Pelattavuusheuristiikkakokoelmien vertailua yksinpelattavissa videopeleissä

Tiivistelmä. Videopelien pelaaminen on suosittu vapaa-ajan harrastus ja pelaajat käyttävät paljon aikaa ja rahaa peleihin. Koska pelaajien resurssit ovat rajallisia, joutuu peliteollisuus kilpailemaan näistä resursseista. Peleistä on kehitettävä mahdollisimman kiinnostavia ja laadukkaita, jotta ne menevät kaupaksi pelaajille. Siksi on tärkeää kehittää edullisia ja tehokkaita työkaluja mahdollistamaan pelin kaupallinen menestyminen. Tällaisessa tarkoituksessa voidaan käyttää heuristista evaluaatiota. Tässä työssä perehdyttiin kirjallisuuskatsauksen pohjalta erilaisiin pelattavuusheuristiikkakokonaisuuksiin ja tutkittiin niiden eroavaisuuksia sekä pelikokemuksen ja haasteen määritelmiä. Työssä keskityttiin pääasiallisesti tarkastelemaan viihdekäyttöön tarkoitettujen yksinpelien heuristiikkoja. Lopputuloksena syntyi käsitys siitä, miten pelattavuusheuristiikkakokonaisuudet määrittelevät pelikokemuksen ja haasteen. Lisäksi tarkasteltiin miten pelattavuusheuristiikkakokonaisuudet eroavat toisistaan muiden heuristiikkojen kategorioitten määrityksissä. Seuraavaksi tarkasteltiin pelattavuusheuristiikkojen käyttöä pelinkehityksen eri vaiheissa, eri genreissä ja niille ilmoitetuista rajoitteista. Lopuksi vertailtiin pelattavuusheuristiikkoja ja niiden määriä keskenään. Työn kontribuutio oli eri pelattavuusheuristiikkakokoelmille havaittava samankaltainen rakenne

Työelämän ja koulutuksen ristiaallokossa:kuinka työelämä ja koulutus vaikuttavat toisiinsa

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään korkeakoulutuksen ja työelämän suhdetta. Tarkastelussa on kyseisen suhteen vastavuoroisuus ja osapuolten vaikutus toisiinsa. Tutkimuskysymyksinä työssä on, miten työelämän odotukset vaikuttavat korkeakoulutuksen toteutukseen ja järjestämiseen sekä minkälaisia vaikutuksia korkeakoulutuksella on työelämään. Näkökulma painottuu erityisesti työelämän asettamiin kvalifikaatioihin työntekijöitä kohtaan. Työ toteutettiin teoreettisena tutkielmana, joten työn tutkimusaineisto koostuu aikaisemmista tutkimuksista ja teoksista aiheeseen liittyen. Lähdekirjallisuuden kautta on pyritty selittämään koulutuksen ja työelämän välistä suhdetta niin, että lopputuloksena on kokoava näkemys kyseisen suhteen vaikutustavoista sekä laadusta. Tutkimuskysymyksiä lähestytään työssä koulutuksen ja työelämän välistä suhdetta selittävien teorioiden pohjalta. Kyseisiä teorioita ovat antisipaatiomallit, inhimillisen pääoman teoria sekä siiviläteoriat. Teorioiden kautta kasvatustieteelliseen näkökulmaan yhdistyy taloudellinen näkökulma. Työn lopussa tuodaan esille myös työelämälähtöisyys ja elinikäinen oppiminen, jotka tuovat esille nykyhetken näkemyksiä heijastellen jo aikaisemmin työssä käsiteltyjä teorioita. Käsittely etenee työssä historiallisesti kronologisessa järjestyksessä ja teorioita kuvaillaan ensin yleisesti yhdistäen ne tutkimuksen lopussa tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksen lopputuloksena voidaan todeta, että koulutuksen ja työelämän välinen suhde on vastavuoroinen eli molemmat vaikuttavat toisiinsa. Työelämä vaikuttaa koulutukseen esimerkiksi työelämälähtöisen ennustamisen kautta, jolloin koulutusta pyritään muokkaamaan sellaiseksi, että se palvelee työelämän tulevaisuuden kvalifikaatioita. Koulutuksen odotetaan myös tarjoavan mahdollisuuksia työpaikkakoulutukseen. Työelämä on valjastanut koulutuksen omaksi apuvälineekseen, jonka avulla se pystyy mukautumaan työelämän muutoksiin ja sille asetettuihin odotuksiin, joita asettaa esimerkiksi digitalisaatio ja globalisaatio. Koulutus on myös alistettuna riskinotolle esimerkiksi resurssien käytön näkökulmasta, sillä työelämän tulevaisuuskuvat voivat vaihdella nopeasti ja tätä kautta myös koulutustarpeet. Vastavuoroisesti kuitenkin myös koulutuksella on paljon vaikutusta työelämään, sillä koulutus tuottaa ne tiedot ja taidot, jotka koulutuksen kautta työelämään siirtyvät. Työelämä rakentuu niiden valmiuksien pohjalle, joita valmistuvat koulutuksesta saavat. Lisäksi, koska koulutuksella on selkeä yhteys yksilöiden työmarkkinamenestykseen, palkkarakenteen määrittämiseen sekä tuloeroihin, on koulutus yhteydessä myös taloudelliseen eriarvoisuuteen ja epätasa-arvoon työelämässä

Pelattavuusheuristiikkojen toteutuminen yksinpelattavissa shoot ’em up -videopeleissä

Tiivistelmä. Vaikka videopelien pelaaminen on hyvin suosittua, ei se riitä takaamaan jokaiselle pelinkehittäjälle onnistunutta uraa. Kilpailu pelimarkkinoilla on kovaa ja pelin täytyy kyetä erottumaan positiivisesti muista peleistä. Siksi on tärkeää kehittää arviointimenetelmiä, joilla voidaan mitata pelin laatua. Tässä tutkielmassa keskityttiin tutkimaan heuristista evaluointia shoot ’em up -genren pelien arviointimenetelmänä. Shoot ’em up -genren peleille ei kirjallisuudesta löytynyt genrespesifisiä heuristiikkoja. Arvioinnin työkaluina käytettiin Sweetserin ja Wyethin vuonna 2005 kehittämiä haasteen, pelaajan taitojen kehittymisen, selkeiden tavoitteiden ja palautteen 16 heuristiikkaa. Tarkemmin tässä työssä selvitettiin, miten kaksi arvioitavaa peliä toteutti neljää edellä mainittujen kategorioiden heuristiikkaa, mitkä niistä toteutuivat arvioitavissa peleissä ja olivatko heuristisen evaluoinnin tulokset yhteneviä ammattilaisarvostelujen tulosten kanssa. Vastauksia näihin tutkimuskysymyksiin haettiin puolistrukturoidulla kyselytutkimuksella. Tutkimukseen osallistui arvioijia, jotka pelasivat kahta arvioitavaa peliä ja suorittivat pelikokemuksen perusteella strukturoidun heuristisen evaluoinnin ja vastasivat puolistrukturoidun haastattelun kysymyksiin. Tutkimustuloksista saatiin ymmärrystä siihen, miten käytetyt heuristiikat toteutuivat arvioitavissa peleissä, mitä ongelmia niiden käytössä oli ja miten niitä voisi kehittää edelleen. Lisäksi selvisi mitkä heuristiikat eivät toteutuneet arvioitavissa peleissä. Vaikka heurististen evaluointien ja ammattilaisarvostelujen tulosten välillä löytyy yhteys, ei se ole riittävän suuri, jotta voidaan todeta, että käytetyt heuristiikat olisivat nykyisessä muodossaan hyvä indikaattori pelien menestymiseen ammattilaisarvosteluissa

Being respected by nurses: Measuring older patients' perceptions

AIM AND OBJECTIVE: To investigate older patients' perceptions of respect in hospital nursing care and to test a newly developed instrument measuring the phenomenon.BACKGROUND: Respect manifests itself in the older patient-nurse relationship in terms of nurses being with and doing for the patient. Empirical studies investigating respect from the older patients' perspective are rare. There is a need to maintain respectful behaviours and attitudes within hospital-based nursing practice. Furthermore, there is a lack of instruments measuring respect in the care provided by nurses.DESIGN AND METHODS: A descriptive, cross-sectional explorative survey design was used. Data were collected between February and May 2016 by interviewing face-to-face 196 older patients in two hospitals in Finland. Respect was measured using the ReSpect scale (Parts A and B) developed for this study. Respect is based on the two dimensions of respect, nurses' Being with and Doing for patients. Data were analysed using descriptive and inferential statistical methods including the psychometric testing of the new instrument.RESULTS: Older patients perceived respect in their care frequently and to a great extent, although there were also shortcomings. The findings highlight the need to improve respect to patients in care delivery by showing an interest in their views, acknowledging them positively and supporting their individual capacities. A two-factor structure of the ReSpect scale Part A and a four-factor structure of the Part B were confirmed.CONCLUSIONS: Findings from this study suggest that older hospital patients perceived respect by nurses overall, but the area where there is the most room for improvement is that of listening and encouraging. The psychometric analysis demonstrated that the ReSpect scale shows promise in measuring respect.IMPLICATIONS FOR PRACTICE: The ReSpect scale could be a useful tool to measure respect, an important element of value-based health care.</p

The ambivalent shadow of the pre-Wilsonian rise of international law

The generation of American international lawyers who founded the American Society of International Law in 1906 and nurtured the soil for what has been retrospectively called a “moralistic legalistic approach to international relations” remains little studied. A survey of the rise of international legal literature in the U.S. from the mid-19th century to the eve of the Great War serves as a backdrop to the examination of the boosting effect on international law of the Spanish American War in 1898. An examination of the Insular Cases before the US Supreme Court is then accompanied by the analysis of a number of influential factors behind the pre-war rise of international law in the U.S. The work concludes with an examination of the rise of natural law doctrines in international law during the interwar period and the critiques addressed.by the realist founders of the field of “international relations” to the “moralistic legalistic approach to international relation

INnoVative trial design for testing the Efficacy, Safety and Tolerability of 6-month treatment with incretin-based therapy to prevent type 1 DIAbetes in autoantibody positive participants: A protocol for three parallel double-blind, randomised controlled trials (INVESTDIA)

Aims beta-cell stress and dysfunction may contribute to islet autoimmunity and progression to clinical type 1 diabetes. We present a protocol of three randomised controlled trials assessing the effects of glucagon-like peptide 1 (GLP - 1) analogue liraglutide in three early stages of type 1 diabetes.Methods We will test 10- to 30-year-old people with multiple islet autoantibodies for their glucose metabolism and randomise participants with stage 1 (multiple islet autoantibodies and normoglycaemia), stage 2 (multiple islet autoantibodies and dysglycaemia) and early stage 3 (clinical diagnosis) type 1 diabetes, 10-14 persons in each, to a 6-month intervention with liraglutide or placebo with 6-month follow-up in the stage 2 and stage 3 trials and 18-month follow-up in the stage 1 trial. Primary efficacy outcome in the stage 1 and stage 2 trials is a first-phase insulin response in an intravenous glucose tolerance test and C-peptide area under the curve in a 2-h mixed-meal tolerance test in the stage 3 trial. In addition, safety and tolerability of liraglutide treatment will be assessed.Conclusions Most prevention trials of type 1 diabetes have targeted the immune system. Treatment with GLP-1 analogue liraglutide supports the pancreatic beta-cells, which should likewise attenuate islet autoimmunity. Our innovative study design allows simultaneous investigation of an intervention in three groups of people who represent various early stages of type 1 diabetes and maximises the eligibility to participate.Trial registration NCT02611232 (stage 1 trial), NCT02898506 (stage 2 trial), NCT02908087 (stage 3 trial).</p

Quality of Reasoning in International Criminal Tribunals

It is not unreasonable to say that international criminal law is, for the most part, a judge made law. For better or worse, given the diffused nature of its sources of law as well as the institutions built to enforce it, the rising case law gave the international criminal courts a chance and a burden to develop international criminal law into an expansive, and familiar, branch of international law. In this Chapter, I attempt to analyse and elaborate the main vehicle through which this transformation has taken place – the judgements of the courts – in terms of the quality of their reasoning. I will piece together some general rules of thumb that have been created in the branch of international criminal law to assess the quality of reasoning of the different International Criminal Courts. My focus will be the work of the International Criminal Court, although the work of the ICC rests to a large degree on the work of the previous ad hoc tribunals. As such, I will analyse the criticisms that have been levelled at the international criminal tribunals in terms of their interpretation and reasoning, highlight some of the continuing concerns and assess the ICC’s current practice