Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, paino ja fyysinen aktiivisuus:nuoret miehet ja ylipainoiset työikäiset

Abstract Disordered eating behavior (DEB) is associated with psychological distress. It increases the risk of weight gain and complicates weight loss and maintenance. Disordered eating behavior may be under-recognized in young men and in treating obesity. This study aimed to increase knowledge of DEB and its associations with weight and physical activity in young men. Moreover, it aimed to clarify the effects of intensive lifestyle intervention on eating behavior traits and weight in adults. Population-based data on young men (n = 2,491) was collected from the Finnish Defence Forces’ call-ups in 2010, 2011, and 2013 in the Oulu area, Finland. Behaviors related to disordered eating, weight, and exercise were investigated using a questionnaire. Anthropometric and physical fitness measurements and medical examinations were performed. A second dataset was obtained from 120 working-age adults (BMI > 30) who participated in intensive lifestyle intervention. Questions related to eating behavior traits were asked at the beginning of the study and thrice during a three-year intervention. Heights and weights were measured. Disordered eating behavior occurred in 11.1% of young men and was more common among overweight men. General symptoms of DEB and compulsive desire to lose weight occurred more frequently in overweight young men, while bulimic behavior occurred with all weights. Four DEB profiles were recognized: compulsive thinking of dieting, eating in secret, being concerned about eating control, and mild disordered eating. Disordered eating behavior was associated with less physical activity, higher sedentary leisure time, and especially body-related motives to exercise. Among working-aged people, binge eating occurred in one in four women but was rare in men. During the intensive lifestyle intervention, impulsive eating decreased and emotional eating was lower at the end of the intervention among those who lost and maintained at least 5% of their weight. Cognitive restraint of eating was not associated with maintaining weight loss. These results indicate that DEB is common among overweight young men. It is also associated with other harmful health behaviors in young men and should be considered harmful, especially in treating obesity. New methods are required to recognize DEB in men.Tiivistelmä Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on yhteydessä psyykkiseen pahoinvointiin sekä altistaa painonnousulle ja vaikeuttaa laihtumista ja painonhallintaa. Nuorilla miehillä ja etenkin lihavuuden hoidossa syömishäiriöoireet voivat jäädä huomioimatta. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli lisätä tietoa nuorten miesten häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä ja sen yhteydestä painoon ja liikuntakäyttäytymiseen. Tavoitteena oli myös selvittää tehostetun elintapaohjauksen vaikutusta työikäisten syömiskäyttäytymispiirteisiin ja painon muutokseen. Nuorten miesten väestöpohjainen aineisto (n = 2491) kerättiin Oulun alueen kutsunnoissa vuosina 2010, 2011 ja 2013. Miesten syömis-, paino- ja liikuntakäyttäytymistä kartoitettiin kyselyllä ja heille tehtiin antropometrian ja fyysisen kunnon mittaukset sekä terveystarkastus. Toinen aineisto koostui elintapaohjausinterventioon osallistuneista 120 työikäisestä (BMI > 30). Tutkittavat täyttivät tutkimuksen alussa ja kolmevuotisen intervention eri vaiheissa kyselyn, jolla selvitettiin heidän syömiskäyttäytymistään. Heidän pituutensa ja painonsa mitattiin. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä esiintyi 11,1 prosentilla nuorista miehistä, ja se oli yleisempää ylipainoisilla. Yleisiä syömishäiriöoireita ja pakonomaista laihtumisen halua esiintyi enemmän ylipainoisilla, kun taas ahmimisen oireita esiintyi kaiken painoisilla. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä syömishäiriöoireilun profiilia: laihtumista tavoittelevat, salaa ahmivat, syömisen hallinnastaan huolestuneet ja lievästi syömisellään oireilevat. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen oli yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen, runsaampaan istumiseen ja etenkin kehokeskeisiin liikkumismotiiveihin. Työikäisten aineistossa joka neljännellä naisella esiintyi ahmimista, miehillä ei juurikaan. Elintapaohjauksen myötä pysyvästi vähintään viisi prosenttia laihtuneilla impulsiivinen syöminen väheni ja tunnesyöminen oli intervention lopussa vähäisempää kuin heillä, joiden paino ei laskenut pysyvästi. Syömisen tietoinen rajoittaminen ei ollut yhteydessä painonhallintaan. Tämä tutkimus osoitti, että syömishäiriöoireilu on yleisempää ylipainoisilla nuorilla miehillä ja siihen liittyy muita terveydelle haitallisia tekijöitä. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen tulisi huomioida itsessään ja erityisesti lihavuuden hoidossa. Miesten syömishäiriöoireilun arvioimiseen tarvitaan uusia menetelmiä

Eating behavior traits, weight loss attempts, and vertebral dimensions among the general Northern Finnish population

Abstract Study design: A population-based birth cohort study. Objective: To evaluate the associations of eating behavior traits and weight loss attempts with vertebral size among the general Northern Finnish population. Summary of background data: Vertebral fragility fractures are a typical manifestation of osteoporosis, and small vertebral dimensions are a well-established risk factor for vertebral fracturing. Previous studies have associated cognitive eating restraint and diet-induced weight loss with deteriorated bone quality at various skeletal sites, but data on vertebral geometry are lacking. Methods: This study of 1338 middle-aged Northern Finns evaluated the associations of eating behavior traits (flexible and rigid cognitive restraint of eating, uncontrolled eating, emotional eating; assessed by the Three-Factor Eating Questionnaire-18) and weight loss attempts (assessed by a separate questionnaire item) with magnetic resonance imaging-derived vertebral cross-sectional area (CSA). Sex-stratified linear regression models were used to analyze the data, taking body mass index, leisure-time physical activity, general diet, smoking, and socioeconomic status as potential confounders. Results: Women with rigid or rigid-and-flexible cognitive eating restraints had 3.2% to 3.4% smaller vertebral CSA than those with no cognitive restraint (P ≤ 0.05). Similarly, the women who reported multiple weight loss attempts in adulthood and midlife had 3.5% smaller vertebral size than those who did not (P = 0.03). Other consistent findings were not obtained from either sex. Conclusion: Rigid cognitive eating restraint and multiple weight loss attempts predict small vertebral size and thus decreased spinal health among middle-aged women, but not among men. Future longitudinal studies should confirm these findings. Level of Evidence:

Eri-ikäisten urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen lajityypeittäin:kirjallisuuskatsaus

Abstract Eating disorders are serious health disorders with life-threatening complications. Athletes are at increased risk of disordered eating because many sports emphasize appearance, body shape and maximal performance. Eating disorders are preceded by symptoms of disordered eating such as unhealthy ways of losing weight and binge eating. The objective of this study was to produce updated information on the types and prevalence of disordered eating in elite athletes across different sports. Forty-one original research articles were screened from 828 articles. Both cross sectional and follow-up studies were included in this review. These included 7 580 athletes (2 619 men or adolescent boys and 4 330 women or adolescent girls). The majority (n=6 245) of the athletes were younger than 20 years and 1335 were adults. Every fifth (1 218/6 245) adolescent athlete was suffering from disordered eating and every fourth (279/1 294) of the adult athletes had symptoms of disordered eating. There was no difference between the genders in the prevalence of symptoms. The most common symptom among female athletes was binge eating (n=664/24.4%). Among adolescent male athletes the most common symptom was excessive exercise to lose weight (n=732/51.6%). Girls and women also used dieting and fasting to lose weight very often (n=298/22.4%). Disordered eating varied depending on the type of sport. Men and adolescent boys had disordered eating most frequently in weight-class sports (n=111/48.7%) whereas women and adolescent girls in technical sports (n=153/41.8%). In ball games prevalence of disordered eating was low both in men and adolescent boys (5.4%) and in women and adolescent girls (15.8%). According to our results, disordered eating is common not only in female athletes and athletes participating in aesthetic sports but it occurs in all types of sports among both genders. The results of this study can be utilized in preventing eating disorders among athletes.Tiivistelmä Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia, joilla voi olla henkeä uhkaavia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia. Urheilijoilla on todettu olevan suurempi riski sairastua syömishäiriöihin kuin muulla väestöllä. Kliinistä syömishäiriötä edeltää usein syömishäiriöoireilu, kuten epäterveelliset painonhallintatavat tai ahmiminen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tuottaa tietoa eri-ikäisten urheilijoiden syömishäiriöoireiden tyypeistä ja esiintyvyydestä eri urheilulajeissa. Tutkimuksessa arvioitiin yhteensä 828 artikkelia, joista katsaukseen hyväksyttiin 41 alkuperäistä seuranta- tai poikkileikkaustutkimusta kuvaavaa tutkimusartikkelia. Artikkeleiden kuvaamissa tutkimusaineistoissa oli yhteensä 7 580 urheilijaa, joista miehiä ja poikia oli 2619 ja tyttöjä ja naisia 4 330. Alle 20-vuotiaita oli 6 245 ja aikuisia 1 335. Syömishäiriöoireilua esiintyi joka viidennellä nuorista (1 218/6 245) ja joka neljännellä (279/1 294) aikuisista urheilijoista. Sukupuolten välillä ei ollut suuria eroja syömishäiriöoireiden esiintyvyydessä. Yleisin syömishäiriöoire naisurheilijoilla oli ahmiminen (n = 664, 24,4 %). Urheilijapojilla yleisin syömishäiriöoire oli laihduttaminen ylimääräisen harjoittelun avulla (n = 732, 51,6 %). Urheilijatytöillä ja -naisilla tavallinen syömishäiriöoire oli myös ruokavalion rajoittaminen painonhallintatarkoituksessa (n = 298, 22,4 %). Lajiluokista syömishäiriöoireilua esiintyi eniten pojilla ja miehillä painoluokkalajeissa (n = 111, 48,7 %), tytöillä ja naisilla tekniikkalajeissa (n = 153, 41,8 %). Palloilulajeissa syömishäiriöoireilun esiintyvyys oli vähäistä sekä pojilla ja miehillä (5,4 %) että tytöillä ja naisilla (15,8 %). Tämän katsauksen tulokset viittaavat siihen, ettei syömishäiriöoireilu ole vain esteettisten lajien ja naisurheilijoiden ongelma, vaan sitä esiintyy kaikissa lajityypeissä molemmilla sukupuolilla. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa ja urheiluvalmennuksessa urheilijoiden syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa tunnistamisessa

The Individual-level Productivity Costs of Physical Inactivity

Purpose This study estimated the long-term individual-level productivity costs of physical inactivity. Methods The data were drawn from the Northern Finland Birth Cohort 1966, to which the productivity cost variables (sick leaves and disability pensions) from Finnish registries were linked. Individuals (N = 6,261) were categorized into physical activity groups based on their level of physical activity, which was measured in three ways: 1) self-reported leisure-time moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) at age 46, 2) longitudinal self-reported leisure-time MVPA at ages 31–46, and 3) accelerometer-measured overall MVPA at age 46. The human capital approach was applied to calculate the observed costs (years 2012–2020) and the expected costs (years 2012–2031). Results The results showed that the average individual-level productivity costs were higher among physically inactive compared with the costs among physically active. The results were consistent regardless of the measurement type of physical activity or the period used. On average, the observed long-term productivity costs among physically inactive individual were €1,900 higher based on self-reported MVPA, €1,800 higher based on longitudinal MVPA, and €4,300 higher based on accelerometer-measured MVPA compared with the corresponding productivity costs among physically active individuals. The corresponding difference in the expected costs were €2,800, €1,200, and €8,700, respectively. Conclusions The results provide evidence that productivity costs differ according to an individual’s level of physical activity. Therefore, investments in physical activity may decrease not only the direct healthcare costs but also the indirect productivity costs paid by the employee, the employer, and the government.peerReviewe

Low eating self-efficacy is associated with unfavorable eating behavior tendencies among individuals with overweight and obesity

Abstract Success in long-term weight management depends partly on psychological and behavioral aspects. Understanding the links between psychological factors and eating behavior tendencies is needed to develop more effective weight management methods. This population-based cross-sectional study examined whether eating self-efficacy (ESE) is associated with cognitive restraint (CR), uncontrolled eating (UE), emotional eating (EE), and binge eating (BE). The hypothesis was that individuals with low ESE have more unfavorable eating behavior tendencies than individuals with high ESE. Participants were classified as low ESE and high ESE by the Weight-Related Self-Efficacy questionnaire (WEL) median cut-off point. Eating behavior tendencies were assessed with Three Factor Eating Questionnaire R-18 and Binge Eating Scale, and additionally, by the number of difficulties in weight management. The difficulties were low CR, high UE, high EE, and moderate or severe BE. Five hundred and thirty-two volunteers with overweight and obesity were included in the study. Participants with low ESE had lower CR (p < 0.03) and higher UE, EE, and BE (p < 0.001) than participants with high ESE. Thirty-nine percent of men with low ESE had at least two difficulties in successful weight control while this percentage was only 8% in men with high ESE. In women, the corresponding figures were 56% and 10%. The risk of low ESE was increased by high UE [OR 5.37 (95% CI 1.99–14.51)], high EE [OR 6.05 (95% CI 2.07–17.66)], or moderate or severe BE [OR 12.31 (95% CI 1.52–99.84)] in men, and by low CR [OR 5.19 (95% CI 2.22–12.18)], high UE [OR 7.20 (95% CI 2.41–19.22)], or high EE [OR 23.66 (95% CI 4.79–116.77)] in women. Low ESE was associated with unfavorable eating behavior tendencies and multiple concomitant difficulties in successful weight loss promotion. These eating behavior tendencies should be considered when counseling patients with overweight and obesity

Kutsuntaikäisten poikien syömishäiriöoireilu:väestöpohjainen MOPO-tutkimus

Abstract BACKGROUND: Eating disorders in boys are poorly detected in health care. MATERIAL AND METHODS: Among 922 boys attending evaluation for military service in Oulu, in 2013, disordered eating behavior was assessed by the SCOFF and Eating Disorder Inventory questionnaires (Drive for thinness and Bulimia). RESULTS: Disordered eating behavior was present in 129 (14%) boys, of whom 57 (44%) were overweight. Every fourth overweight boy had symptoms of eating disorders, typically constant thoughts of weight loss. CONCLUSIONS: Screening of eating disorders should be included in medical examinations, especially in overweight boys.Tiivistelmä AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimusaineisto koostui 922:sta Oulun alueen vuonna 2013 kutsunnanalaisesta pojasta. Heidän syömishäiriökäyttäytymisensä ydinpiirteitä kartoitettiin SCOFF-kyselyllä sekä Pyrkimys laihuuteen- ja Bulimia-mittareilla, jotka ovat osa kansainvälistä Eating Disorder Inventory -kyselyä. Tutkittaville tehtiin myös terveystarkastus, ja heidän elintapojaan tiedusteltiin. TULOKSET: Syömishäiriökäyttäytymistä esiintyi 129 pojalla (14 %), joista 57 (44 %) oli ylipainoisia tai lihavia. Joka neljännellä ylipainoisella tai lihavalla oli syömishäiriöoireita, tavallisimmin pakonomaista laihtumisen halua. Tyypillisiä oireita olivat esimerkiksi jatkuva laihduttamisen ajatteleminen (37 %:lla) ja pelko syömisen hallinnan menettämisestä (16 %:lla). PÄÄTELMÄT: Syömishäiriöoireilua tulisi arvioida osana terveystarkastuksia esimerkiksi seulontaan tarkoitetuilla kyselyillä. Erityisesti ylipainoisia ja lihavia hoidettaessa syömishäiriöoireilun mahdollisuus tulisi muistaa

Fyysisen aktiivisuuden yhteys palveluskelpoisuusluokkaan ja palveluksen keskeyttämiseen:väestöpohjainen kutsuntaikäisten MOPO-tutkimus

Tiivistelmä Varusmiesten kunto on heikentynyt voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varusmiespalvelusta edeltävän fyysisen aktiivisuuden yhteyttä palveluskelpoisuusluokkien määräytymiseen ja varusmiespalveluksen keskeyttämiseen. Tutkimus oli osa laajempaa MOPO-hanketta, jonka tavoitteena oli aktivoida nuoria miehiä liikkumaan ja ehkäistä heidän syrjäytymistään. Tutkimukseen kutsuttiin mukaan kaikki Oulun kaupungin kutsuntatilaisuuksiin vuosina 2012 ja 2013 osallistuneet miehet (n = 2547), joille määrättiin kutsunnoissa palveluskelpoisuusluokka. Kutsuntatilaisuudessa 1852 (72,7 prosenttia) miestä vastasi terveys- ja elintapakyselyyn. Heistä 1398 (75,5 prosenttia) vastasi kyselyn osioon, jolla kartoitettiin vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta. Vastausten perusteella miehet luokiteltiin fyysisesti aktiivisiin ja vähän liikkuviin. Fyysisesti aktiivisten todennäköisyys saada palveluskelpoisuusluokaksi A oli korkeampi kuin vähän liikkuvien (p &lt; 0,001). Vähän liikkuvien todennäköisyys saada lykkäystä palvelukseen astumiseen tai vapautus rauhanaikaisesta palveluksesta oli suurempi kuin fyysisesti aktiivisten. Myös varusmiespalveluksen keskeyttämisen riski oli suurempi niillä kutsuntaikäisillä, jotka olivat ennen kutsuntoja liikkuneet vähän (OR 2,3; 95 % CI 1,4–3,9; p = 0,002) tai joiden painoindeksi oli korkea (OR 1,1; 95 % CI 1,0–1,2; p = 0,001). Palvelusta edeltävä säännöllinen liikkuminen voi edistää kutsuntaikäisten miesten palveluskelpoisuutta ja vähentää riskiä palveluksen keskeyttämiseen. Korkean painoindeksin ja keskeyttämisen yhteys vahvistaa aiempaa käsitystä nuorten miesten ylipainon ja lihavuuden vaikutuksesta varusmiespalveluksesta suoriutumiseen. Lihavuus ja vähäinen fyysinen aktiivisuus olisi tärkeää tunnistaa viimeistään kutsuntojen yhteydessä ja kohdentaa riskihenkilöille fyysistä aktiivisuutta edistäviä interventioita.Abstract The association between physical activity and fitness for military service classification and the interruption of military service : a population-based MOPO study In Finland, physical fitness of the conscripts has declined since the 1990s. The aim of this study was to investigate the associations between self-reported physical activity, fitness for military service classification and the risk for interrupted military service. This study is part of a comprehensive MOPO-project, the goal of which was to promote physical activity and prevent marginalisation among young men. A total of 2547 adolescent men attended compulsory call-ups for military service in 2012 and 2013 and 1852 (72.7%) completed a study questionnaire regarding health and lifestyle. Out of them, 1398 (75.5%) answered a question concerning leisure time physical activity. The subjects were classified into physically active and inactive groups. Physically active adolescent men were more likely to be classified into the military service class A compared to physically inactive men (p &lt; 0.001). Low physical activity level was associated with increased probability of military service deferment and exemption from military service. Low physical activity (OR 2.3; 95% CI 1.4–3.9; p = 0.002) and high body mass index (BMI) (OR 1.1; 95% CI 1.0–1.2; p = 0.001) were associated with exemption from military service. Regular physical activity may improve conscripts’ suitability and fitness for military service and reduce the risk of exemption from military service. High BMI and risk of being exempted from military service highlights the previous perception of the negative effect of overweight for military services. Low physical activity and obesity should at the latest be taken into account at call-ups and target physical activity interventions for physically inactive and obese adolescent men

Health behaviours associated with video gaming in adolescent men:a cross-sectional population-based MOPO study

Abstract Background: Playing video games, a form of sedentary behaviour, is associated with poor well-being and increased risk of morbidity due to chronic disease. However, the association between health behaviours and video gaming is poorly understood. The purpose of this population-based study was to reveal the differences in dietary habits and physical activity for adolescent men with high amount of video games on weekdays, as compared to their peers who play less often. Methods: Seven hundred ninety-six adolescent men (age: mean = 17.8, SD = 0.6) attended compulsory conscription for military service in 2013 and completed a questionnaire regarding the amount and frequency of their video gaming. They also participated in a medical examination and underwent physiological measurements. The participants who played video games more than 3 h/d on weekdays were compared with those who played 3h/d or less. The association between health behaviours and the amount of playing video gaming was analysed using multivariable logistic regression analysis. Results: 24.1% (n = 192) of the participants reported video gaming in excess of 3 h/d. This group had higher incidence of having low physical fitness, having poor eating habits, and being obese. No differences were found in smoking or alcohol drinking habits. Other factors, including low leisure-time physical activity (OR = 1.94; 95% CI, 1.29–2.91), low consumption of vegetables and fruits (OR = 0.83; 95% CI, 0.72–0.97), high consumption of sweetened soft drinks (OR = 1.28; 95% CI, 1.06–1.55) and high amount of sitting time (OR = 1.40; 95% CI, 1.28–1.52), explained one-fourth of the difference. Conclusion: In this population-based study, adolescent men who played video games a lot on weekdays had lower physical fitness, were more often obese, and had poorer dietary habits, as compared to their peers who played less often. Because playing video games typically adds to a person’s total sedentary time, this activity may be associated with adverse health outcomes at a very young age— especially in combination with poor health behaviours. The results of this study can be utilized to promote health interventions targeted at adolescent men so as to raise their awareness of the disadvantages of excessive video gaming