Asset Valuation Principles for Water and Wastewater Networks

Vesihuoltolaitosten arvonmääritys on tärkeä osa vesihuoltolaitosten omaisuudenhallintaa, viestintää ja yhdistymisprosesseja. Vesihuolto on pääomavaltainen ala, jossa suurin osa pääomasta on sitoutunut palvelun kannalta välttämättömiin rakenteisiin kuten vesihuoltoverkostoihin ja -laitoksiin. Vesihuoltoverkostot ovat tyypillisesti vesihuoltolaitoksen suurin käyttöomaisuuden osa ja niiden arvo on vaikeasti määritettävissä. Vesihuoltoverkostojen saneeraus- ja uudistamisvelan ollessa suuri vesihuollon toimintavarmuuden turvaamiseksi tehtävät toimenpiteet ovat tulevina vuosina yhä merkittävämpiä. Verkoston yhtenäisillä ja oikeilla arvonmääritysperiaatteilla vesihuoltomaksut ovat perusteltavissa, saneeraukset ja korvausrakentaminen voidaan kohdistaa paremmin ja laitosten toimintaa voidaan tehostaa. Tässä työssä verkostojen teknis-taloudellisia arvoja tutkittiin jälleenhankinta-arvosta ja pitoajasta määritettävällä nykykäyttöarvolla, koska laitosten teknis-taloudellisia arvoja ei useinkaan saada vesihuollon kirjanpidosta. Työn tavoitteena oli parantaa vesihuoltolaitosten omaisuudenhallintaa ja viestintää sekä tehdä vesihuoltolaitoksen taloudesta läpinäkyvämpää vesihuoltoverkostojen jälleenhankinta-arvojen laskemiseksi luotavan mallin avulla. Jälleenhankinta-arvojen muodostumista tutkittiin 17 kunnan alueelta kerätyillä verkostorakentamisen kustannustiedoilla. Viidestä vesihuoltolaitoksesta kustannukset olivat niin yksittäisistä rakennushankkeista kuin koko vesihuoltolaitokselta ja lopuista 12 vesihuoltolaitoksesta vuositasolla. Työ jakaantui kolmeen osaan: vesihuoltorakentamisen kustannustasojen ja niiden vaihteluiden selvittäminen kirjallisuuden avulla, verkostorakentamiskustannusten selvittäminen pilotointivaiheella ja kuntakohtaisella kyselyllä sekä kustannuseroja selittävien paikkatieto- ja tilastoaineistojen etsintä ja analysointi. Tutkimus osoittaa, että vesihuoltoverkostorakentamisen kustannukset eli siten myös jälleenhankinta-arvojen määrittämiseen käytettävät yksikköhinnat eroavat huomattavasti toisistaan rakennuskohteesta ja kunnasta riippuen. Kustannusvaihteluita selittäviksi tekijöiksi havaittiin tutkimuksessa selvimmin putkikoko- ja materiaali, maaperä sekä rakentamistiiviys. Työssä saatiin arvokasta kustannusten vertailutietoa vesihuoltolaitosten omaisuudenhallinnan tueksi. Työssä ehdotetun nykykäyttöarvoon perustuvan laskentamallin luominen ja käyttö vesihuoltoalalla edellyttää kuitenkin laajempaa tutkimusaineistoa sekä alan raportointi-, valvonta- ja työmaakäytäntöjen yhtenäistämistä