Exploring the catalytic power of temporary urbanism through a binary approach

The temporary use of vacant spaces has become integrated into formal urban development practices. This paper seeks to explore the catalytic power of temporary urbanism for sustainable urban development by focusing on the tension between temporary and permanent and the dynamics through which temporary urbanism becomes catalytic. The case study focuses on a six-year experimental period of the Hiedanranta brownfield until the city started to build the area for a new residential district in Tampere, Finland. Rich details of temporary urbanism were achieved through interviews with 27 city developers and experimental participants. The analysis revealed three tracks of catalytic mechanisms of temporary urbanism emerging from the persistent tension between temporary and permanent. By demonstrating the origins of catalytic power, this research contributes to academic and practical interests to find productive relationships between temporary urbanism, planning and sustainability governance in cities.publishedVersionPeer reviewe

Lähikuva lähiöstä! – Itä-Porin kulttuurikartoitus ja toimenpidesuunitelma

Itä-Porin kerrostalolähiöt ovat Porin suurin lähiöalue. Ne syntyivät kasvavan ja teollistuvan kaupungin tarpeisiin ja edustavat aikansa aluerakentamista. Asukkaat ja rakennuskanta ovat vuosien varrella ikääntyneet, mutta alueiden rauhallisuutta ja luontoa arvostetaan. Lähiöiden asukastoiminta on monipuolista, Itä-Porista löytyy myös vireää taidetoimintaa ja arvokasta rakennusperintöä. Turun yliopiston maisemantutkimus on tehnyt Itä-Porin lähiöiden laajan kulttuurikartoituksen, jossa kerättiin tietoa asukasryhmistä, toiminnasta, ympäristöstä ja tarpeista. Tulosten pohjalta tuotettiin yhdessä asukkaiden, taiteilijaryhmä T.E.H.D.A.S. ry:n ja kaupungin edustajien kanssa toimenpidesuunnitelma lähiöiden kehittämiseksi. Itä-Porin tulevaisuudelle on tärkeää, että lähiöitä kehitetään tasapuolisesti muun kaupungin kanssa. Tähän vaaditaan kaikkien osapuolten panostusta ja yhteistyötä.</p

Keskusareena - tutkimus arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön merkityksistä

Tämä tutkimus käsittelee vuodesta 2009 alkaen Tampereelle suunniteltua monitoimiareenaa – siis Keskusareena-hanketta. Maailmankuulun arkkitehdin Daniel Libeskindin suunnittelema hanke on Tampereen ja koko Suomen mittakaavassa varsin massiivinen ja sen tiimoilta on virinnyt hyvin monipuolinen keskustelu. Tutkimuksessa Keskusareenaa tarkastellaan sekä laajojen yhteiskunnallisten muutosten kautta että ihmisten hankkeesta tekemien tulkintojen ja merkityksenantoprosessin myötä. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet Keskusareena-hankkeen syntymiseen sekä sitä, millaisia merkityksiä ja tulkintoja hankkeesta käydyssä keskustelussa on muodostunut.  Tutkimusta voi pitää laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto koostuu tavoitteiden mukaisesti kahdesta toisiaan oleellisesti tukevasta aineistosta. Hankkeeseen vaikuttaneita tekijöitä eriteltäessä aineistona on käytetty hankkeen nettisivuilta (www.tampereenkeskusareena.fi) löytyvää julkista materiaalia, jonka käsittely on kiinteässä yhteydessä hyvin laajaan ja monipuoliseen tutkimuskirjallisuuteen. Keskusareenan saamia merkityksiä ja hankkeesta tehtyjä tulkintoja analysoitaessa aineistona on Aamulehden nettisivuilta (www.aamulehti.fi) löytyvät, julkisiin ja kaikille avoimiin aihetta käsitteleviin artikkeleihin annetut lukijakommentit. Tutkimus perustuu sosiospatiaalisen dialektiikan ja sosiaalisen konstruktionismin mukaisiin lähtökohtiin, joiden mukaan yhteiskuntien tilallinen organisoiminen, käyttö ja erilaiset merkitykset ovat inhimillisen toiminnan seurausta, siis sosiaalisia konstruktioita. Lukijakommenttien analysoinnissa lähestymistapa on diskursiivinen, ja kommenttien ymmärretään representoivan ihmisten ja yhteiskunnan välistä suhdetta.Tutkimus liittyy kiinteästi arkkitehtuurin symboliseen merkitykseen ja sitä kautta kaupungeista aktiivisesti tuotettujen imagojen rakentamiseen. Yksinkertaisesti tutkimus käsittelee arkkitehtuuria kaupunkien kannalta oleellisena menestystekijänä. Näkemys ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, joten tämän ymmärtämiseksi tutkimuksessa käsitellään laajasti arkkitehtien ja arkkitehtuurin sekä Keskusareena-tyyppisten urbaanien projektien merkityksen kasvuun vaikuttaneita, kaikilla tilallisilla ja maantieteellisillä tasoilla ilmeneviä yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia tekijöitä. Tutkimuksen toinen lähestymistapa koskee käsitystä, jonka mukaan arkkitehtuuri on kieltä, jolloin rakennetun ympäristön voi nähdä kommunikoivan erilaisia merkityksiä. Sen lisäksi, että arkkitehtuuri ymmärretään kieleksi, Keskusareenan saamien merkitysten tavoittamiseksi tutkimuksessa korostetaan kielenkäytön merkitystä. Lukijakommenttien analysoinnin kautta lähestytään näkemystä, jonka myötä on mahdollista tehdä tulkintoja arkkitehtuurista ja rakennetusta ympäristöstä, tässä tapauksessa siis Keskusareenasta ja vielä hieman laajemmin Tampereen kaupungista. Tämän kautta on mahdollista hahmottaa tutkimuksessa käsiteltyjen, laajojen ja osittain varsin abstraktienkin tekijöiden paikallisuutta. Asiasanat:Keskusareena, arkkitehtuuri, rakennettu ympäristö, Tamper

Keskusareena - tutkimus arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön merkityksistä

Tämä tutkimus käsittelee vuodesta 2009 alkaen Tampereelle suunniteltua monitoimiareenaa – siis Keskusareena-hanketta. Maailmankuulun arkkitehdin Daniel Libeskindin suunnittelema hanke on Tampereen ja koko Suomen mittakaavassa varsin massiivinen ja sen tiimoilta on virinnyt hyvin monipuolinen keskustelu. Tutkimuksessa Keskusareenaa tarkastellaan sekä laajojen yhteiskunnallisten muutosten kautta että ihmisten hankkeesta tekemien tulkintojen ja merkityksenantoprosessin myötä. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet Keskusareena-hankkeen syntymiseen sekä sitä, millaisia merkityksiä ja tulkintoja hankkeesta käydyssä keskustelussa on muodostunut.  Tutkimusta voi pitää laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto koostuu tavoitteiden mukaisesti kahdesta toisiaan oleellisesti tukevasta aineistosta. Hankkeeseen vaikuttaneita tekijöitä eriteltäessä aineistona on käytetty hankkeen nettisivuilta (www.tampereenkeskusareena.fi) löytyvää julkista materiaalia, jonka käsittely on kiinteässä yhteydessä hyvin laajaan ja monipuoliseen tutkimuskirjallisuuteen. Keskusareenan saamia merkityksiä ja hankkeesta tehtyjä tulkintoja analysoitaessa aineistona on Aamulehden nettisivuilta (www.aamulehti.fi) löytyvät, julkisiin ja kaikille avoimiin aihetta käsitteleviin artikkeleihin annetut lukijakommentit. Tutkimus perustuu sosiospatiaalisen dialektiikan ja sosiaalisen konstruktionismin mukaisiin lähtökohtiin, joiden mukaan yhteiskuntien tilallinen organisoiminen, käyttö ja erilaiset merkitykset ovat inhimillisen toiminnan seurausta, siis sosiaalisia konstruktioita. Lukijakommenttien analysoinnissa lähestymistapa on diskursiivinen, ja kommenttien ymmärretään representoivan ihmisten ja yhteiskunnan välistä suhdetta.Tutkimus liittyy kiinteästi arkkitehtuurin symboliseen merkitykseen ja sitä kautta kaupungeista aktiivisesti tuotettujen imagojen rakentamiseen. Yksinkertaisesti tutkimus käsittelee arkkitehtuuria kaupunkien kannalta oleellisena menestystekijänä. Näkemys ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, joten tämän ymmärtämiseksi tutkimuksessa käsitellään laajasti arkkitehtien ja arkkitehtuurin sekä Keskusareena-tyyppisten urbaanien projektien merkityksen kasvuun vaikuttaneita, kaikilla tilallisilla ja maantieteellisillä tasoilla ilmeneviä yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia tekijöitä. Tutkimuksen toinen lähestymistapa koskee käsitystä, jonka mukaan arkkitehtuuri on kieltä, jolloin rakennetun ympäristön voi nähdä kommunikoivan erilaisia merkityksiä. Sen lisäksi, että arkkitehtuuri ymmärretään kieleksi, Keskusareenan saamien merkitysten tavoittamiseksi tutkimuksessa korostetaan kielenkäytön merkitystä. Lukijakommenttien analysoinnin kautta lähestytään näkemystä, jonka myötä on mahdollista tehdä tulkintoja arkkitehtuurista ja rakennetusta ympäristöstä, tässä tapauksessa siis Keskusareenasta ja vielä hieman laajemmin Tampereen kaupungista. Tämän kautta on mahdollista hahmottaa tutkimuksessa käsiteltyjen, laajojen ja osittain varsin abstraktienkin tekijöiden paikallisuutta. Asiasanat:Keskusareena, arkkitehtuuri, rakennettu ympäristö, Tamper

Building a DIY skatepark and doing politics hands-on

In recent years, informal and unauthorised amateur urban design solutions have become an urban trend in the global North. These Do-It-Yourself (DIY) urbanism actions can be playful commentaries, critical interventions or functional improvements to urban spaces. In general, DIY urbanism tries to make urban everyday life better, but it is not always considered a political act. This paper presents an ethnographic case study of a DIY skatepark building in Tampere, Finland, and describes a group of skaters’ political subjectivisation and how they learned hands-on to influence urban governance. After the city’s failed skatepark plan, the skaters turned their discontent into a tactical spatial appropriation, a DIY skatepark, and later shifted their mode of politics to strategic claim-making. By doing so, the skaters became not only skilled skatepark builders, but also an organised association promoting skateboarding and influencing urban development and culture. This paper argues that DIY urbanism has transformative potential to act as a catalyst for bottom-up change in a contemporary city.publishedVersionPeer reviewe

Skatescape in the Making: Developing Sustainable Urban Pedagogies through Transdisciplinary Education

The current trend of higher education for sustainable urban development links with parallel developments in urban governance and environmental pedagogy. Many programs and policies identify cities and citizens as key drivers of change for sustainable futures, however scholarly work on the related pedagogies is lacking. These endeavors are clearly present in the Tampere city-region, Finland. Supported by national educational and city-regional strategies, the city is promoting sustainable lifestyles and infrastructures by means of multistakeholder governance including citizen participation and sustainability education. This paper analyzes, as a case study of transdisciplinary sustainability education, a collaboration between Tampere University, a skateboarding high school, and the Hiedanranta urban district developed as a real-life laboratory of sustainable urban development. We explore the pedagogical dimensions of the collaboration by drawing from the theoretical perspective of ‘positive recognition’ and conceiving the Hiedanranta skatescape—a socio-physical entity formed around skateboarding—as a ‘boundary object’. The paper suggests urban environments act as boundary objects that enable productive collaboration between various actors when informed by pedagogies of positive recognition. In conclusion, we propose that the value of this approach, binding together multistakeholder governance and transdisciplinary learning, lies in its capacity to encourage novel forms of sustainable agency.publishedVersionPeer reviewe