Emolehmätuotanto lisääntyy Pohjois-Karjalassa

Viimeisen vuoden aikana emolehmäpalkkioita hakeneiden tilojen määrä on lisääntynyt Pohjois-Karjalassa noin 33 %. Uusia emolehmätuottajia on tulossa myös parin seuraavan vuoden aikana runsaasti lisää. Yhä useampaa kiinnostaa vaihtaa lypsykarjatuotannosta emolehmätuotantoon.vo

Herne ja rypsipuriste teuraaksi kasvatettavien hereford-hiehojen valkuaislähteenä vieroituksen jälkeisessä ruokinnassa

Hiehojen ongelmana on ruhojen rasvoittuminen alhaisissa teuraspainoissa. Teurastamoiden tavoitteena on saada ruhoja, joissa pintarasvan määrä on vähäinen ja teuraspaino korkea. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ruokintaan suositeltu lisävalkuaista erityisesti loppukasvatuksen ajaksi. Luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja lisävalkuaislähteitä ovat herne ja rypsipuriste. Tämä tutkimus selvitti herneen ja rypsipuristeen vaikutukset hereford (hf)-hiehojen kasvuun sekä ruhon ja lihan laatuun, kun väkirehuseoksen valkuaispitoisuus oli joko 17 % tai 20 %.Kokeeseen otettiin 20 hf-lehmävasikkaa, jotka painoivat kokeen alkaessa keskimäärin 258 kg. Koe tehtiin Pohjois-Karjalan ammattiopisto Kiteen opetusmaatilan navetassa. Luonnonmukaisesti viljelty herne ja siirtymävaiheen ohra olivat Kiteen opetusmaatilan viljelyksiltä. Rypsipuristeen kokee-seen toimitti Mildola Oy. Kokeessa oli kaksi väkirehuseosta, ohra+rypsipuriste (Rp) tai ohra+herne (He). Väkirehuseoksen valkuaispitoisuus oli keskinkertainen (K, 17 % KA:ssa) tai runsas (R, 20 % KA:ssa). Hiehot saivat väkirehuseosta 2 kg KA/pv koko kokeen ajan. Karkearehuna oli luonnonmukaisesti viljelty apilapitoinen säilörehu vapaasti. Teuraspainotavoite oli 210 kg. Hiehot teurastettiin Kiteen opetusteurastamossa.Säilörehun KA-pitoisuus oli 300 g/kg ja D-arvo 74,9 %. KA-kilo sisälsi raakavalkuaista 128 g ja OIV:sta 90 g. Ohran valkuaispitoisuus oli 152 g/kg KA, OIV-pitoisuus 105 g/kg KA ja energiapitoi-suus 1,08 RY/kg KA. Vastaavat arvot rypsipuristeelle olivat 361, 157 ja 1,08 ja herneelle 228, 122 ja 1,15. Väkirehu-% oli keskimäärin 28. Dieetin valkuaispitoisuus oli K-ruokinnoilla keskimäärin 13,8 % ja R-ruokinnoilla 14,6 %. Säilörehun syönti oli keskimäärin 4,93 kg KA/pv. Kaikki hiehot saavuttivat tavoiteteuraspainonsa. Koe kesti keskimäärin 129 pv. RpR-hiehoilla kasvatuskausi oli keskimäärin 18 pv lyhyempi kuin RpK-hiehoilla. Väkirehuseoksen runsaampi rypsipuristepitoisuus tehosti kasvua 184 g/pv, kun vaikutus herneellä oli lievästi päinvastainen. Nettokasvu oli keskimäärin 656 g/pv. Kaikki ruhot rasvoittuivat. Ruokintojen vaikutus arvopalasaantoihin oli marginaalinen. Rasvaa rypsipuristeella ruokitun hiehon ruhonpuolikkaasta leikattiin keskimäärin 2 kg enemmän kuin herneellä ruokitun hiehon ruhonpuolikkaista. Väkirehun alhaisempi valkuaispitoisuus rypsipuristeella ruokittaessa paransi lihan mehukkuutta, kun vaikutus herneellä oli päinvastainen. Kaikkien ruhojen tervaliha-% oli 0.Hiehojen kasvu oli keskimäärin 1125 g/pv ja ne saavuttivat teuraspainotavoitteensa keskimäärin 10,5 kuukauden iässä. Dieettien kokonaisvalkuaispitoisuus jäi alle 15 % vaikka väkirehuseos sisälsi 20 % raakavalkuaista. Kaikki ruokinnat täyttivät luonnonmukaisen tuotannon vaatimuksen väkirehu-karkearehusuhteesta. Rypsipuriste osoittautui hernettä paremmaksi valkuaislähteeksi paremman tuotantovaikutuksensa vuoksi. Herneen saatavuus ja hinta määrännevät käytännössä sen käyttömahdollisuudet lihanautojen ruokinnassa

Luomukasvustosta valmistettu vehnä-rehuvirnasäilörehu teuraaksi kasva-tettavien hereford-hiehojen vieroituksen jälkeisessä ruokinnassa

Virnoja viljellään seoksena viljojen kanssa, koska virna vähentää kasvuston typpilannoitustarvetta ja lisää säilörehun valkuaispitoisuutta. Rehu- ja ruisvirnan viljely on yleistä luonnonmukaisessa tuotan-nossa ja sen käyttö on lisääntynyt luonnonmukaisen tuotannon lisääntyessä. Tämä tutkimus selvitti luonnonmukaisesti viljellyn vehnä-rehuvirnakokoviljasäilörehun (VVSR) tuotantovaikutuksen joko sellaisenaan tai luomukauralla täydennettynä hereford (hf)-hiehojen kasvuun sekä ruhon ja lihan laa-tuun. Vertailurehuna oli heinäksi tehdyn, apilapitoisen luomunurmen odelmasta valmistettu nurmisäi-lörehu (NSR).Kokeeseen otettiin 20 hf-lehmävasikkaa, jotka kokeen alkaessa painoivat keskimäärin 252 kg. Koe tehtiin Kiteen oppimiskeskuksen navetassa. VVSR-kasvusto niitettiin niittomurskaimella ja pyö-röpaalattiin/muovitettiin. NSR-kasvusto niitettiin niittomurskaimella, paalattiin silppuavalla pyöröpaa-laimella ja muovitettiin. Säilöntään käytettiin AIV 2 Plus–liuosta. Väkirehuna oli luomukaura. Hie-hoille annettiin kivennäis- ja vitamiinitäydennys. Hiehot saivat vapaasti säilörehua ja puolet kumman-kin karkearehun eläimistä kauraa 2,0 kg KA/pv 310 elopainokiloon asti ja sen jälkeen 1,0 kg KA/pv teurastukseen. Teuraspainotavoite oli 180 kg. Hiehot teurastettiin Kiteen opetusteurastamossa.VVSR:n kuiva-ainesato oli 4100 kg/ha. Rehuvirnan osuus kasvustossa oli ennen korjuuta ote-tuissa näytteissä 35 % ja vehnän 31 % KA:sta. Peltovalvattia esiintyi paikoin runsaasti. NSR:n kuiva-ainesato oli 2530 kg/ha. Rehun Ca-pitoisuuden perusteella rehun apilapitoisuus oli noin 50 %. VVSR:n KA-pitoisuus oli keskimäärin 356 g/kg ja D-arvo 59,9 %. KA-kilo sisälsi 0,81 RY, 152 g raakavalkuaista ja 79 g OIV. NSR:n vastaavat arvot olivat 387 g/kg, 66,9 %, 0,92 RY, 143 g ja 81 g. Rehut säilyivät paaleissa hyvin. Väkirehu vähensi hiehojen karkearehun syöntiä huomattavasti. Koko-naiskuiva-aineen syönti oli keskimäärin 5,8 kg. Energian saanti muodostui väkirehulisällä suurem-maksi kuin pelkällä karkearehuruokinnalla (5,3 vs. 4,7 RY). Väkirehulisä lyhensi hiehojen kasvatus-kautta kuudella viikolla. Tavoiteteuraspaino saavutettiin lukuun ottamatta ilman väkirehulisää olleita VVSR-hiehoja. NSR-hiehojen kasvu oli keskimäärin 112 g/pv parempaa kuin VVSR-hiehojen. Väki-rehu tehosti hiehojen kasvua 224 g/pv ilman väkirehua olleisiin hiehoihin verrattuna. NSR-hiehot ras-voittuivat VVSR-hiehoja runsaammin. Väkirehulisä paransi VVSR-hiehojen lihan mureutta, mutta NSR-ruokinnalla vaikutus oli lievästi päinvastainen. Ruhojen tervaliha-% oli 0.VVSR osoittautui kokeessa nurmisäilörehua heikommaksi karkearehuksi. Suurin syy tähän lie-nee ollut VVSR:n huono sulavuus. Hiehojen kasvu VVSR:lla ilman väkirehua jäi heikoksi ollen kes-kimäärin vain 515 g/pv. Väkirehu tehosti hiehojen kasvua huomattavasti. Ruokintojen vaikutus lihan syöntilaatuun oli marginaalinen. Virnan siemenmäärän lisääminen kylvöseokseen tai muu korjuuaika olisi mahdollisesti parantanut rehun sulavuutta

Hiehot kasvavat rypsin valkuaisella

Nautojen luonnonmukaisessa tuotannossa saa käyttää valkuaisen lähteenä rypsipuristetta ja hernettä. Rypsipuriste osoittautui kokeessa hiehoilla paremmaksi valkuaislisäksi kuin herne. Hyvä säilörehu on ruokinnan perusta.vo

Vehnä-rehuvirnakokoviljasäilörehua lihahiehoille

vo