Promoting interculturalism by planning of urban nature

Immigration in Finland has increased significantly in the last decades. The integration of immigrants and autochthonous Finns poses new challenges to the society. Nevertheless, the resulting cultural diversity creates opportunities for intercultural social development. According to previous studies, urban nature can benefit human well-being and it can also play a role in integration processes. However, the role urban nature can potentially play in integration is largely overlooked, and immigrants are rarely involved in the planning of urban nature. This paper presents the main results of a qualitative study carried out in Helsinki metropolitan area, Finland. The aim was to understand the role of urban nature in integration, and to address how the planning of urban nature can support integration and interculturalism. We found that using urban nature helps immigrants feel comfortable and enjoy their living environment. The inter- viewed immigrants were interested in getting information on urban planning, especially in their own neighbourhood, and many of them wanted to participate in planning, although they were unsure of their right to do so, and access to planning processes appeared problematic in many ways. To support integration and interculturalism, urban planning should take the opportunity to enhance intercultural understanding. Adhering to culturally sensitive processes, and developing trust with local residents by taking their views seriously, can do this. Nature has the potential to inspire people to connect with one another.Peer reviewe

Kaupunkiluonto maahanmuuttajien kotoutumisessa.

Tutkimus tarkastelee kaupunkiluonnon roolia pääkaupunkiseudulla asuvien maahanmuuttajien kotoutumisessa. Kotoutuminen on tutkimuksessa ymmärretty moniulotteiseksi prosessiksi, joka on sekä uuteen yhteiskuntaan sopeutumista, omien kulttuuristen piirteiden säilyttämistä että yhteiskuntaan osallistumista. Osana luonnon merkitystä käsitellään maahanmuuttajien kaupunkiluonnon käytön tapoja, luontoalueiden saavutettavuutta ja luonnon merkitystä koetulle hyvinvoinnille. Kotoutumista tarkastellaan neljässä eri ulottuvuudessa: rakenteellisessa, tiedollisessa, sosiaalisessa ja identifikaation ulottuvuudessa. Tutkimusta varten haastateltiin 19 maahanmuuttajaa ja 13 maahanmuuttajien kanssa tekemisissä olevaa toimijaa. Haastattelujen lisäksi aineistona käytettiin somalinaisten- ja miesten ryhmätapaamisissa käytyjä keskusteluja sekä muistioita kaupunkisuunnitteluviraston järjestämästä asukastilaisuudesta ja sosiaaliviraston järjestämästä monikulttuuristen perheiden tapaamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli luonnon kokemisen ja käyttötapojen moninaisuuden tavoittaminen, joten haastatellut maahanmuuttajat olivat heterogeeninen ryhmä. He olivat kotoisin 13:sta eri maasta, tulleet Suomeen monista eri syistä ja asuneet Suomessa 1–28 vuotta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja niiden analyysissa käytettiin teemoittelua ja sisällönanalyysia. Tutkimus osoitti, että kaupunkiluonnolla on rooli kaikissa kotoutumisen neljässä ulottuvuudessa. Kotoutumisen rakenteellisessa ulottuvuudessa erityisen myönteisenä tekijänä nähtiin julkisten luontoalueiden määrä ja niiden saavutettavuus. Luontoon liittyvän tiedon saamisella oli rooli turvallisuuden tunteen luomisessa ja uuden kotimaan omaksi kokemisessa. Kaupunkiluontoalueita käytettiin yleensä perheen tai ystävien kanssa, joten alueet olivat tärkeitä sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä. Monet luonnon käytön tavat olivat haastatelluille tuttuja entisestä kotimaastaan. Näiden tapojen säilyttäminen ja uusien tapojen oppiminen auttoi maahanmuuttajia löytämään paikkansa uudessa kotimaassaan ja edisti siihen identifioitumista. Luontoalueet tarjosivat mahdollisuuden liikunnan harrastamiseen, rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Ne myös lisäsivät asuinympäristön viihtyisyyttä. Tutkimuksen perusteella kaupunkiluonnolla on mahdollisuus helpottaa maahanmuuttajien kotoutumista erityisesti sen alkuvaiheessa. Nykyiset kaupungin luontoalueet näyttävät palvelevan myös maahanmuuttajia kohtalaisen hyvin, eikä erityisesti maahanmuuttajille suunnattujen viheralueiden perustamiselle ole tarvetta. Kaupunkiluonnosta ja omaan lähiympäristöön liittyvistä suunnitelmista tulisi kuitenkin jakaa tietoa maahanmuuttajille nykyistä enemmän. Maahanmuuttajat voitaisiin myös entistä paremmin ottaa mukaan kaupungin ja sen luontoalueiden suunnitteluun, jolloin omaan ympäristöön vaikuttamisen kautta voitaisiin vahvistaa maahanmuuttajien samastumista uuteen kotimaahansa. Samalla myös suomalainen kaupunkisuunnittelu hyötyisi maahanmuuttajien tuomista uusista ideoista ja toimintamahdollisuuksista. Asiasanat:kaupunkiluonto, kotoutuminen, hyvinvointi, maahanmuuttaja

Kaupunkiluonto maahanmuuttajien kotoutumisessa.

Tutkimus tarkastelee kaupunkiluonnon roolia pääkaupunkiseudulla asuvien maahanmuuttajien kotoutumisessa. Kotoutuminen on tutkimuksessa ymmärretty moniulotteiseksi prosessiksi, joka on sekä uuteen yhteiskuntaan sopeutumista, omien kulttuuristen piirteiden säilyttämistä että yhteiskuntaan osallistumista. Osana luonnon merkitystä käsitellään maahanmuuttajien kaupunkiluonnon käytön tapoja, luontoalueiden saavutettavuutta ja luonnon merkitystä koetulle hyvinvoinnille. Kotoutumista tarkastellaan neljässä eri ulottuvuudessa: rakenteellisessa, tiedollisessa, sosiaalisessa ja identifikaation ulottuvuudessa. Tutkimusta varten haastateltiin 19 maahanmuuttajaa ja 13 maahanmuuttajien kanssa tekemisissä olevaa toimijaa. Haastattelujen lisäksi aineistona käytettiin somalinaisten- ja miesten ryhmätapaamisissa käytyjä keskusteluja sekä muistioita kaupunkisuunnitteluviraston järjestämästä asukastilaisuudesta ja sosiaaliviraston järjestämästä monikulttuuristen perheiden tapaamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli luonnon kokemisen ja käyttötapojen moninaisuuden tavoittaminen, joten haastatellut maahanmuuttajat olivat heterogeeninen ryhmä. He olivat kotoisin 13:sta eri maasta, tulleet Suomeen monista eri syistä ja asuneet Suomessa 1–28 vuotta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja niiden analyysissa käytettiin teemoittelua ja sisällönanalyysia. Tutkimus osoitti, että kaupunkiluonnolla on rooli kaikissa kotoutumisen neljässä ulottuvuudessa. Kotoutumisen rakenteellisessa ulottuvuudessa erityisen myönteisenä tekijänä nähtiin julkisten luontoalueiden määrä ja niiden saavutettavuus. Luontoon liittyvän tiedon saamisella oli rooli turvallisuuden tunteen luomisessa ja uuden kotimaan omaksi kokemisessa. Kaupunkiluontoalueita käytettiin yleensä perheen tai ystävien kanssa, joten alueet olivat tärkeitä sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä. Monet luonnon käytön tavat olivat haastatelluille tuttuja entisestä kotimaastaan. Näiden tapojen säilyttäminen ja uusien tapojen oppiminen auttoi maahanmuuttajia löytämään paikkansa uudessa kotimaassaan ja edisti siihen identifioitumista. Luontoalueet tarjosivat mahdollisuuden liikunnan harrastamiseen, rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Ne myös lisäsivät asuinympäristön viihtyisyyttä. Tutkimuksen perusteella kaupunkiluonnolla on mahdollisuus helpottaa maahanmuuttajien kotoutumista erityisesti sen alkuvaiheessa. Nykyiset kaupungin luontoalueet näyttävät palvelevan myös maahanmuuttajia kohtalaisen hyvin, eikä erityisesti maahanmuuttajille suunnattujen viheralueiden perustamiselle ole tarvetta. Kaupunkiluonnosta ja omaan lähiympäristöön liittyvistä suunnitelmista tulisi kuitenkin jakaa tietoa maahanmuuttajille nykyistä enemmän. Maahanmuuttajat voitaisiin myös entistä paremmin ottaa mukaan kaupungin ja sen luontoalueiden suunnitteluun, jolloin omaan ympäristöön vaikuttamisen kautta voitaisiin vahvistaa maahanmuuttajien samastumista uuteen kotimaahansa. Samalla myös suomalainen kaupunkisuunnittelu hyötyisi maahanmuuttajien tuomista uusista ideoista ja toimintamahdollisuuksista. Asiasanat:kaupunkiluonto, kotoutuminen, hyvinvointi, maahanmuuttaja