Local approximation of superharmonic and superparabolic functions in nonlinear potential theory

We prove that arbitrary superharmonic functions and superparabolic functions related to the $p$-Laplace and the $p$-parabolic equations are locally obtained as limits of supersolutions with desired convergence properties of the corresponding Riesz measures. As an application we show that a family of uniformly bounded supersolutions to the $p$-parabolic equation contains a subsequence that converges to a supersolution

A Boundary Estimate for Singular Parabolic Diffusion Equations

We prove an estimate on the modulus of continuity at a boundary point of a cylindrical domain for local weak solutions to singular parabolic equations of p-laplacian type. The estimate is given in terms of a Wiener-type integral, defined by a proper elliptic p-capacity

Petrography and geochemistry of the topaz-bearing granite stocks in Artjärvi and Sääskjärvi, western margin of the Wiborg rapakivi granite batholith

The Artjärvi and Sääskjärvi granite stocks at the western margin of the Wiborg rapakivi batholith are multiphase rapakivi granite intrusions in which the most evolved phase is topaz-bearing granite. The Artjärvi stock is composed of porphyritic and even-grained biotite granite and even-grained topaz granite, and the Sääskjärvi stock comprises even-grained biotite granite and porphyritic topazgranite. The granites are metaluminous to peraluminous A-type granites, showing within-plate (WPG) geochemical characteristics. The topaz granites from the Artjärvi and Sääskjärvi stocks are petrographically and geochemically similar to other topaz-bearing rapakivi granites in Finland. The anomalous geochemistry of the topaz granite is essentially magmatic; postmagmatic reactions have only slightly modified its composition. Greisen veins, some of which are mineralized, are widely found associated with the Artjärvi and Sääskjärvi stocks.The most characteristic feature of the Artjärvi granite stock is a stockscheider at the roof contact of the topaz granite. The stockscheider is composed of schlieren layering and pegmatite layers parallel to the contact. The most probable mechanism for the formation of the schlieren layering is velocity-gradient sorting parallel to the flow, which led to accumulation of mafic minerals along the upper contact of the topaz granite. Cooling and contraction of the topaz granite formed fractures parallel to the roof contact and the residual pegmatite magmas were injected along the fractures forming pegmatite layers. Textures like graphic intergrowths, aplitic groundmass and fan-shaped alkali feldspar crystals associated with the Artjärvi porphyritic biotite granite and pegmatite indicatecrystallization from undercooled magma. Miarolitic cavities found in the porphyritic biotite granite and topaz granite indicate at least local volatile saturation

Automatisoitu Suomi 100 satelliitin funktionaalinen järjestelmän integraatiotestaus

A large portion of launched CubeSats have failed early on their missions. Potential source of failures has been identified from statistical data of CubeSat missions as being inadequate functional system integration testing. In this thesis test automation was used to perform functional system integration testing for the Suomi 100 CubeSat. Reusable software library, called CubeSatAutomation, was developed for test automation and testing was conducted with a widely used open source test automation framework known as Robot Framework. With the performed tests proper functionality was verified for essential satellite features such as radio communication, telemetry, safe resets and battery recharging through the solar panels among others. The testing however identified certain issues in the integration of the payload radio instrument. The tests included the “Day in the life” testing and it is possible to anticipate that this test can increase the overall success rate of CubeSat missions. A testing guideline that includes this test is recommended to be added to the CubeSat project.Suuri osa avaruuteen laukaistuista CubeSat –satelliiteista on epäonnistunut jo mission alkaessa. Toteutuneiden CubeSat –missioiden tilastojen pohjalta onkin esitetty, että yksi merkittävä epäonnistumisen syy on ollut puutteellinen järjestelmän funktionaalinen integraatiotestaus. Tässä työssä Suomi 100 –piensatelliitille suoritettiin testiautomaatiota käyttäen funktionaalisia järjestelmän integraatiotestejä. Työssä kehitettiin uudelleenkäytettävä testiautomaatiokirjasto, nimeltään CubeSatAutomation, ja tätä voidaan käyttää vapaasti jaettavissa olevan Robot Framework testaustyökalun kanssa. Testien avulla varmennettiin satelliitin perusominaisuuksien toimivuus, esimerkiksi radiokommunikaatio, telemetria, turvalliset uudelleenkäynnistykset ja akkujen latautuminen aurinkopaneelien avulla. Testit toivat esille mm. satelliitin radiomittalaitehyötykuorman integraatioon liittyviä ongelmia. Satelliitille tehtiin myös niin kutsuttuja "Päivä satelliitin elämässä”-testejä. On oletettavaa, että tämän testin suorittaminen piensatelliiteille pienentäisi aikaisen epäonnistumisen todennäköisyyttä. Työn tuloksena on suositus CubeSat –satelliitti konseptiin lisättäväksi ohjeistusta järjestelmän integraatiotestaamisesta, johon testi sisältyy

Sikainfluenssan epidemiologia Suomen näkökulmasta

Kirjallisuuskatsauksen aihe on ajankohtainen Suomessa ja muualla maailmassa. Sikainfluenssa on sikojen tarttuva hengitystiesairaus, jonka aiheuttaja on herkästi kärsäkontaktissa leviävä influenssa A – virus. Siat sairastuvat usein yllättäen ja samanaikaisesti. Sikainfluenssa voi olla oireeton tai vähäoireinen, mikä hankaloittaa taudin havaitsemista. Sikainfluenssa aiheuttaa sikatiloille tuotantotappioita ja sioille hyvinvointiongelmia. Sikainfluenssa on maailmalla yleinen sikojen hengitystiesairaus. Suomi oli sikainfluenssasta vapaa maa vuoteen 2007 saakka ja vuonna 2009 noin kolmasosa suomalaisista sikaloista oli seropositiivisia sikainfluenssan suhteen. Influenssa A – viruksia esiintyy yleisesti eläimillä ja ihmisillä. Influenssa A – virusten kantajia luonnossa ovat vesilinnut, jotka levittävät influenssaviruksia ulosteissaan. Influenssa A – virukset pystyvät muuntumaan uusiksi alatyypeiksi ja sikaa pidetään eläinlajina, jossa influenssa A – virukset muuntuvat lajista toiseen tarttuviksi. Sikainfluenssa on zoonoosi. Sikainfluenssaviruksia on useita eri alatyyppejä. Maailmalla esiintyvien sikainfluenssavirusten alkuperä ja ominaisuudet vaihtelevat maantieteellisen sijainnin mukaan. Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa nykyään esiintyvät sikainfluenssavirukset ovat kehittyessään eriytyneet geneettisesti ja antigeenisesti toisistaan. Sikapopulaatioissa kiertää yleensä useita eri sikainfluenssavirustyyppejä yhtä aikaa. Tärkeimpiä ja useimmiten eristettyjä sikainfluenssavirusten alatyyppejä ovat H1N1, H1N2 ja H3N2. Sikainfluenssan diagnosointi on tärkeää, jotta virusten leviämistä voidaan ehkäistä ja tautitilanne pysyy ajantasaisena. Sikainfluenssa diagnosoidaan osoittamalla sikainfluenssavirus 1-3 vuorokautta kliinisten oireiden alkamisen jälkeen otetuista virusnäytteistä tai virusvasta-aineet serologisin testein pariseeruminäytteistä. Viruksen osoitusmenetelmät (viruseristys ja RT-PCR) ovat luotettavia ja niillä sikainfluenssavirukset voidaan tyypittää. Serologisten testien (hemagglutinaation inhibitio ja ELISA) luotettavuudessa on puutteita ja etenkin ELISA-testien luotettavuus perustuu tietoon sikapopulaatiossa liikkuvien sikainfluenssavirusten alatyypeistä. Sikainfluenssan jatkuva ja tehokas tautiseuranta on oleellista, jotta serologiset testit saadaan optimoitua. Alueellisesti sikainfluenssan esiintyvyyttä lisäävät suuri sikatiheys, tilojen lyhyet välimatkat, eläinkuljetukset sekä sikojen kontaktit ulkopuolisiin henkilöihin ja tavaroihin. Sikalan bioturvallisuus on tärkein tekijä estettäessä sikainfluenssavirusten pääsy sikalaan. Sikainfluenssan vastustaminen on tärkeää, koska se on osa sikojen hengitystiesairauskompleksia sekä predisponoiva tekijä muiden sikapatogeenien aiheuttamille hengitystiesairauksille. Sikainfluenssan vastustuksessa voidaan suurilla sikatiloilla käyttää apuna kahta tai kolmea virustyyppiä sisältäviä rokotteita, jotka vähentävät sikainfluenssan kliinisiä oireita ja viruksen eritystä ympäristöön