De lockande bronsen från Luristan: En diskussion om samlandet och plundrandet av arkeologiskt arv

En önskan att äga antika föremål påverkade det arkeologiska arvet och den arkeologiska vetenskapen under första halvan av 1900-talet, en tid då arkeologiska föremål blev populära samlingsobjekt på en bred skala, och då plundrandet av arkeologiskt arv ökade. I denna artikel undersöks iransk arkeologi och plundrandet av föremål som på engeslska kallas "Luristan Bronzes", alltså ”Bronsen från Luristan”. Rollen av samtida etik, museer och forskare diskuteras, tillika med pågående internetförsäljning av bronsföremålen. Med tanke på det arkeologiska arvets framtid är det ytterst viktigt att diskutera och sprida kunskap om kulturarvsfrågor. En bättre medvetenhet om kulturarvets betydelse borde uppmuntras på en lokal och global skala, och man borde dessutom uppmuntra till en mindre tolerant inställning gentemot samlandet av olagligt tillägnade arkeologiska föremål. Forskare och museer har en viktig roll i denna proces

Grävt ur marken : tankar och erfarenheter kring engagerandet av offentligheten, och fritidsmetalldetektoristers aktivitet ur en arkeologs synvinkel

Artikkelissani käsittelen yleisön osallistumisen muotoja arkeologiassa ja sen vaikutuksia arkeologiseen tutkimukseen, kontekstiin ja löytöihin sekä yhteiseen kulttuuriperintöön. Erityisesti tarkastelen yleisökaivauksia ja metallinilmaisinharrastusta, niistä esimerkkinä ovat Sievin Kiurunkankaan tutkimukset. Kokemukseni pohjalta yleisön osallistuminen kaivauksiin on antoisa kokemus niin osallistujille kuin järjestäjille. Yleisökaivaukset edellyttävät riittävästi aikaa, henkilöstöä ja taloudellista panostusta. Yleisön osallistaminen lisää arkeologian tunnettavuutta sekä paikallisten asukkaiden tietoutta ympäristönsä menneisyydestä. Metallinilmaisimia käyttää puolestaan oma aktiivinen harrastajajoukkonsa. Liikakaivu on kuitenkin yksi harrastuksen ongelmia; huomiota olisi kiinnitettävä myös kaivun jälkeisiin muinaiskohteiden ja -löytöjen suojelutoimiin. Tarvittaisiin raamit, joiden puitteissa toimittaisiin. Arkeologinen kulttuuriperintö on yhteinen voimavara, josta soisi myös tulevien sukupolvien pystyvän nauttimaan. I artikeln tar jag upp olika former offentligheten medverkar i arkeologin, och deras följder för arkeologisk forskning, kontext och fynd samt det gemensamma kulturarvet. Jag granskar särskilt publika grävningar och metalldetektorhobbyn, med undersökningarna i Kiurunkangas, Sievi som exempel på dessa. Min erfarenhet är att offentlighetens deltagande i grävningar är en givande upplevelse för såväl deltagarna som organisatörerna. Publika grävningar förutsätter tillräckligt med tid, personal och ekonomisk insats. Engagerandet av offentligheten ökar förtrogenheten med arkeologin samt lokalinvånarnas kunskap om sin omgivnings förflutna. Metalldetektorer används i sin tur av sin egen skara aktiva fritidsutövare. Övergrävande är dock ett problem som tangerar hobbyn. Uppmärksamhet borde fästas även på skyddsverksamhet för fornlokaler och -fynd efter grävandet. Det behövs ramar inom vilka handla. Det arkeologiska kulturarvet är en gemensam resurs som även kommande generationer borde kunna njuta av

Excavating the missing Iron Age:reinforcing local heritage & identity in Sievi, Finland

Abstract In the small county in Northern Ostrobothnia, Finland, on a forest island amid fields, a few metal objects were found by metal detectorists. The finds suggested Iron Age dates and generated great interest, for both local people and researchers. As a result, an examination of the find locations was conducted by archaeologists, which was followed by excavations at one of the sites. In this article, under scrutiny is the interest excavations formulate in local contexts and how people relate to archaeological sites of their neighborhood. In addition, the role of metal-detecting in archaeology is considered. Generally, people in Finland are interested in the past of their home region. What about if there are only imperceptible remains and minor finds like fragments of ancient objects or shards of burned bone? Is material heritage important in everyday settings, and are people attracted to it? Here the aim is to relate some answers to these questions obtained by observations and discussions with the local people during the field research process.Résumé Dans le petit comté de l'Ostrobothnie septentrionale en Finlande, sur un îlot forestier parmi les champs, quelques objets métalliques ont été trouvés par des détecteuristes de métal. Les éléments découverts suggèrent une datation à l'Âge de fer et ont généré le plus grand intérêt, tant de la part de la population locale que des chercheurs. Il en a résulté une étude des emplacements des objets trouvés sous la conduite d'archéologues, suivie de fouilles sur l'un des sites. Cet article se penche sur l'intérêt que les fouilles suscitent dans les contextes locaux et sur la manière dont les populations se sentent concernées par les sites archéologiques de l'espace environnant. Le rôle de la détection de métal dans l'archéologie est par ailleurs examiné. De manière générale, les populations en Finlande manifestent un intérêt pour le passé de leur région natale. Qu'en est-il s'il ne s'agit que de vestiges imperceptibles et de découvertes mineures comme des fragments d'objets anciens ou des éclats d'os carbonisé ? Le patrimoine matériel est-il important dans l'environnement quotidien, et les populations éprouvent-elles une attirance pour lui ? L'objectif est ici est de relier certaines des réponses à ces questions obtenues grâce aux observations et discussions avec les populations locales durant le processus de recherche sur le terrain.Resumen En el pequeño condado en el norte de Ostrobotnia, Finlandia, en una isla forestal en medio de los campos, los detectores de metales encontraron algunos objetos metálicos. Los hallazgos sugirieron fechas de la Edad del Hierro y generaron un gran interés, tanto para la población local como para los investigadores. Como resultado, los arqueólogos realizaron un examen de las ubicaciones de los hallazgos, seguido de excavaciones en uno de los sitios. En este artículo, está bajo escrutinio el interés que provocan las excavaciones en los contextos locales y cómo las personas se relacionan con los sitios arqueológicos de su vecindario. Además, se considera el papel de la detección de metales en la arqueología. Generalmente, la gente en Finlandia está interesada en el pasado de su región de origen. ¿Qué pasa si solo hay restos imperceptibles y hallazgos menores como fragmentos de objetos antiguos o fragmentos de huesos quemados? ¿Es importante el patrimonio material en los escenarios cotidianos y las personas se sienten atraídas por el mismo? Aquí el objetivo es relacionar algunas respuestas a estas preguntas obtenidas por observaciones y discusiones con la población local durante el proceso de investigación de campo

Muinaisesineestä kauppahyödykkeeksi:arkeologia, kulttuuriperintö ja kolonialistiset tutkimuskäytänteet

Abstract My research deals with the valuation of cultural heritage, knowledge production practises, illicit trade in antiquities and colonialism in archaeology. The research material covers source literature, online material and questionnaires on the subject. The material is examined and analysed from an ethical and historical perspective, mainly within a postcolonial theoretical framework. I highlight one-sided paradigms and operating practices in past research. I also examine the concepts of heritage discourse and the values of heritage. In my research, I make evident how colonial practices have had an impact in archaeology, research publications and accessibility to knowledge. These impacts extend widely to the appraisal and exploitation of material cultural heritage. Colonial practices, such as the export of archaeological data and objects from research locations to overseas collections and centres of science, have had an adverse effect on the information available to locals about their ancient past. The trade of antiquities has contributed to an increase in the monetary valuation of archaeological heritage. Ancient objects disappear into private collections, which reduces the possibility to learn about heritage. An example of this is the illegal trade in bronze objects in the region of Lorestan in Iran, which has been going on for almost a century. These artefacts are still on sale in Western antique markets and widely on the Internet. However, the lack of contextual information reduces them to mere visual exhibits, even when they are in the museums. Most people value cultural heritage as collective heritage. This is also shown by a survey I completed amongst upper secondary school students in Oulu, Finland; the majority of the respondents felt that antiquities belong in the public domain, accessible to the general public and researchers. The appreciation of tangible heritage requires, among other things, the accessibility of knowledge received from archaeological studies. Ease of access entails informing and publishing in the languages of the areas of investigation. The diversity of research and interpretations, and the dissemination of information broaden the influence of knowledge acquired. They increase interest in the past and protection of its heritage, as well as strengthen the public’s participation in the cultural heritage process.Tiivistelmä Tutkimukseni käsittelee kulttuuriperinnön arvottamista, tiedon tuotannon käytäntöjä ja muinaisesineistön laitonta kauppaa sekä kolonialismia arkeologiassa. Tutkimusaineisto käsittää aihepiirin liittyvää lähdekirjallisuutta, verkkomateriaalia ja kyselyjä. Tarkastelen ja analysoin aineistoa eettisestä sekä historiallisesta näkökulmasta, pääosin jälkikoloniaalisessa viitekehyksessä. Tuon esille menneisyyden tutkimuksen epäsuhtaisia ajatusmalleja ja toimintatapoja. Lisäksi tarkastelen perintödiskurssin käsitteitä ja kulttuuriperinnön merkityksiä suuren yleisön kannalta. Tutkimuksessani tuon ilmi, miten kolonialistiset käytänteet ovat vaikuttaneet arkeologiassa ja tutkimustiedon julkaisussa ja sen saavutettavuudessa. Vaikutukset ulottuvat laajalle materiaalisen kulttuuriperinnön arvostukseen ja hyödyntämiseen. Kolonialistiset käytänteet, kuten arkeologisen datan ja esineistön vienti tutkimuskohteista ulkomaisiin kokoelmiin ja tieteen keskuksiin, ovat heikentäneet paikallisten tiedonsaantia menneisyyden tutkimuksista. Muinaisesineistön osto ja myynti ovat vaikuttaneet arkeologisen perinnön rahallisen arvottamisen kasvuun. Muinaisesinekauppaa edeltää ryöstökaivu ja sitä seuraa esineiden katoaminen yksityisiin kokoelmiin, mikä tuhoaa arkeologista aineistoa ja vähentää ihmisten mahdollisuutta tutustua kulttuuriperintöön. Tästä esimerkkinä Iranin Lorestanin alueen pronssiesineiden laiton kauppa, joka on jatkunut lähes vuosisadan ajan. Esineitä on edelleen myynnissä länsimaiden antiikkimarkkinoilla ja laajalti internetissä. Muinaisesineiden kontekstitietojen puuttuessa ne ovat museoissakin pelkkiä visuaalisia näyttelyesineitä. Suuri osa ihmisistä arvostaa kulttuuriperintöä kollektiivisena perintönä. Tämän osoittaa myös lukiolaisnuorille tekemäni kysely; enemmistö vastaajista katsoi muinaisesineiden kuuluvan julkisiin tiloihin, suuren yleisön ja tutkijoiden saavutettaville. Aineellisen kulttuuriperinnön arvostus edellyttää muun muassa arkeologisista tutkimuksista saadun tiedon saavutettavuutta, mikä tarkoittaa myös tutkimusalueiden kielillä tiedottamista ja julkaisemista. Tutkimuksen ja tulkintojen moninaisuus, osallistaminen ja tiedon levittäminen laajentavat hankitun tiedon vaikuttavuutta. Ne lisäävät kiinnostusta menneisyyteen ja sen perinnön suojeluun. Ennen kaikkea ne vahvistavat suuren yleisön mahdollisuuksia osallistua kulttuuriperintöprosessiin

Metallinilmaisinharrastus:kriittisiä näkökulmia ja tutkimuksellista yhteistyötä

Sammanfattning Metallsökning som hobby : kritiska synvinklar och forskningssamarbete Metallsökning med metalldetektorer har under de senaste åren blivit allt vanligare såväl i Finland som i övriga Europa. Det finns flera orsaker till att verksamheten ökat. I olika länder varierar lagstiftningen och praxisen från att vara ytterst begränsande till relativt fördragsam. I denna artikel behandlas metallsökningens ökade popularitet ur olika perspektiv, såväl utifrån ett fruktbart samarbete mellan metalldetektorister och forskare som genom otillåtna ingrepp och olaglig handel. Frågan om hur man kan lösa de problem som uppstår i samband med verksamheten är fortfarande öppen. Det finns dock tydligt ett behov av ökad information och utbildning. Det materiella kulturarvet är allas gemensamma arv, ej endast för amatörer och forskare idag, utan också för kommande generationer