Vanhustenhuollon koordinointi - eri tuottajien palvelujen ammattimainen yhteensovittaminen japanilaisissa kunnissa

Yksilökohtainen palveluohjaus monituottajuuden koordinoinnin välineenä Japanissa Tutkin erityisesti palvelun tuottajuuteen liittyvien kysymysten näkökulmasta Japanin viimeaikaisia poliittisia reformeja, joilla on pyritty muuttamaan vanhusten hoivan tuottamisen tapaa. Eri maissa suoritetuissa pitkäaikaishoidon politiikkareformeissa on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Valtiot päättävä käynnistää verrattain samankaltaisia järjestelmiä ja ottavat toisinaan esimerkkiä toisten maiden kokemuksista. Japani on omaksunut pitkäaikaishoivan järjestämiseen monituottajuutta korostavan lähestymistavan ja yksilökohtaisen palveluohjauksen käsitteen globaaleissa yhteyksissä tapahtuneen poliittisen oppimisen tuloksena, mutta mallien ja käsitteiden omaksumisen seuraukset ovat tuskin kaikkialla samat. Erot syntyvät erityisesti täytäntöönpanossa, kun poliittisen oppimisen tulokset käännetään asiantuntijuudeksi. Japani omaksui monituottajamalliin perustuvan hoivavakuutuksen vastatakseen nopeasti kasvaviin hoivapalvelun tarpeisiin. Yksilökohtainen palveluohjaus tuotiin edesauttamaan hajanaisten resurssien koordinointia ja edistämään tilaaja-tuottajamallin käyttöönottoa. Sen seurauksena useimmat palveluohjaajat ovat työsuhteessa yrityksiin, järjestöihin tai puolijulkisiin palvelutuottajiin. Ajatuksena on, että palveluohjaajat toimivat ruohonjuuritason byrokraatteina heille annetussa ahtaassa institutionaalisessa tilassa toteuttamassa poliittisesti määritettyjä pitkäaikaishoidon tavoitteita ja samalla kehittävät omaa t apaansa toimia palveluohjaajina. Haastatelujen analysoinnin keskeinen tulos on, että japanilaisen palveluohjausmallin olennainen ominaisuus on ammattien uudelleenjärjestely. Palveluohjaajat ovat itse asiassa eturintaman työntekijöitä, joiden erityinen tehtävä on yhdistellä terveys- ja sosiaalipalveluorganisaatioiden sekä perheiden tuottamaa hoivaa. Tämän tehtävän suorittamiseksi palveluohjaajien on toimittava sekä asiantuntijoina, byrokraatteina, yrittäjinä että uskottuina läheisinä. Japanilaiset palveluohjaajat kohtaavat ongelmavyyhden, jonka vuoksi hoivavakuutuksen täytäntöönpano vaatii heiltä emotionaalisia uhrauksia. Yksi ongelmien alkulähde on hoivaohjaukseen liittyvä eklektinen terminologia: ulkomailta opittuja ammatillisia puhetapoja tulkitaan paikallisissa poliittisissa ja kulttuurisissa ympäristöissä. Hoivaohjaajat rakentavat identiteettiään ympäristössä, jossa ohjausta koskevat säädökset ja normit, ammatillisessa koulutuksessa syntynyt asiantuntijuus sekä yritystalouden vaatimukset ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Heidän on omin voimin kyettävä tulkitsemaan erilaisia organisatorisia ja yhteiskunnallisia periaatteita ja käymään neuvotteluja erilaisten ammatillisten tietoperustojen välimaastossa. Tällaisten järjestelyjenseurauksina syntyy ammattilaisten korkeaa vaihtuvuutta ja jopa ammatillisuuden katoamista. Japanin tapauksessa poliittiseen oppimiseen perustuva uudelleen organisointi toteutui prosessissa, joka peitti alleen välttämättömän palvelutarjonnan puutteet. Tutkimus päätyy toteamaan, että aikakautena, jolloin politiikantekijät muodostavat globaaleja verkostoja, on sosiaalityön tutkijoiden syytä arvioida muualta tuotujen ja paikan päällä sovellettujen ideoiden suhdetta sosiaalityön eettisiin ehtoihin. Toivonkin, että monituottajamalliin perustuvan palveluohjauksen seurausten kuvaaminen auttaa hoivapalvelujen ammattilaisia välttämään joutumasta eettisesti ongelmallisten tavoitteiden toteuttajiksi vasten omaa tahtoaan.The dissertation examines the recent policy reforms in eldercare in Japan focusing on the welfare mix approach aiming to change the mode of care production. Long-term care (LTC) policies share certain commonalities even when implemented in different nationstates. States enact and introduce similar systems, sometimes by imitating or taking examples from the practices of other states. Using the concept of policy learning, it is argued that the welfare mix approaches and the care management concept introduced in the LTC in Japan are learned in global contexts but possible impacts can be expected to vary. In particular, the variations are attributable to the implementation process that has been affected by the translation process of learned policy into expertise. Japan adopted the welfare mix approach for the Long-Term Care Insurance (LTCI) to respond to rapidly increasing social care needs. The institution of care management was introduced as a solution to coordinate fragmented resources as well as to encourage purchaser-provider integration. As a result, most of the care managers are affiliated with service providers such as commercial business, non-profit and quasi-public providers called social welfare corporations. In the restricted institutional arena, it is assumed that care managers in Japan are acting as street-level bureaucrats to implement politically defined multiple objectives required in the current LTC policy and to develop their own sense of ‘care management'. Based on a narrative analysis of interviews with 17 care managers in Japan, this study reveals that the essence of Japanese paradigm of care management is, in fact, professional realignment. Care managers are actually front-line workers whose particular task is to mix care that can be provided not only by health and social care organisations but also by families. To complete this assignment, care managers have to function as experts, bureaucrats, entrepreneurs and confidants. Care managers in Japan are experiencing complex mixtures of dilemmas. The process of implementation is accomplished by the emotional sacrifices made by each care manager. The basis of complex sets of dilemmas stem from the eclectic use of policy concepts and the language use surrounding care management tasks: Professional vocabularies imported by learning, and the process of interpreting such terms were affected by local political and cultural contexts. Care managers struggle to build their identity amidst the tensions between statutory and normative care management. Care managers are individuals who actively interpret different principles mediated by organisational and societal structures. They are continuously required to negotiate between various professional knowledge bases. The potential consequences of such realignments may result in the high turnover of professionals and de-professionalisation. The Japanese experience teaches us that such a realignment is accomplished by policy learning as a mode of political process, which conceals the lack of necessary service provision. The study argues that in the era of globalising networks of policy makers, the role of social work researchers is to critically evaluate imported and mixed ideas in the light of ethical requirements. Describing the impacts of the welfare mix on care management practice clarify the mechanism of such policy orientations and contributes to emancipate human service professionals from being unintentionally mobilised for ethically problematic objectives

Vanhustenhuollon koordinointi - eri tuottajien palvelujen ammattimainen yhteensovittaminen japanilaisissa kunnissa

Yksilökohtainen palveluohjaus monituottajuuden koordinoinnin välineenä Japanissa Tutkin erityisesti palvelun tuottajuuteen liittyvien kysymysten näkökulmasta Japanin viimeaikaisia poliittisia reformeja, joilla on pyritty muuttamaan vanhusten hoivan tuottamisen tapaa. Eri maissa suoritetuissa pitkäaikaishoidon politiikkareformeissa on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Valtiot päättävä käynnistää verrattain samankaltaisia järjestelmiä ja ottavat toisinaan esimerkkiä toisten maiden kokemuksista. Japani on omaksunut pitkäaikaishoivan järjestämiseen monituottajuutta korostavan lähestymistavan ja yksilökohtaisen palveluohjauksen käsitteen globaaleissa yhteyksissä tapahtuneen poliittisen oppimisen tuloksena, mutta mallien ja käsitteiden omaksumisen seuraukset ovat tuskin kaikkialla samat. Erot syntyvät erityisesti täytäntöönpanossa, kun poliittisen oppimisen tulokset käännetään asiantuntijuudeksi. Japani omaksui monituottajamalliin perustuvan hoivavakuutuksen vastatakseen nopeasti kasvaviin hoivapalvelun tarpeisiin. Yksilökohtainen palveluohjaus tuotiin edesauttamaan hajanaisten resurssien koordinointia ja edistämään tilaaja-tuottajamallin käyttöönottoa. Sen seurauksena useimmat palveluohjaajat ovat työsuhteessa yrityksiin, järjestöihin tai puolijulkisiin palvelutuottajiin. Ajatuksena on, että palveluohjaajat toimivat ruohonjuuritason byrokraatteina heille annetussa ahtaassa institutionaalisessa tilassa toteuttamassa poliittisesti määritettyjä pitkäaikaishoidon tavoitteita ja samalla kehittävät omaa t apaansa toimia palveluohjaajina. Haastatelujen analysoinnin keskeinen tulos on, että japanilaisen palveluohjausmallin olennainen ominaisuus on ammattien uudelleenjärjestely. Palveluohjaajat ovat itse asiassa eturintaman työntekijöitä, joiden erityinen tehtävä on yhdistellä terveys- ja sosiaalipalveluorganisaatioiden sekä perheiden tuottamaa hoivaa. Tämän tehtävän suorittamiseksi palveluohjaajien on toimittava sekä asiantuntijoina, byrokraatteina, yrittäjinä että uskottuina läheisinä. Japanilaiset palveluohjaajat kohtaavat ongelmavyyhden, jonka vuoksi hoivavakuutuksen täytäntöönpano vaatii heiltä emotionaalisia uhrauksia. Yksi ongelmien alkulähde on hoivaohjaukseen liittyvä eklektinen terminologia: ulkomailta opittuja ammatillisia puhetapoja tulkitaan paikallisissa poliittisissa ja kulttuurisissa ympäristöissä. Hoivaohjaajat rakentavat identiteettiään ympäristössä, jossa ohjausta koskevat säädökset ja normit, ammatillisessa koulutuksessa syntynyt asiantuntijuus sekä yritystalouden vaatimukset ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Heidän on omin voimin kyettävä tulkitsemaan erilaisia organisatorisia ja yhteiskunnallisia periaatteita ja käymään neuvotteluja erilaisten ammatillisten tietoperustojen välimaastossa. Tällaisten järjestelyjenseurauksina syntyy ammattilaisten korkeaa vaihtuvuutta ja jopa ammatillisuuden katoamista. Japanin tapauksessa poliittiseen oppimiseen perustuva uudelleen organisointi toteutui prosessissa, joka peitti alleen välttämättömän palvelutarjonnan puutteet. Tutkimus päätyy toteamaan, että aikakautena, jolloin politiikantekijät muodostavat globaaleja verkostoja, on sosiaalityön tutkijoiden syytä arvioida muualta tuotujen ja paikan päällä sovellettujen ideoiden suhdetta sosiaalityön eettisiin ehtoihin. Toivonkin, että monituottajamalliin perustuvan palveluohjauksen seurausten kuvaaminen auttaa hoivapalvelujen ammattilaisia välttämään joutumasta eettisesti ongelmallisten tavoitteiden toteuttajiksi vasten omaa tahtoaan.The dissertation examines the recent policy reforms in eldercare in Japan focusing on the welfare mix approach aiming to change the mode of care production. Long-term care (LTC) policies share certain commonalities even when implemented in different nationstates. States enact and introduce similar systems, sometimes by imitating or taking examples from the practices of other states. Using the concept of policy learning, it is argued that the welfare mix approaches and the care management concept introduced in the LTC in Japan are learned in global contexts but possible impacts can be expected to vary. In particular, the variations are attributable to the implementation process that has been affected by the translation process of learned policy into expertise. Japan adopted the welfare mix approach for the Long-Term Care Insurance (LTCI) to respond to rapidly increasing social care needs. The institution of care management was introduced as a solution to coordinate fragmented resources as well as to encourage purchaser-provider integration. As a result, most of the care managers are affiliated with service providers such as commercial business, non-profit and quasi-public providers called social welfare corporations. In the restricted institutional arena, it is assumed that care managers in Japan are acting as street-level bureaucrats to implement politically defined multiple objectives required in the current LTC policy and to develop their own sense of ‘care management'. Based on a narrative analysis of interviews with 17 care managers in Japan, this study reveals that the essence of Japanese paradigm of care management is, in fact, professional realignment. Care managers are actually front-line workers whose particular task is to mix care that can be provided not only by health and social care organisations but also by families. To complete this assignment, care managers have to function as experts, bureaucrats, entrepreneurs and confidants. Care managers in Japan are experiencing complex mixtures of dilemmas. The process of implementation is accomplished by the emotional sacrifices made by each care manager. The basis of complex sets of dilemmas stem from the eclectic use of policy concepts and the language use surrounding care management tasks: Professional vocabularies imported by learning, and the process of interpreting such terms were affected by local political and cultural contexts. Care managers struggle to build their identity amidst the tensions between statutory and normative care management. Care managers are individuals who actively interpret different principles mediated by organisational and societal structures. They are continuously required to negotiate between various professional knowledge bases. The potential consequences of such realignments may result in the high turnover of professionals and de-professionalisation. The Japanese experience teaches us that such a realignment is accomplished by policy learning as a mode of political process, which conceals the lack of necessary service provision. The study argues that in the era of globalising networks of policy makers, the role of social work researchers is to critically evaluate imported and mixed ideas in the light of ethical requirements. Describing the impacts of the welfare mix on care management practice clarify the mechanism of such policy orientations and contributes to emancipate human service professionals from being unintentionally mobilised for ethically problematic objectives

A positive attitude towards provision of end-of-life care may protect against burnout: Burnout and religion in a super-aging society.

AIM:The aim of our study was to investigate factors associated with burnout of nurses and care workers in nursing homes and geriatric hospitals in Japan. The use of Buddhist priests, the major religion in Japan, was also explored. METHODS:Questionnaires for nurses and care workers were sent to 10 care facilities. The survey questions included basic demographic information, the Japanese Burnout Index and the Japanese version of the Frommelt Attitude Toward Care Of Dying Scale Form B. They also asked questions about use of Buddhist priests for tasks such as helping to manage the anxiety or distress of patients, families, and staff, or providing sutra chanting. RESULTS:In total, 323 questionnaires were returned, of which 260 were used for analysis. Only 18 (6.9%) answered that they had any religious beliefs, which was relatively low compared to 27% from governmental survey data. In total, however, 71% expressed a need for Buddhist priests to help with anxiety or distress among patients. A positive attitude towards providing end-of-life care was a protective factor against depersonalization. It was, however, also related to lower feelings of personal accomplishment. CONCLUSION:Care homes and geriatric hospitals may want to consider calling more on religious resources as a support for staff and patients

The proportion of nurses and care workers in long-term care facilities who wanted support from Buddhist priests for particular aspects of care.

<p>The proportion of nurses and care workers in long-term care facilities who wanted support from Buddhist priests for particular aspects of care.</p

Characteristics of the 261 study participants.

<p>Characteristics of the 261 study participants.</p

Association between burnout and attitude towards provision of end-of-life care.

<p>Association between burnout and attitude towards provision of end-of-life care.</p

The average score for the Japanese Burnout Index for each characteristics of the participants.

<p>The average score for the Japanese Burnout Index for each characteristics of the participants.</p