Ammattikorkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä opinnäytetyön työelämäyhteydestä

This exploratory case study examined higher education students’ perceptions of the connection between the thesis and working life. The quantitative material included the statistical indicators of the feedback on the thesis given by the students of one of Finnish University of Applied Sciences in the field of health and well-being (n=595) in the nationwide ARDOP 2019 questionnaire. The qualitative material consisted of thematic interviews with 16 students. The results were examined in the framework of the integrative pedagogy model. The study indicated that there are many perspectives and challenges associated with the connection between the thesis and working life. The main themes related to the completion of the theses were the cooperation, the process and the supervision. At its best, theses serve as a joint guided learning arena for the student, the world of work and the higher education institution, where genuine development challenges are considered and resolved in the joint interaction and collaboration of all actors, taking into account the operating cultures and processes of each participating organization.Tässä eksploratiivisessa tapaustutkimuksessa kartoitettiin valmistumisvaiheessa olevien terveys- ja hyvinvointialan ammattikorkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä opinnäytetyön työelämäyhteydestä. Määrällisenä aineistona käytettiin valtakunnallisen AVOP-kyselyn vuoden 2019 yhden ammattikorkeakoulun terveys- ja hyvinvointialan opiskelijoiden (n=595) valmistumisvaiheen opinnäytetyöhön liittyvien neljän palautekysymyksen tunnuslukuja. Laadullinen aineisto koostui 16 opiskelijan teemahaastatteluista. Tulokset osoittivat, että opinnäytetyöhön ja työelämäyhteyteen liittyy monia näkökulmia ja haasteita. Tuloksia tarkasteltiin integratiivisen pedagogiikan mallin viitekehyksessä. Opinnäytetyön tekemiseen liittyviksi yläteemoiksi määrittyivät yhteistyö, opinnäytetyöprosessi ja ohjaus. Parhaimmillaan opinnäytetyöt toimivat sekä opiskelijan, työelämän että ammattikorkeakoulun yhteisenä ohjattuna oppimisareenana, jossa aitoja kehittämiskohteita pohditaan ja ratkotaan kaikkien toimijoiden yhteisessä vuorovaikutuksessa eri organisaatioiden toimintakulttuurit ja -prosessit huomioiden. Tuen saaminen ja ryhmässä toimiminen koettiin aineiston perusteella merkitykselliseksi opiskeluprosessia edistäväksi tekijäksi. Tulosten perusteella voidaan onnistuneen opinnäytetyöprosessin lähtökohdaksi määritellä hyvä yhteistyö kaikkien prosessitoimijoiden kesken

Video-based collaborative learning:evidence for a pedagogical model

The educational potential of video is a long-lasting, multi-faceted topic, and the affordances of technological advancement have recently revitalized this discussion. However, teachers are still far from competently integrating or becoming accustomed to video-based pedagogy, especially in combination with collaborative pedagogy. To provide teachers and teacher educators with sound principles for implementing video-supported collaborative learning (VSCL), this symposium fosters a teacher experiment, a cross-over analysis on a pedagogical model for effective VSCL, and student feedback in relation with VSCL. The experiment shows students’ growing lexical richness and cohesion by working peer feedback on student’s video recorded teaching practice. The cross-over analysis shows the evidence for the VSCL-pedagogical model based on data from many other experiments in the European ViSuAL-project. The same holds for the student-feedback analysis. In this symposium we interact about practical experiences in relation with the effective principles of the developed pedagogical model and the experiences of the students

Yhteisöllisyydestä pedagogista hyvinvointia oppilaitoksiin? Kaksi casea pedagogisen hyvinvoinnin valmennuspiloteista

Monessa oppilaitoksessa on huolestuttu yhteisöllisyyden heikkenemisestä ja sitä halutaan vahvistaa erilaisin toimenpitein. Tällä tavoitellaan myönteisiä vaikutuksia yksilöille, lähiyhteisöille ja organisaatioille. Tässä artikkelissa tarkastelemme yhteisöllisyyttä oppilaitoksissa pedagogisen hyvinvoinnin näkökulmasta kahdessa valmennuspilotissa, joista toinen toteutettiin ammatillisessa koulutuksessa ja toinen korkeakoulukentällä. Pedagoginen hyvinvointi käsitteenä antaa oppilaitosyhteisöille välineen jäsentää työ- ja opiskeluhyvinvoinnin suhdetta. Pedagoginen hyvinvointi yhdessä työhyvinvoinnin ja opiskeluhyvinvoinnin kanssa muodostaa ’hyvinvoinnin kehän’, jossa oppilaitosyhteisön toimijoiden hyvinvointi kietoutuu yhteen. Valmennuspilotit toteutettiin HyPe-hankkeessa. Hanke on yksi TYÖ2030-ohjelman rahoittamista työpaikkojen toimintatapojen kehittämishankkeista. HyPe-hankkeen valmennuspilottien tavoitteet ja valmentava työote olivat yhteiset, mutta lähtökohdissa ja valmennusryhmän kokoamisessa oli eroja. Korkeakoulujen pilotissa lähtökohta oli pedagogisen hyvinvoinnin avaintekijöissä (johtaminen, työorientaatio, rakenteet ja prosessit sekä yhteisöohjautuvuus), ja osallistuvat tiimit ja työryhmät olivat jo toiminnassa olevia ryhmiä. Ammatillisen koulutuksen pilotin lähtökohta painottui yhteisölliseen vuorovaikutukseen verkossa, ja ryhmät muodostuivat henkilöistä oppilaitosten eri yksiköistä. Valmennuspiloteissa tunnistettiin yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia edistäviä tekijöitä, mutta myös haasteita yksilö-, esihenkilö-, yhteisö- ja oppilaitostasolla. Valmennusprosessit vahvistivat pedagogista hyvinvointia luomalla foorumeita tarkastella työtä eri tasoilla ja näkökulmista

Mitä ovat oppimisen ekosysteemit?

The concept of learning ecosystem has increasingly been used to describe networks between educational institutions and the world of work. Despite its wide use, the concept has not been adequately defined. The aim of this article is to outline how the concept of the learning ecosystem is used in the contemporary discussion through investigating the origin of learning ecosystem, its predecessors and related concepts. We explore the emergence of the concept through ecology, ecological system theory and actor network theory, and show how the concept ‘ecosystem’ is anchored to discussions about innovation ecosystems, and digital learning ecosystems, and how they give affordance for learning. Our overview of the origins of the concept reveals that ecosystem refers to a wide range of phenomena in multiple contexts, even to the extent that the use of the term can at times be described in terms of eclecticism. Often, there seems to be a need to understand how the micro, meso, and macro levels relate to each other and how the organizing principles of education ecosystems can be identified. The concept of the learning ecosystem is linked to the practical need to understand and to conceptualize the dynamic and interactive nature as well as diversity of the relationships between VET, higher education and the world of work. In particular, the concept seeks to understand the new models of organising collaboration between businesses and educational institutions and practices enabled by digitalisation. However, the debate rarely addresses the ontological basis of the learning ecosystem: the importance of learning for the existence and survival of the human species in the global ecosystem.Oppimisen ekosysteemin käsitettä on alettu käyttää viime aikoina yhä useammin puhuttaessa koulutuksen ja työelämän yhteistyöverkostoista. Ekosysteemin määrittely jää kuitenkin usein avoimeksi. Tarkoituksemme on tässä artikkelissa kartoittaa ’oppimisen ekosysteemi’ -käsitteen historiaa, taustaa ja siihen liittyviä lähikäsitteitä sekä käsitteen erilaisia käyttötapoja. Tätä varten valotamme myös ekologia-käsitteen syntyä, ekologista systeemiteoriaa ja toimijaverkkoteoriaa. Osoitamme, miten ekosysteemin käsite kiinnittyy keskusteluihin innovaatio-, liiketalous- ja digitaalisista oppimisen ekosysteemeistä. Kuvaamme myös, miten tarjouman käsite liittyy näihin keskusteluihin. Valikoidut poimintamme ekosysteemin käsitettä soveltaneesta kirjallisuudesta osoittavat, että käsitteellä viitataan varsin erilaisiin ilmiöihin: sitä käytetään eri teoreettisista lähtökohdista hahmottamaan, miten mikro-, meso- ja makrotasojen toimijat liittyvät toisiinsa ja kuinka koulutuksen ekosysteemien toimintaa ohjaavia ja järjestäviä periaatteita voi tunnistaa. Oppimisen ekosysteemi -käsitteen käytön yleistyminen liittyy käytännön tarpeeseen ymmärtää ja sanoittaa uudella tavalla ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen työelämäyhteistyön monimuotoisuutta sekä dynaamista ja interaktiivista luonnetta. Erityisesti käsitteen avulla pyritään ymmärtämään uusia digitalisaation mahdollistamia koulutuksen, yritysyhteistyön ja liiketoiminnan muotoja. Keskustelussa pohditaan kuitenkin varsin harvoin oppimisen ekosysteemin ontologista perustaa: oppimisen merkitystä ihmislajin olemassaolon ja eloonjäämisen kannalta globaalissa ekosysteemissä

The construction of supervision and physiotherapy expertise : a qualitative study of physiotherapy students' learning sessions in clinical education

Clinical education is asserted to be an important period in professional education, being an environment where deep conceptual understanding together with practical experience can develop. The supervisional interaction between clinical educators and students in clinical education is regarded as the strongest element in developing students’ expertise, and in forming professional identity. This study examined the natural learning sessions in physiotherapy students’ clinical education. The purpose was to analyse what kinds of meanings related to supervision, physiotherapy practice, client, and students’ learning experiences were constructed in the learning sessions, and also, how these meanings were constructed. The study assumed according to socio-constructivistic approach that the student, the clinical educator and the patient / client construct the meanings together in interacting with each other. Furthermore, the study presumed that learning does not just occur in one’s head but through active engagement with individuals. Thus, the physiotherapy student constructs the professional learning and comprehension of the physiotherapy expertise by participating in the professional community and by accomplishing professional tasks in clinical education. A total of 13 practical learning sessions and 10 supervision conferences were video-recorded, transcribed verbatim, and analysed using an adaptation of the method of discourse analysis. Discourse analysis as a methodological frame of reference in this study focused on the language. Language, in this case, was understood to cover all kinds of interactional acts, verbal talk and non-verbal acts.The study indicated that the practical learning sessions are complicated and multidimensional interactional entities. Therefore, it might be difficult for the clinical educator to accomplish patient-centred and student-centred supervision during a natural physiotherapy encounter. Accordingly, the results of this study showed that clinical educators play a directing role in constructing the interaction in practical learning sessions. In this role, they have a possibility to direct student attention to the essential elements of the physiotherapy profession. Together with the professional-centred practice, the study revealed episodes where client was constructed in a client-centred way. This two-dimensional observation challenges physiotherapists to be aware of the interactional elements that support or reject client participation during the physiotherapy encounters functioning as practical learning sessions for physiotherapy students. Although a traditional and a technical and a mechanistic orientation to physiotherapy practice emerged in the supervision discussions of this study, learning sessions with elements of evidence-based practice and elements of enhancing students' reflective skills were also noted. However, this study showed no initiations of transferring the students’ learning experiences to other circumstances and vague initiations where the students' experiences were tried to transfer to more abstract level and interact with theoretical knowledge. Furthermore, the study revealed that even though self-assessment skills have been mentioned among the core skills for future professionals, only some elements of this kind of discussion were observed.Considering the methodological limitations and the fact that this study focused only on the undergraduate level of physiotherapy education, it can be concluded that it gave a fresh insight into the opportunities to construct and widen the understanding of the role of clinical education in enhancing the professional development of physiotherapy students, in promoting evidence-based practice, and in developing the next generation of physiotherapists. Furthermore, the study increased the understanding of both the interactional and the discursive practices employed in the learning sessions during clinical education.Työharjoittelu sekä opiskelijan ja työharjoittelun ohjaajan ohjaussuhde ovat tärkeitä ammatillisen identiteetin rakentumisessa. Miten ohjaus toteutuu, miten opiskelijan kanssa keskustellaan oppimisesta sekä millaista fysioterapian asiantuntijuutta työharjoittelutilanteissa rakennetaan ja miten? Näihin kysymyksiin Sirpa Laitinen-Väänänen haki tutkimuksessaan vastausta analysoimalla videokuvattuja fysioterapiaopiskelijoiden työharjoittelutilanteita.Laitinen-Väänäsen tulokset haastavat työharjoittelun ohjaajat suunnittelemaan hyvin jo ennakolta, miten ja millaisissa asiakastilanteissa eri vaiheissa olevat opiskelijat työskentelevät ja kuinka ohjaus työtoiminnan lomaan istutetaan.- Työharjoittelun ohjaajakoulutus olisi tarpeellista lisätä ammattikorkeakoulutukseen, varsinkin kun muistetaan, kuinka paljon toisen asteen koulutuksessa on satsattu työssäoppimisen kehittämiseen, Laitinen-Väänänen suosittaa.Nykyisin painotetaan opiskelijalähtöistä oppimista. Sen toteuttaminen arjen työtoiminnan lomassa on haasteellista, koska harjoittelun ohjaajalla on vastuullaan sekä asiakkaan tarpeet huomioiva fysioterapia että opiskelijan ammatillista kasvua tukeva ohjaus. Käytännön työharjoittelutilanteet asiakkaan kanssa ovat vuorovaikutuksellisesti moniulotteisia. Ohjaajalla on tärkeä rooli ohjausvuorovaikutuksen rakentajana. Hän voi ohjausaloitteidensa avulla suunnata opiskelijan huomion valitsemiinsa asioihin työharjoittelun ja ohjauskeskustelujen aikana.Kuitenkin myös opiskelijalla on mahdollisuus tehdä aloitteita, esimerkiksi kysymyksiä, ja suunnata sekä syventää näin omaa ymmärrystään. Näiden aloitteiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen ohjaustilanteessa vahvistaa opiskelijalähtöistä ohjaamista.- Asiakaslähtöisyys on arvo tämän päivän työelämässä. Työharjoittelu on oiva ympäristö opiskelijan saada kokemusta asiakaslähtöisen vuorovaikutuksen rakentamisesta. Asiakkuuden rakentuminen ei ole pelkästään asiantuntija- tai asiakaslähtöinen prosessi vaan moniulotteisempi vuorovaikutusrakennelma, jossa asiakas voi olla ohjaavan fysioterapeutin kanssa tasavertaisemmassa suhteessa kuin opiskelijan, silloin kun opiskelija on fysioterapian toteuttajana, Laitinen Väänänen pohtii.- Fysioterapiassa näkyvä elementti on käytännön toiminta, mutta käytännön tulee perustua tutkittuun tietoon. Työharjoittelu oppimisympäristönä näyttäisi tarjoavan hedelmällisen mahdollisuuden käytännön ja teorian yhdistämisen harjoittelemiseen, Laitinen-Väänänen sanoo.- Se vaatii kuitenkin ohjaajalta toisaalta sellaisten oppimistilanteiden järjestämistä, joissa opiskelijalla on todellinen mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa teoreettisesti perusteltua työtä ja toisaalta sellaisten ohjauskeskustelujen käymistä, joissa opiskelijalla voi kriittisesti arvioida näkemäänsä ja kokemaansa.Laitinen-Väänänen keräsi tutkimusaineistonsa työministeriön rahoittamassa tutkimus- ja kehittämisprojektissa "Fysioterapiatyön ja fysioterapiakoulutuksen työharjoittelun kehittäminen", joka toteutui vuosina 2000-2004 Päijät-Hämeessä työelämän ja alueen ammattikorkeakoulun yhteistyönä

Liikuntapalveluiden käyttäjälähtöinen kehittäminen – tapaustutkimuksena pienten lasten äidit

Tutkimus tarkastelee käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin hyödyntämistä liikuntapalveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista tietoa käyttäjälähtöinen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuottaa liikuntapalveluiden kehittämiseen ja pohtia tämän tiedon hyödyntämistä kunnan liikuntapalveluiden kehittämisessä. Tutkimus oli monitapaustutkimus, joka perustui kahteen samanlaiseen, eri konteksteissa toteutettuihin tapauksiin. Tutkimuksen tarkastelun kohteena olivat pienten lasten äidit liikuntapalveluiden käyttäjinä. Aineistonkeruuna toimivat ryhmäkeskustelut. Aineistot analysoitiin ensinsisällön analyysillä. Tässä vaiheessa poimittiin liikuntapalveluihin ja liikuntaan liittyviä ilmaisuja. Tämän jälkeen tietojen analysointia laajennettiin tekemällä uusia kysymyksiä "mitä käyttäjät tekevät?" ja ”miten”. Tapaukset analysoitiin ensin erikseen ja sen jälkeen tapauksia verrattiin keskenään samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien löytämiseksi. Tutkimuksen tuloksena löydettiin, että käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuotti ymmärrystä käyttäjäryhmästä ja heidän asuinympäristöstään sekä käyttäjien ilmaisemia toiveita ja kehittämisideoita. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liikuntapalveluiden kehittämisen näkökulmasta sekä käyttäjäymmärrys että ymmärrys asuinalueesta mahdollistavat kohdennettujen liikuntapalveluiden kehittämisen

Mitä hyötyä on ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöstä?

Tarkastelemme tässä artikkelissa ammattikorkeakoulujen ja työelämän välisen yhteistyön hyötyä pohjaten empiirisiin tutkimuksiimme yrittäjien (2013) ja ammattikorkeakoulusta valmistuneiden, alumnien (2012) näkemyksistä. Lähestymistapamme on syteeminen; muutokset työelämässä vaikuttavat ammattikorkeakoulutukseen ja sen järjestämiseen yhtä lailla kuin opiskelijat ja heidän tarpeensa ja tavoitteensa. Kiinnitämme tutkimusten tarkastelun ajankohtaiseen korkeakoulujen kehittämisen yhteiskunnalliseen diskurssiin

Some experiences of implementing the concept of flipped classroom in the field of engineering

The new curriculum for schools in Finland urges the teachers to use different applications of modern technology in teaching. The aim of this is not only to enhance students’ technical skills and provide them with skills needed in tomorrow’s working world but also to find teaching methods which suit different types of learners. This paper focuses on an instruction strategy and a method in the field of engineering known as called the Flipped classroom. Flipped classroom combines both the modern technology and contact teaching. In this paper, we are going to give an in-depth knowledge about one of the new teaching method instruction strategy or a method, which employs the contemporary technology and interaction teaching. Traditionally the new things are taught during the lesson and then students practice the new skills as their homework. In Flipped classroom, students receive new information before the lesson for example, by watching a video. This way they have basic knowledge beforehand and contact teaching time is saved for problem-solving and personal support deepening their knowledge and skills. This study about Flipped classroom is focusing on finding out the theoretical background of this method and on the empirical data gathered from one university of applied sciences. In addition, reflecting the author’s own experiences from teaching in the frame of Flipped classroom