Lasten kotihoidon tuen kuntalisät osana suomalaista päivähoitojärjestelmää

126 s.Lasten kotihoito on pienten lasten suosituin hoitomuoto. Useat kunnat ovat kannustaneet kotihoitoon kuntalisin, joista on muodostunut merkittävä kotihoidon tuen käytön ohjailun väline. Puolet suomalaisista asuu kuntalisää maksavassa kunnassa. Kuntalisät ovat vuodesta 1995 lähtien jatkuvasti yleistyneet. Huolimatta kuntalisien yleisyydestä niitä ei ole juurikaan tutkittu. Tässä tutkielmassa luon ensin yleiskatsauksen kotihoidon tukeen osana suomalaista päivähoitojärjestelmää. Sen jälkeen tutkin empiirisesti kuntalisäjärjestelmän kehittymistä 1990-luvulta tähän päivään saakka. Päätavoitteena on paikata kuntalisiä koskevaan tutkimukseen syntynyttä aukkoa. Näkökulma on kunnissa: tutkin, miksi jotkut kunnat ovat kannustaneet lasten kotihoitoon kuntalisin ja miten anteliaasti kunnat ovat niitä maksaneet. Tarkastelen myös, mitkä tekijät ovat yhteydessä kuntalisien anteliaisuuteen. Olen koonnut kuntalisiä koskevan aineiston Tilastokeskuksen Altika-tietokannasta ja Kelan Sovaka-tietokannasta, Kelan kuntalisäsopimuksista sekä Kuntaliiton tekemän kuntalisäkyselyn aineistosta. Pääasiallisena analyysimenetelmänä olen käyttänyt logistista regressioanalyysia, jolla olen tarkastellut selittävien muuttujien yhteyttä kuntalisien maksamiseen. Kuntalisien anteliaisuuteen liittyviä tekijöitä olen tutkinut korrelaatiokertoimien avulla. Kuntalisää maksavat kunnat ovat tyypillisesti suuria, muuttovoittoisia kuntia, joissa on paljon pieniä lapsia, hyvä työllisyystilanne ja pieni veroprosentti – kuntia, joissa kunnalliseen päivähoitoon kohdistuu suuri paine. Kuntalisien anteliaisuus on yhteydessä ennen kaikkea kunnan taloudelliseen tilanteeseen: mitä parempi on kunnan taloudellinen tilanne, sitä anteliaampi on yleensä myös kuntalisä. Kuntalisien pääasiallisena tarkoituksena näyttää olevan päivähoitoon kohdistuvan paineen hillitseminen. Kuntalisät on usein kohdistettu niille vanhemmille, jotka ovat töissä tai joilla on opiskelupaikka eli niille, joille kunnallinen päivähoito on todellinen vaihtoehto.8,00 euro

Alcohol use in adolescence as a risk factor for overdose in the 1986 Northern Finland Birth Cohort Study

Background Overdoses and poisonings are among the most common causes of death in young adults. Adolescent problem drinking has been associated with psychiatric morbidity in young adulthood as well as with elevated risk for suicide attempts. There is limited knowledge on adolescent alcohol use as a risk factor for alcohol and/or drug overdoses in later life. Methods Here, data from The Northern Finland Birth Cohort 1986 study with a follow-up from adolescence to early adulthood were used to assess the associations between adolescent alcohol use and subsequent alcohol or drug overdose. Three predictors were used: age of first intoxication, self-reported alcohol tolerance and frequency of alcohol intoxication in adolescence. ICD-10-coded overdose diagnoses were obtained from nationwide registers. Use of illicit drugs or misuse of medication, Youth Self Report total score, family structure and mother's education in adolescence were used as covariates. Results In multivariate analyses, early age of first alcohol intoxication [hazard ratios (HR) 4.5, 95% confidence intervals (CI) 2.2-9.2, P < 0.001], high alcohol tolerance (HR 3.1, 95% CI 1.6-6.0, P = 0.001) and frequent alcohol intoxication (HR 1.9, 95% CI 1.0-3.4, P = 0.035) all associated with the risk of overdoses. Early age of first intoxication (HR 5.2, 95% CI 1.9-14.7, P = 0.002) and high alcohol tolerance (HR 4.4, 95% CI 1.7-11.5, P = 0.002) also associated with intentional overdoses. Conclusions Alcohol use in adolescence associated prospectively with increased risk of overdose in later life. Early age of first intoxication, high alcohol tolerance and frequent alcohol intoxication are all predictors of overdoses.Peer reviewe

Population-based data at ages 31 and 46 show decreased HRQoL and life satisfaction in women with PCOS symptoms.

CONTEXT: Polycystic ovary syndrome (PCOS) is associated with decreased health-related quality of life (HRQoL), but longitudinal data beyond the reproductive years are lacking, and the impact of isolated PCOS symptoms is unclear. OBJECTIVE: To study generic HRQoL using 15D, life satisfaction, and self-reported health status in women with PCOS symptoms at ages 31 and 46yr. DESIGN: A longitudinal assessment using the Northern Finland Birth Cohort 1966. SETTING: General community. PARTICIPANTS: The 15D data were available for women reporting isolated oligomenorrhea (OA;at age 31yr:214 and 46yr: 211), isolated hirsutism (H; 31yr:211 and 46yr:216), OA+H (PCOS; 31yr:74 and 46yr:75), or no PCOS symptoms (controls; 31yr:1382 and 46yr:1412). Data for life satisfaction and current health status were available for OA (31yr:329 and 46yr:247), H (31yr:323 and 46yr:238), PCOS (31yr:125 and 46yr:86), control (31yr:2182 and 46yr:1613) groups. INTERVENTION(S): None. MAIN OUTCOME MEASURE(S): 15D HRQoL, questionnaires on life satisfaction, and self-reported health status. RESULTS: HRQoL was lower at ages 31 and 46 in women with PCOS or H compared with the controls. PCOS was an independent risk factor for low HRQoL, and the decrease in HRQoL in PCOS was comparable to that of women with other chronic conditions, like asthma, migraine, rheumatoid arthritis, and depression. The risk for low HRQoL in PCOS remained significant after adjusting for BMI, hyperandrogenism, and socioeconomic status. Mental distress was the strongest contributing factor to HRQoL. PCOS was also associated with a risk for low life satisfaction and a 4-fold risk for reporting a poor health status. CONCLUSIONS: Women with PCOS present with low HRQoL, decreased life satisfaction, and a poorer self-reported health status up to their late reproductive years. Assessments and interventions aiming to improve HRQoL in PCOS should be targeted beyond fertile age

Transport dynamics in a complex coastal archipelago

The Archipelago Sea (in the Baltic Sea) is characterised by thousands of islands of various sizes and steep gradients of the bottom topography. Together with the much deeper Åland Sea, the Archipelago Sea acts as a pathway to the water exchange between the neighbouring basins, Baltic proper and Bothnian Sea. We studied circulation and water transports in the Archipelago Sea using a new configuration of the NEMO 3D hydrodynamic model that covers the Åland Sea–Archipelago Sea region with a horizontal resolution of around 500 m. The results show that currents are steered by the geometry of the islands and straits and the bottom topography. Currents are highest and strongly aligned in the narrow channels in the northern part of the area, with the directions alternating between south and north. In more open areas, the currents are weaker with wider directional distribution. During our study period of 2013–2017, southward currents were more frequent in the surface layer. In the bottom layer, in areas deeper than 25 m, northward currents dominated in the southern part of the Archipelago Sea, while in the northern part southward and northward currents were more evenly represented. Due to the variation in current directions, both northward and southward transports occur. During our study period, the net transport in the upper 20 m layer was southward. Below 20 m depth, the net transport was southward at the northern edge and northward at the southern edge of the Archipelago Sea. There were seasonal and inter-annual variations in the transport volumes and directions in the upper layer. Southward transport was usually largest in spring and summer months, and northward transport was largest in autumn and winter months. The transport dynamics in the Archipelago Sea show different variabilities in the north and south. A single transect cannot describe water transport through the whole area in all cases. Further studies on the water exchange processes between the Baltic proper and the Bothnian Sea through the Archipelago Sea would benefit from using a two-way nested model set-up for the region.</p

Alcohol use in adolescence as a risk factor for overdose in the 1986 Northern Finland Birth Cohort Study

Background Overdoses and poisonings are among the most common causes of death in young adults. Adolescent problem drinking has been associated with psychiatric morbidity in young adulthood as well as with elevated risk for suicide attempts. There is limited knowledge on adolescent alcohol use as a risk factor for alcohol and/or drug overdoses in later life.Methods Here, data from The Northern Finland Birth Cohort 1986 study with a follow-up from adolescence to early adulthood were used to assess the associations between adolescent alcohol use and subsequent alcohol or drug overdose. Three predictors were used: age of first intoxication, self-reported alcohol tolerance and frequency of alcohol intoxication in adolescence. ICD-10-coded overdose diagnoses were obtained from nationwide registers. Use of illicit drugs or misuse of medication, Youth Self Report total score, family structure and mother's education in adolescence were used as covariates.Results In multivariate analyses, early age of first alcohol intoxication [hazard ratios (HR) 4.5, 95% confidence intervals (CI) 2.2-9.2, P Conclusions Alcohol use in adolescence associated prospectively with increased risk of overdose in later life. Early age of first intoxication, high alcohol tolerance and frequent alcohol intoxication are all predictors of overdoses.</p

Does cannabis use in adolescence predict self-harm or suicide? Results from a Finnish Birth Cohort Study

ObjectiveLongitudinal studies examining the association between adolescent cannabis use and self-harm are rare, heterogeneous and mixed in their conclusions. We study this association utilizing a large general population-based sample with prospective data.MethodsThe Northern Finland Birth Cohort 1986 (n = 6582) with linkage to nationwide register data was used to study the association of self-reported cannabis use at age 15–16 years and self-harm and suicide death until age 33 (until year 2018), based on register information. Cox regression analysis with Hazard Ratios (HR) and 95% confidence intervals (CI) was used. Psychiatric disorders, parental psychiatric disorders and other substance use were considered as confounders.ResultsIn all, 6582 (49.2% male) were included in the analysis, and 377 adolescents (5.7%) reported any cannabis use until the age of 15–16 years. Based on register information, 79 (55.7% male) had visited in health care services due to self-harm, and 22 (90.1% male) had died by suicide. In crude analyses, adolescent cannabis use was associated with self-harm (HR = 3.93; 95% CI 2.24–6.90). The association between cannabis use and self-harm remained statistically significant after adjusting for sex, psychiatric disorders at baseline, frequent alcohol intoxications, other illicit drug use, and parental psychiatric disorders (HR 2.06; 95% CI 1.07–3.95). In contrast, the association of cannabis use with suicide did not reach statistical significance even in crude analysis (HR 2.60; 95% CI 0.77–8.78).ConclusionCannabis use in adolescence may increase risk of self-harm independent of adolescent psychopathology and other substance use.</div

Korkeakouluopiskelijoiden ruokailusuositus : Terveyttä ruoasta

Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden ruokailua tuetaan valtion varoin Kelan maksaman ateriatuen muodossa. Valtioneuvoston asetuksen mukaan opiskelija-aterian tulee täyttää laadultaan yleiset terveydelliset ja ravitsemukselliset vaatimukset. Tämä suositus tarkentaa ateriatukea koskevaa asetusta sekä tukee opiskelijoiden ravitsemuksen ja terveyden myönteistä kehitystä. Suositus tarjoaa työvälineen, joka auttaa opiskelijaravintoloita ateriatuen kriteerit täyttävien aterioiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Suositus on tarkoitettu työvälineeksi ruokapalveluhenkilöstölle ja tietolähteeksi myös opiskelijoille ja heidän terveydenhuollostaan vastaaville. Opiskelija-aterian tulee kattaa noin kolmannes päivittäisestä energian tarpeesta ja olla koostumukseltaan ravitsemussuositusten mukainen. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti rasvojen ja hiilihydraattien laatuun sekä suolan määrään. Aterioiden ravitsemuksellinen laatu tulee ottaa huomioon myös opiskelijaravintoloiden kilpailutuksessa. Opiskelija-aterian tulee olla suositeltavista ruoka-aineista koostuva ateriakokonaisuus, joka sisältää pääruoan lisäksi juoman, salaatin, leivän ja levitteen. Tarjolla pitää olla vähintään kaksi perushintaista ateriavaihtoehtoa. Näiden lisäksi voidaan tarjota erikoisannos, jonka raaka-ainekustannukset ovat kalliimmat kuin perushintaisessa opiskelija-ateriassa. Kasvis- ja erityisruokavalioiden suunnittelua ja valmistusta koskevat samat suositukset kuin muitakin aterioita. Opiskelijoille tulee kuvata lautasmalliin perustuva malliateria ja antaa tarvittaessa ohjausta ruokavalinnoissa. Kela valvoo suosituksen toteutumista. Opiskelijoiden omalla vastuulla on se, että päivän muutkin ateriat sekä välipalat ovat terveyttä, painonhallintaa ja opiskeluvireyttä tukevia. Tärkeää on kiinnittää huomiota rasvojen, hiilihydraattien ja suolan lisäksi ruokailurytmiin, annoskokoihin, juomien valintaan, D-vitamiinin, folaatin ja jodin riittävään saantiin sekä hammasterveyteen.Toinen, korjattu paino

Rekommendation om måltider för högskolestuderande : Mat ger hälsa.

Motsvarande version på finska har getts ut under namnet Korkeakouluopiskelijoiden ruokailusuositus. Terveyttä ruoasta, 2016. 978-951-669-994-6 (pdf ). Översättning Annika Cavonius.Måltider för studerande vid universitet och yrkeshögskolor subventioneras med statliga medel i form av det måltidsstöd som betalas av FPA. Enligt statsrådets förordning ska måltiderna för studerande fylla de allmänna kvalitetskraven i fråga om hälsosam och näringsrik mat. Den här rekommendationen preciserar förordningen om måltidsstödet och stöder en gynnsam utveckling av de studerandes näringsläge och hälsa. Rekommendationen erbjuder ett arbetsredskap som hjälper studentrestaurangerna vid planeringen och tillredningen av måltider som uppfyller kriterierna för måltidsstöd. Rekommendationen är avsedd som ett arbetsredskap för dem som arbetar inom måltidsservicen och som en informationskälla också för studerande och för dem som svarar för de studerandes hälso- och sjukvård. En studentmåltid ska täcka ungefär en tredjedel av det dagliga energibehovet och följa näringsrekommendationerna till sin sammansättning. Särskild uppmärksamhet måste ägnas åt fetternas och kolhydraternas kvalitet och åt mängden salt. Måltidernas näringskvalitet ska beaktas också vid konkurrensutsättning av studentrestauranger. En studentmåltid ska tillredas av sådana ingredienser som rekommenderas och bilda en helhet som förutom huvudrätt omfattar dryck, sallad, bröd och smörgåsfett. Det måste finnas minst två måltidsalternativ till grundpris att välja mellan. Förutom dem kan man på menyn ha en specialportion, tillredd av dyrare råvaror än de studentmåltider som säljs till grundpris. För planeringen och tillredningen av vegetarisk kost och specialdieter gäller samma rekommendationer som för andra måltider. Det ska finnas en beskrivning av en modellmåltid enligt tallriksmodellen för de studerande och vid behov ska de få vägledning i valet av mat. FPA övervakar att rekommendationen följs. De studerande ska själva ansvara för att dagens övriga måltider och mellanmålen främjar hälsan, viktkontrollen och studieenergin. Det är viktigt att vara uppmärksam både i fråga om fett, kolhydrater och salt och i fråga om måltidsrytmen, portionsstorlekarna, valet av drycker, ett tillräckligt intag av D-vitamin, folat och jod samt tandhälsan