Effects of blocking farm mink's feed access with open water

Thirty-eight farm mink were used to investigate whether open water in some instances could be a barrier to farm mink. Half of the animals grew up with free access to swimming water in a basin, the other half to an empty middle cage. Access between the cage containing the nest box and the cage containing the feed was either through the basin/middle cage or through a tunnel above it. Twenty-four hours before observations, the animals were confined without feed to the cage containing the nest box. Observations were carried out over two and a half hours after re-opening one of the access routes to the feed. When access was through the water filled basin, the animals were slower in reaching the feed and crossed between the feed and the nest box fewer times compared to both the same animals using the tunnel and the animals having a dry middle cage. In addition, animals scratched more at the blocked tunnel access when the available route was through the water than when it was through the dry middle cage. The results led to the conclusion that, under some circumstances, water can act as a barrier when farm minks are approaching feed. This indicates that water for swimming is not necessarily an environmental enrichment for, and that the lack of it would not impair the welfare of ranch mink.;Tutkimuksessa selvitettiin, onko vapaa vesi joissakin olosuhteissa este tarhatulle minkille. Tutkimus tehtiin 38minkillä, joilla kullakin oli käytössään kolme häkkiä. Puolella eläimistä keskihäkissä oli vedellä täytetty allas ja toisella puolella eläimistä keskihäkki oli tyhjä. Laitimmaisesta pesäkoppihäkistä pääsi toisella laidalla sijaitsevaan ruokintahäkkiin joko häkkien seinissä olevien aukkojen tai keskihäkin läpäisevän yhdystunnelin kautta. Eläimet suljettiin pesäkoppihäkkiin ilman ruokaa 24 tunniksi ennen havaintojen aloittamista. Havainnot tehtiin yli kahden ja puolen tunnin aikana sen jälkeen kun toinen kulkureiteistä ruokintapaikalle oli avattu. Kun eläimet pääsivät ruokintapaikalle vesialtaan kautta, ne pääsivät perille hitaammin, mutta ne etenivät määrätietoisemmin kuin eläimet, jotka pääsivät ruokintapaikalle tunnelin tai kuivan keskihäkin kautta. Lisäksi eläimet pyrkivät suljettuun yhdystunneliin useammin silloin, kun vapaa reitti kulki vesialtaan kautta kuin silloin, kun reitti kulki kuivan keskihäkin kautta. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että joissakin olosuhteissa tarhaminkki voi kokea vesialtaan esteeksi pyrkiessä syömään. Tämä osoittaa, että uimavesi ei välttämättä kehitä tarhaminkin elinympäristöä ja että uintimahdollisuuden puute ei heikennä sen hyvinvointia

Short term behavioural consequences of denied access to environmental facilities in mink

The aim of this study was to investigate whether farm mink denied access to water for swimming became more frustrated than animals denied access to an empty cage. Also the relative importance of water for swimming, the empty cage and the nest box was measured. Seventy-eight farm mink were placed in four groups according to a 2x2 experimental design: two unit sizes, large and small, and two water conditions, with or without water. Each unit consisted of three cages side by side in which half of the animals had a water filled basin and the other half an empty area in the middle cage. This cage had openings to the other two cages. In addition, a tunnel above the basin connected the right and left cage. One hour before the beginning of daily observations the animals had their access restricted to only the left cage. Each animal was observed ten times a day on nine consecutive days. No difference in scratching into the tunnel, basin or nest box was detected between the four groups. All groups scratched significantly or nearly significantly more into the nest box than into both the tunnel and the basin. Most stereotypies were found in the group in small cages with a dry basin. Our investigation suggests that when compared to the deprivation from a nest box, the deprivation of water for swimming does not alone cause frustration of farm mink any more that the exclusion from an empty cage. However, it does indicate that the cage size may affect the level of stereotypy.;Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kumpi turhauttaa tarhaminkkiä enemmän, uimaan pääsyn estäminen vai tyhjään häkkiin pääsyn estäminen. Myös uintimahdollisuuden, tyhjänhäkin ja pesäkopin suhteellista merkitystä minkille mitattiin. 78 tarhaminkillä oli käytössään kolme häkkiä. Häkit olivat joko suuria tai pieniä ja keskimmäisessä häkissä oli joko vedellä täytetty tai tyhjä allas, ja nämä vaihtoehdot olivat tarjolla kaikkina neljänä mahdollisena yhdistelmänä, 19-20 eläintä/ryhmä. Eläimet pääsivät häkistä toiseen joko häkkien seinissä olevien aukkojen kautta tai äärihäkistä toiseen keskimmäisen häkin läpäisevän yhdystunnelin kautta. Eläimet teljettiin vasempaan häkkiin sulkemalla yhdystunneliin, keskialtaaseen ja pesäkoppiin johtavat aukot ja niiden käyttäytymistä tarkkailtiin tunnin kuluttua aukkojen sulkemisesta yhdeksänä perättäisenä päivänä. Neljän ryhmän välillä ei huomattu eroja pyrkimisessä tunneliin, keskihäkkiin tai pesäkoppiin. Kaikki ryhmät pyrkivät enemmän pesäkoppiin kuin tunneliin tai keskihäkkiin. Eniten stereotypiaa esiintyi ryhmässä pienet häkit ja vedetön keskihäkki. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että pelkkä uimaan pääsyn estäminen ei aiheuta tarhaminkin turhautumista yhtään enempää kuin tyhjään häkkiin pääsyn estäminen. Kuitenkin voidaan päätellä, että häkin koko saattaa vaikuttaa stereotyyppisen käyttäytymisen esiintymiseen