Sibilantin /s/ akustiset piirteet suomenkielisillä lapsilla

Suomen kielen /s/-sibilantista on olemassa vähän etenkin lasten tuottamaa normiaineistoa ja akustisten mittausten tuloksia. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kerätä normiaineistoa suomenkielisten lasten tuottamasta sibilantista sekä analysoida eri vokaalikontekstissa tuotettujen /s/-artikulaatioiden akustisia piirteitä. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli kahden eri ikäryhmän ja sukupuolten väliset erot /s/:n tuottamisessa. Tutkimusta varten kerättiin ääninäytteitä 20 suomenkieliseltä lapselta, joista 10 oli iältään 5–7-vuotiaita ja 10 9–11-vuotiaita. Molemmissa ikäryhmissä oli yhtä paljon tyttöjä ja poikia, ja lapset olivat kielellisesti tyypillisesti kehittyneitä. Lapset toistivat kehyslauseita, joissa /s/ esiintyi 12 eri vokaalikontekstissa. Kerätyt ääninäytteet segmentoitiin ja /s/-artikulaatiot analysoitiin akustisesti. Akustisessa analyysissa käytettiin hyväksi spektraalisia momentteja, joita ovat spektraalinen painopiste (M1), spektrin keskihajonta (M2), vinous (M3) ja huipukkuus (M4). Lisäksi /s/-artikulaatioista analysoitiin spektrihuipun sijainti ja artikulaation kesto. Sibilanttisegmentit arvioitiin myös visuaalisesti spektrogrammitarkastelussa. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että suomenkielisten lasten /s/-artikulaatiossa esiintyy paljon variaatiota ja se on akustisilta ominaisuuksiltaan erilainen kuin englanninkielisten lasten tuottama /s/. Vokaalikonteksti vaikuttaa merkitsevästi /s/:n akustisiin piirteisiin, mikä tukee muiden tutkimusten havaintoja. Lasten tuottamia artikulaatioita tarkasteltaessa kävi ilmi, että joissakin toistoissa etenkin korkeassa vokaalikontekstissa frikaatiokohina katkesi keskellä sibilanttiartikulaatiota, mikä voi olla osoitus lasten artikulaatioelinten motorisesta kypsymättömyydestä. Tarkasteltaessa ryhmien välisiä eroja havaittiin, että ikäryhmien välillä löytyi eroa /s/:n keston, spektraalisen painopisteen ja spektrihuipun sijainnin suhteen. Myös tyttöjen ja poikien artikulaation välillä löytyi merkitsevä ero. Pojilla vokaalikonteksti vaikutti /s/:n ominaisuuksiin enemmän kuin tytöillä. Tuloksista voitiin päätellä, että /s/:n akustiset ominaisuudet muuttuvat vielä kouluvuosien aikana, etenkin pojilla. Tämä tutkimus auttaa osaltaan määrittelemään suomenkielisten lasten tuottaman /s/:n tyypillisiä piirteitä, joiden perusteella voidaan päätellä, kuuluuko jonkun lapsen artikuloima /s/ normaalivariaation piiriin, vai onko syytä aloittaa kuntoutus. Lisäksi on huomioitava, että artikulaatio muuttuu vielä kouluvuosien aikana, kun lapsi mukauttaa sibilantin tuoton fyysisiin muutoksiin. Jotta suomenkielisten lasten /s/-artikulaation akustisista piirteistä saataisiin tarkempi kuva, tulisi normiaineistoa kerätä tätä tutkimusta laajemmin eri ikäryhmiltä ja kattavasti koko Suomen alueelta

Neural basis of socio-pragmatic understanding in young adults on the autism spectrum

Abstract Weaknesses in context-sensitive socio-pragmatic understanding are common in autism spectrum disorder causing challenges in social relationships. This research studied the neural-basis of socio-pragmatic understanding in young autistic adults and non-autistic controls by examining their brain functioning in task-free (resting-state) and task conditions. The brain-level data were acquired using functional magnetic resonance imaging (fMRI). When the communication between the brain network pairs was measured in task-free conditions utilising a fast fMRI sequence and a dynamic lag analysis approach, responses in the autistic persons showed temporally and directionally altered patterns of mutual communication in network pairs associated with social information processing, suggesting atypical deactivation mechanisms related to the posterior default mode network. In addition, deviant interplay between brain networks in autistic persons was found in network pairs including sensory networks. While neural-level associations were examined using video clips containing non-verbal pragmatic communication events as stimuli, inter-subject correlation analysis revealed more homogenous brain activation patterns in the control group, and less synchrony of brain activity in the autistic group, suggesting weaker modulation of brain states in response to the stimulus. Reduced synchrony of brain activity in the autistic group was concentrated predominantly in the region of the salience network. On the behavioural level, no significant difference between the groups was found in answering accuracy concerning the pragmatic content of the video clips, although there was more variability in accuracy in the autistic group. Long mean reaction and answering times were associated with more severe autistic traits implying altered processing mechanisms in autism. Neural-level responses to socio-pragmatically challenging communication were studied using video clips of complex social scenes as stimuli. Responses of selected brain network components showed that processing between the groups was similar during the majority of the social scenes but differed during situations including concurrent verbal and non-verbal communication events. The results suggest that autistic adults had challenges adjusting their mental resources to the dynamics of social situations which required the processing of parallel streams of communication.Tiivistelmä Kontekstisidonnaisen sosiopragmaattisen ymmärtämisen pulmat ovat yleisiä autismikirjon henkilöillä, ja ne aiheuttavat haasteita sosiaalisiin suhteisiin. Tässä väitöstyössä tutkittiin sosiopragmaattisen ymmärtämisen neuraalista perustaa autismikirjon häiriö -diagnoosin saaneilla nuorilla aikuisilla sekä verrokeilla tarkastelemalla heidän aivotapahtumiaan lepotilassa sekä heidän katsoessaan videoleikkeitä. Aineistona tutkimuksessa käytettiin toiminnallisen aivokuvantamisen (fMRI) keinoin kerättyä dataa. Kun lepotilahermoverkkojen välinen kommunikaatio mitattiin hyödyntäen nopeaa fMRI-sekvenssiä ja dynaamista viiveanalyysiä, havaittiin, että autismikirjon henkilöillä informaation välittyminen ja ajallinen kytkeytyminen sosiaalisen tiedon käsittelyyn osallistuvien hermoverkkojen välillä oli verrokkeihin nähden poikkeavaa. Hermoverkkojen välinen poikkeava kommunikaatio ilmeni erityisesti epätyypillisenä posteriorisen peruslepotilaverkoston deaktivaatiokuviona. Lisäksi autismikirjon henkilöillä havaittiin poikkeavaa aistihermoverkkoihin liittyvää hermoverkkojen välistä vuorovaikutusta. Kun neuraalisen tason ilmiöitä tarkasteltiin käyttämällä herätteenä ei-verbaalisia pragmaattisia kommunikaatiotilanteita sisältäviä videoleikkeitä, intersubjektiivinen korrelaatioanalyysi paljasti, että verrokkiryhmässä aivojen aktivaatiokuviot olivat enemmän toistensa kaltaisia, kun taas autismikirjon ryhmässä aivotoiminnan keskinäinen synkronoituminen oli vähäisempää. Autismikirjon henkilöillä synkronoituminen oli vähäisempää etenkin olennaisen tunnistavan hermoverkon alueella. Vaikka käyttäytymistasolla ryhmät vastasivat samankaltaisesti videoleikkeiden pragmaattista sisältöä koskeviin kysymyksiin, reaktioajan ja vastauksen keskipituuden korreloiminen autististen piirteiden vaikeusasteen kanssa viittasivat prosessointimekanismin erilaisuuteen autismikirjon henkilöillä. Tarkastelemalla videoleikkeillä esitettyjen sosiaalisesti ja pragmaattisesti monimutkaisten kommunikointitilanteiden aiheuttamia aivovasteita havaittiin, että aivovasteet tietyissä sosiaaliseen prosessointiin osallistuvissa hermoverkoissa olivat pääosin samankaltaisia molemmissa ryhmissä. Kuitenkin aivotoiminnan erot ryhmien välillä päällekkäisissä kommunikointitapahtumissa antoivat viitteen siitä, että autismikirjossa sosiopragmaattiset haasteet liittyvät vaikeuteen sopeuttaa mentaaliset resurssit tilannedynamiikkaan, joka vaatii rinnakkaisen kommunikaation nopeaa prosessointia

Tunnekuvausten sukupuolierot autismikirjon ja verrokkiryhmän nuorten aikuisten kerronnassa

Abstrakti Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia autismikirjon naisten ja miesten tavasta orientoitua sosiaalisiin tilanteisiin, tulkita niitä ja kertoa niistä. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme, kuinka autismikirjon naiset (n = 7) ja miehet (n = 24) ja verrokkiryhmän naiset (n = 11) ja miehet (n = 24) kuvaavat sosiopragmaattisesti monimutkaisissa videoleikkeissä esiintyvien henkilöiden tunteita. Tarkastelimme tutkittavien vapaata kerrontaa keskittyen siihen, kuinka paljon tutkittavat tuottivat suoria ja epäsuoria tunnekuvauksia sekä missä määrin he taustoittivat tunnekuvauksiaan. Tutkimuksessa havaittiin verrokkiryhmän naisten ja autismikirjon naisten tuottavan enemmän epäsuoria tunnekuvauksia kuin autismikirjon miesten. Lisäksi autismikirjon miesten, mutta ei naisten, havaittiin taustoittavan tunnekuvauksiaan vähemmän kuin verrokkiryhmän naisten ja verrokkiryhmän miesten. Verrokkiryhmän naiset ja verrokkiryhmän miehet eivät eronneet toisistaan suorien tai epäsuorien tunnekuvausten määrässä tai tunnekuvausten taustoittamisessa. Tulokset kannustavat kiinnittämään huomiota sukupuolierojen tarkasteluun, jotta autismikirjon naisia ja autismikirjon miehiä voidaan sekä tunnistaa paremmin että tukea kohdennetummin

Autismikirjon osamäärä (AQ) autismikirjon piirteitä seulomassa:seulontalomakkeen erottelukyky nuorilla aikuisilla

Abstrakti Autismikirjon piirteet ulottuvat sosiaalisten taitojen, kommunikaation, mielikuvituksen, tarkkaavuuden siirtämisen ja yksityiskohtien huomioimisen alueille. Näillä osa-alueilla esiintyviä piirteitä voidaan seuloa autismikirjon osamäärän (engl. autism spectrum quotient, AQ) avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada suomalaiset viitearvot AQ:lle sekä tarkastella, erotteleeko AQ-lomake suomalaisia autismikirjon nuoria aikuisia oman sukupuolen nuorista aikuisista, joilla ei ole autismikirjon diagnoosia. Lisäksi tarkastellaan ryhmien suoriutumisessa olevia eroja osioittain sekä AQ:n sisäistä yhtenäisyyttä. Tutkimukseen osallistui 52 autismikirjon nuorta aikuista (39 miestä ja 13 naista) sekä 1686 verrokkia (577 miestä ja 1109 naista). Tulokset osoittavat, että autismikirjon henkilöiden pistemäärät nousevat samaa sukupuolta olevien verrokkihenkilöiden pistemääriä korkeammalle. AQ erottelee autismikirjon miehet melko hyvin verrokkimiehistä, mutta autismikirjon naiset vain kohtalaisesti verrokkinaisista. Osioanalyysissä eniten ryhmien välisiä tilastollisesti merkitseviä eroja tuli esille sosiaalisia taitoja ja kommunikaatiota mittaavissa väittämissä.Abstract Autism spectrum quotient (AQ) in screening features of autism spectrum : discriminatory ability of screening form in young adults Features of autism spectrum include areas of social skills, communication, imagination, attention switching and attention to details. These features can be screened with Autism Spectrum Quotient (AQ). The purpose of this study is to obtain Finnish performance values for AQ and to study whether the AQ discriminates Finnish young adults on the autism spectrum from same-gender controls without autism spectrum diagnosis. In addition, differences between groups in each item and internal consistency of AQ has been studied. A total of 52 young adults on the autism spectrum (39 males and 13 females) and 1686 controls (577 males and 1109 females) took part in this study. Results show that individuals on the autism spectrum have higher scores than same-gender controls. AQ discriminates quite well males on the autism spectrum from control males but only fairly females on the autism spectrum from control females. In item analysis most statistically significant differences between groups were found in items measuring social skills and communication

Neural-level associations of non-verbal pragmatic comprehension in young Finnish autistic adults

Abstract This video-based study examines the pragmatic non-verbal comprehension skills and corresponding neural-level findings in young Finnish autistic adults, and controls. Items from the Assessment Battery of Communication (ABaCo) were chosen to evaluate the comprehension of non-verbal communication. Inter-subject correlation (ISC) analysis of the functional magnetic resonance imaging data was used to reveal the synchrony of brain activation across participants during the viewing of pragmatically complex scenes of ABaCo videos. The results showed a significant difference between the ISC maps of the autistic and control groups in tasks involving the comprehension of non-verbal communication, thereby revealing several brain regions where correlation of brain activity was greater within the control group. The results suggest a possible weaker modulation of brain states in response to the pragmatic non-verbal communicative situations in autistic participants. Although there was no difference between the groups in behavioural responses to ABaCo items, there was more variability in the accuracy of the responses in the autistic group. Furthermore, mean answering and reaction times correlated with the severity of autistic traits. The results indicate that even if young autistic adults may have learned to use compensatory resources in their communicative-pragmatic comprehension, pragmatic processing in naturalistic situations still requires additional effort

Non-linguistic comprehension, social inference and empathizing skills in autistic young adults, young adults with autistic traits and control young adults:group differences and interrelatedness of skills

Abstract Background: Despite increasing knowledge of social communication skills of autistic peole, the interrelatedness of different skills such as non-linguistic comprehension, social inference and empathizing skills is not much known about. A better understanding of the complex interplay between different domains of social communication helps us to develop assessment protocols for individuals with social communication difficulties. Aims: To compare the performances of autistic young adults, young adults with autistic traits identified in childhood and control young adults in social communication tasks measuring non-linguistic comprehension, social inference and empathizing skills. In addition, to examine associations between the different social communication measures. Methods & Procedures: Autistic young adults (n = 34), young adults with autistic traits (n = 19) and control young adults (n = 36) completed the extra- and paralinguistic scales of the Assessment Battery for Communication (ABaCo), the Faux Pas Recognition Test, Social–Pragmatic Questions (SoPra) and the Empathy Quotient (EQ). Outcomes & Results: Group differences were found in the performance in the ABaCo, SoPra and EQ scores. Compared with the control young adults, autistic young adults scored lower. The performance of the young adults in the autistic traits group fell in between the other two groups. There were no group differences in the Faux Pas Recognition Test. The variability within the groups was large in all measurements. In the control group, there was a significant correlation between EQ and SoPra scores and between the Faux Pas and SoPra scores. In the autistic group, a significant correlation was found between Faux Pas and SoPra scores. Also, other patterns were observed but these were not statistically significant. Conclusions & Implications: The young adults with autistic traits fell in between the control and autistic young adults, highlighting the presence of the continuum in the terms of features of social communication. The results support other current research that suggests that theory of mind and other social communication skills may not be universally or widely impaired in all autistic individuals without cognitive deficits. Although all tasks examined social communication skills, only a small number of significant correlations were found between test scores. This highlights that clinical conclusions about a person’s social communication should be based on the outcomes of different types of methods measuring different aspects of social communication. It is clear that the interrelatedness of different social communication skills needs further research. What This Paper Adds What is already known on this subject: For successful communication, the ability to infer others’ emotions, intentions and mental states is crucial. Autistic people have difficulty with many aspects of social communication. However, the associations between different aspects of social communication need to be better understood. What this paper adds to existing knowledge: The unique contribution of this study is to compare the performance of autistic people not only with that of a control group but also with people with childhood autistic traits. This provides an understanding of the interrelatedness of different social communication skills in people with varying degrees of autistic traits. This study used four assessment methods focusing on three different social communication elements (non-linguistic comprehension, social inference and empathizing skills). These elements have complex relationships to one another, some being closely overlapping, some more distally related and some reflect more complex multifactorial elements. This study shows that although groups differ from each other in most of the assessments, the performance of different groups overlapped showing that many autistic young adults can perform well in non-linguistic and social inference tasks in structured assessment contexts. What are the potential or actual clinical implications of this work? Our findings suggest that in the assessment of social communication, self-reports and clinical assessments can be used effectively together. They can complement each other, pointing out the strengths and weaknesses of a person, leading to more personalized therapeutic interventions

Co-activation pattern alterations in autism spectrum disorder:a volume-wise hierarchical clustering fMRI study

Abstract Introduction: There has been a growing effort to characterize the time-varying functional connectivity of resting state (RS) fMRI brain networks (RSNs). Although voxel-wise connectivity studies have examined different sliding window lengths, nonsequential volume-wise approaches have been less common. Methods: Inspired by earlier co-activation pattern (CAP) studies, we applied hierarchical clustering (HC) to classify the image volumes of the RS-fMRI data on 28 adolescents with autism spectrum disorder (ASD) and their 27 typically developing (TD) controls. We compared the distribution of the ASD and TD groups‘ volumes in CAPs as well as their voxel-wise means. For simplification purposes, we conducted a group independent component analysis to extract 14 major RSNs. The RSNs' average z-scores enabled us to meaningfully regroup the RSNs and estimate the percentage of voxels within each RSN for which there was a significant group difference. These results were jointly interpreted to find global group-specific patterns. Results: We found similar brain state proportions in 58 CAPs (clustering interval from 2 to 30). However, in many CAPs, the voxel-wise means differed significantly within a matrix of 14 RSNs. The rest-activated default mode-positive and default mode-negative brain state properties vary considerably in both groups over time. This division was seen clearly when the volumes were partitioned into two CAPs and then further examined along the HC dendrogram of the diversifying brain CAPs. The ASD group network activations followed a more heterogeneous distribution and some networks maintained higher baselines; throughout the brain deactivation state, the ASD participants had reduced deactivation in 12/14 networks. During default mode-negative CAPs, the ASD group showed simultaneous visual network and either dorsal attention or default mode network overactivation. Conclusion: Nonsequential volume gathering into CAPs and the comparison of voxel-wise signal changes provide a complementary perspective to connectivity and an alternative to sliding window analysis