Den genomsnittliga effektiva dosen hos finländarna 2018

I den här rapporten uppdateras uppgifterna om den genomsnittliga effektiva dosen finländarna får årligen. Finländare exponeras för joniserande strålning från både naturliga och konstgjorda källor. År 2018 uppgick finländarnas genomsnittliga effektiva till 5,9 millisievert. Två tredjedelar av den här stråldosen, 4 mSv, härstammar från radon i inomhusluften. Cirka 1,1 mSv av finländarnas årliga effektiva dos beror på naturens bakgrundsstrålning (annat än radon i inomhusluften). Medicinsk användning av strålning orsakar finländare i genomsnitt en årlig effektiv dos på 0,76 mSv

Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018

Tässä raportissa päivitetään tiedot suomalaisten vuosittain saamasta keskimääräisestä efektiivisestä annoksesta. Suomalaiset altistuvat niin luonnollisista kuin keinotekoisista lähteistä peräisin olevalle ionisoivalle säteilylle. Vuonna 2018 suomalaisten saama keskimääräinen efektiivinen annos oli 5,9 millisievertiä (mSv). Kaksi kolmasosaa tästä säteilyannoksesta, 4 mSv, on peräisin sisäilman radonista. Noin 1,1 mSv suomalaisten vuotuisesta efektiivisestä annoksesta aiheutuu luonnon taustasäteilystä (muu kuin sisäilman radon). Säteilyn lääketieteellinen käyttö aiheuttaa suomalaiselle keskimäärin 0,76 mSv vuotuisen efektiivisen annoksen

Patients' views and experiences on dining in hospital

Hyvä ravitsemustila edistää terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua. Sairaaloissa potilaille tarjottava ruoka on koostettu siten, että se tukee osaltaan potilaiden toipumista ja se on olennainen osa potilaiden hoitoa. Ravitsemushoidon onnistumisen kannalta on tärkeää, että potilaat söisivät heille tarjottavan ruoan, joten sekä ruoka että ruokailutilanne olisi hyvä saada potilaille mieleiseksi. Henkilökohtaiset tottumukset vaikuttavat suuresti siihen, millaisen ruoan ja ruokailutilanteen kukin kokee miellyttävänä. Tässä tutkimuksessa analysoitavat tiedot koottiin potilaita haastattelemalla. Haastattelut tehtiin siinä vaiheessa, kun haastateltavilla on vähintään kahden vuorokauden kokemus potilasruokailusta. Tähän tutkimukseen valittiin tutkimustavaksi teemahaastattelu, sillä kartoitettavia ilmiöitä ja asioita ei tunneta vielä kovin hyvin ja haastateltaville itselleen haluttiin antaa mahdollisuus nostaa esille heille merkityksellisiä asioita. Tämän opinnäytetyön ohjaajina toimivat ETT, laillistettu ravitsemusterapeutti Heini Karp ja ETT Anu Joki. Haastatteluissa nousi esille erityisesti se, että potilaat olivat varsin tyytyväisiä sairaalaruokailuun sekä ruoan että järjestelyiden osalta. Annoskoko oli merkittävin yksittäinen asia, minkä kaikki haastatellut nostivat esille tyytyväisyyttä heikentävänä tekijänä ja mihin he haluaisivat itse vaikuttaa. Tehtyjen haastatteluiden perusteella voitiin muutoinkin todeta, että mahdollisuus tehdä itse valintoja – pieniäkin – parantaa ruokailukokemusta sairaalassa. Koska annoskokoja on jo valmiiksi käytössä useampia ja tarkoitus olisi tarjota kullekin potilaalle sopivan kokoinen annos, näihin käytäntöihin liittyviä muutoksia olisi mahdollista toteuttaa suhteellisen helposti ja pienin kustannuksin. Tyypillinen tapa selvittää potilaiden tyytyväisyyttä sairaalaruokaan on lomakepohjaiset kyselyt. Niiden perusteella ei välttämättä saada selville kaikkia taustalla olevia syitä saaduille tuloksille ja tilanteen korjaaminen sekä sairaalaruokailun kehittäminen niiden tulosten perusteella on hankalaa. Haastatteluihin perustuvaa tutkimusta potilaiden tyytyväisyydestä ruokapalvelukokemukseen on tehty melko niukasti. Tutkimustulosten siirrettävyyden arvioimisen kannalta useampi tutkimus olisi tarpeen. Erityisesti tarvetta olisi sellaiselle tutkimukselle, jossa olisi huomioitu ikäjakauman tasaisuus sekä eri ikäisten potilaiden erilaiset tarpeet.Good nutritional status contributes to health, functional capacity, and quality of life. The food provided to patients in hospitals is formulated to contribute to their recovery and is an integral part of their care. For nutritional care to be successful, it is important that patients eat the food they are offered, so both the food and the dining environment should be pleasing to patients. Personal habits have a big influence on what kind of food and eating situation each person finds pleasurable. The data analysed in this study were collected by interviewing patients. The interviews were conducted at a stage when the interviewees had at least two days of experience of patient dining. For this study, a thematic interview was chosen as the research method, as the phenomena and issues to be surveyed are not yet very well-known and the interviewees themselves wanted to be given the opportunity to raise issues that were relevant to them. The supervisors of this thesis were Heini Karp, PhD, licensed dietician, and Anu Joki, PhD. The interviews revealed that patients were quite satisfied with the hospital meals, both in terms of food and organisation. The size of portions was the single most important issue that all interviewees highlighted as a factor affecting satisfaction and which they would like to influence themselves. The interviews also showed that the possibility to make choices - even small ones - improves the dining experience in hospital. As there are already several portion sizes available and the aim is to provide the right size portion for each patient, changes to these practices could be implemented relatively easily and at low cost. A typical way to find out patients' satisfaction with hospital food is through form-based surveys. They may not reveal all the underlying reasons for the results obtained, making it difficult to correct the situation and improve hospital catering based on the results. Interview-based research on patient satisfaction with the food service experience is relatively scarce. More research would be needed to assess the transferability of the results. In particular, there is a need for a study that takes into account the age distribution and the different needs of patients of different ages

Potential occupational exposures in diagnostic and interventional radiology : statistical modeling based on Finnish national dose registry data

Background Radiation worker categorization and exposure monitoring practices must be proportional to the current working environment. Purpose To analyze exposure data of Finnish radiological workers and to estimate the magnitude and frequency of their potential occupational radiation exposure, and to propose appropriate radiation worker categorization. Material and Methods Estimates of the probabilities of annual effective doses exceeding certain levels were obtained by calculating the survival function of a lognormal probability density function (PDF) fitted in the measured occupational exposure data. Results The estimated probabilities of exceeding annual effective dose limits of 1 mSv, 6 mSv, and 20 mSv were in the order of 1:200, 1:10,000, and 1:500,000 per person, respectively. Conclusion It is very unlikely that the Category B annual effective dose limit of 6 mSv could even potentially be exceeded using modern equipment and appropriate working methods. Therefore, in terms of estimated effective dose, workers in diagnostic and interventional radiology could be placed into Category B in Finland. Current national personal monitoring practice could be replaced or supplemented using active personal dosimeters, which offer more effective means for optimizing working methods.Peer reviewe

Investigations conducted among Finnish radiation workers in 2004-13 and their effect on the recorded individual doses

Annosrekisteriä ylläpidettäessä joudutaan joskus tutkimaan esimerkiksi onko mitattu säteilyannos todellinen, työntekijään kohdistunut säteilyannos tai onko annosmittaria käytetty ei-asianmukaisella tavalla. Näitä tutkimuksia kutsutaan selvityksiksi. Artikkelissa on tarkasteltu Suomessa vuosina 2004-13 yksittäisiin säteilyn käyttöön osallistuneiden säteilytyöntekijöiden annosmittauksiin kohdistuneita selvityksiä, joita tekevät tarpeen mukaan Säteilyturvakeskus, annosmittauspalvelut ja toiminnanharjoittajat. Artikkelin aineisto koostuu 452 selvityksestä, joista 160 oli Säteilyturvakeskuksen, 194 annosmittauspalvelun ja 98 toiminnanharjoittajien tekemiä. Aineistoon ei sisällytetty ydinvoiman käytöstä, luonnonsäteilystä tai poikkeavista tapahtumista aiheutuneita altistuksia koskevia selvityksiä. Tutkimuksessa havaittiin lukuisia eri syitä selvitysten tekemiselle. Nämä syyt voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan: annoksen suuruus, henkilöannosmittarin käyttö/käyttäjä ja mittaustekniikka. Selvitysten perusteella havaittiin, että monissa tilanteissa ei-käytössä ollut henkilöannosmittari oli altistunut säteilylle (122/452) tai että poikkeuksellisen suuri säteilyannos johtui suuresta työtaakasta (103/452). Osassa selvityksistä (80/452) ei löydetty mitään poikkeavaa eli työskentely, henkilöannosmittarin käyttö ja annoksen määrittäminen olivat sujuneet normaalisti. Selvitykset paljastivat myös 10 poikkeavaa tapahtumaa, jotka muuten olisivat jääneet havaitsematta. Selvitysten perusteella useissa työpaikoissa lisättiin työntekijöiden koulutusta ja harjoittelua mm. oikeista työtavoista, työn organisoinnista sekä henkilöannosmittarin oikeasta käytöstä ja säilytyksestä. Toiminnanharjoittajat hankkivat uusia säteilysuojeluvälineitä, automatisoivat prosesseja ja joko palkkasivat lisää henkilökuntaa tai tehostivat olemassa olevan henkilökunnan työkiertoa säteilylle altistavissa työtehtävissä. Tehtyjen selvitysten ansiosta Säteilyturvakeskus on voinut kohdentaa valvontaansa ongelmallisiin kohteisiin. Annosrekisterin ylläpidon kannalta tärkeää on, että annosrekisterin tietosisältö on mahdollisimman luotettavaa ja selvitysten tekeminen on hyvä työkalu tämän varmistamiseen. Annostietojen tilastollisen tarkastelun kannalta selvityksillä ei ollut kovin paljon merkitystä, sillä suurin osa (366/452) selvitetyistä annosmääritysten tuloksista oli alle 5 mSv:n annoksia. Johtopäätöksenä todetaan, että Suomessa käytössä oleva selvitysten tekotapa on riittävä ja sen käyttöä jatketaan tulevaisuudessakin

Alfajälki-ilmaisimien toimintakykytesti : Radonmittausten valvontaprojektin raportti

Säteilyturvakeskus (STUK) toteutti toimintakykytestin hyväksytyille radonmittauksille radonmittauskaudella 2021–2022. Testaukseen valittiin kaikki radonpurkkimittauksia Suomessa tarjoavat laboratoriot. Valvontaprojektin tarkoituksena oli verrata kaupallisten radonmittausten tuloksia referenssimittauksen tuloksiin ja saada siten tietoa kaupallisten mittausten luotettavuudesta. STUK tilasi radonmittauspurkkeja palveluntarjoajilta viidesti talvikaudella 2021–2022. Osa purkeista asetettiin radonaltistusta varten kellaritilaan, jossa radonpitoisuus vaihteli talvikauden aikana välillä 400–500 Bq/m3 . Osa purkeista asetettiin taustamittareiksi tilaan, jossa on erittäin pieni radonpitoisuus. Purkit palautettiin testiin osallistuviin laboratorioihin tavanomaisen asiakastilausprosessin mukaisesti, ja laboratoriot toimittivat määrittämänsä radonpitoisuuden STUKille. Laboratorioiden määrittämät radonpitoisuudet vastasivat pääasiassa hyvin referenssimittarilla määritettyjä radonpitoisuuksia. Yhden laboratorion määrittämät radonpitoisuudet yliarvioivat todellista pitoisuutta jonkin verran, mistä STUK pyysi laboratoriolta lisäselvitystä