Avohakkuiden vaikutus maassa pesivien lintujen pesäpredaatioon – koepesätutkimus

Summary: Effect of forest clear-cutting areas on nests depredation of ground nesting birds – an artificial nest experiment. Nest predation is one of the most important factor affecting bird’s offspring production. However, nest predation is not very well studied, and the real role of different predator species predating ground nesting birds’ nests is still widely unclear. We especially need more information of nest predation and predators in different habitat types, such as boreal forests. The need is especially urgent, because there has been a fast increase of alien predator populations in Finland and Europe during the past decades. Alien predators pose a potential enhanced risk to many native bird species, such as forest grouses. Here, we study the nest depredation of ground nesting birds in barren coniferous forests, which are relatively far away from human settlements and fields. There are also only small number of lakes and ponds in our study area. The area is situated in the middle part of Finland in Suomenselkä region. We created 156 artificial nests with four pheasant eggs in low densities in 2018 and monitored them for seven days after construction using wildlife cameras to record whether nest predators visit and prey upon the nests. From the 156 artificial nest 26 (17 %) were depredated: in clear-cutting area 10 (19 %), forest edge 9 (17 %) and 7 (13 %) inside forests. The most common nest visitors were avian predators, which took 19 nets (raven Corvus corax 10, great tit Parus major 5, jay Garrulus glandarius 3 and great spotted woodpecker Dendrocopos major 1 nest). Mammals depredated only 2 nest (red fox Vulpes vulpes 1 and moose Alges alges 1 nest. In five nest depredation cases we did not succeeded to identify nest predators because of camera failure. All in all, nets depredation rate on barren coniferous forest seem to be relatively low. We used GLMM (Generalised linear mixed model) to find explanatory fosters explaining nest depredation risk in two different landscape scale (250 m and 500 m wide radius around nets). Results indicate that 250 wide buffer area around nest may explain better nest depredation risk, but results were not statistically significant. In our best model small forest road and electric power line areas explain best nest depredation risk (250 m radius). The size of the clear-cut did not affect the nest probability to become depredated. Even though we have relative big number of artificial nest, only few were depredated and thus the sample size was too low to find significant results. Therefore, more data is needed to find more precise depredation risk level of ground nesting birds in barren forests. Absence of raccoon dog was a bit surprising, because it is the most common nest predator in an agricultural–forest landscape and near lakes and ponds. Our results suggest that nest depredation risk is low in forests far from human settlements and fields.Peer reviewe

Koneellisen kuusen istutuksen ajankohdan vaikutus taimien alkukehitykseen

Opinnäytetyössä tutkitaan koneistutettujen kuusentaimien alkukehitystä. Työssä verrataan kesä- ja syysistutettujen taimikoiden mittaustuloksia kevätistutettujen taimikoiden mittaustuloksiin. Tutkimuksella selvitetään, onko istutusajankohdalla merkitystä alkukehitykseen. Mitatut taimikot sijaitsevat Keuruun, Soinin ja Virtojen kunnissa. Taimikot siis sijaitsevat keskisessä Suomessa. Kaikki taimikot oli koneistutettu vuonna 2013. Mittaukset toteutettiin maastossa kartalle ennalta mitatuissa GPS-pisteissä. GPS-pisteeseen muodostettiin 50 m2 ympyräkoeala. Koealalta laskettiin istutettujen elävien ja kuolleiden taimien määrät, mitattiin pituuskasvut, taimien pituudet ja määritettiin kasvupaikka ja maalaji. Tuloksista laskettiin keskiarvot, joiden perusteella kohteita verrataan. Tulosten mukaan koneistutus onnistuu koko sulan maan ajan. Keskikesällä istutetut taimet kärsivät kuitenkin helposti kuivuudesta. Tämän selvityksen perusteella syysistutus olisi keskikesää parempi vaihtoehto, ainakin toteutuneen pituuskasvun suhteen. Syksyllä istutettujen taimien kuolleisuus kuitenkin kasvaa jonkin verran kevät- ja kesäistutukseen verrattuna. Syystaimien kuolleisuuteen ovat saattaneet vaikuttaa muun muassa poikkeukselliset sääolot istutuskesänä ja sitä seuraavana talvena sekä istutuksessa käytetty taimimateriaali, joka oli eri kuin muilla kohteilla.The thesis studies the early development of machine planted spruce. The meas-urements of seedling stands that were planted in the summer and fall were com-pared to the results of seedling stands planted in the spring. The meaning of the thesis is to clarify the significance of the planting time on the early development of seedling. The measured seedling stands are located in the central part of Finland in Keuruu, Soini and Virrat. The seedling stands were machine planted in 2013. Measurements were made on the terrain at GPS-points that were decided upon in advance. A 50 m2 circle plot was formed at each GPS-point. On each plot the number of living and dead planted seedlings was counted, the amount of growth was measured and the forest site and soil type defined. From the results averages were calculated which were then used to compare the different sites. According to the results machine planting is successful when the soil is not frozen. However seedlings that were planted at midsummer easily suffered from dehydration. Planting in the fall comparing to planting at midsummer is a better option on the basis of the growth measured in this report. The seedling stands that were planted in the fall had however a slightly higher death rate than the seedling stands that were planted in the spring and summer. The death rate in the seedling stands that were planted in the fall may have been effected by, among other things, the exceptional weather conditions during the planting season and during the following winter. Also the seedlings that were used for planting in the fall were from a different batch of seedlings than those used on the other sites

Aukkohakkuiden vaikutus maassa pesivien lintujen pesäpredaatioon : koepesätutkimus

Pesäpredaatio eli pesien ryöstely kuuluu luontaisena osana peto–saalis vuorovaikutukseen. Se ohjaa lintujen elinkiertojen evoluutiossa muun muassa pesäpaikan valintaa, munamäärää, pesäpoikasajan pituutta sekä monia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat lisääntymismenestykseen. Riistakameroiden avulla pystytään luotettavasti tutkimaan, mitkä eläimet pesiä predatoivat, kun taas aiemmissa menetelmissä pesän ryöstäjä on yleensä jäänyt epäselväksi. Maassa pesivien lintujen, kuten metsäkanalintujen, pesä on alttiina niin maa- kuin lintupedoille. Yleisesti on tiedossa, että suuret hakkuualat elättävät suuremman määrän jyrsijöitä, jolloin ne voivat elättää myös suuremman määrän petoja. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että predaatio on suurinta reuna-alueella. Reunavaikutus syntyy, kun osa predaattoreista käyttää esimerkiksi hakkuuaukkoa ja osa metsää saalistusalueenaan, mutta näiden kahden rajapinnalla, reunavaikutusalueella, oleva pesä altistuu molemmille predaattoreille yhtenäistä metsää tai avointa aluetta herkemmin. Tutkimukseni käsittelee metsäkanalintujen pesäpredaatiota erikokoisissa hakkuuaukoissa ja niiden ympärillä metsän puolella. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston Kosteikkoekologian ryhmän pesäpredaatiohanketta, jossa selvitetään pesien predaatioriskiin liittyviä tekijöitä erilaisissa ympäristöissä. Tässä työssä tutkitaan koepesien ja riistakameroiden avulla pesiä ryöstäviä petoja ja mitkä tekijät uudistusalojen koossa tai sijainnissa suhteessa erilaisiin ympäristömuuttujiin, kuten sähkölinjoihin ja metsäteihin, mahdollisesti altistavat pesiä predaatiolle. Tutkimuksesta saatavien tulosten avulla voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa minimoida avohakkuualueita suunniteltaessa maassa pesivien lintujen, kuten metsäkanalintujen, pesäpredaatioriskiä. Tutkimuksen aineiston keräys toteutettiin Metsähallituksen omistamilla maa-alueilla kaukana asutuksesta, joten voitiin olettaa, että pesät saavat olla rauhassa ihmisiltä. Tutkimuksessa mukana olevat kohteet sijaitsivat Suomenselällä, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakunnissa. Tutkimuksessa käytettiin fasaanin (Phasianus colchius) munia, joita laitettiin neljä kappaletta yhteen pesään. Pesät tehtiin maahan luonnollisen kaltaiseen pesimäpaikkaan siten, että kullakin koealalla yksi pesä oli hakkuuaukossa, toinen aukon ja metsän reunalla ja kolmas metsässä noin sadan metrin päässä aukon reunasta. Jokaisella pesällä oli riistakamera kuvaamassa pesää viikon ajan. Kaikkiaan koealueita oli 52, joista kussakin sekä aukossa, reunalla ja metsässä oli yksi pesä (koepesiä yhteensä 156). Aineiston analysoimiseen käytettiin R-ohjelmistoa. Ajankohdan vaikutuksen mallintamiseen käytettiin yleistettyä lineaarista mallia (GLM; Generalised linear model), selviytymisanalyysi tehtiin binaarisen logistisen regression avulla ja ympäristöanalyysiin käytettiin yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM; Generalised linear mixed model). Aineistoa analysoitaessa uudistusalat luokiteltiin pinta-alan mukaan kuuteen luokkaan, jotka ovat 0,1-2,0 ha, 2,1-4,0 ha, 4,1-6,0 ha, 6,1-10,0 ha, 10,1-15,0 ha ja >15,1 ha. Pienin mukana oleva hakkuuaukko oli 0,3 ha. Tutkimus osoittaa, että nisäkäspedot eivät ole karuilla laajoilla metsäalueilla suurena uhkana metsäkanalintujen pesinnälle. Sen sijaan toiset linnut ovat, sillä korppi (Corvus corax), talitiainen (Parus major), närhi (Garrulus glandarius) ja käpytikka (Dendrocopos major) olivat eniten pesiä ryöstäneitä lajeja. Nisäkäspedoista pesiä tuhosi kettu (Vulpes vulpes) ja hirvi (Alces alces). Hieman yllättävää oli, että supikoira (Nyctereutes procyonoides) ei tuhonnut ainuttakaan pesää. Supikoira on ollut yleisin pesien saalistaja monissa rehevimmissä ympäristöissä tehdyissä kokeissa, joten tulokseni viitannee supikoiran olevan yleisesti ajateltua harvalukuisampi karuilla laajoilla metsäalueilla. Pesiä ryöstettiin lukumääräisesti eniten aukossa ja reuna-alueella ja vähiten metsässä. Analyyseissä pesien selviytymiseen vaikutti eniten 250 metrin säteellä pesästä olevat tiet ja sähkölinjat. Analyysien perusteella pesän etäisyys reunaan selittää yhtä hyvin pesän kohtaloa metsäisessä ympäristössä kuin se, millaista ympäristöä 250 metrin säteellä pesästä on. Aukon koolla ei suoranaisesti ollut merkitystä pesän selviytymiseen. Pesän selviytymisto-dennäköisyys oli yli 99 % ensimmäisenä ja seitsemäntenä koevuorokautena, joten ajallakaan ei ollut vaikutusta pesän selviytymiseen syrjäisellä metsäalueella. Matalan pesäpredaation tulokset viittaavat, että yksittäisen pesän löytämisen todennäköisyys ei ole kovin suuri, kun kyseessä on syrjäinen, kaukana asutuksesta oleva yhtenäinen metsäalue, vaikka se on tavanomaisten metsänhoitotoimien kohteena

Jatkuvan parantamisen mallin luominen kuljetusliikkeelle - Konnekuljetus Oy

Kuljetusyritys kehitti toimintaansa ja heille etsittiin sopivia menetelmiä jatkuvaan parantamiseen. Kuljetusliikkeen toimintaan soveltuvien jatkuvan parantamisen menetelmien etsiminen ja käyttöönottaminen oli tärkeää yrityksen laadun parantamisen kannalta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kuljetusyritykselle soveltuvat jatkuvan parantamisen menetelmät. Aluksi kartoitettiin kohdeyrityksen lähtötilanne, jolloin voitiin valita tähän tilanteeseen soveltuvat menetelmät. Opinnäytetyössä esiteltiin jatkuvan parantamisen menetelmiä ja arvioitiin niiden soveltuvuutta kuljetusyritykselle. Konsernin lähtötilanne jatkuvaan parantamiseen kartoitettiin haastattelemalla toimihenkilöitä. Tämän pohjalta voitiin ehdottaa heille sopivia jatkuvan parantamisen menetelmiä. Ehdotetut menetelmät ovat soveltuvia lähtötilanteeseen, mutta kehittämistiimin tulee jatkossa pohtia myös uusien menetelmien tarvetta. Nyt esitetyt menetelmät ovat helposti käyttöönotettavia, joiden avulla voidaan jatkuva parantaminen aloittaa. Jatkuvaan parantamiseen tulee osallistua koko henkilökunnan, jolloin se on tehokkainta. Työntekijöiden motivoiminen jatkuvaan parantamiseen ja laadun lisäämiseen on tärkeää. Kun työntekijät kokevat itse hyötyvänsä jatkuvasta parantamisesta, niin se lisää heidän motivaatiotaan. Jotta parantaminen on jatkuvaa, on jokaisen tärkeää jatkaa oman toimintansa kehittämistä ja tuoda esiin uusia ongelmia tai kehitysehdotuksia. Tutkimus oli tarpeellinen konsernin strategian ja ISO9001 standardin hankkimisen kannalta. Tutkimuksen tuloksia oli mahdollista hyödyntää koko konsernin toiminnan kehittämisessä