Tactor devices : using tactile interface designs for mobile digital appliances : a practice-based research thesis for the fulfilment of a Master of Design degree, College of Design, Fine Arts, and Music, Massey University, Wellington

This Thesis focuses the potential of communication interfaces that use tactors (tactile actuators) to improve user interactions with mobile digital devices which are currently based on audio and visual technologies. It presents two product concepts, which use tactile signals to enable new ways in tele-operations, such as tactile telecommunication and tactile navigation. Tactor interfaces, although still in its infancy as elements of modern digital communication and technology, have considerable potential for the future as designers attempt to maximise the use of all human senses in people's interaction with technology. Only the military and a few entertainment companies have introduced tactile signals into Human-Computer Interactions (HCI). Human touch perception uses the hands as the main sensing organs. They perceive tactile signals while handling, typing or navigating with digital devices and receive direct confirmation of physical actions. In contrast to other senses, touch perceptions are based on interactions with the sensed objects. The study analyses, experiments and evaluates if these interactions are useful in interface designs and recommends how tactile stimulations can be introduced to interface designs besides images and sounds that dominate the control of current digital appliances. Tactile actuators and sensors enable devices to use tactile signals, such as impulses and vibrations, to communicate with the users. Users and tactor devices will be able to communicate in a physical and direct way. Touch reflective interfaces, could react like living creatures that respond to touch, for example a cat that starts purring when touched. Digital product design is always challenged to create human-computer interactions that meet people's needs. Designing digital devices is difficult because they are not necessarily three-dimensional objects. They are stimulator of the human senses and can be as small as the sensing nerve endings that detect sensations. By miniaturisation, form and function become invisible and Product Design is increasingly incorporating Process Design that explores and enables new interactions between users and products to work interactively and efficiently. The study is divided into four chapters: Chapter 1 gives an introduction to the thesis. Chapter 2 presents a survey on current literature which examines the five human senses to define the limits and possibilities in interface design. It reviews current research on materials and technologies as well as the psychology and physiology of touch as a potential sense in human-computer interactions. It evaluates the technical feasibilty of tactile signal performances and how they could be used as tele-touch codes in navigation and telecommunication. Chapter 3 is focused on primary research undertaken to extend the knowledge in tactile sensing. It includes experiments, questionnaires, and concepts that give examples how tactor interfaces can be used in tele-operations. This section focuses on specific user groups, that may primarily benefit from tactile signal transmissions, such as sight and hearing-impaired people or professionals who have to deal with limited perceptions like fire fighters, for example. These case studies are aimed at exploring and expanding a wider range of possibilities in tactile device innovations in the networked society. Chapter 4 gives a conclusion of the research

Hopf Algebras, Renormalization and Noncommutative Geometry

We explore the relation between the Hopf algebra associated to the renormalization of QFT and the Hopf algebra associated to the NCG computations of transverse index theory for foliations.Comment: 49 pages, Latex, 14 Fig's using eps

Kryptovarojen markkinoiden muodostaman toimialan sääntelyparadoksi : kriittinen analyysi siitä, kuinka Euroopan unioni aikoo ratkaista uuden omaisuusluokan sääntelyhaasteet ja sääntelyyn liittyvät intressiristiriidat, kun uusi omaisuusluokka integroidaan lainsäädännön alle

Kryptovarojen markkinat ovat kasvaneet viimeisten vuosien aikana räjähdysmäisesti, ja tämän uuden ilmiön ympärille on kehittynyt kokonaan uusi rahoitusalan alatoimiala. Kasvun myötä myös lainsäätäjäinen kiinnostus kryptovarojen sääntelyä kohtaan on kasvanut laaja-alaisesti ympäri maailmaa. Syksyllä 2020 Euroopan komissio julkaisikin ensimmäisen luonnoksen asetusehdotuksestaan kryptovarojen markkinoista (COM(2020) 593 final) (”MiCA”). Asetusehdotus on osa EU:n digitaalisen rahoituksen pakettia, jolla pyritään sekä yhtäältä luomaan lainsäädännön puolesta innovaatiomyönteiset markkinat, että toisaalta myös turvaamaan rahoitusvakaus ja sijoittajien suoja. Tutkielmassa tarkastellaan kryptovarojen markkinoiden sääntelyä kriittisestä näkökulmasta. Tutkielman tutkimusongelmana tarkastellaan erityisesti sitä, kuinka mahdollistaa samanaikaisesti yhtäältä innovointi, vapaa kilpailu, tehokas markkinoille pääsy ja toiminnan tehokkuus alan eri toimijoille, sekä toisaalta varmistaa riittävä sijoittajansuoja, markkinoiden luotettavuus ja oikeusvarmuus yksittäisille sijoittajille EU:n alueella. Koska EU on vaikuttanut ottavat valmisteilla oleva lainsäädännön osalta monin paikoin rakenteellisesti yhtenevän lähestymistavan jo perinteisen rahoitusmaailman puolella voimassa olevan MiFID II -lainsäädännön kanssa, noudattaa tutkielma myös monin paikoin olemassa olevaan sääntelyyn perustuvaa analogista vertailua. Kryptovarojen rajat ylittävän luonteen vuoksi tarkastelu painottuu EU:n alueelle kokonaisuudessaan, eikä yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöä tarkastella seikkaperäisesti. Toisaalta myös kansainvälisiä lainsäädäntöratkaisuja tai -ehdotuksia on sivuttu jonkin verran, sillä kryptovarojen markkinat painottuvat merkittäviltä osin EU-alueen ulkopuolelle. Tutkielmassa päädytään esittämään, että suunnitellun sääntelyn tavoitteet tulevat jäämään mitä todennäköisimmin teoreettisiksi. Tarkastelu osoittaa, että liioin EU-lainsäätäjät, saati valmisteilla oleva sääntely tulisi nykyisessä muodossaan edistämään innovaatioita tai vapaata kilpailua markkinoilla. Vaikuttaakin siltä, että toimialan sääntely tulee todennäköisesti luomaan esteitä uusien yritysten pääsylle markkinoille, kun samanaikaisesti suurten perinteisten rahoitusmarkkinoiden toimijoiden pääsyä kryptovarojen markkinoille. Asetuksen toteutuminen nykymuodossaan tulisikin todennäköisesti aiheuttamaan toimialalle enemmän haittaa, kun hyötyä. Vaikka sijoittajansuoja MiCA:n voimaantulon myötä paranisikin paikoitellen, kasvattaisi uusi sääntely toimialan regulaation fragmentoitumista, loisi potentiaalisen mahdollisuuden regulatoriseen arbitraasiin ja jättäisi ennen kaikkea monia kriittisiä sääntelyyn liittyviä kysymyksiä ratkaisematta. Asetusehdotuksen valmisteluaineiston osalta erityisen silmiin pistävää on se, että DLT-teknologian myötä syntyneet kryptovarojen markkinat yritetään istuttaa automaattisesti jo olemassa olevan lainsäädännön raameihin, kyseenalaistamatta lainkaan sitä, onko tämä itseasiassa sittenkään asianmukaisin ja paras ratkaisu. Lisäksi valmistelussa on kuultu ainoastaan perinteisen rahoituksen merkittävimpiä toimijoita, joista osaa on jopa vaadittu kommentaarien esittämiseen. Samanaikaisesti itse sääntelyn piiriin tulevia toimijoita ei ole kuultu riittävän kattavasti, vaan toimenpiteet ovat rajoittuneet vain avoimeen kuulemiseen, jota EU-lainsäätäjät eivät ole edes yrittäneet markkinoida aktiivisesti kyseisille toimijoille. Tutkielmassa päädytäänkin esittämään, että riippumatta varsinaisista lainsäätäjän lopullisista ratkaisuista, MiCA:n nykyinen valmistelutapa asettaa asetuksen hyvin alttiiksi kyseenalaistamiselle ja kritiikille.The crypto-asset market has grown exponentially in recent years, creating a whole new sub-industry to the financial sector. Following this rapid growth, the interest of regulators towards the industry has naturally increased around the world. Indeed, in autumn 2020, the European Commission published its first draft on the Regulation on Markets in Crypto-Assets (COM (2020) 593 final) (“MiCA”). The proposal is part of the EU's digital finance package, which states to create an innovation-friendly environment for market participants while simultaneously ensuring financial stability and investor protection in the markets. This thesis examines the regulation of the crypto-asset markets from a critical perspective. The main focus stands on the question of how to simultaneously enable innovation, market access, free competition and operational efficiency for market participants, while simultaneously ensuring adequate investor protection, market reliability and legal certainty for individual investors in the EU. As the EU has appeared to take quite a similar approach to regulate the industry with the existing MiFID II legislation in traditional finance, comparing the current and upcoming legislation is a natural approach to assess and give some context to the subject in some parts. Due to the cross-border nature of the phenomenon, the review will focus on the EU area's regulation as a whole, and the legislation of individual Member States will not be examined in greater detail. On the other hand, international legislative solutions and regulatory proposals have been covered to some extent, as the market for crypto-assets is focused mainly outside the EU. The thesis concludes that the objectives of the planned legislation are most likely to remain theoretical. Furthermore, the examination indicates that neither the EU legislators nor the proposed regulation would promote innovation or free competition in the markets. Instead, it appears that the regulatory future is most likely going to create barriers for new companies' market entrance while at the same time alleviating the market access to the crypto-asset industry for the major traditional finance market participants. Therefore, implementing the Regulation in its current form is likely to cause more harm than good to the industry. Although investor protection would improve in some parts with the entry into force of MiCA, the new Regulation would also increase the fragmentation of industry regulation, create opportunities for regulatory arbitrage and leave many critical regulatory issues unresolved. Regarding the preparatory work of MiCA, it is particularly striking that the regulators seem to have a great ambition to structure the whole phenomenon to fit within the existing regulatory framework, without even questioning whether it is the most appropriate and effective solution or not. In addition, only the leading market participants and different banking authorities from traditional finance have been consulted and even required to give their opinions in the preparation stage. In contrast, the actual largest market participants in the crypto-asset industry, to whom the Regulation is going to affect the most, have not been heard comprehensively enough. Instead, the measures have been limited to open consultation, which the EU legislators have not even actively tried to market to these market participants. Therefore, it is pretty evident that regardless of the final decisions the regulators are going to make and the form that the Regulation will end up in, the current way of preparing the MiCA makes the Regulation very susceptible to questioning and criticism