Asukkaiden yhteistilat ja kolmannet paikat

Asukkaiden yhteistilat ja kolmannet paikat on selvitys, joka käsittelee yksittäisen kerros- tai rivitalon, asuinkorttelin tai asuinalueen asukkaiden käytössä olevia tiloja. Erityisesti keskitytään kerrostaloihin, ja pääpaino on uudisrakentamisessa. Selvityksen lähtökohtana on Helsingin kaupungin tarve kartoittaa yhteistilojen rakentamisen tähänastisia kokemuksia ja samalla arvioida, miten yhteistiloja koskevaa ohjeistusta tulisi kehittää. Yksittäisessä rakennushankkeessa tärkeitä kysymyksiä ovat yhteistilojen laajuus ja tilaohjelma sekä tilojen tarkoituksenmukainen sijoittelu. Käytön kannalta tärkeitä ovat tilojen omistus, talous, hallintamuodot ja käyttösäännöt, mutta niillekin luodaan perusta jo rakennusvaiheessa. Selvityksessä on analysoitu toteutettuja kohteita ja näin pyritty tunnistamaan toimivia ratkaisuja ja kehittämistä vaativia kysymyksiä. Selvitys käsittelee aluksi yhteistilakäsitteen sisältöä ja tyypittelyä, tutkimuskysymyksiä ja tutkimusaineistoa. Suuri osa aineistosta muodostuu Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATT:n asuinkerros- ja rivitalokohteista, jotka ovat valmistuneet vuoden 1999 jälkeen. Lisäksi mukaan otettiin muiden rakennuttajien kohteita ja myös muutamia alueellisia asukastaloja. Rakennusten yhteistiloja tarkasteltiin muun muassa pohjapiirrosten avulla. Tehtiin myös suppea asukaskysely ja hyödynnettiin ATT:n aiemmin keräämää aineistoa. Selvityksen osana järjestettiin toukokuussa 2014 seminaari, jonka pohjalta työtä vielä täydennettiin. Aineiston perusteella tärkeiksi tulivat erityisesti tilojen ohjeistusta ja mitoitusta, käyttökokemuksia ja hallinnan periaatteita koskevat seikat. Lisäksi on kuvattu muutamia yksittäisiä kiinnostavia ratkaisuperiaatteita

Lähiö ja kaupunki - asuinalueen rajat muutoksessa

Julkaisu on Elinvoimaisen alueen tilat (ELINAT) -tutkimushankkeen loppuraportti. Hanke toteutettiin osana Ympäristöministeriön Asuinalueiden kehittämisohjelmaa 2013–2015, jonka tavoitteena oli edistää asuinalueiden elinvoimaisuutta ja ehkäistä eriytymistä. Julkaisussa on johdannon lisäksi neljä artikkelia. Järjestyksessä ne käsittelevät arjen yhteisöllisyyden ja kohtaamispaikkojen problematiikkaa yhdyskuntasuunnittelussa, Espoon keskuksen elävöittämistä muun muassa täydennysrakentamisen keinoin, Pansio-Pernon kehittämisen kysymyksiä ja kehittämiseen ideoitua nk. pyöreän pöydän mallia, sekä lähiöistä käytävää keskustelua ja lähiöön liitettyjen kielteisten mielikuvien pysyvyyttä. Espoon keskus ja Turun Pansio-Perno olivat ELINAT-hankkeen konkreettisia kehittämiskohteita. Kumpikaan ei edusta perinteistä lähiötä vaan laajempaa ja historiallisista syistä erityislaatuista kokonaisuutta. Espoon keskus on alun perin suunniteltu usean lähiön aluekeskukseksi, mutta on jäänyt rakenteeltaan epäyhtenäiseksi. Pansion asutus puolestaan sai alkunsa laivanrakennuksen tarpeista sotakorvausteollisuuden osana, ja teollisuus hallitsee edelleen alueen maisemaa. Kaikkia artikkeleita yhdistävänä teemana ovatkin kysymykset siitä, mihin suuntaan lähiöt ja asuinalueet ovat muuttumassa, miten alueiden luonne voitaisiin tunnistaa paremmin ja miten asuinalueiden kehittämisessä voitaisiin vastata käynnissä olevaan muutokseen

Visio Suvelan paikalliskeskuksesta lähiökehittämisen muutoksessa

Tutkimusosuudessa tarkastellaan Espoon Suvelan asuinalueen kehittämistä tilanteessa, jossa Suvelan oletetaan varsin pian integroituvan kaupunkirakenteellisesti osaksi Espoon keskusta. Materiaalina käytetään Espoon keskusta koskevia strategiavisioita ja neljää viimeaikaista, erityisesti Suvelaa koskevaa visiota eli kehittämisehdotusta. Varsinaisia tutkimusongelmia tekstissä on kaksi: paikalliskeskus, eli visioiden idea Suvelan uudesta yhteisöllisyyttä toteuttavasta attraktiivisesta sydämestä, sekä lähiökehittämisen muutos. Visioiden Suvela on tavoitteiltaan ristiriitainen, sillä sen oletetaan toteuttavan monikulttuurista yhteisöllisyyttä, mutta samalla monikulttuurisuus toimii houkuttimena, jonka tehtävänä on kohottaa Suvelan sosiaalista statusta. Ongelmallisia kysymyksiä ovat, kenelle Suvelaa oikeastaan kehitetään alueena; millaiseksi Suvelan monikulttuurinen identiteetti muodostuu, ja millainen imago Suvelalle pyritään rakentamaan. Visioiden keskeinen elementti, Suvelan uusi keskus, toteuttaa pitkälti perinteistä asukastalon ja monitoimitalon konseptia, mutta myös sen ohjelmallisena tehtävänä on toimia attraktiivisuuden, monikulttuurisuuden ja alueellisen yhteisöllisyyden näyttämönä. Tutkimus on osa Monimuotoinen, vetovoimainen lähiö -hanketta, joka kuului ympäristöministeriön lähiöohjelmaan Lähiöistä kaupunginosiksi (2008–2011) ja oli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn rahoittama

Yhä ylöspäin? Suomalaisen puurakentamisen kaavoitusperiaatteita etsimässä

During the 1990s and the 2000s, one ideal of Finnish wooden housing areas was based on the “dense and low-rise” development, favouring 1 – 3 storey high construction. Starting from the year 2011, it became possible to build wooden apartment houses 3 – 8 storeys high without deviation decisions. The paper discusses how the historical concept of Nordic Wooden Town, dense and low-rise development, and town planning goals were mutually related, and how changes gradually took place. The dense and low-rise principle is currently largely forgotten. Wooden construction, in turn, has proved suitable for various heights and urban diversity.Puukerrostalot edustavat julkisuudessa puurakentamisen kärkeä, mutta vain viisitoista vuotta aikaisemmin visioitiin vielä matalan puurakentamisen mahdollisuuksia. Artikkeli käsittelee matalan ja toisaalta korkean, kerrostaloihin perustuvan puurakentamisen edistämisen vaihtelua 1990-luvulta aina 2020-luvun alkuun. Erityisesti selvennetään matalan puurakentamisen suhdetta historialliseen puukaupunkiin sekä tiivis ja matala -nimellä tunnetun kaavoituksen periaatteen vaikutusta. Tarkastelu auttaa ymmärtämään, miksi matala puurakentaminen vaikutti 1990-luvun lopulta noin 2010-luvun alkuun, vaikka taustalla oli pitkäaikainen pyrkimys kehittää puukerrostaloja. Lopuksi pohditaan matalan puurakentamisen myöhempää vaikutusta ja tarkastellaan tapahtuneita muutoksia myös polkuriippuvuuden käsitteen avulla

Elävän esikaupungin eväitä

Asuinalueiden elinkaarikestävyyttä olisi parannettava etenkin pääkaupunkiseudulla, koska esikaupunkien merkitys korostuu tulevaisuudessa. Tiivistä ydinkaupunkia ja siihen liitettyä kaupunkikulttuuria on viime aikoina usein ihannoitu, mutta esikaupungit muodostavat silti valtaosan tulevaisuuden kaupungista. Kehittämisen tulisi lisätä varsinkin asuinalueiden käyttöarvoa. Elävä esikaupunki -hankkeessa (2011–2013) tutkittiin, mitä elinkaarikestävyys tarkoittaa ja millaisia keinoja voitaisiin käyttää. Hanke toteutettiin Aalto-yliopiston Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä YTK:n, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen yhteistyönä. Tämä julkaisu liittyy Aalto-yliopiston tutkimusosuuteen ja sisältää viiden aihealueen artikkelit. Käsiteltyjä kysymyksiä ovat amerikkalaisen smart growth -suunnittelun periaatteet, esikaupunkien suunnitteluprosessien jäsentäminen, asuinalueiden brändäyksen mahdollisuudet, joustavat tilatypologiat esikaupunkien asuntosuunnittelussa sekä kohtuuhintaisen asuntotuotannon haasteet. Esikaupunki voidaan nähdä yhtä hyvin ongelmina kuin mahdollisuuksina, ja sitä voi kehittää monenlaisista lähtökohdista

Suvelan kehittämistyöpajojen tulokset 2010–2011 - Move – Monimuotoinen, vetovoimainen lähiö-hanke

Julkaisussa kuvataan Espoon Suvelan asuinalueella lokakuussa 2010 – toukokuussa 2011 järjestettyjä neljää työpajaistuntoa ja niistä saatuja näkemyksiä Suvelan kehittämiseksi. Osanottajat olivat pääosin maahanmuuttajataustaisia, erityisesti venäjän- ja somalinkielisiä. Menetelminä käytettiin karttatyöskentelyä ja lomakkeita. Osallistujilta kysyttiin mm. alueen miellyttävistä, epämiellyttävistä ja turvattomista asioista sekä käytetyistä palveluista. Tulevaisuutta koskien kysyttiin keinoista, joilla aluetta voitaisiin kehittää, erityisesti koskien palveluja, ympäristöä ja liikenneyhteyksiä. Lisäksi kysyttiin nuorten ja lasten tarpeista. Saatu aineisto on luonteeltaan laadullista, ja myös tulokset on osaksi esitetty karttapohjilla. Työpajat järjestettiin yhteistyössä Suomen Pakolaisapu ry:n kanssa. MOVE – Monimuotoinen, vetovoimainen lähiö -hanke sisältyi ympäristöministeriön lähiöohjelmaan Lähiöistä kaupunginosiksi (2008–2011) ja oli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn rahoittama

RETAK KOROSI TEGANGAN PADA PRESSURE INDICATOR LINE TUBE

RETAK KOROSI TEGANGAN PADA PRESSURE INDICATOR LINE TUBE. Pressure indicator line tubemengalami retak yang cukup dominan akibat mekanisme Intercrystalline Stress Corrosion Cracking (ISCC) pada bagianelbownya. Tube tersebut terbuat daTi stainless steel type 304 berdiameter luar 12,70 mm dengan ketebalan 3,60- 3,90 mmyang dioperasikan pada peralatan industri petrokimia. Pada daerah elbow tersebut mengandung residual surface tensile stresses.kemungkinan pada saat proses pembentukan elbow tidak diikuti perlakuan panas pelunakan (annealing) ataupun pelepasantegangan (stress relieving). Kondisi ini akan sangat sensitif ketika pressure indicator tube dioperasikan pada temperatur500-600°C adanya pemuaian panas (thermal expansion) menimbulkan tegangan tambahan (addition stress) Sedangkancorrosion agent yang mengawali terbentuknya stress corrosion cracking pada tube elbow adalah ion Cl- (berasal dan atmostirair laut) yang terperangkap di bawah glass wool insulation clan terkonsentrasi di daerah sisi cekung. Secara kuantitatif adanyategangan pada elbow sisi cekung dapat dilakukan perhitungan melalui pendekatan thermal stress analysis, sedangkan untukmenghindari kerusakan serupa dikemudian hari sebaiknya material pipa pressure indicator tube diganti dengan material yanglebih baik yaitu SS 316 atau SS 316L