Digital Stories with Children: Examining Digital Storytelling as a Pedagogical Process in ECEC

Modern digital technologies have become common in educational settings of all levels. This has made the use of digital storytelling (DST) more applicable in early childhood education and care (ECEC). This paper examines the implementation of DST, aiming to answer the following questions: 1) How to support children’s active participation throughout the DST process in ECEC, and 2) how do 21st century skills manifest in the DST process? The study was conducted between 2017 and 2018, when two cycles of DST projects were implemented in four Finnish ECEC centres as part of a European project. The data consist of interviews with educators (N=15) and children (N=51), as well as documentation of the DST activities (project sheets, N=37, and yearly summary documents, N=18) produced by the educators. The data were analysed using inductive thematic analysis. Firstly, our results highlight aspects that are important for supporting children’s active participation in DST, divided into the following categories: premises on starting DST with children, interpersonal processes during DST activity, affordances of digital tools and the meaning of DST activity and products. Secondly, we present how the 21st century skills such as digital skills, collaboration and problem-solving manifested in the DST process

Exploring pre-service teachersʼ and comprehensive school pupilsʼ understandings of literacies in digital environments

This study focuses on Finnish pre-service teachersʼ and comprehensive school pupilsʼ understandings of literacies in digital environments. The study included 181 participants: 38 pre-service teachers, 79 primary school (PS) pupils and 64 lower secondary school (LS) pupils. The pre-service teachers created concept maps and written descriptions that portrayed their understanding of reading literacy, digital literacy and multiliteracy. The pupils were asked to write down what kinds of literacies they need in digital environments. The results indicate that the pre-service teachers mainly understood the many modalities of literacies. However, they emphasised reading literacy as the fundamental basis of other literacies. Similarly, the PS pupils perceived the many modalities of literacies, especially emphasising their visual elements. Instead of noticing the diversity of texts, LS pupils highlighted critical attitude and language skills.© 2023 Author(s). This is an open access article distributed under the terms of the Creative Commons CC-BY 4.0 License (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Lasten osallisuuden jännitteet varhaiskasvatuksessa

Lasten osallisuus on varhaiskasvatuksessa pedagogisen toiminnan keskeinen tavoite. Osallisuuden toteutuminen voi olla kuitenkin käytännössä vaikeaa. Sitä hankaloittavat lasten osallisuuden epäselvä teoreettinen määrittely, tiedon puute osallisuutta tukevista käytännöistä ja toimintatavoista sekä varhaiskasvatuksen resursoinnin kysymykset. Varhaiskasvatuksen lapsiryhmät ovat yhä monimuotoisempia, ja myös siksi on tärkeää kehittää kasvattajien osaamista lasten osallisuuden huomioon ottamisessa. Jotta lasten osallisuus ja oikeudet osataan tunnistaa, on tunnettava niihin liittyvää tutkimustietoa ja lainsäädäntöä sekä uusia toimintatapoja. Artikkelissa tarkastelemme, millaista oli Oiva – Lasten oikeudet ja osallisuus varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa -koulutukseen osallistuneiden kasvatusalan ammattilaisten ja tutkinto-opiskelijoiden puhe lasten osallisuuden ja oikeuksien toteutumisesta, osallisuuden esteistä ja syrjivistä käytännöistä varhaiskasvatuksessa. Tutkimusaineisto koostui koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden arviointihaastatteluista ja -keskusteluista. Koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden puhe lasten osallisuuden edistämisestä oli jännitteistä. Koulutus kuitenkin lisäsi osallisuuden jännitteiden ymmärtämistä.In the Finnish ECEC context, children’s participation may be a stated aim, but its actualisation with young children may be challenging owing to vagueness in the definition of children’s participation, the lack of more specific guidelines for participation-based practices, or to economic austerity measures introduced by municipalities. Simultaneously, an urgent need exists to develop educators’ expertise in how to work with diversity among children, that is, how to meet the demands of participation in increasingly heterogeneous ECEC groups. This study explores how professionals and students taking part in the “Oiva – Children’s rights and participation in early childhood education, pre-school and first grades” educational project talk about the promotion of young children’s participation rights, the situations that limit children’s participation, and exclusive or discriminatory practices in ECEC. The data comprise the evaluation interviews and group tasks of the participating students. We observed many tensions in their talk about the enhancement of children’s participation. However, The Oiva project was perceived as adding to the participants’ understanding of these tensions

Tulevaisuuden taitoja ja pedagogista dokumentointia : varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä digitaalisesta tarinankerronnasta STORIES -hankkeen yhteydessä

Tutkimuksessa tarkastellaan digitaalisen tarinankerronnan soveltuvuutta varhaiskasvatukseen. Digitaalinen tarinankerronta tarkoittaa digitaalisesti tuotettuja tarinoita, jotka voivat sisältää erilaisia mediaelementtejä. Digitaalista tarinankerrontaa on tutkittu koulukontekstissa, mutta varhaiskasvatuksessa tutkimus on vähäisempää. Se on nähty monipuolisena, erityisesti tulevaisuuden taitojen kehitystä ja osallisuutta tukevana menetelmänä. Tutkimus toteutettiin osana Erasmus+ -hanke STORIESia ja tässä tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin kahdesta hankkeeseen osallistuneesta päiväkodista. Hankkeeseen osallistuneita varhaiskasvatuksen opettajia haastateltiin ryhmähaastatteluilla kolme kertaa vuosien 2017 ja 2018 aikana. Aineisto analysoitiin käyttäen sekä teorialähtöistä että teoriasidonnaista laadullista sisällönanalyysiä tutkimuskysymyksestä riippuen. Digitaalisen tarinankerronnan avulla pystyttiin tukemaan niin kutsuttujen tulevaisuuden taitojen kehitystä, koskien etenkin luovuutta, yhteistyö- ja kommunikaatiotaitoja, ongelmanratkaisu- sekä kansalaistaitoja. Lisäksi se toimi pedagogisen dokumentoinnin välineenä ja lisäsi sen lapsilähtöisyyttä. Digitaalisen tarinankerronnan edellytyksistä haastatteluissa nostettiin esiin kasvattajien tekninen osaaminen, lasten kehitystason huomiointi sekä meluton fyysinen tila. Tutkimuksen tulokset tukevat aiempien koulukontekstissa tehtyjen tutkimusten tuloksia. Tulosten pohjalta voidaan todeta digitaalisen tarinankerronnan soveltuvan erinomaisesti käytettäväksi myös varhaiskasvatuksessa

Digital storytelling as a pedagogical method

nonPeerReviewe

Children’s conceptions of mental well-being and ideas for its promotion through digital environments

The aim of this study is to further understanding of children’s conceptions of mental well-being and their ideas for its digital promotion. The study is based on the need to provide children an opportunity to actively participate and share their understanding of mental well-being promotion with others in light of their understanding of what online environments and their design can afford for this promotion. The study was implemented as three subsequent workshops in primary school classrooms comprising four teachers and 79 children aged 9-11 years old. In the first two workshops, children reflected on mental well-being, digital environments they utilise and their possible connections to mental well-being. In the final workshop, children designed interaction designs and concepts for digital well-being promotion. Children broadly structured mental well-being through five main categories: individual factors, social interaction, healthy living, hobbies and creativity, and the absence of mental health problems. Children considered the effects of digital environments as factors that either promote or reduce mental well-being. The use of digital environments and various individual factors were experienced as contributing most to mental well-being. Whereas, children attributed the content of digital environments mainly as diminishing mental well-being. The children’s designs for digital environments raised similar issues to their reflections on the effects of the digital environments. These could be contrasted with design dimensions proposed by earlier research. In addition, the design sessions led children to highlight new factors, reinforcing the importance of children’s participatory interaction design. Children wanted to design environments that were safe in content and function and that did not include cyber-bullying. This study presents a combination of hands-on design research techniques through co-design and conceptual probing with children. It contributes an understanding of how children conceptualise and unite understandings of mental well-being to interaction design.peerReviewe

Lasten osallisuuteen liittyvän osaamisen kehittyminen kasvatusalan ammattilaisten ja tutkinto-opiskelijoiden yhteisöllisenä oppimisena

peerReviewe