physical, psychological and social functioning in successful aging. However, the measurement of these components presents a major challenge for gerontologists. This study suggests that for the oldest old, successful aging should be possible even in the presence of some degree of disease and disability. It is impossible to present a single universal model of successful aging that applies to all old individuals and all age groups. Instead, it is necessary to take into account the changes that happen in the aging process and on this basis to work toward a better, more valid and useful model of successful aging that also applies to the oldest old

Low Temperature Thermal Conductivity of Irradiated and Swept Synthetic Quartz

Physic