Pedagogiset keinot autismikirjon lapsen kohtaamisen tueksi varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Tutkielmani käsittelee pedagogisia keinoja autismikirjon lapsen kohtaamisen tueksi varhaiskasvatuksessa. Autismikirjo on lisääntynyt viime vuosina ja diagnosointi tapahtuu yleensä varhaiskasvatusiässä. Varhaiskasvatuksen pohja perustuu jokaisen lapsen tuntemiselle. Autismikirjon lapsilla on kuitenkin kokemuksia kohtaamisen ulkopuolelle jäämisestä. Tutkielmani tavoitteena oli löytää keskeiset pedagogiset menetelmät, joiden avulla autismi-kirjon lapsi tulisi kohdatuksi varhaiskasvatuksessa. Toteutin tutkielmani kuvailevana, narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Narratiivinen kirjallisuuskatsaus kerää aikaisempaa tutkimustietoa aiheesta ja tiivistää näiden tutkimusten keskeisimmät sisällöt. Tutkielmassa hyödynsin monipuolisesti erilaisia suomalaisia ja kansainvälisiä aineistoja. Pyrin valitsemaan tutkielmaani mahdollisimman tuoretta, tieteellistä lähdekirjallisuutta. Tutkielmani tulosten mukaan keskeisimmät pedagogiset menetelmät kohtaamisen tueksi varhaiskasvatuksessa voidaan jakaa neljään osaan. Ensimmäinen osa on vuorovaikutus. Vuorovaikutuksen tueksi käytettävät menetelmät mahdollistavat autismikirjon lapsen kanssa kommunikoinnin varhaiskasvatuksessa. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi tukiviittomat ja PECS-menetelmä. Toinen osa on arjen strukturoiminen. Autismikirjon lapsen arjessa selviäminen mahdollistuu strukturoidun arjen myötä. Kolmantena tuloksieni mukaan on aistien huomioiminen. Varhaiskasvatusympäristöä luodessa tulee huomioida erilaiset aistiyliherkkyydet. Viimeisenä tuloksissani ilmenee vahvuuksien huomioiminen. Jokaisen lapsen tunteminen mahdollistaa yksilöllisen kohtaamisen. Hyödynsin tutkielmaani tehdessä monipuolisesti erilaista tutkimuskirjallisuutta. Pidän tällöin tutkielmani tuloksia luotettavana. Luotettavuutta lisää myös käytetyn aineiston tuoreus. Tutkielmastani hyötyy varhaiskasvatuksen kentällä työskentelevät henkilöt sekä autismikirjon lasten vanhemmat. Tutkielmani perusteella voidaan sanoa, että varhaiskasvatuksen resurssipula on yksi tekijä, joka haastaa autismikirjon lapsen kokonaisvaltaista kohtaamista varhaiskasvatuksessa