A Tale of Four Stories: Soil Ecology, Theory, Evolution and the Publication System

International audienceBACKGROUND: Soil ecology has produced a huge corpus of results on relations between soil organisms, ecosystem processes controlled by these organisms and links between belowground and aboveground processes. However, some soil scientists think that soil ecology is short of modelling and evolutionary approaches and has developed too independently from general ecology. We have tested quantitatively these hypotheses through a bibliographic study (about 23000 articles) comparing soil ecology journals, generalist ecology journals, evolutionary ecology journals and theoretical ecology journals. FINDINGS: We have shown that soil ecology is not well represented in generalist ecology journals and that soil ecologists poorly use modelling and evolutionary approaches. Moreover, the articles published by a typical soil ecology journal (Soil Biology and Biochemistry) are cited by and cite low percentages of articles published in generalist ecology journals, evolutionary ecology journals and theoretical ecology journals. CONCLUSION: This confirms our hypotheses and suggests that soil ecology would benefit from an effort towards modelling and evolutionary approaches. This effort should promote the building of a general conceptual framework for soil ecology and bridges between soil ecology and general ecology. We give some historical reasons for the parsimonious use of modelling and evolutionary approaches by soil ecologists. We finally suggest that a publication system that classifies journals according to their Impact Factors and their level of generality is probably inadequate to integrate "particularity" (empirical observations) and "generality" (general theories), which is the goal of all natural sciences. Such a system might also be particularly detrimental to the development of a science such as ecology that is intrinsically multidisciplinary

Lääkeaineiden päätyminen ympäristöön - hoitotyön näkökulma

Sairauksien ja niiden oireiden hoidossa käytettyjä lääkkeitä päätyy erilaisten hoitolaitosten ja kotita-louksien jätevesien mukana jatkuvasti ympäristöön. Ongelma on alettu tiedostaa kasvavissa määrin viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä on lisännyt tutkimusta lääkeaineiden haitallisista ympäristövaikutuksista sekä näiden heijastumisesta ihmisten terveyteen. Aihe on ajankohtainen, koska väestön vanhetessa lääkkeiden käyttömäärät ja siten niiden ympäristöön päätyvät määrät tulevat todennäköisesti kasvamaan. Hoitotyön ammattilaiset ovat suurelta osin vastuussa lääkkeiden potilasturvallisesta käytöstä, mutta myös niiden ympäristöystävällisestä käytöstä ja tähän ohjaamisesta. Lääkeaineiden ympäristövaikutuksia ei ole kuitenkaan aiemmin käsitelty hoitoalan opinnäytetöissä. Tämän työn tavoitteena oli lisätä lääkehoitoa toteuttavan hoitohenkilökunnan tietoisuutta lääkkeiden aiheuttamista ympäristöhaitoista. Lisäksi tavoitteena oli löytää konkreettisia keinoja, joiden avulla hoitotyössä voitaisiin pyrkiä nykyistä ympäristöystävällisempään lääkehoitoon. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Työssä oli tarkoitus selvittää reittejä, joiden kautta lääkeaineet päätyvät ympäristöön sekä millaisia haittoja lääkeaineet voivat ympäristössä aiheuttaa. Lisäksi tutkittiin sitä, voiko hoitohenkilökunta vaikuttaa työssään ympäristöön päätyvien lääkkeiden määrään. Erityisenä painotusalueena olivat lääkeaineet, joiden ympäristöön päätymisellä ja ympäristövaikutuksilla voi olla merkitystä myös ihmisen terveyden kannalta tulevaisuudessa. Näihin kuuluvat antibiootit ja hormonit. Tutkimuksen tulosten mukaan Suomessa (tai muissa länsimaissa) ympäristössä esiintyvät lääkeaineet eivät aiheuta nykyisellään merkittävää uhkaa eliöstölle tai ihmisten terveydelle. Hoitohenkilökunta voi kuitenkin vaikuttaa ympäristöön päätyvien lääkkeiden määrään esimerkiksi hävittämällä lääkkeet asianmukaisesti ja ohjaamalla asiakasta tekemään samoin. Vaikka nykytilanne onkin tämänhetkisten tutkimusten mukaan hyvä, lääkehoidon ympäristöystävälliseen toteuttamiseen kannattaa panostaa jo nyt. Tässä korostuvat pienet muutokset omassa toiminnassa.Residues of pharmaceuticals used to treat illnesses and their symptoms are continuously being released in the environment through sewage from households and medical institutions. This issue has been increasingly acknowledged during the past ten years, which has directed scientific re-search to explore the harmful effects of pharmaceutical residues on the environment and human health. The topic is important and of current interest as the ageing of people in Finland and in other industrialized countries is likely to increase the consumption of medicines and thus their environmental concentrations. Care professionals are mainly responsible not only for patient safe but also for the environmentally friendly use of pharmaceuticals, including guiding their patients in using and disposing of the medicines correctly. However, the environmental effects of pharmaceuticals have not been previously covered in theses within the nursing science. The goal here was to improve the awareness of nurses of the harmful effects of pharmaceuticals in the environment. The aim was also to explore concrete means to enhance the environmentally friendly use of medicines. The study was implemented as a narrative literature review. The work explored the routes through which pharmaceuticals end up to the environment as well as their environmental effects. In addition, the work investigated whether nurses could influence the environmental release of pharma-ceuticals in their daily work. Special emphasis was given to the pharmaceuticals whose presence in the environment could most likely influence human health. These include antibiotics and hormones. According to the results, pharmaceutical concentrations occurring in the environment in Finland -and in other western countries - do not currently pose a serious threat to wild organisms or human health. Nurses and other medical staff can influence the fate of pharmaceuticals by following the guidelines of correct disposal of medicines and by instructing their patients to do the same. While the current situation of environmental medical residues still appears good, small changes in practices of medical professionals and patients should be emphasized in a pre-emptive manner

Sensitivity of soil decomposer communities to habitat fragmentation : an experimental approach

FM Minna-Liisa Rantalainen osoittaa väitöskirjatyössään, että metsämaaperän eliöyhteisöt sietävät suhteellisen hyvin elinympäristönsä pirstaloitumista. Yhtenä harvoista aiheesta tehdyistä tutkimuksista työ luo myös pohjaa mallille siitä, miten maaperäeliöillä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää, kun halutaan ennustaa luonnonsuojelun kannalta tärkeiden eliöiden selviytymismahdollisuuksia elinympäristön pirstaloituessa.Yhtenäisen elinympäristön pirstaloitumisen pienemmiksi saarekkeiksi tiedetään johtavan lajien häviämisiin ja/tai pienempiin populaatioihin. Maaperän hajottajaeliöyhteisön vasteita pirstaloitumiseen on aiemmin tutkittu varsin vähän. Tämä on yllättävää, koska hajottajilla on tärkeä merkitys maaperän toiminnassa ja viime kädessä metsän kasvussa.Rantalaisen tutkimukset osoittavat, että kokonaisuutena maaperän eliöyhteisöt sietävät suhteellisen hyvin pirstaloitumisesta aiheutuvia elinympäristön muutoksia: kokeissa luoduista maaperäpirstaleista hävisi vain vähän lajeja. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu maaperän eliöiden sietävän hyvin erilaisten metsänkäsittelytoimenpiteiden aiheuttamia muutoksia elinympäristössään. Rantalaisen tulokset viittaavat siihen, ettei elinympäristön pirstaloituminenkaan ole vakava uhka maaperän monimuotoisuudelle eikä siten hajottajayhteisön toiminnalle. On kuitenkin huomattava, että tämä tulos koskee maaperän erityisoloissa eläviä eliöyhteisöjä, eikä sen perusteella voi suoraviivaisesti ennustaa muiden, toisenlaisiin olosuhteisiin sopeutuneiden eliöyhteisöjen herkkyyttä pirstaloitumiselle.Tutkimuksissa saatiin kuitenkin selkeitä viitteitä siitä, että eräät harvinaiset ja vähälukuiset hyppyhäntäislajit kärsivät pirstaloitumisesta. Lisäksi tutkittujen maaperän huippupedot, kuten petopunkit, osoittautuivat herkemmiksi elinympäristön pienelle koolle kuin muut maaperäeliöt. Useat aiemmat kokeet maanpäällisissä eliöyhteisöissä ovat osoittaneet harvinaisten ja korkealla ravintoketjussa olevien eliöiden olevan erityisen herkkiä elinympäristön pirstaloitumiselle.The objectives of this thesis were (i) to experimentally investigate the effects of habitat fragmentation on soil decomposers, and (ii) to examine whether such studies of soil decomposer communities can be used as a tool to provide generally applicable information on the consequences of habitat fragmentation. Special emphasis was put on testing the utility of habitat corridors in mitigating the expected negative effects of fragmentation.The experiments were conducted both in the laboratory and in the field. The results show that the soil decomposer organisms are, in general, relatively insensitive to habitat fragmentation. However, some predatory and rare, non-predatory microarthropod species were an exception to this rule, being negatively affected by restricted habitat size.The functioning of corridors in alleviating fragmentation-induced effects was practically undetected. Despite this, corridors were shown to facilitate the colonisation of new habitats by both soil fauna and microbes, suggesting that the corridors may benefit a whole community instead of only one or a few species. It was also shown that resource quality is a fundamental factor in determining the abundance of soil decomposers in fragmented habitats. The present studies were novel in the sense that they investigated the responses of a wide variety of organisms, from basal resources to top predators.Although it is unlikely that the results can be straightforwardly extrapolated to larger scales, they nevertheless suggest that not all communities, and species therein, unanimously suffer from habitat fragmentation. On the other hand, the fragmentation responses of soil microarthropods may not differ that much from those of aboveground organisms operating at larger scales. The results of this thesis support the applicability of studying soil food webs as a tool for solving questions related to both applied and theoretical ecology