IMEVÄISTEN SUPRAVENTRIKULAARISEN TAKYKARDIAN (SVT) HOITO

Supraventrikulaarinen takykardia (SVT) on lasten yleisin rytmihäiriö, jonka insidenssi on ensimmäiseen ikävuoteen mennessä 0,25/1000. Yli neljäsosa (28%) lapsuusiän SVT:stä todetaan alle vuoden iässä. EKG:ssa nähdään useimmiten nopea kapeakompleksinen takykardia, jossa kammiotaajuus on tyypillisesti yli 230/min. Useita eri patomekanismeja tunnetaan rytmihäiriön taustalla. SVT voi aiheuttaa oireita, jotka imeväisikäisillä vaihtelevat huonosta syömisestä ja itkuisuudesta vaikeaan sydämen vajaatoimintaan, kardiogeeniseen sokkiin ja kuolemaan. Koska imeväisiän SVT- kohtauksiin liittyy merkittävä sydämen vajaatoiminnan riski, on yleinen käytäntö aloittaa rytmihäiriöestolääkitys jo ensimmäisen SVT-episodin jälkeen. SVT:n hoidon pituudesta ei ole tehty vertailevaa tutkimusta. Yleinen hoitokäytäntö on ollut käyttää estolääkitystä vuoden ajan, mikäli SVT ei ole uusinut lääkityksen aikana. Viime vuosina on Sanatanin ym. (2012) tutkimuksen perusteella siirrytty lyhyempään, kuusi kuukautta kestävään estolääkitykseen. Tämän opinnäytetyön päätavoitteena oli selvittää, onko kuusi kuukautta kestävä estohoito yhtä tehokas relapsien ehkäisyssä kuin 12 kuukautta kestävä hoito. Lisäksi opinnäytetyössä kartoitettiin SVT:n insidenssiä, patofysiologiaa, hoitoa ja ennustetta, sekä verrattiin Tyksin tutkimusaineiston löydöksiä jo tarjolla olevaan kirjallisuuteen. Tutkimuksen data koostuu retrospektiivisesti kerätyistä Tyksissä hoidetuista potilaista. Opinnäytetyötä varten kerättiin potilastietojärjestelmästä tiedot kaikista lapsista, joilla oli todettu SVT alle vuoden ikäisenä vuosien 2005–2017 aikana. Tyksin aineisto on myös osa valtakunnallista monikeskustutkimusta, jossa mukana ovat kaikki Suomen yliopistosairaalat. Tutkimuksessamme ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa estolääkityksen lopetuksen jälkeisissä relapseissa lyhyen ja pidemmän lääkehoidon ryhmissä (p = 0,61). Näin ollen on jatkossakin perusteltua hoitaa imeväisikäisten SVT kuusi kuukautta kestävällä estolääkityksellä. Lyhytkestoisempi lääkehoito on järkevää, sillä lääkehoidon toteutus kuormittaa perheitä ja lääkitykseen liittyy myös potentiaalisesti vaarallisia haittavaikutuksia

Multicenter cohort study on duration of antiarrhythmic medication for supraventricular tachycardia in infants

Antiarrhythmic medication (AM) is commonly used to prevent supraventricular tachycardia (SVT) recurrence in infants. Our aim was to determine whether a shorter duration of AM is sufficient to prevent atrioventricular reentrant tachycardia (AVRT) recurrence and evaluate risk factors for recurrence of SVT after discontinued AM.This multicenter cohort study included all infants diagnosed with SVT in the five university hospitals in Finland between 2005 and 2017. Those diagnosed between 2005 and 2012 received AM for 12 months (group 1), and those diagnosed between 2013 and 2017 received AM for 6 months (group 2). A total of 278 infants presented with AVRT (group 1, n = 181; group 2, n = 97), and the median AM duration was 12.0 months (interquartile range [IQR] 11.4-13.4) and 7.0 months (IQR 6.0-10.2), respectively. Propranolol was the most frequently used first-line AM (92% and 95%). Recurrence-free survival rates were over 88% until 12 months after AM prophylaxis in both groups, without any statistically significant difference between them. Independent risk factors for recurrence of SVT after discontinuation of AM were need of combination AM (HR 2.2, 95% CI 1.14-4.20), Wolff-Parkinson White (WPW) syndrome (HR 2.4, 95% CI 1.25-4.59), and age over 1 month at admission (HR 2.2, 95% CI 1.12-4.48). Conclusion: Shortening AM duration in infants from 12 to 6 months does not seem to lead to more frequent SVT recurrence. The risk factors for recurrence of SVT were WPW syndrome, need of combination AM, and age over 1 month.Peer reviewe