Vaelluskalojen palauttaminen rakennettuihin jokiin: Rakennettujen jokien tutkimustuloksia vuosilta 2011–2018

Vaelluskalakantojen palauttaminen rakennettuihin vesistöihin edellyttää monialaista tutkimustietoa kalojen elinkierron eri vaiheisiin liittyvistä haasteista ja niiden korjaustoimista. Myös vesistöjen eri käyttäjien ja intressiryhmien on löydettävä yhteinen tahtotila jokiympäristön ja sen kalaston kestävälle käytölle. Tämä puolestaan edellyttää viranomaisten, eri toiminnanharjoittajien ja sidosryhmien välillä avointa vuoropuhelua, yhteisten sovitteluratkaisujen hakemista ja omista eduista joustamista. Vaelluskalojen palauttamiseen liittyviin tietotarpeisiin on vastattu Luonnonvarakeskuksen (Luke) monialaisilla tutkimushankkeilla, joita on toteutettu rakennetuissa vesistöissä eri puolilla maatamme sekä Luken Kainuun kalantutkimusaseman kokeellisissa olosuhteissa. Tähän raporttiin on koottu vuosina 2011–2018 toiminnassa olleiden Luonnonvarakeskuksen (vuoteen 2015 asti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) hankkeiden tärkeimmät tulokset sekä julkaisuluettelo. Tässä esiteltäviä hankkeita ja raportin koostamista ohjasi erikoistutkija Aki Mäki-Petäys kevääseen 2019 asti. Useat näistä hankkeista on tehty yhteistyössä Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Oulun yliopistojen, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Elintarviketurvallisuusviraston (Evira), Metsähallituksen, ELY-keskusten ja Pohjois-Pohjanmaan liiton kanssa, ja joissakin tapauksissa nämä tahot ovat olleet myös hankkeiden päävastuullisia toteuttajia. Tutkimushankkeita on rahoitettu myös osana laajempia ja useampivuotisia Public-Private-Partnership (PPP) – hankekokonaisuuksia, missä vesivoimayhtiöiden rahoitus on ollut merkittävässä osassa. Vaelluskalojen palauttaminen on monin paikoin mahdollista, jos eri käyttäjät ja intressiryhmät ovat sitoutuneet pitkäjänteiseen yhteistyöhön. Vesistökohteet ovat erilaisia, joten kaikkiin kohteisiin sopivaa ratkaisua ei yleensä ole, vaan toimenpiteissä on aina huomioitava vesistöjen erityispiirteet sekä mahdolliset muut reunaehdot. Kohteesta riippuen, toimenpiteinä tarvitaan: Toimivat kalojen vaellusväylät patojen ohitse sekä ylä- että alavirtaan, Elinympäristökunnostuksia sekä joki- ja purouomissa että niiden valuma-alueilla, Istutuskalojen sekä – toiminnan laadullista kehittämistä, Riittävää kalastuksen säätelyä, Myös muiden eliöryhmien kuin vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamista, Realistisesti asetettuja vesistökohtaisia tavoitteita, Toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaa, Tehokasta ja yleistajuista viestintää sekä kaikkien sidosryhmien sitouttamista yhteistyöhön, Ajallisia ja taloudellisia resursseja. Aihepiirin tutkimustoimintaa viedään Lukessa eteenpäin vuodesta 2019 alkaen mm. Sateenvarjo III-, Kalatalouden ympäristöohjelma-, RiverGo- sekä monissa muissa yhteistyöhankkeissa. Toivomme, että tämä työ toimii tietopakettina monille muillekin hankkeille!201

Responses of brown trout and benthic invertebrates to catchment-scale disturbance and in-stream restoration measures in boreal river systems

Abstract Maintaining connectivity in boreal streams by rehabilitation procedures is a challenging task that requires ecological understanding based on empirical research. In this thesis, I examined the effects of stream rehabilitation on densities and growth of brown trout (Salmo trutta L.), as well as on benthic biodiversity. As streams are known to be closely connected to their watersheds, I also examined the effects of watershed drainage activities on stream organisms. The results of this thesis have implications for enhancing salmonid populations, as well for maintaining stream biodiversity. First, regional climatic variability was shown to override local impacts of watershed management on stream biota. This highlights the importance of placing results from local studies in a regional context. Second, increased sedimentation that typically follows anthropogenic actions in the watershed did not only cause direct mortality on the early life stages of brown trout, but also forced them to emerge earlier from gravel and constrained their development. Thus, sedimentation may have far-reaching fitness consequences on juvenile salmonids. Third, while instream rehabilitation did enhance habitat diversity for salmonid fish, there were only marginal effects on juvenile fish and benthic biodiversity. Therefore, the factors limiting stream biota, and obscuring positive effects of rehabilitation, are to be found elsewhere. For this purpose, my thesis offers at least three potential, not mutually exclusive explanations: (i) land use changes have altered watersheds and this can be seen as decreased stream biodiversity that cannot be corrected through local-scale restoration efforts; (ii) a habitat-forming organism group, stream bryophytes, is dispersal limited, slowing down any positive responses to restoration by fish or invertebrates that depend strongly on bryophytes; and (iii) changes to stream habitat heterogeneity caused by channelization for timber floating were rather modest to start with, and therefore any effects of stream habitat rehabilitation on stream biota are likely to be subtle. Based on these findings, I suggest that future restoration efforts should be prioritized according to a comprehensive watershed assessment. Also, monitoring of projects should be more rigorous and preferably multidisciplinary, documenting the ecological as well as hydrological and socioeconomic outcomes of rehabilitation projects