Henkilöauton sähkömuunnoksen vertailulaskelma

Tässä työssä tutkittiin tavallisen polttomoottorilla varustetun vanhemman urheilullisen henkilöauton muuttamista sähkökäyttöiseksi. Tavoitteena oli valita sähkökäyttöä varten auton alkuperäistä suorituskykyä vastaavat sähkökäytön komponentit ja vertailla suorituskykyä alkuperäiseen polttomoottoriin. Laskennassa luotiin auton alkuperäisten arvojen perusteella autosta laskentamalli, jonka avulla voitiin vertailla alkuperäisen polttomoottorin suorituskykyä ja kulutusta sähköiseen voimansiirtoon sekä vaihteiston kanssa, että myös ilman vaihteistoa. Työssä päädyttiin laskujen ja simulointien jälkeen tulokseen, että sähkömuunnos on varsin kannattava, myös vaihteistoa on hyvä käyttää muunnoksessa, jos käytettävän sähkömoottorin korkean hyötysuhteen alue ei ole kovinkaan laaja. Vaihteiston avulla saadaan sähkömoottori toimimaan mahdollisimman hyvällä hyötysuhteen alueella mahdollisimman paljon ajoajasta, jolloin kulutus vastaamasti myös pienenee ja kiihtyvyys paranee johtuen useammasta mahdollisesta välityksestä. Hyvällä laajavääntöisellä korkean hyötysuhteen moottorilla vaihteisto ei ole tarpeellinen. Jatkokehityksenä olisi hyvä kokeilla laadukasta AC-moottoria, jolloin vaihteisto voidaan jättää pois ja näin säästää jonkin verran painoa. Toisaalta laadukkaat laajavääntöiset ajoneuvokäyttöön soveltuvat AC-moottorit ovat varsin kalliita ja vaativat myös monimutkaisemman ja kalliimman taajuusmuuttajan ohjaamaan moottoria. Laskemalla ajoneuvon voimansiirron välitykset sähkömoottorille optimaalisiksi, saadaan sähkömoottori toimimaan parhaalla hyötysuhteen alueella mahdollisimman paljon, jolloin ajaminen on mahdollisimman taloudellista.The aim of this study was to compare the electric motor to the original gasoline engine. Both engines performance and consumption was studied in different transmission ver-sions. After the calculations results were good. The gearbox is good to use if the electric motor efficiency is not good. Gearbox will help the electric motor to operate with good efficiency thus consumption is reduced and the acceleration is improved. The next thing would be good to try high quality AC motor so that the gear can be re-moved. High quality AC motors are expensive and require complicated and expensive controller. By changing the transmission gears electric motor operates with good effi-ciency which enables the economic driving

Laparoscopy in management of appendicitis in high-, middle-, and low-income countries : a multicenter, prospective, cohort study

Background Appendicitis is the most common abdominal surgical emergency worldwide. Differences between high- and low-income settings in the availability of laparoscopic appendectomy, alternative management choices, and outcomes are poorly described. The aim was to identify variation in surgical management and outcomes of appendicitis within low-, middle-, and high-Human Development Index (HDI) countries worldwide. Methods This is a multicenter, international prospective cohort study. Consecutive sampling of patients undergoing emergency appendectomy over 6 months was conducted. Follow-up lasted 30 days. Results 4546 patients from 52 countries underwent appendectomy (2499 high-, 1540 middle-, and 507 low-HDI groups). Surgical site infection (SSI) rates were higher in low-HDI (OR 2.57, 95% CI 1.33-4.99, p = 0.005) but not middle-HDI countries (OR 1.38, 95% CI 0.76-2.52, p = 0.291), compared with high-HDI countries after adjustment. A laparoscopic approach was common in high-HDI countries (1693/2499, 67.7%), but infrequent in low-HDI (41/507, 8.1%) and middle-HDI (132/1540, 8.6%) groups. After accounting for case-mix, laparoscopy was still associated with fewer overall complications (OR 0.55, 95% CI 0.42-0.71, p <0.001) and SSIs (OR 0.22, 95% CI 0.14-0.33, p <0.001). In propensity-score matched groups within low-/middle-HDI countries, laparoscopy was still associated with fewer overall complications (OR 0.23 95% CI 0.11-0.44) and SSI (OR 0.21 95% CI 0.09-0.45). Conclusion A laparoscopic approach is associated with better outcomes and availability appears to differ by country HDI. Despite the profound clinical, operational, and financial barriers to its widespread introduction, laparoscopy could significantly improve outcomes for patients in low-resource environments. Trial registration: NCT02179112.Peer reviewe

Prophylactic open abdomen in patients with postoperative intra-abdominal hypertension

Postoperative intra-abdominal hypertension (IAH) is a frequent occurrence in critically ill patients operated on for severe abdominal trauma, secondary peritonitis or ruptured abdominal aortic aneurysm. IAH may progress to abdominal compartment syndrome (ACS) with new-onset organ dysfunction. Early recognition of IAH and interventions that prevent the development of ACS may preserve vital organ functions and increase the probability of survival. The best method to prevent postoperative ACS is to leave the abdomen open during the operation. The decision to leave the abdomen open is usually based on the surgeon's judgment without intra-abdominal pressure (IAP) measurements during the operation. Because significant morbidity and mortality are associated with the open abdomen, the measurement of IAP immediately after the fascial closure, when feasible, could offer an objective method for determining the optimal IAP threshold for leaving the abdomen open. The management of the open abdomen requires a temporary abdominal closure (TAC) system that would ideally prevent the development of ACS and facilitate later primary fascia closure. Among several TAC systems, the most promising are those that provide negative pressure to the wound or continuous fascial traction or both

Same-day and delayed reports of pain intensity in second-trimester medical termination of pregnancy : a brief report

Peer reviewe

Keskosen hengityksen tukeminen noninvasiivisesti : NIV-NAVA-hengitystuki pikkukeskosella

Keskosten, eli ennen 37. raskausviikkoa syntyneiden vauvojen, yleinen ongelma on epäkypsät ja vaurioalttiit keuhkot. Tästä syystä keskosille kehittyy herkästi vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymä (RDS) sekä keskosen krooninen keuhkosairaus eli bronkopulmonaalinen dysplasia (BPD). Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että pitkäkestoinen mekaaninen ventilaatio on yksi BPD:n aiheuttaja, jonka lisäksi mekaaninen ventilaatio altistaa myös lukuisille muille haitoille. Tämän vuoksi keskosten hoidossa pyritään suosimaan noninvasiivisia hengityksen tukimuotoja. Noninvasiivista hengityksen tukemista käytetään tukemaan keskosen omaa hengitystä, ennaltaehkäisemään intubaation tarvetta sekä estämään invasiivisen hoidon jälkeistä reintubaation tarvetta. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on tarkasteltu vuosina 2001–2020 ilmestyneitä artikkeleita, katsauksia ja tutkimuksia. Katsauksessa käsitellään keskosten yleisimpiä keuhkosairauksia, ja niiden hoitoon käytettyjä noninvasiivisia hengityksen tukimenetelmiä, joita ovat korkeavirtausviikset (HFNC), nasaalinen ylipainehappihoito (nCPAP) sekä neuraalisesti säädelty hengitystuki (NIV-NAVA). Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään NIV-NAVA:n käyttöön erityisesti pikkukeskosilla, eli raskausviikoilla 28+0 – 31+6-syntyneillä tai alle 1500 grammaa painavilla keskosilla. Kirjallisuuskatsauksen lopussa esitetään myös alustavia tuloksia tuoreesta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks) suoritetusta NIV-NAVA-tutkimuksesta pikkukeskosilla. Ennen katsauksen kirjoittamista osallistuin Tyksissä järjestetylle NAVA-kurssille sekä keräsin tutkimuspotilaista tietoa potilastietojärjestelmistä. Noninvasiivisen hengityksen tukemisen suosio keskosten hoidossa on lisääntymässä, ja siksi eri menetelmiä vertailevia tutkimuksia on paljon. Täysin yksiselitteisiä tuloksia ei kuitenkaan ole saatu korkeavirtausviiksiä ja nasaalista ylipainehappihoitoa vertailevissa tutkimuksissa eikä NIV-NAVA:a ja ylipainehappihoitoa vertailevissa tutkimuksissa. NIV-NAVA:n asema keskosten hoidossa on vielä vakiintumatta, johtuen sen tuoreudesta sekä tutkimusnäytön puutteesta. NIV-NAVA on kuitenkin erittäin tehokas noninvasiivinen hengityksen tukimuoto uusien erityisominaisuuksiensa ansiosta

Risk factors and the choice of long-acting reversible contraception following medical abortion : effect on subsequent induced abortion and unwanted pregnancy

Objective: To analyse the post-abortion effect of long-acting reversible contraception (LARC) plans and initiation on the risk of subsequent unwanted pregnancy and abortion. Materials and methods: retrospective cohort study of 666 women who underwent medical abortion between January-May 2013 at Helsinki University Hospital, Finland. Altogether 159 (23.8%) women planning post-abortion use of levonorgestrel-releasing intrauterine system (LNG-IUS) participated in a randomized study and had an opportunity to receive the LNG-IUS free-of-charge from the hospital. The other 507 (76.2%) women planned and obtained their contraception according to clinical routine. Demographics, planned contraception, and LARC initiation at the time of the index abortion were collected. Data on subsequent abortions were retrieved from the Finnish Abortion Register and electronic patient files until the end of 2014. Results: During the 21 months ([median], IQR 20-22) follow-up, 54(8.1%) women requested subsequent abortions. When adjusted for age, previous pregnancies, deliveries, induced abortions and gestational-age, planning LARC for post-abortion contraception failed to prevent subsequent abortion (33 abortions/360 women, 9.2%) compared to other contraceptive plans (21/306, 6.9%) (HR 1.22, 95% CI 0.68-2.17). However, verified LARC initiation decreased the abortion rate (4 abortions/177 women, 2.3%) compared to women with uncertain LARC initiation status (50/489, 10.2%) (HR 0.17, 95% CI 0.06-0.48). When adjusted for LARC initiation status, age= 25 years (27/383, 7.0%, HR1.95, 95% CI 1.04-3.67). Conclusions: Initiation of LARC as part of abortion service at the time of medical abortion is an important means to prevent subsequent abortion, especially among young women.Peer reviewe

Kohtauksia eräästä liitosta : Demokraattisten menettelytapojen kehitys Vihreässä liitossa 1987–1995

Tutkielmassa tarkastellaan Vihreän liiton kehitystä sisäisen demokratian näkökulmasta vuosina 1987–1995. Tarkasteluajanjaksokseni jäsentyy Vihreä Liitto ry:n perustamisvuoden (1987) ja puolueen ensimmäisen hallitusvuoden (1995) väliin. Tavoitteena on selvittää, miten ns. uutta poliittista kulttuuria on ajettu sisään Vihreän liiton muuttuessa liikelähtöisestä ympäristöpoliittisesta vaihtoehtoehtopuolueesta hallitustyöskentelyyn osallistuvaksi valtionhoitajapuolueeksi ja miten aiheesta on keskusteltu puolueen sisällä. Toisaalta tutkielma seuraa demokratian lisäämiseen tähtäävissä instrumenteissa, kuten rotaatiossa tai vallanhajauttamisessa, tapahtuvia muutoksia. Lisäksi sivutaan kahden postmodernin ilmiön eli politiikan mediavaltaistumisen ja henkilöitymisen vaikutusta tähän muutokseen. Taustaltaan tutkimus asettuu liiketutkimuksen jatkumoon, jossa tarkistellaan yhteiskunnallisen liikkeen muutosta sen institutionalisoituessa. Metodologisena kehyksenä hyödynnetään lähdekritiikkiä, ja sisällön teemoittelulla analysoidaan, minkälaiset edustuksellisen demokratian piirteet vihreät ovat kokeneet ongelmallisiksi, mitä on tarjottu vaihtoehtoisiksi menettelytavoiksi ja miten vihreät ovat tässä vaihtoehtoisuuden toteuttamisessa onnistuneet. Tutkimuskohdetta tarkastellaan edustuksellisen demokratian kehittämisen teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Primääriaineiston muodostavat Vihreän liiton arkisto sekä Vihreän langan vuosikerrat tarkasteluajanjaksolta. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään liikkeen institutionaalistumiseen, edustuksellisen demokratian kehittämiseen ja Vihreään liittoon keskittyvää tutkimuskirjallisuutta. Vihreät halusivat vallitsevaan poliittiseen kulttuuriin elementtejä muodollisten instituutioiden ulkopuolelta, omilta liikejuuriltaan, muodostaessaan poliittisen järjestön. Suhtautuminen institutionalisoitumiseen oli kuitenkin vihreissä tutkimustulosten perusteella jo 1980-luvulla paljon kompleksisempaa kuin usein ajatellaan; liikkeen sisältä löytyi jo tuolloin vahvasti institutionalisoitumisen puolesta puhuvia. Vaikka valtajärjestelmän demokratiavajeen täyttäminen oli vihreille yksi oikeutuksista parlamentaariseen politiikkaan osallistumiselle ja vallan tavoitteluun sen sisällä, näyttää keskustelu aiheesta olleen enimmäkseen muutamien kansalaisyhteiskunta-aktiivien ylläpitämä diskurssi, johon puoluejohto on toisinaan ottanut osaa. Aiheeseen liittyvissä valtuuskunnan keskusteluissa ja äänestyksissä toimintatapojen muutos perinteisten puolueiden kaltaiseksi voitti lähes järjestään puolueen toiminnan tehostamisen nimissä. Koijärvellä verkostoitunut nuoriso ei synnyttänyt olemassa olleiden puolueiden suunnanmuuttajaksi katalysaattoria, vaan omilla jaloillaan seisovan ympäristöpuolueen, josta kehittyi yleispuolue muiden kaltaistensa joukkoon. Vihreän liikkeen puoluepoliittinen suuntautuneisuus muodostui omaksi orgaanikseen ja vähitellen karisivat luulot myös tämän toiminnan ulottuvuuden väliaikaisuudesta. Myönnytyksiä puolue-instituutiolle tehtiin tipoittain, vuosi kerrallaan, mutta varsin vakaasti

Kolonoskopian tarve ei ole muuttunut

Kommentti Hannu Paajasen artikkeliin SLL 71(42)2633, 201

Julkisten menojen kerroinvaikutus Suomessa : Empiirinen analyysi suhdanteiden vaikutuksista kertoimen suuruuteen

Julkisten menojen kerroinvaikutus esiintyi taloustieteen tutkimuskirjallisuudessa ensimmäisen kerran 1930-luvulla. Julkisten menojen lisäys kasvattaa kokonaiskysyntää ja menolisäyksen myötä talous reagoi siten, että kokonaistuotannon muutos voi olla joko alkuperäistä menolisäystä pienempi tai suurempi. Keynesiläisten teorioiden mukaan julkisten menojen lisäystä voidaan käyttää tehokkaana keinona kokonaistuotannon kasvattamiseksi. Uusklassisten teorioiden valossa julkisten menojen kasvattaminen on tehotonta, sillä julkisten menojen lisäys syrjäyttää yksityistä kulutusta. Uudempien teorioiden perusteella julkisten menojen kasvattamisen tehokkuus riippuu talouden suhdanteista sekä rahapolitiikan tilasta. Valtiot voivat pyrkiä suhdanteiden tasaamiseen joko raha- tai finanssipolitiikan avulla. Koska Suomi kuuluu rahaliittoon, finanssipolitiikka eli julkisten menojen ja verotuksen säätely ovat ainoat keinot suhdanteita tasaavan politiikan harjoittamiseksi. Samasta syystä finanssipolitiikan voidaan uskoa olevan tehokasta, sillä julkisten menojen kasvattaminen Suomessa ei vaikuta euron valuuttakurssiin. Tutkielman empiirisessä osuudessa estimoidaan julkisten menojen kerroin suomalaiselle aineistolle matala- ja korkeasuhdanteessa. Aineistoina käytetään Tilastokeskuksen neljännesvuositilinpidon- sekä julkisen talouden -aikasarjoja. Estimoinnissa hyödynnetään Jordàn (2005) esittämää lokaalien projektioiden menetelmää. Menetelmää ei ole aikaisemmin sovellettu suomalaisella aineistolla finanssipolitiikkaa tutkivassa empiirisessä kirjallisuudessa. Tuloksia verrataan aikaisempiin Suomalaisilla aineistoilla toteutettuihin tutkimuksiin, jotka hyödyntävät vektoriautoregressiivisiä malleja. Tulosten perusteella julkisten menojen lisäys on huomattavan tehokasta silloin, kun Suomen talous on matalasuhdanteessa. Empiirisen analyysin perusteella julkisten menojen kerroin on matalasuhdanteessa 1.25 – 2 välillä. Tulosten perusteella on uskottavaa, että kerroin on suurempi silloin, kun talous on erityisen syvässä taantumassa. Korkeasuhdanteessa julkisten menojen lisäyksen havaittiin vaikuttavan talouskasvuun negatiivisesti. Empiiristen tulosten valossa näyttää siis siltä, että suhdanteita kannattaa tasata matalasuhdanteessa, jos siihen on julkisella taloudella varaa. Korkeasuhdanteessa julkisia menoja kannattaa hillitä ja menojen hillitseminen voi edistää talouskasvua. Tuloksiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, sillä julkisten menojen kertoimen kausaalinen estimointi on erityisen haasteellista Suomalaisilla aineistoilla