Gliocladium catenulatum as an antagonist against grey mould on strawberry

Gliocladium catenulatum gave excellent control of Botrytis on strawberry in several field trials in Finland

Mekaanisen kokoonpanon harjoitteluun tarkoitetun virtuaalitodellisuuteen perustuvan ohjelman suunnittelu ja toteutus

Although virtual assembly has been studied for over 20 years, it has not yet reached a state where it would enjoy widespread usage outside of academia despite the possible cost savings and improvements in the effectiveness of the training. Even though there have been multiple separate studies on virtual assembly, hand-based interaction, and assembly assistance, we have not found applications that would combine all of these to provide a complete assembly training experience. The goal of this thesis was to design and implement a virtual reality application for mechanical assembly training. In our application, we provide a natural user interaction by using a Leap Motion controller, a hand tracking device mounted onto a virtual reality headset. The application was implemented using the Unity game engine and supports both Oculus and SteamVR compatible VR headsets. Unlike most of the previous systems, we combine the use of hand-based interaction, assembly simulation, and context-aware assembly guidance to create an all-in-one VR assembly solution. As a part of our implementation, we propose a new method for assembly guidance and validation that works by matching assemblies built by the user to the assembly the user is supposed to build. Based on the user testing results, there is an interest in this kind of application. Although the inaccuracies with the hand and finger tracking hindered the usability of the application, the users described the application as surprisingly easy to use once they learned how to overcome these issues.Siitä huolimatta, että virtuaalista kokoonpanoa on tutkittu yli 20 vuotta, ja se voisi tarjota sekä kustannussäästöjä että jopa parantaa harjoittelun tehokkuutta, se ei ole vielä saavuttanut vakiintunutta asemaa akateemisen tutkimuksen ulkopuolella. Vaikka virtuaalisesta kokoonpanosta, käsipohjaisesta vuorovaikutuksesta ja kokoonpanon avustamisesta on tehty useita erillisiä tutkimuksia, emme ole löytäneet sovelluksia, jotka yhdistäisivät kaikki nämä kokonaisvaltaisen harjoitusalustan tarjoamiseksi. Tämän diplomityön tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa virtuaalitodellisuuteen perustuva työkalu mekaanisen kokoonpanon harjoitteluun. Ohjelmamme tarjoaa luonnollisen, käsien seurantaan perustuvan käyttöliittymän hyödyntämällä virtuaalilaseihin kiinnitettyä Leap Motion -ohjainta. Sovellus toteutettiin käyttäen Unity-pelimoottoria ja sovellus tukee sekä Oculus- että SteamVR-yhteensopivia virtuaalitodellisuuslaseja. Toisin kuin useimmat vastaavat järjestelmät, meidän työkalumme yhdistää käsin tapahtuvan interaktion, kokoonpanosimulaation ja kontekstisidonnaiset kokoonpano-ohjeet tarjoten kokonaisvaltaisen sovelluksen virtuaalisen kokoonpanon harjoitteluun. Osana työkaluamme kehitimme uuden menetelmän kokoonpanon aikana tapahtuvien virheiden havainnoimiseen ja kontekstisidonnaisten kokoamisohjeiden muodostamiseen. Kehittämämme menetelmä perustuu vastaavuuksien etsimiseen käyttäjän kokoamien tuotteiden ja tavoitteena olevan tuotteen väliltä. Käyttäjätestauksesta saatujen tulosten perusteella tämänkaltaiselle sovellukselle olisi kysyntää. Vaikka käsienseurantalaitteen epätarkkuus haittasi sovelluksen käytettävyyttä, käyttäjät luonnehtivat sovellusta yllättävän helppokäyttöiseksi opittuaan työskentelemään sovelluksen parissa

Comparing male and female students’ self-efficacy and self-regulation skills in two undergraduate mathematics course contexts

Different title in the table of contents of the proceedings: "Supporting self-efficacy and self-regulation skills in undergraduate mathematics: comparison of two different instructional designs"Peer reviewe

Supporting quality of learning in university mathematics : Contrasting students' approaches to learning, self-efficacy, and regulation of learning in two student-centred learning environments

During the last decades of higher education research, new student-centred learning environments have emerged with the emphasis on students’ own activity, responsibility, and independence for learning. Still, in the context of university mathematics, teacher-led instruction remains the most frequent instructional practice. Although the urgent need for developing more student-centred university mathematics learning environments is acknowledged in the literature, research focusing on this area is scarce. This doctoral dissertation addresses the research gap by creating new knowledge on how student-centred learning environments can support mathematics students’ quality of learning at university. To offer a holistic perspective, quality learning is conceptualised with three theoretical concepts, namely students’ approaches to learning, academic self-efficacy, and self-regulation of learning. The students’ approaches to learning (SAL) tradition comprehends an approach to learning as a combination of students’ aims for learning and the processes used to achieve them. Typically, two distinctive approaches are considered, a deep approach aiming to understand, and a surface approach aiming to reproduce knowledge. The tradition values a deep approach to learning and its development during university studies. The notion of academic self-efficacy refers to a person's belief in their ability to perform a specific task in a specific context. Self-efficacy has been identified as the strongest indicator of study success in higher education. In addition, self-efficacy has a central role in the disciplinary context of mathematics, as it increases especially women’s retention in mathematics-related majors. The notion of self-regulation of learning (SRL) characterises how students regulate their cognition, behaviour, motivation, and emotions to enhance their personal learning processes. In this doctoral dissertation, self-regulation of learning is viewed as both an individual and a social practice, and in this vein, the notion of co-regulation refers to a transitional process of acquiring self-regulation skills. Learning environment refers to “the social, psychological and pedagogical contexts in which learning occurs and which affect student achievement and attitudes” (Fraser, 1998). In this doctoral dissertation, the same students are investigated in two parallel student-centred mathematics learning environments, offering an opportunity to address the role of the context on students’ quality of learning. The two learning environments were chosen for their well-established but different student-centred instructional practices; Course A functioned within a typical lecture-tasks-small groups framework with the inclusion of student-centred elements, and Course XA was implemented with Extreme Apprenticeship, a form of inquiry-based mathematics education with a flipped learning approach. The results of this doctoral dissertation are based on both quantitative and qualitative data. The quantitative data consists of students who answered an electronic questionnaire in both courses (N=91). The questionnaire included items measuring students’ approaches to learning, self-efficacy, self-regulation of learning, and experiences of the teaching-learning environment. In addition, data collected during the courses (number of completed tasks, participation, and course exam results) were merged with the questionnaire data. All participants of the prior quantitative data collection point were invited for an interview on a voluntary basis. The qualitative data consists of 16 semi-structured interviews where the students reflected on their experiences in both learning environments. This doctoral dissertation summarises four studies, each articulating the quality of learning in the university mathematics context from different perspectives. Study I quantitatively contrasts students’ approaches to learning, self-efficacy, and perceptions of the learning environments in the two learning environments. In addition, the study identifies three student subgroups: 1) students applying a deep approach to learning, 2) students applying a surface approach to learning, and 3) students applying a context-sensitive surface approach to learning. Study II is a follow-up of Study I and takes a qualitative approach when contrasting the student subgroups and their aims for learning and the actualised learning processes in the two learning environments. Study III quantitatively examines gender-specific differences in self-efficacy, and Study IV takes a mixed-methods approach when contrasting students’ self- and co-regulation of learning in the two learning environments. The results of this doctoral dissertation show that there can be substantial variation in students’ quality of learning between different student-centred learning environments. The central elements of the learning environment contributing to the quality of learning were tasks, lectures, scaffolding, and student collaboration. In particular, student collaboration was focal in supporting students to move away from undesired learning practices, such as applying a surface approach to learning or unregulated learning. Moreover, the results demonstrate that disrupting the typical course structure by a flipped learning approach elicited various benefits for the quality of students’ learning. In this vein, this doctoral dissertation argues for a holistic approach to design university mathematics learning environments and promotes pedagogical development as a significant factor in supporting students to learn mathematics within higher education. Overall, this doctoral dissertation demonstrates how discipline-based higher education research can advance both the fields of university mathematics education and higher education towards the development of research-based student-centred learning environments.Viime vuosikymmenten yliopistopedagoginen tutkimus on korostanut opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen eli opiskelijan oman aktiivisuuden ja vastuun ottamisen tukemisen etuja. Silti opettajajohtoinen opetus on säilynyt käytetyimpänä opetusmenetelmänä mm. yliopistomatematiikan kontekstissa. Vaikka tutkimuskirjallisuus tunnustaakin välittömän tarpeen kehittää opiskelijakeskeisiä yliopistomatematiikan oppimisympäristöjä, näihin keskittyvä tutkimus on pysynyt vähäisenä. Vastatessaan tähän tutkimusaukkoon väitöskirja tuottaa uutta tietoa siitä, miten erilaiset opiskelijakeskeiset oppimisympäristöt voivat tukea matematiikan oppimisen laatua yliopistossa. Väitöskirjassa oppimisen laatua tarkastellaan kolmen teoreettisen käsitteen kautta. Nämä käsitteet ovat oppimisen lähestymistavat, minäpystyvyys ja oppimisen säätely. Oppimisen lähestymistapa ymmärretään opiskelijan oppimiselle asettamien tavoitteiden ja niiden saavuttamiseen käytettyjen prosessien yhdistelmänä. Tutkimuskirjallisuudessa tarkastellaan tyypillisesti kahta oppimisen lähestymistapaa, tiedon ymmärtämistä painottavaa syväsuuntautunutta lähestymistapaa sekä tiedon toistamista painottavaa pintasuuntautunutta lähestymistapaa. Korkeakoulutuksen tulisi tukea syväsuuntautuneen lähestymistavan kehittymistä. Minäpystyvyyden käsitteellä viitataan henkilön omaan suoriutumiskykyyn liittyviin kontekstisidonnaisiin uskomuksiin. Minäpystyys on keskeisin yksittäinen korkeakouluopinnoissa menestymisen indikaattori, minkä lisäksi se tukee erityisesti naisopiskelijoiden pysyvyyttä luonnontieteellisillä aloilla. Oppimisen säätelyllä tarkoitetaan oppimiseen tähtäävää kognition, käyttäytymisen, motivaation ja emootioiden säätelyyn liittyvää toimintaa. Väitöskirjassa oppimisen säätelyä tarkastellaan sekä yksilöllisenä että yhteisöllisenä toimintona, ja oppimisen yhteissäätely nähdään siirtymävaiheen prosessina kohti itsesäätelytaitojen kehittymistä. Oppimisympäristön käsite viittaa oppimiseen ja siihen liittyviin asenteisiin vaikuttavaan sosiaaliseen, psykologiseen ja pedagogiseen kontekstiin. Väitöskirjassa tarkastellaan opiskelijoita, jotka osallistuvat yhtä aikaa kahdelle rinnakkaiselle yliopistomatematiikan kurssille. Kurssit valikoituivat mukaan tutkimukseen opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen takia; Kurssilla A noudatettiin matematiikan opetukselle tyypillistä mutta opiskelijakeskeisiä elementtejä sisältävää luento-laskuharjoitukset-pienryhmät-rakennetta, ja Kurssi XA toteutettiin tutkivaan matematiikan oppimiseen ja käänteiseen oppimiseen pohjautuvalla Kisällioppimisen menetelmällä. Väitöskirjan tulokset pohjautuvat sekä määrälliseen että laadulliseen aineistoon. Määrällinen aineisto koostuu opiskelijoista, jotka vastasivat tutkimuskyselyyn molemmilla kursseilla (N=91). Kysely koostui oppimisen lähestymistapoja, minäpystyvyyttä, oppimisen itsesäätelyä ja oppimisympäristökokemuksia mittaavista väittämistä. Tämän lisäksi kurssien aikana kerääntynyt aineisto (tehtyjen tehtävien lukumäärä, opetukseen osallistuminen, kurssikokeen tulokset) liitettiin osaksi tutkimusaineistoa. Kaikki määrälliseen aineistonkeruuseen osallistuneet opiskelijat kutsuttiin vapaaehtoiseen haastatteluun. Laadullinen aineisto koostuu 16 puolistrukturoidusta haastattelusta, joissa opiskelijat reflektoivat kokemuksiaan molemmissa oppimisympäristöissä. Väitöskirjassa vedetään yhteen neljä osatutkimusta, joissa artikuloidaan opiskelijoiden matematiikan oppimisen laatua eri näkökulmista. Määrällisessä Osatutkimuksessa I vertaillaan kurssien A ja XA oppimisympäristöjä opiskelijoiden oppimisen lähestymistapojen, minäpystyvyyden ja oppimisympäristökäsitysten näkökulmasta. Lisäksi osatutkimuksessa tunnistetaan kolme opiskelijaryhmää: 1) opiskelijat, jotka soveltavat syväsuuntautunutta oppimisen lähestymistapaa, 2) opiskelijat, jotka soveltavat pintasuuntautunutta oppimisen lähestymistapaa, sekä 3) opiskelijat, jotka soveltavat kontekstisensitiivistä oppimisen lähestymistapaa. Laadullisessa Osatutkimuksessa II tarkastellaan kurssien A ja XA oppimisympäristöjä näiden kolmen opiskelijaryhmän oppimistavoitteiden ja oppimisprosessien kautta. Osatutkimuksessa III tarkastellaan minäpystyvyyteen liittyviä määrällisiä sukupuolierityisiä eroja, ja Osatutkimuksessa IV tarkastellaan sekä määrällisesti että laadullisesti opiskelijoiden itse- ja yhteissäätelyä molemmissa oppimisympäristöissä. Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijan oppisen laatu voi merkittävästi vaihdella eri opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen välillä. Lisäksi väitöstutkimuksessa tunnistettiin neljä keskeistä oppimisympäristön elementtiä, jotka ovat yhteydessä opiskelijoiden matematiikan oppimisen laatuun. Nämä elementit ovat kurssitehtävät, luennot, ohjaus ja vertaistuki. Erityisesti opiskelijoiden yhdessä työskentely tuki siirtymistä pintasuuntautuneesta oppimisen lähestymistavasta ja ei-säädellystä oppimisesta kohti laadukkaampaa oppimista. Lisäksi tulokset osoittavat, että tyypillisen kurssirakenteen rikkominen käänteisellä oppimisella on oppimisen laadun kannalta hyödyllistä. Väitöstutkimuksen tulokset korostavatkin pedagogisen kehittämisen ja oppimisympäristöjen kokonaisvaltaisen suunnittelun keskeistä roolia yliopistomatematiikan oppimisen tukemisessa. Kokonaisuudessaan väitöstutkimus havainnollistaa, miten tutkimusperustaisten opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen kehittämistä voidaan edistää tieteenalaan pohjautuvan yliopistopedagogisen tutkimuksen kautta

Evolution of Prolonged Longevity in Humans

Siirretty Doriast

"Goddam paper" – Translating Swearwords from English into Finnish : The Catcher in the Rye by J.D. Salinger as a Case in Point

This MA thesis studies the translation of swearwords from English into Finnish in the context of retranslation, with The Catcher in the Rye by J.D. Salinger as the case in point. The research is conducted by analysing the similarities and differences in the first Finnish translation by Pentti Saarikoski and the retranslation by Arto Schroderus. The research material collected for this thesis are the 50 first instances of the swearwords damn or goddam in the original English novel. The swearwords are collected from the original novel, as well as the two Finnish translations. The translation strategies used by each translator are analysed. The categories of the translation strategies are ‘translated’, ‘softening’ and ‘omission’. The aim of the thesis is to find out how swearwords are translated from English into Finnish and how retranslations possibly differ from first translations in their way of translating swearwords. The research is conducted as a case in point study from both a quantitative and a qualitative perspective. The quantitative method addresses the presence of swearwords and the frequency of translation strategies used. The qualitative method addresses the choices of translation strategies and their effects on the translation. The results of the thesis provide an insight into a specific example of retranslation and how swearwords are translated from English into Finnish. The study finds that there are multiple possibilities for each translator when choosing an appropriate translation strategy, and multiple reasons behind each translatory choice. This study can be used as motivation for studying the field of retranslation and translating swearwords further. Beyond the scope of this study, there is a multitude of topics and translatory choices that can be researched. It would be beneficial to conduct further study into the translation of swearwords in general, as well as with The Catcher in the Rye and the Finnish translations Sieppari ruispellossa as the cases in point

"The World in a Small Rectangle'' : Spatialities in Monika Fagerholm's Novels

Peer reviewe

Where do our lonely minds wander? : Social mind-wandering in isolation

We experience ebbs and flows in our social environment, sometimes willingly and sometimes grudgingly. An interesting dimension of our social experience is our tendency to include other people in our spontaneous thoughts. Mind-wandering has been linked to well-being, but how changes in social environment affect social self-generated thoughts, and the role of individual well-being factors is still poorly understood. This study aimed to explore this. 136 MW reports from 18 participants were scored and analyzed in Study 1 during an isolation retreat before COVID-19 and another 177 from 43 self-isolated participants in Study 2 during COVID-19. Social content of the reports was scored by two independent raters. Need to belong, depression, and social loneliness were used as well-being predictors and the number of overall social interactions and the occurrence of familiar characters as independent variables in multiple regression models. Results from Study 1 suggested that participants reported accounting fewer familiar characters during isolation, but the overall social simulation rate wasn’t affected by it. People feeling lonelier reported both fewer familiar characters and overall social simulations than less lonely participants. Interestingly, more depressed participants reported more familiar characters in reports. Regression models in Study 2 showed that higher depression scores predicted more social simulation and more familiar characters in mind-wandering during COVID-19 self-isolation. These results indicate that inner loneliness might predict social thoughts more than objective seclusion and that depression might have an interesting effect on our inner social experience

Structural and interfacial adhesion elements of indirect fiber-reinforsed composite fixed dental prostheses

Crowns and fixed dental prostheses (FDP) of fiber-reinforced composite (FRC) have opened the potential for fabrication of metal-free dental restorations with direct and indirect techniques. Although direct FRC restorations are gaining popularity over indirect ones, however multiple unit restorations require fabrication in dental laboratories. FRC FDPs are composed of two types of resin composite materials: load-bearing FRC substructure and particulate filler resin composite (PFC) veneering. The objectives of this series of studies were to investigate some structural and interfacial adhesion elements of indirect FRC FPDs. In addition, incorporation of antimicrobial agent chlorhexidine digluconate (CHX) to the FRC and its release from the FRC was also evaluated. In the first study, interfacial adhesion between E-glass FRC substructure and PFC was investigated by the shear bond strength test. Attempts to improve adhesion by intermediate resin (IMR) with different treatment times were made. Applying the IMR increased the bond strength values of PFC to FRC with multiphase polymer matrix (semiinterpenetrating polymer network of BisGMA and PMMA, IPN). It was also found that the polymer matrix of FRC can be polymerized to a high degree of monomer conversion without deteriorating the bond strength between FRC and PFC. A second study demonstrated that PFC can be better bonded to the FRC substructure with randomly oriented glass fibers than to the continuous unidirectional FRC substructure. A third study analysed the flexural properties and the release of CHX laced unidirectional FRC provisional FPD polymer. Flexural properties of provisional FPD polymer were increased by the addition of FRC, and the CHX was released into water by diffusion from the FRC during the first three weeks. The fourth study aimed to characterize water sorption, flexural properties, bonding properties, and elemental composition of two different photopolymerizable FRC materials (cross-linked and IPN polymer matrix FRC). Differences were found for the percentage of water sorption, but the flexural strength and veneering PFC bonding properties did not show a difference between the materials after 30 days of water storage. These studies suggest that by using IMRs and randomly oriented glass fiber FRC the interfacial adhesion to PFC can be improved. Furthermore, it was found that FRC prepreg can be loaded with antimicrobial agent CHX, and the diffusion base released into water from the FRC lasted for three weeks

"Kyllä se ensimmäisellä kerralla pelotti" : Koronaariangiografiatutkimus - hoitopolku asiakkaan silmin

Tämä tutkimus on osa projektia, jossa tavoitteena on kehittää sepelvaltimopotilaan hoitopolkua asiakaslähtöisemmäksi. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa asiakkaiden kokemuksia koronaariangiografiasta ja siihen liittyvästä hoitopolusta. Aihetta on aikaisemmin tutkittu hyvin vähän. Asiakkaiden vaatimukset terveydenhuollon palveluita kohtaan nousevat koko ajan hoitojen ja tekniikan kehittyessä, he ovat myös aikaisempaa tietoisempia oikeuksistaan. Tutkimus on laadullinen ja siinä käytettiin induktiivista päättelyä. Laadullisessa tutkimuksessa lähtökohtana on arkielämän kuvaaminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Aineisto kerättiin pienryhmissä tai yksittäin teemahaastatteluina. Ryhmähaastattelut toteutettiin kasvokkain ja osallistujat keskustelivat vapaasti teemojen pohjalta. Yksilöhaastattelut tehtiin puhelimitse. Avoimella haastattelulla pyrittiin siihen, että asiakkaan ääni kuuluu kunnolla tutkimustuloksissa. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä yhteisten tekijöiden löytämiseksi. Tarkoitus on kuvailla haastateltujen kokemuksia. Tuloksissa merkittävimpinä teemoina korostuvat asiakkaiden arvostus hoitohenkilökuntaa ja heidän ammattitaitoaan kohtaan, invasiivisuuden vaikutukset kokemukseen sekä potilaan yksilöllinen kohtaaminen. Koronaariangiografiapotilaat on yleisesti ottaen hoidettu hyvin, tutkimukset etenevät sujuvasti ja tutkimushuoneessa on rauhallinen ilmapiiri. Negatiivisina asioina esiin nousee tutkimuksen invasiivisuus, kokemus "liukuhihnatyöstä" ja liiallisesta lääkitsemisestä. Jännitystä tai jopa pelkoa koetaan yleisesti ennen tutkimusta. Asiakkaat ovat yksilöitä ja haluavat että heidät otetaan sellaisina huomioon. Mielipiteet vaihtelevat siitä, annetaanko tutkimuksen kulusta tai riskeistä riittävästi tietoa tutkimuksen eri vaiheissa. Liika tieto voi myös lisätä jännitystä. Kokemuksien jakaminen ja vertaistuki ovat tärkeitä. Säteilyn käytöstä kertominen on puutteellista. Tutkimustulokset lisäävät tietoa asiakkaan kokemuksesta koronaariangiografiatutkimuksesta. Tutkimus antaa myös asiakkaille tilaisuuden osallistua tulevaisuuden hoitopolun kehittämiseen. Jatkotoimenpiteenä tutkimustuloksia voidaan hyödyntää laajemminkin koronaariangiografiatutkimuksen, ohjauksen sekä asiakasprofiilien kehittämisessä.This study is a part of the project, which aims to develop the whole care pathway of the coronary disease patient. Coronary disease is the most significant heart disease in Finland, and one of the most important method used in its diagnostics is coronary angiography. Patient's experience of coronary angiography or the care pathway has been investigated very little. The objective of the study was to describe how the patients experience coronary angiography examination and develop the care pathway of coronary angiography patient. The study used qualitative methods. Patients' experiences were investigated with group and individual theme interviews. 12 persons (aged 59-84 years) were interviewed. The data were content analysed. Findings revealed that the patients felt they were not encountered as individuals, and felt like they were on a conveyor belt. Patient's background and personality affected to what kind of and how much counselling they required, but those did not affect to the counselling patients actually got. Patients had confidence in the professionalism of the care team, but the invasive nature of the coronary angiography affected strongly to the experience by increasing anxiety and fear. According to results nobody was told about the use of radiation. The possibility to discuss and share the experiences with others was highly valued. As a result, this study gave additional information about the patients’ experience in coronary angiography. Interviewees got a possibility to participate in development of the future care pathway and they also got to share experiences. Results of our study can be used in development of the coronary angiography procedure, more personalized patient counseling and patient profiles