8 research outputs found

    Zoonoottiset virukset ja niiden vuorovaikutus isäntien kanssa

    Get PDF
    Tiivistelmä. Virusten ja nisäkäsisäntien yhteisevoluutio ja kilpavarustelu on jatkunut kautta historian muotoillen niin isäntien immuniteettijärjestelmää kuin viruksiakin. Edelleen molempien osapuolten on jatkettava muuntelua ja sopeutumista pysyäkseen toisen mukana ja säilyäkseen. Virusten nopea muuntelu aiheuttaa nisäkkäille valintapainetta, joka näkyy esimerkiksi valintana immuunijärjestelmään liittyvissä geeneissä. Eri nisäkäsisäntien välillä on suuria eroja siinä, millaisia oireita jokin virus läsnä ollessaan niissä aiheuttaa. Yleisempien luonnollisten virusreservi-isäntien (lepakot, jyrsijät) genomeissa on oltava jotain erityistä, joka selittää virusinfektion fenotyyppiset erot väli- ja vahinkoisäntiin verrattuna. Lepakoiden uniikin immuunijärjestelmän taustalla on arveltu olevan niiden nisäkkäille ainutlaatuinen kyky lentää, jonka myötä niille olisi ikään kuin vahingossa kehittynyt kyky elää sopuisaa yhteiseloa useiden maailman patogeenisimpien viruslajien kanssa. Luonnollisten isäntien genomeista on löydetty useita merkkejä immuunijärjestelmään vaikuttavien geenien voimakkaasta positiivisesta valinnasta ja toisaalta joidenkin geenien osittaisista tai täydellisistä deleetioista. Vielä ei olla kuitenkaan pystytty tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka lopulta antavat reservi-isännille kyvyn kontrolloida virusinfektiota. Ihmisiin tarttuvia zoonoottisia virustauteja on jo löydetty todella paljon ja lisää löydetään jatkuvasti, kun muissa nisäkkäissä elävät virukset mutatoituvat niin, että kykenevät infektoimaan myös ihmisiä. Usein virukset ovat lähtöisin villieläimistä, joista siirtyvät koti- tai tuotantoeläinten kautta ihmisiin. Uudet zoonoottiset virustaudit muodostavat todellisen pandemiariskin ja ovat vaikeasti hallittavissa. Historian zoonoottisten epidemioiden ja nykyisten tunnettujen zoonoosien, sekä virusreservi-isäntien tutkiminen voi auttaa ennustamaan, mikä useista potentiaalisista viruksista voisi aiheuttaa seuraavan ihmisepidemian. Virustautien ennaltaehkäisy tutkimuksen ja tiedon levittämisen kautta on ensiarvoisen tärkeää maailman globalisaation vain vauhdittuessa. Rokotteiden kehittely on vielä huomattavasti antiviraalisten lääkkeiden kehittelyä tärkeämpää, sillä tehokkaan rokotteen löytyessä sen avulla voidaan luoda elinikäinen immuniteetti virusta vastaan. Rokotteiden kehittämistä vaikeuttaa virusten jatkuva muuntelu. Rokotevalmistuksessa pyritään luomaan valmiste, joka pystyisi luomaan immuniteetin viruksen kaikkia eri kantoja kohtaan

    Kiltti Malin ja urhea Joonatan isosisaruuden kuvina Astrid Lindgrenin teoksissa Saariston lapset ja Veljeni Leijonamieli

    Get PDF
    Tiivistelmä. Työni tarkastelee sitä, miten valitsemani kaksi lastenkirjallisuuden henkilöhahmoa, Malin ja Joonatan, edustavat isosisaruutta Astrid Lindgrenin teoksissa Saariston lapset (1964) ja Veljeni Leijonamieli (1973). Tätä analyysiä täydentää teoriaosuus, jossa tarkastelen sitä, miten lastenkirjallisuus vaikuttaa lukijan kehittyvään identiteettiin. Tavoitteenani on perustella tällä tutkimusaiheeni tärkeyttä. Näkökulmani painottuu erityisesti sosiologisiin ja psykologisiin menetelmiin ja termeihin. Tarkastelen näihin liittyen seuraavia käsitteitä: sisaruus ja hoiva, identiteetti ja vuorovaikutus sekä samaistuminen. Lisäksi tarkastelen lapsen kirjallista identiteettiä leikkivän ja sankaruuteen samaistuvan lapsen kautta. Teoriaosuuteni osoitti, että lastenkirjallisuus vaikuttaa lukijan kehittyvään identiteettiin paljolti samaistumisen kautta, kun lukija löytää henkilöhahmosta samankaltaisuutta itsensä kanssa. Tällöin lukija saattaa omaksua henkilöhahmon edustamia asenteita tai piirteitä identiteettinsä vahvistukseksi tai jatkoksi. Kirjallisuus vaikuttaa myös lukijan käsitykseen maailmasta ja sen tarjoamista rooleista, toisista ihmisistä sekä kulttuurillisesta arvomaailmasta. Toteutin analyysini teorialähtöisenä laadullisena sisällönanalyysinä, ja metodina käytin lähilukua. Analyysini kontekstina toimii aiemman teoriapohjan lisäksi kirjallisuudentutkimuksen yleiset tulkintatavat sekä lukija- ja henkilöhahmotutkimuksen teoriat. Analyysini pohjautuu suurilta osin omaan analyysini, sillä näistä henkilöhahmoista ei ole tehty aiempaa, tutkimuskysymykselleni sopivaa tutkimusta, johon olisin voinut vertailla tuloksiani. Analyysini perusteella Malinia ja Joonatania yhdistäviä luonteenpiirteitä olivat hoiva, kiltteys, suojelevaisuus sekä uhrautuvaisuus. Malinin kohdalla kiinnitin erityistä huomiota hänen sisäiseen maailmaansa, perhesuhteisiinsa sekä hänen rooliinsa vahvana auktoriteettina. Joonatanin kohdalla taas pohdin hänen osoittamaansa äärimmäistä epäitsekkyyttä, sankaruutta sekä yhteiskunnallista osallistuvuutta. Lopuksi pohdin myös pohjoismaalaisessa lastenkirjallisuudessa yleistä pätevän lapsen toimijuutta, sekä lastenkirjallisuuden vaikutusta yhteiskunnan lapsikäsitykseen

    Fyysisen aktiivisuuden vaikutus oppimiseen

    Get PDF
    Tiivistelmä. Tutkielmamme tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä oppimiseen. Tutkielmamme on yleiskatsaus fyysinen aktiivisuuden vaikutuksista oppimiseen ja se keskittyy alakouluikäisiin oppilaisiin. Aiheemme valikoitui sen ajankohtaisuuden sekä meidän omiemme mielenkiintojemme mukaan. Fyysisen aktiivisuuden väheneminen oppilaiden keskuudessa on lisääntynyt vuosien aikana, jonka takia halusimme tehdä tämän yleiskatsauksen, jossa kartoitetaan fyysisen aktiivisuuden positiiviset hyödyt oppilaiden hyvinvointiin sekä oppimiseen. Tämän seurauksena ensimmäiseksi tutkimuskysymykseksi meille muodostui: Millaisia vaikutuksia fyysisellä aktiivisuudella on oppimiseen? Toisena tutkimuskysymyksenä meillä oli: Millä tavoin fyysisen aktiivisuuden vaikutukset näkyvät aivoissa ja miten nämä vaikuttavat oppimiseen? Tutkielmamme perustuu aikaisempiin tutkimustuloksiin, sillä tämä on kirjallisuuskatsaus. Fyysisen aktiivisuden ja oppimisen yhteyksiä tarkastellaan monista eri näkökulmista, jotka toistuivat useissa eri lähteissä. Fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen yhteyksiä välittää oppilaan motoriset taidot. Olemme ottaneet huomioon tässä myös motoristen taitojen oppimisen vaikeudet, sekä niiden tukemisen, koska mielestämme nämä ovat keskeinen välittävä tekijä oppimisen kannalta. Nostamme myös esiin liikuntasuositukset, joista käy ilmi, että oppilaiden fyysinen aktiivisuus on vähentynyt. Tarkastelemme fyysistä aktiivisuutta pääasiallisesti liikunnan kontekstista. Syvennyimme myös aivoihin, sillä se on keskeinen tekijä, joka on yhteydessä oppimiseen varsinkin fyysisesti aktiivisilla oppilailla. Tutkielmamme johtopäätöksinä oli, että fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen yhteys oppimiseen. Paremmat motoriset taidot takaavat myös parempia oppimistuloksia. Fyysinen aktiivisuus myös tapahtuu usein vuorovaikutuksellisessa ympäristössä, joka on myös katsottu fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen yhteydeksi. Fyysinen aktiivisuus myös aiheuttaa oppilaiden aivoissa hermoverkkojen lisääntymistä, joka parantaa esimerkiksi keskittymistä ja näin ollen on yhteydessä oppilaan oppimiseen

    Serum neurofilament light chain – A potential biomarker for polyneuropathy in type 2 diabetes?

    Get PDF
    AimsTo investigate the relationship between neurofilament light chain (NfL) and the presence and severity of diabetic polyneuropathy (DPN).MethodsWe performed cross-sectional analysis of data from 178 participants of the ADDITION-Denmark cohort of people with screen-detected type 2 diabetes and 32 healthy controls. Biobank serum samples were analyzed for NfL using single-molecule array. DPN was defined by Toronto criteria for confirmed DPN. Original and axonal nerve conduction study (NCS) sum z-scores were used as indicators of the severity of DPN and peripheral nerve damage.Results39 (21.9%) participants had DPN. Serum NfL (s-NfL) was significantly higher in participants with DPN (18.8 ng/L [IQR 14.4; 27.9]) than in participants without DPN (15.4 ng/L [IQR 11.7; 20.1]). There were no unadjusted s-NfL differences between controls (17.6 ng/L [IQR 12.7; 19.8]) and participants with or without DPN. Higher original and axonal NCS sum z-scores were associated with 10% higher s-NfL (10.2 and 12.1% [95% CI’s 4.0; 16.8 and 6.6; 17.9] per 1 SD). The AUC of s-NfL for DPN was 0.63 (95% CI 0.52; 0.73).ConclusionsS-NfL is unlikely to be a reliable biomarker for the presence of DPN. S-NfL is however associated to the severity of the nerve damage underlying DPN
    corecore