Pihatossa saatavan lannan ominaisuuksista

Pihattolannan ominaisuuksien selvittämiseksi on analysoitu eri pihatoista kerättyjä lantanäytteitä ja saatuja tuloksia verrattu parsinavetassa tuotetun lannan vastaaviin arvoihin. Tutkimuksen piiriin kuului yhteensä 17 pihattoa, jotka sijaitsivat Itä-Hämeen ja Uudenmaan läänin maanviljelysseuran alueella; lantanäytteitä analysoitiin kaikkiaan 54 kpl. Pihattojen lannassa säilytyksen aikana tapahtuvien muutosten seuraamiseksi otettiin näytteitä eri aikoina: syksyllä, keskitalvella, keväällä ja seuraavana syksynä kesän yli säilytetystä lannasta. Keskimääräiseksi analyysitulokseksi 54 lantanäytteestä saatiin: ‰ tuoreesta ‰ kuiva-aineesta ammoniumtyppeä (NH4-N) 1.3 ± 0.1; kokonaistyppeä (N) 6.2 ± 0.1, 25.5 ± 0.6; fosforihappoa (P2O5) 2.4 ± 0.1, 9.8 ± 0.5; kalia (KaO) 8.9 ± 0.2, 36.7 ± 1.2; C/N 18.6; pH tuoreesta 8.4. Verrattaessa näitä lukuja tavallisen lannan vastaaviin arvoihin todetaan, että pihattolannan kokonaistyppi = 1.3 kertainen, fosforihappo = 1.2 », kali = 1.5 ». Suuri kalipitoisuus on selitettävissä lähinnä lantaan pidättyneen virtsan vaikutukseksi. Myös typen talteenottamiseksi ovat olosuhteet pihatossa yleensä erittäin hyvät. Eri aikoina kerätyistä pihattolantanäytteistä edustivat selvästi parasta lantaa ne näytteet, jotka oli otettu yli kesän pihatossa säilytetystä lannasta. Tähän ryhmään kuuluvien 16 lantanäytteen keskimääräiseksi ravinnepitoisuudeksi saatiin N = 6,4 ‰, P2O5 = 2,9 ‰ ja K2O 10,5 ‰ tuoreessa lannassa. Maatumista oli tapahtunut myös huomattavasti, jota kuvaa alhainen C/N-suhde 15.8. Tuoreinta lantaa edustavassa näyteryhmässä oli C/N = 21.6. Lantanäytteitä otettiin myös pihattojen lantapatjan pinta- ja pohjaosasta. Koska lantapatja useimmiten jäi melko ohueksi, jouduttiin mainitut näytteet pystysuunnassa ottamaan liiaksi lähekkäin, joten mitään selviä eroja lantapatjan pinta- ja pohjaosasta otettujen näytteiden välillä ei esiintynyt. Eri ravinteiden keskinäiset suhteet parsinavetassa ja pihatossa tuotetussa lannassa näyttävät tämän tutkimuksen mukaan olevan suunnilleen samanlaiset. Ainoa vähäinen ero on kalimäärien kohdalla, ts. pihattolannassa on prosenttisesti enemmän kalia. On kuitenkin otettava huomioon, että myös typen ja fosforin määrät ovat selvästi kohonneet ja summittaisena yhteenvetona näyttää pihattolannan ravinteiden kokonaismäärä olevan ainakin 1.3 kertainen tavalliseen lantaan verrattuna

Klormekvatin (CCC) vaikutuksesta viljakasvien satoon ja kasvutapaan

At the Kotkaniemi Experimental Farm at Vihti it has been possible to shorten and strengthen the straw of winter cereals, spring wheat, four- and six-row barley, and oats by using Chlormequat (CCC) which has resulted in a decrease in lodging. The greatest increase in the grain yield was achieved with spring wheat, the following in order were rye, barley, and winter wheat. The treatment did not wholly eliminate the lodging of rye but it did prevent the rye from lodging before blooming. Results achieved with treatment of winter wheat with Chlormequat varied each year. The straw of barley and oats was also distinctly shorter and in some cases even an increase in grain yield could be noticed. The later the spring treatment, the more the straws of cereals shortened. In practice, however, preference has to be given to the time point of weed control when attention is paid to increase in grain yield and to other viewpoints. In favourable growth conditions and under heavy fertilization, the increase in the grain yield caused by Chlormequat treatment is at its greatest. In unfavourable conditions the increases in grain yield are small and the grain yield may even decrease.Klormekvatti-käsittelyllä (CCC) on Kotkaniemen koetilan olosuhteissa voitu lyhentää ja vahvistaa syysviljojen, kevätvehnän, monitahoisen ohran ja kauran kortta, mikä ilmenee lakoontumisen pienenemisenä. Pyrittäessä voimaperäisellä lannoituksella korkeaan satotasoon, on tällä seikalla huomattava käytännöllinen merkitys useimmilla tutkituista lajikkeista. Aineiston vähäisyyden takia ei päätelmiä voida tehdä Ruso-vehnän ja Pendek-kauran osalta. Suurimmat sadonlisäykset on saatu kevätvehnällä, sitten ovat olleet järjestyksessä ruis ja ohra syysvehnän jäädessä viimeiseksi. Syysviljoilla kevätkäsittely on ollut tehokkaampi kuin syyskäsittely. Kaikilla viljoilla on korsi lyhentynyt sitä enemmän, mitä myöhemmin keväällä käsittely on suoritettu. Ottaen huomioon sadonlisäykset ja muut käytännön näkökohdat, on etusijalle asetettava se ajankohta, jolloin rikkakasvien ruiskutukset suoritetaan. Yleisenä piirteenä on todettavissa, että klormekvatti-käsittely lisää satoa eniten silloin kun kasvuolosuhteet sallivat korkean satotason muodostumisen. Myös sadon laatu paranee tällöin sen ansiosta. Epäedullisissa kasvuoloissa sadonlisäykset jäävät vähäisemmiksi ja sadot saattavat jopa alentua. Tämän vuoksi lannoituksen voimaperäisyyden ja maan muun kunnon huomioonottaminen on tarpeellista klormekvattikäsittelyn yhteydessä mm. käyttömäärien kohdalla

Results of tests made with placement fertilization on the Kotkaniemi experimental farm

On the basis of the results of the tests made on clay soils and on soils containing clay the following conclusions can be drawn: Among different nutrients the placement of nitrogen proved to be the most important. Placement of nutrients in rows at a depth of about 8—10 cm gave considerable increases in crop yield compared with ordinary broadcasting. In the two tests where fertilizer and seed were sown in the same row, the crop yield was of the same size as in the case where they were sown separately. Ripening was delayed, however. When fertilizer and seed were sown with separate machines and the fertilizer was placed closer than 10 cm to the seed, urea did not prove as good as nitrochalk

Mineral content of grain yield of cereals and the effect of fertilization on it

This investigation examines the mineral content of cereal grain yields and the effect of NPK-fertilization on this content. The NPK-fertilization and the increased yield level thus obtained have not essentially affected the mineral contents of cereal grain. Among different kinds of cereals the mineral content of oats is in most cases the highest and that of rye and winter wheat the lowest. None of the different kinds of fertilizers gave clear differences in the mineral content of barley grain

Syysviljojen talvituhosienien torjunta PCNB:llä

Tehdyissä kokeissa vuosina 1966—69 on Kotkaniemen koetilalla Vihdissä saatu PCNB-käsittelyllä useimmiten huomattavia sadonlisäyksiä rukiilla ja syysvehnällä. Alustavat kokeet osoittavat, että 50 %:sen PCNB-ruiskutejauheen, joka sisältää täyteaineena ammoniumsulfaattia, levitys alkutalven löyhälle lumelle tai sijoitus lumen läpi rivilannoituskoneella lannoitteeseen sekoitettuna maan pinnalle, antaa yhtä hyviä tuloksia kuin ennen lumen tuloa tapahtunut levityskin

Pihattolannan ominaisuuksista koskevia tutkimuksia

vokKirjasto Aj-

Pihatossa saatavan lannan ominaisuuksista

Zur Klärung der Eigenschaften des Laufstalldüngers sind in verschiedenen Laufställen gesammelt Düngerproben analysiert und die erhaltenen Ergebnisse mit den entsprechenden Werten des im geschlossenen Normalstall produzierten Düngers verglichen worden. Zum Bereich der Untersuchung gehörten insgesamt 17 Laugställe, die vorwiegend in dem Gebiet Südfinnlands gelegen sind; alles in allem wurden 54 Stallmistproben analysiert. Um die während der Verwahrung im Dünger der Laufställe vor sich gegangenen Veränderungen verfolgen zu können, wurden zu verschiedenen Zeiten Proben entnommen: im Herbst, mitten im Winter, im Frühjahr und im folgenden Herbst dem über den Sommer verwahrten Stallmist. Als durchschnittliche Analysenergebnisse von 54 Stallmistproben ergaben sich: ‰ v.fr. ‰ der Trsbst. Ammoniumstickstoff (NH4-N) 1.3 ± 0.1; Totalstickstoff (N) 6,2 ± 0.1, 25.5 ± 0.6; Phosphorsäure (P2O5) 2.4 ± 0.1, 9.8 ± 0.5; Kali (K2O) 8.9 ± 0.2, 36.7 ± 1.2; C/N 18.6; pH des frischen 8.4. Bei einem Vergleich dieser Zahlen mit den entsprechenden Werten gewöhnlichen Stallmistes wird festgestellt, dass im Laufstallmist der Totalstickstoff = 1.3fach, die Phosphorsäure = 1.2 », das Kali =1.5 » ist. Der hohe Kaligehalt ist in erster Linie als Wirkung des im Stallmist absorbierten Harnes zu erklären Auch zur Verwahrung des Stickstoffes sind die Verhältnisse im Laufstall im allgemeinen sehr gut. Unter den zu verschiedenen Zeiten gesammelten Laufstallmistproben vertraten unverkennbar den besten. Stallmist diejenigen Proben, die dem während des Sommers im Laufstall verwahrten Dünger entnommen worden waren. Als durchschnittlicher Nährstoffgehalt der 16 zu dieser Gruppe gehörenden Stallmistproben ergaben sich N = 6,4 ‰, P2O5 = 2,9 ‰ und K2O 10,5 ‰ im frischen Stallmist. Humifizierung war auch in beträchtlichem Masse eingetreten, was sich im niedrigen C/N-Verhältnis 15.8 widerspiegelt. Bei der Probengruppe, die den frischesten Stallmist vertrat, war C/N = 21.6. Auch wurden dem oberflächlichen und dem untersten Teil des Düngerspolsters der Laufställe Stallmistproben entnommen. Da das Stallmistpolster meistens sehr dünnblieb, kam man dazu, die besahten Proben in vertikaler Richtung zu nahe beieinander zu entnehmen, so dass deutliche Unterschiede zwischen dem oberflächlichen und dem untersten Teil des Stallmistpolsters nicht hervorgetreten sind. Die gegenseitigen Verhältnisse der Nährstoffe in dem im geschlossenen Normalstall und im Laufstall produzierten Dünger scheinen nach der vorliegenden Untersuchung ungefähr gleich zu sein. Der einzige geringe Unterschied besteht in den Kalimengen, d.h. der Laufstallmist enthält prozentual mehr Kali. Doch ist zu berücksichtigen, dass auch die Stickstoff- und Phosphormengen deutlich gestiegen sind, und als summarische Zusammenfassung kann ausgesagt werden, dass die Gesamtmenge der Nährstoffe des Laufstallmistes gegenüber dem gewöhnlichen Stallmist wenigstens das 1.3fache auszumachen scheint.Pihattolannan ominaisuuksien selvittämiseksi on analysoitu eri pihatoista kerättyjä lantanäytteitä ja saatuja tuloksia verrattu parsinavetassa tuotetun lannan vastaaviin arvoihin. Tutkimuksen piiriin kuului yhteensä 17 pihattoa, jotka sijaitsivat Itä-Hämeen ja Uudenmaan läänin maanviljelysseuran alueella; lantanäytteitä analysoitiin kaikkiaan 54 kpl. Pihattojen lannassa säilytyksen aikana tapahtuvien muutosten seuraamiseksi otettiin näytteitä eri aikoina: syksyllä, keskitalvella, keväällä ja seuraavana syksynä kesän yli säilytetystä lannasta. Keskimääräiseksi analyysitulokseksi 54 lantanäytteestä saatiin: ‰ tuoreesta ‰ kuiva-aineesta ammoniumtyppeä (NH4-N) 1.3 ± 0.1; kokonaistyppeä (N) 6.2 ± 0.1, 25.5 ± 0.6; fosforihappoa (P2O5) 2.4 ± 0.1, 9.8 ± 0.5; kalia (KaO) 8.9 ± 0.2, 36.7 ± 1.2; C/N 18.6; pH tuoreesta 8.4. Verrattaessa näitä lukuja tavallisen lannan vastaaviin arvoihin todetaan, että pihattolannan kokonaistyppi = 1.3 kertainen, fosforihappo = 1.2 », kali = 1.5 ». Suuri kalipitoisuus on selitettävissä lähinnä lantaan pidättyneen virtsan vaikutukseksi. Myös typen talteenottamiseksi ovat olosuhteet pihatossa yleensä erittäin hyvät. Eri aikoina kerätyistä pihattolantanäytteistä edustivat selvästi parasta lantaa ne näytteet, jotka oli otettu yli kesän pihatossa säilytetystä lannasta. Tähän ryhmään kuuluvien 16 lantanäytteen keskimääräiseksi ravinnepitoisuudeksi saatiin N = 6,4 ‰, P2O5 = 2,9 ‰ ja K2O 10,5 ‰ tuoreessa lannassa. Maatumista oli tapahtunut myös huomattavasti, jota kuvaa alhainen C/N-suhde 15.8. Tuoreinta lantaa edustavassa näyteryhmässä oli C/N = 21.6. Lantanäytteitä otettiin myös pihattojen lantapatjan pinta- ja pohjaosasta. Koska lantapatja useimmiten jäi melko ohueksi, jouduttiin mainitut näytteet pystysuunnassa ottamaan liiaksi lähekkäin, joten mitään selviä eroja lantapatjan pinta- ja pohjaosasta otettujen näytteiden välillä ei esiintynyt. Eri ravinteiden keskinäiset suhteet parsinavetassa ja pihatossa tuotetussa lannassa näyttävät tämän tutkimuksen mukaan olevan suunnilleen samanlaiset. Ainoa vähäinen ero on kalimäärien kohdalla, ts. pihattolannassa on prosenttisesti enemmän kalia. On kuitenkin otettava huomioon, että myös typen ja fosforin määrät ovat selvästi kohonneet ja summittaisena yhteenvetona näyttää pihattolannan ravinteiden kokonaismäärä olevan ainakin 1.3 kertainen tavalliseen lantaan verrattuna

Ammonium- ja nitraattitypen vertailu kevätviljoilla

vokKirjasto Aj-

Lohkotun sokerijuurikkaansiemenen käyttö Saksassa

vokKirjasto Aj-

Pihatossa saatavan lannan ominaisuuksista

vokkirjasto Aj-