Mekaanisen kokoonpanon harjoitteluun tarkoitetun virtuaalitodellisuuteen perustuvan ohjelman suunnittelu ja toteutus

Although virtual assembly has been studied for over 20 years, it has not yet reached a state where it would enjoy widespread usage outside of academia despite the possible cost savings and improvements in the effectiveness of the training. Even though there have been multiple separate studies on virtual assembly, hand-based interaction, and assembly assistance, we have not found applications that would combine all of these to provide a complete assembly training experience. The goal of this thesis was to design and implement a virtual reality application for mechanical assembly training. In our application, we provide a natural user interaction by using a Leap Motion controller, a hand tracking device mounted onto a virtual reality headset. The application was implemented using the Unity game engine and supports both Oculus and SteamVR compatible VR headsets. Unlike most of the previous systems, we combine the use of hand-based interaction, assembly simulation, and context-aware assembly guidance to create an all-in-one VR assembly solution. As a part of our implementation, we propose a new method for assembly guidance and validation that works by matching assemblies built by the user to the assembly the user is supposed to build. Based on the user testing results, there is an interest in this kind of application. Although the inaccuracies with the hand and finger tracking hindered the usability of the application, the users described the application as surprisingly easy to use once they learned how to overcome these issues.Siitä huolimatta, että virtuaalista kokoonpanoa on tutkittu yli 20 vuotta, ja se voisi tarjota sekä kustannussäästöjä että jopa parantaa harjoittelun tehokkuutta, se ei ole vielä saavuttanut vakiintunutta asemaa akateemisen tutkimuksen ulkopuolella. Vaikka virtuaalisesta kokoonpanosta, käsipohjaisesta vuorovaikutuksesta ja kokoonpanon avustamisesta on tehty useita erillisiä tutkimuksia, emme ole löytäneet sovelluksia, jotka yhdistäisivät kaikki nämä kokonaisvaltaisen harjoitusalustan tarjoamiseksi. Tämän diplomityön tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa virtuaalitodellisuuteen perustuva työkalu mekaanisen kokoonpanon harjoitteluun. Ohjelmamme tarjoaa luonnollisen, käsien seurantaan perustuvan käyttöliittymän hyödyntämällä virtuaalilaseihin kiinnitettyä Leap Motion -ohjainta. Sovellus toteutettiin käyttäen Unity-pelimoottoria ja sovellus tukee sekä Oculus- että SteamVR-yhteensopivia virtuaalitodellisuuslaseja. Toisin kuin useimmat vastaavat järjestelmät, meidän työkalumme yhdistää käsin tapahtuvan interaktion, kokoonpanosimulaation ja kontekstisidonnaiset kokoonpano-ohjeet tarjoten kokonaisvaltaisen sovelluksen virtuaalisen kokoonpanon harjoitteluun. Osana työkaluamme kehitimme uuden menetelmän kokoonpanon aikana tapahtuvien virheiden havainnoimiseen ja kontekstisidonnaisten kokoamisohjeiden muodostamiseen. Kehittämämme menetelmä perustuu vastaavuuksien etsimiseen käyttäjän kokoamien tuotteiden ja tavoitteena olevan tuotteen väliltä. Käyttäjätestauksesta saatujen tulosten perusteella tämänkaltaiselle sovellukselle olisi kysyntää. Vaikka käsienseurantalaitteen epätarkkuus haittasi sovelluksen käytettävyyttä, käyttäjät luonnehtivat sovellusta yllättävän helppokäyttöiseksi opittuaan työskentelemään sovelluksen parissa

Comparing male and female students’ self-efficacy and self-regulation skills in two undergraduate mathematics course contexts

Different title in the table of contents of the proceedings: "Supporting self-efficacy and self-regulation skills in undergraduate mathematics: comparison of two different instructional designs"Peer reviewe

Supporting quality of learning in university mathematics : Contrasting students' approaches to learning, self-efficacy, and regulation of learning in two student-centred learning environments

During the last decades of higher education research, new student-centred learning environments have emerged with the emphasis on students’ own activity, responsibility, and independence for learning. Still, in the context of university mathematics, teacher-led instruction remains the most frequent instructional practice. Although the urgent need for developing more student-centred university mathematics learning environments is acknowledged in the literature, research focusing on this area is scarce. This doctoral dissertation addresses the research gap by creating new knowledge on how student-centred learning environments can support mathematics students’ quality of learning at university. To offer a holistic perspective, quality learning is conceptualised with three theoretical concepts, namely students’ approaches to learning, academic self-efficacy, and self-regulation of learning. The students’ approaches to learning (SAL) tradition comprehends an approach to learning as a combination of students’ aims for learning and the processes used to achieve them. Typically, two distinctive approaches are considered, a deep approach aiming to understand, and a surface approach aiming to reproduce knowledge. The tradition values a deep approach to learning and its development during university studies. The notion of academic self-efficacy refers to a person's belief in their ability to perform a specific task in a specific context. Self-efficacy has been identified as the strongest indicator of study success in higher education. In addition, self-efficacy has a central role in the disciplinary context of mathematics, as it increases especially women’s retention in mathematics-related majors. The notion of self-regulation of learning (SRL) characterises how students regulate their cognition, behaviour, motivation, and emotions to enhance their personal learning processes. In this doctoral dissertation, self-regulation of learning is viewed as both an individual and a social practice, and in this vein, the notion of co-regulation refers to a transitional process of acquiring self-regulation skills. Learning environment refers to “the social, psychological and pedagogical contexts in which learning occurs and which affect student achievement and attitudes” (Fraser, 1998). In this doctoral dissertation, the same students are investigated in two parallel student-centred mathematics learning environments, offering an opportunity to address the role of the context on students’ quality of learning. The two learning environments were chosen for their well-established but different student-centred instructional practices; Course A functioned within a typical lecture-tasks-small groups framework with the inclusion of student-centred elements, and Course XA was implemented with Extreme Apprenticeship, a form of inquiry-based mathematics education with a flipped learning approach. The results of this doctoral dissertation are based on both quantitative and qualitative data. The quantitative data consists of students who answered an electronic questionnaire in both courses (N=91). The questionnaire included items measuring students’ approaches to learning, self-efficacy, self-regulation of learning, and experiences of the teaching-learning environment. In addition, data collected during the courses (number of completed tasks, participation, and course exam results) were merged with the questionnaire data. All participants of the prior quantitative data collection point were invited for an interview on a voluntary basis. The qualitative data consists of 16 semi-structured interviews where the students reflected on their experiences in both learning environments. This doctoral dissertation summarises four studies, each articulating the quality of learning in the university mathematics context from different perspectives. Study I quantitatively contrasts students’ approaches to learning, self-efficacy, and perceptions of the learning environments in the two learning environments. In addition, the study identifies three student subgroups: 1) students applying a deep approach to learning, 2) students applying a surface approach to learning, and 3) students applying a context-sensitive surface approach to learning. Study II is a follow-up of Study I and takes a qualitative approach when contrasting the student subgroups and their aims for learning and the actualised learning processes in the two learning environments. Study III quantitatively examines gender-specific differences in self-efficacy, and Study IV takes a mixed-methods approach when contrasting students’ self- and co-regulation of learning in the two learning environments. The results of this doctoral dissertation show that there can be substantial variation in students’ quality of learning between different student-centred learning environments. The central elements of the learning environment contributing to the quality of learning were tasks, lectures, scaffolding, and student collaboration. In particular, student collaboration was focal in supporting students to move away from undesired learning practices, such as applying a surface approach to learning or unregulated learning. Moreover, the results demonstrate that disrupting the typical course structure by a flipped learning approach elicited various benefits for the quality of students’ learning. In this vein, this doctoral dissertation argues for a holistic approach to design university mathematics learning environments and promotes pedagogical development as a significant factor in supporting students to learn mathematics within higher education. Overall, this doctoral dissertation demonstrates how discipline-based higher education research can advance both the fields of university mathematics education and higher education towards the development of research-based student-centred learning environments.Viime vuosikymmenten yliopistopedagoginen tutkimus on korostanut opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen eli opiskelijan oman aktiivisuuden ja vastuun ottamisen tukemisen etuja. Silti opettajajohtoinen opetus on säilynyt käytetyimpänä opetusmenetelmänä mm. yliopistomatematiikan kontekstissa. Vaikka tutkimuskirjallisuus tunnustaakin välittömän tarpeen kehittää opiskelijakeskeisiä yliopistomatematiikan oppimisympäristöjä, näihin keskittyvä tutkimus on pysynyt vähäisenä. Vastatessaan tähän tutkimusaukkoon väitöskirja tuottaa uutta tietoa siitä, miten erilaiset opiskelijakeskeiset oppimisympäristöt voivat tukea matematiikan oppimisen laatua yliopistossa. Väitöskirjassa oppimisen laatua tarkastellaan kolmen teoreettisen käsitteen kautta. Nämä käsitteet ovat oppimisen lähestymistavat, minäpystyvyys ja oppimisen säätely. Oppimisen lähestymistapa ymmärretään opiskelijan oppimiselle asettamien tavoitteiden ja niiden saavuttamiseen käytettyjen prosessien yhdistelmänä. Tutkimuskirjallisuudessa tarkastellaan tyypillisesti kahta oppimisen lähestymistapaa, tiedon ymmärtämistä painottavaa syväsuuntautunutta lähestymistapaa sekä tiedon toistamista painottavaa pintasuuntautunutta lähestymistapaa. Korkeakoulutuksen tulisi tukea syväsuuntautuneen lähestymistavan kehittymistä. Minäpystyvyyden käsitteellä viitataan henkilön omaan suoriutumiskykyyn liittyviin kontekstisidonnaisiin uskomuksiin. Minäpystyys on keskeisin yksittäinen korkeakouluopinnoissa menestymisen indikaattori, minkä lisäksi se tukee erityisesti naisopiskelijoiden pysyvyyttä luonnontieteellisillä aloilla. Oppimisen säätelyllä tarkoitetaan oppimiseen tähtäävää kognition, käyttäytymisen, motivaation ja emootioiden säätelyyn liittyvää toimintaa. Väitöskirjassa oppimisen säätelyä tarkastellaan sekä yksilöllisenä että yhteisöllisenä toimintona, ja oppimisen yhteissäätely nähdään siirtymävaiheen prosessina kohti itsesäätelytaitojen kehittymistä. Oppimisympäristön käsite viittaa oppimiseen ja siihen liittyviin asenteisiin vaikuttavaan sosiaaliseen, psykologiseen ja pedagogiseen kontekstiin. Väitöskirjassa tarkastellaan opiskelijoita, jotka osallistuvat yhtä aikaa kahdelle rinnakkaiselle yliopistomatematiikan kurssille. Kurssit valikoituivat mukaan tutkimukseen opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen takia; Kurssilla A noudatettiin matematiikan opetukselle tyypillistä mutta opiskelijakeskeisiä elementtejä sisältävää luento-laskuharjoitukset-pienryhmät-rakennetta, ja Kurssi XA toteutettiin tutkivaan matematiikan oppimiseen ja käänteiseen oppimiseen pohjautuvalla Kisällioppimisen menetelmällä. Väitöskirjan tulokset pohjautuvat sekä määrälliseen että laadulliseen aineistoon. Määrällinen aineisto koostuu opiskelijoista, jotka vastasivat tutkimuskyselyyn molemmilla kursseilla (N=91). Kysely koostui oppimisen lähestymistapoja, minäpystyvyyttä, oppimisen itsesäätelyä ja oppimisympäristökokemuksia mittaavista väittämistä. Tämän lisäksi kurssien aikana kerääntynyt aineisto (tehtyjen tehtävien lukumäärä, opetukseen osallistuminen, kurssikokeen tulokset) liitettiin osaksi tutkimusaineistoa. Kaikki määrälliseen aineistonkeruuseen osallistuneet opiskelijat kutsuttiin vapaaehtoiseen haastatteluun. Laadullinen aineisto koostuu 16 puolistrukturoidusta haastattelusta, joissa opiskelijat reflektoivat kokemuksiaan molemmissa oppimisympäristöissä. Väitöskirjassa vedetään yhteen neljä osatutkimusta, joissa artikuloidaan opiskelijoiden matematiikan oppimisen laatua eri näkökulmista. Määrällisessä Osatutkimuksessa I vertaillaan kurssien A ja XA oppimisympäristöjä opiskelijoiden oppimisen lähestymistapojen, minäpystyvyyden ja oppimisympäristökäsitysten näkökulmasta. Lisäksi osatutkimuksessa tunnistetaan kolme opiskelijaryhmää: 1) opiskelijat, jotka soveltavat syväsuuntautunutta oppimisen lähestymistapaa, 2) opiskelijat, jotka soveltavat pintasuuntautunutta oppimisen lähestymistapaa, sekä 3) opiskelijat, jotka soveltavat kontekstisensitiivistä oppimisen lähestymistapaa. Laadullisessa Osatutkimuksessa II tarkastellaan kurssien A ja XA oppimisympäristöjä näiden kolmen opiskelijaryhmän oppimistavoitteiden ja oppimisprosessien kautta. Osatutkimuksessa III tarkastellaan minäpystyvyyteen liittyviä määrällisiä sukupuolierityisiä eroja, ja Osatutkimuksessa IV tarkastellaan sekä määrällisesti että laadullisesti opiskelijoiden itse- ja yhteissäätelyä molemmissa oppimisympäristöissä. Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijan oppisen laatu voi merkittävästi vaihdella eri opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen välillä. Lisäksi väitöstutkimuksessa tunnistettiin neljä keskeistä oppimisympäristön elementtiä, jotka ovat yhteydessä opiskelijoiden matematiikan oppimisen laatuun. Nämä elementit ovat kurssitehtävät, luennot, ohjaus ja vertaistuki. Erityisesti opiskelijoiden yhdessä työskentely tuki siirtymistä pintasuuntautuneesta oppimisen lähestymistavasta ja ei-säädellystä oppimisesta kohti laadukkaampaa oppimista. Lisäksi tulokset osoittavat, että tyypillisen kurssirakenteen rikkominen käänteisellä oppimisella on oppimisen laadun kannalta hyödyllistä. Väitöstutkimuksen tulokset korostavatkin pedagogisen kehittämisen ja oppimisympäristöjen kokonaisvaltaisen suunnittelun keskeistä roolia yliopistomatematiikan oppimisen tukemisessa. Kokonaisuudessaan väitöstutkimus havainnollistaa, miten tutkimusperustaisten opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen kehittämistä voidaan edistää tieteenalaan pohjautuvan yliopistopedagogisen tutkimuksen kautta

Where do our lonely minds wander? : Social mind-wandering in isolation

We experience ebbs and flows in our social environment, sometimes willingly and sometimes grudgingly. An interesting dimension of our social experience is our tendency to include other people in our spontaneous thoughts. Mind-wandering has been linked to well-being, but how changes in social environment affect social self-generated thoughts, and the role of individual well-being factors is still poorly understood. This study aimed to explore this. 136 MW reports from 18 participants were scored and analyzed in Study 1 during an isolation retreat before COVID-19 and another 177 from 43 self-isolated participants in Study 2 during COVID-19. Social content of the reports was scored by two independent raters. Need to belong, depression, and social loneliness were used as well-being predictors and the number of overall social interactions and the occurrence of familiar characters as independent variables in multiple regression models. Results from Study 1 suggested that participants reported accounting fewer familiar characters during isolation, but the overall social simulation rate wasn’t affected by it. People feeling lonelier reported both fewer familiar characters and overall social simulations than less lonely participants. Interestingly, more depressed participants reported more familiar characters in reports. Regression models in Study 2 showed that higher depression scores predicted more social simulation and more familiar characters in mind-wandering during COVID-19 self-isolation. These results indicate that inner loneliness might predict social thoughts more than objective seclusion and that depression might have an interesting effect on our inner social experience

Structural and interfacial adhesion elements of indirect fiber-reinforsed composite fixed dental prostheses

Crowns and fixed dental prostheses (FDP) of fiber-reinforced composite (FRC) have opened the potential for fabrication of metal-free dental restorations with direct and indirect techniques. Although direct FRC restorations are gaining popularity over indirect ones, however multiple unit restorations require fabrication in dental laboratories. FRC FDPs are composed of two types of resin composite materials: load-bearing FRC substructure and particulate filler resin composite (PFC) veneering. The objectives of this series of studies were to investigate some structural and interfacial adhesion elements of indirect FRC FPDs. In addition, incorporation of antimicrobial agent chlorhexidine digluconate (CHX) to the FRC and its release from the FRC was also evaluated. In the first study, interfacial adhesion between E-glass FRC substructure and PFC was investigated by the shear bond strength test. Attempts to improve adhesion by intermediate resin (IMR) with different treatment times were made. Applying the IMR increased the bond strength values of PFC to FRC with multiphase polymer matrix (semiinterpenetrating polymer network of BisGMA and PMMA, IPN). It was also found that the polymer matrix of FRC can be polymerized to a high degree of monomer conversion without deteriorating the bond strength between FRC and PFC. A second study demonstrated that PFC can be better bonded to the FRC substructure with randomly oriented glass fibers than to the continuous unidirectional FRC substructure. A third study analysed the flexural properties and the release of CHX laced unidirectional FRC provisional FPD polymer. Flexural properties of provisional FPD polymer were increased by the addition of FRC, and the CHX was released into water by diffusion from the FRC during the first three weeks. The fourth study aimed to characterize water sorption, flexural properties, bonding properties, and elemental composition of two different photopolymerizable FRC materials (cross-linked and IPN polymer matrix FRC). Differences were found for the percentage of water sorption, but the flexural strength and veneering PFC bonding properties did not show a difference between the materials after 30 days of water storage. These studies suggest that by using IMRs and randomly oriented glass fiber FRC the interfacial adhesion to PFC can be improved. Furthermore, it was found that FRC prepreg can be loaded with antimicrobial agent CHX, and the diffusion base released into water from the FRC lasted for three weeks

"Kyllä se ensimmäisellä kerralla pelotti" : Koronaariangiografiatutkimus - hoitopolku asiakkaan silmin

Tämä tutkimus on osa projektia, jossa tavoitteena on kehittää sepelvaltimopotilaan hoitopolkua asiakaslähtöisemmäksi. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa asiakkaiden kokemuksia koronaariangiografiasta ja siihen liittyvästä hoitopolusta. Aihetta on aikaisemmin tutkittu hyvin vähän. Asiakkaiden vaatimukset terveydenhuollon palveluita kohtaan nousevat koko ajan hoitojen ja tekniikan kehittyessä, he ovat myös aikaisempaa tietoisempia oikeuksistaan. Tutkimus on laadullinen ja siinä käytettiin induktiivista päättelyä. Laadullisessa tutkimuksessa lähtökohtana on arkielämän kuvaaminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Aineisto kerättiin pienryhmissä tai yksittäin teemahaastatteluina. Ryhmähaastattelut toteutettiin kasvokkain ja osallistujat keskustelivat vapaasti teemojen pohjalta. Yksilöhaastattelut tehtiin puhelimitse. Avoimella haastattelulla pyrittiin siihen, että asiakkaan ääni kuuluu kunnolla tutkimustuloksissa. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä yhteisten tekijöiden löytämiseksi. Tarkoitus on kuvailla haastateltujen kokemuksia. Tuloksissa merkittävimpinä teemoina korostuvat asiakkaiden arvostus hoitohenkilökuntaa ja heidän ammattitaitoaan kohtaan, invasiivisuuden vaikutukset kokemukseen sekä potilaan yksilöllinen kohtaaminen. Koronaariangiografiapotilaat on yleisesti ottaen hoidettu hyvin, tutkimukset etenevät sujuvasti ja tutkimushuoneessa on rauhallinen ilmapiiri. Negatiivisina asioina esiin nousee tutkimuksen invasiivisuus, kokemus "liukuhihnatyöstä" ja liiallisesta lääkitsemisestä. Jännitystä tai jopa pelkoa koetaan yleisesti ennen tutkimusta. Asiakkaat ovat yksilöitä ja haluavat että heidät otetaan sellaisina huomioon. Mielipiteet vaihtelevat siitä, annetaanko tutkimuksen kulusta tai riskeistä riittävästi tietoa tutkimuksen eri vaiheissa. Liika tieto voi myös lisätä jännitystä. Kokemuksien jakaminen ja vertaistuki ovat tärkeitä. Säteilyn käytöstä kertominen on puutteellista. Tutkimustulokset lisäävät tietoa asiakkaan kokemuksesta koronaariangiografiatutkimuksesta. Tutkimus antaa myös asiakkaille tilaisuuden osallistua tulevaisuuden hoitopolun kehittämiseen. Jatkotoimenpiteenä tutkimustuloksia voidaan hyödyntää laajemminkin koronaariangiografiatutkimuksen, ohjauksen sekä asiakasprofiilien kehittämisessä.This study is a part of the project, which aims to develop the whole care pathway of the coronary disease patient. Coronary disease is the most significant heart disease in Finland, and one of the most important method used in its diagnostics is coronary angiography. Patient's experience of coronary angiography or the care pathway has been investigated very little. The objective of the study was to describe how the patients experience coronary angiography examination and develop the care pathway of coronary angiography patient. The study used qualitative methods. Patients' experiences were investigated with group and individual theme interviews. 12 persons (aged 59-84 years) were interviewed. The data were content analysed. Findings revealed that the patients felt they were not encountered as individuals, and felt like they were on a conveyor belt. Patient's background and personality affected to what kind of and how much counselling they required, but those did not affect to the counselling patients actually got. Patients had confidence in the professionalism of the care team, but the invasive nature of the coronary angiography affected strongly to the experience by increasing anxiety and fear. According to results nobody was told about the use of radiation. The possibility to discuss and share the experiences with others was highly valued. As a result, this study gave additional information about the patients’ experience in coronary angiography. Interviewees got a possibility to participate in development of the future care pathway and they also got to share experiences. Results of our study can be used in development of the coronary angiography procedure, more personalized patient counseling and patient profiles

Imetys ja sukupolvelta toiselle siirtyvä perimätieto sekä uskomukset ja pelot

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvata, millaista perimätietoa imetyksestä siirtyy äideiltä, muilta tuttavilta tai sukulaisilta toisille äideille. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää äitien imetysohjauksessa, neuvoloissa sekä synnyttäneiden ja naistentautien tulosyksikössä. Opinnäytetyössä tutkimuskysymyksiä olivat: 1) Minkälaista perimätietoa imettävät äidit ovat saaneet imetykseen liittyen? ja 2) Millaisia uskomuksia tai pelkoja imettämiseen liittyen äideillä on ollut? Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kainuun Keskussairaalan osasto 4 eli synnyttäneiden ja naistentautien yksikkö, lapsiperheiden terveydenhuoltopalvelut. Opinnäytetyön toteuttaminen tapahtui osaksi kvalitatiivisena sekä osaksi kvantitatiivisena kyselytutkimuksena ja sen aineisto kerättiin Perhekeskus Teppanan kohtaamispaikan kautta saaduilta vapaaehtoisilta äideiltä. Kyselylomake sisälsi avoimia ja suljettuja kysymyksiä. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 16 kappaletta. Tulokset analysoitiin sisällönanalyysilla ja teemoittelulla. Opinnäytetyön tuloksista nousi esille, että puolella vastanneista äideistä oli ollut jonkinlaisia uskomuksia tai pelkoja imetykseen liittyen. Suurin huoli äideillä oli maidon riittävyydessä. Konkreettisia imetysvinkkejä äidit olivat saaneet niin sukulaisilta, kavereilta, terveydenhuollon ammattilaisilta kuin toisilta äideiltä joko synnytyslaitoksella tai Facebookin vertaistukiryhmistä. Suurin osa vastaajista koki vinkeistä olleen hyötyä. Melkein kaikki äidit olivat hankkineet itse tietoa imetyksestä internetistä tai lehdistä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että äidit saavat vinkkejä monilta eri tahoilta, mutta kaikki saatu tieto ei välttämättä ole näyttöön perustuvaa ja luotettavaa. Äidit kokevat vertaistuen merkityksen isoksi ja ovat innokkaita keräämään itse tietoa imetyksestä esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Isolla osalla äideistä on jonkinlaisia uskomuksia ja pelkoja imetykseen liittyen, johon neuvolan tulisi puuttua mahdollisimman varhain ja ottaa asia puheeksi äitien kanssa. Äideille tulee ohjeistaa neuvolassa ja sairaalassa, mistä he voivat löytää tutkittua ja luotettavaa tietoa imetyksestä. Äideille on hyvä myös kertoa, että mistä heidän on mahdollisuus saada vertaistukea. Äidit tarvitsevat mahdollisimman paljon kannustusta, rohkaisua, tukea, ohjeita ja käytännön vinkkejä terveydenhuollon ammattihenkilöiltä. Toimeksiantaja voi käyttää opinnäytetyötä imetysohjauksen tukena ja terveydenhoitajan vastaanotolla tapahtuvassa raskaana olevan äidin ohjauksessa. Toimeksiantaja pystyy tuloksien perusteella osoittamaan vauvaperheille, ettei perimätieto ole aina ajantasaista tai oikeata. Jatkotutkimusehdotuksena kyselyn pohjalta voisi luoda opaslehtisen neuvolan tai imetystukiryhmien äideille, johon olisi koottu imetyksen haasteita ja niiden helpottamiseen liittyviä vinkkejä ja ohjeita.The purpose of the thesis was to investigate and describe what kind of tradition related to breastfeeding was transferred from mothers, acquaintances or relatives to other mothers. The aim was to produce information that could be used in breastfeeding counseling given at maternity clinics and in maternity and gynecology wards. The research tasks were as follows: 1) what knowledge and tradition related to breastfeeding had mothers received, and 2) what beliefs or fears related to breastfeeding did mothers have? This thesis was commissioned by the maternity and gynecological ward 4 at Kainuu Central Hospital and the health care services for children and families. The thesis is both qualitative and quantitative. The material was collected in a meeting point at Teppana Family Centre in Kajaani with a survey that included both open and closed questions. Mothers participated in the survey voluntarily. 16 answers were received. Research material was also collected with a literature review. All data were analyzed using content analysis and theming. The main results were that the half of the mothers had beliefs or fears related to breastfeeding. The biggest worry was the sufficiency of breast milk. Mothers had received instructions for breastfeeding from relatives, friends and nurses, and most of them felt they had benefited from the instructions. Almost all mothers had searched for information about breastfeeding in the internet or magazines. A subject for follow-up study could be to create an information sheet about breastfeeding challenges, tips and instructions for mothers. The commissioner can use the information provided by this thesis to support breastfeeding counseling and to give information to pregnant mothers

Neilikan ja krysanteemin virustaudit vuosina 1978-79 maahan tuoduissa pistokkaissa

vokKirjasto Aj-

How does a mathematician fit in? : A mixed-methods analysis of university students' sense of belonging in mathematics

University mathematics has been described as a setting that has challenges in inviting everyone to be part of the mathematics community. Thus, university mathematics offers an important context for research on belonging. For this study, we utilised a mixed-methods approach to investigate the various ways mathematics students belong or do not belong to the mathematics community. Based on both quantitative and qualitative analyses, three student profiles were identified: Members of the Scientific Community, Members of the Social Community, and Non-Members. The first profile highlights students' belonging to the scientific community, the second profile emphasises belonging to the social community of students, and in the third profile students' responses reflected various ways of not belonging to the mathematics community. In addition, we elaborate on how university mathematics learning environments both promote and hinder students' sense of belonging. Overall, the study broadens the understanding of the ways of belonging in the mathematics context and provides suggestions for teaching to address the issues of exclusion that are currently present in the culture of university mathematics.Peer reviewe

Yleisesikunnan sotilaspoliittisen tilannearvion kehittyminen 1930-luvulla

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomen sotaväen yleisesikunnan käsityksiä Suomen sotilaspoliittisesta asemasta ja sen kehittymisestä ennen talvisotaa. Tutkimuksen pääkysymys on, miten yleisesikunnan sotilaspoliittinen tilannearvio kehittyi sen Neuvostoliittoa koskevien katsausten ja tiedotusten valossa. Pääkysymykseen haetaan vastaus selvittämällä, miten yleisesikunnan tilannearvion kehittymiseen vaikuttivat tiedot 1. puna-armeijan kehittymisestä yleensä, 2. neuvostoupseeriston tasosta, 3. Neuvostoliiton sisäpoliittisen tilanteen kehittymisen vaikutuksista maan sotilaalliseen suorituskykyyn sekä 4. Neuvostoliiton kansainvälispoliittisen aseman kehittymisestä. Tutkimus perustuu kaikilta tärkeimmiltä osiltaan julkaisemattomaan Sota-arkistossa säilytettävään alkuperäismateriaaliin, joista suurin osa on virallisia asiakirjoja. Niitä ovat muun muassa työn päälähteinä käytetyt, aina ylimmälle sotilaalliselle ja poliittiselle tasolle jaetut yleisesikunnan Neuvostoliittoa ja sen sota laitosta käsittelevät "Yleiskatsaus", "Tiedotuksia Neuvostoliitosta" ja "Katsaus sotilaspoliittisen aseman kehitykseen" -asiakirjat. Materiaalia ei ole aikaisemmin käytetty tutkimuksessa yhtenä kokonaisuutena. Aihetta käsitellään kronologisesti tutkimuksen ajanjakson pituuden vuoksi sekä siksi, että saataisiin käsitys yleisesikunnan sotilaspoliittisen tilannearvion kehittymisestä. Asiakirjat osoittavat, että yleisesikunnalla oli oikeata tietoa Neuvostoliitosta ja sen armeijasta. Yleisesikunnan tilastotoimistossa ei kuitenkaan pystytty analysoimaan tietoa. Arvioinnin lopputuloksena oli usein väärät johtopäätökset Neuvostoliiton sotilaallisesta kyvystä ja mahdollisuuksista. Tämä heijastui myös käsityksiin Neuvostoliiton suurvaltapoliittisista tavoitteista ja mahdollisuuksista toteuttaa niitä. Asiakirjat osoittavat yleisesikunnan kaksijakoista suhtautumista Neuvostoliittoon ja sen sotilaalliseen voimaan. Toisaalta kaiken aikaa tuotiin esille puna-armeijan kehittyminen ja voiman kasvu. Toisaalta sen kykyä vähäteltiin. Syinä olivat upseeriston heikoksi arvioitu taso ja armeijan yleinen koulutuksen puute. Sinänsä teknisesti kehittynyttä välinettä ei uskottu osattavan käyttää. Lisäksi Neuvostoliiton sisäistä tilaa pidettiin koko talvisotaa edeltävän vuosikymmenen niin sekavana, ettei neuvostojohdon uskottu aloittavan sotaa. Maan taloudellisen ja sisäpoliittisen tilanteen ei yksinkertaisesti pitänyt mahdollistaa sitä