Constructive Mythopoetics in J. R. R. Tolkien's <em>Legendarium</em>

Abstract This doctoral dissertation discusses constructive mythopoetics in J. R. R. Tolkien’s legendarium, the mythopoetic logics and elements on which Tolkien’s texts and his fantasy world are constructed. My aim in this research is to create a reading of Tolkien’s fiction that shows that it is possible to discern a mythopoetic code in Tolkien’s legendarium. My hypothesis is that Tolkien’s mythopoetic fiction aims to be coherent on the levels of languages, myths, and inter- and intratextual background. This coherence can be found throughout the various texts and fragments of Tolkien’s fiction. From the cosmogonical creation myth of The Silmarillion, to the fairy-story lightness of The Hobbit and the quest fantasy of The Lord of the Rings, Tolkien’s fiction has its roots in the mythopoetic logics of his theory of creative writing (or myth-making). Tolkien is the sub-creator; he is creating myths and building his own world. For Tolkien, God is the primary creator, but the author is the (sub-)creator of his own creation. This is consistent throughout Tolkien’s legendarium, despite the fact that whilst creating his fiction, Tolkien is “pretending” to be a translator of mythical pseudo-historical documents. In the main chapters, my research logics trace the inner timeline of Tolkien’s legendarium. Starting from the creation of the world, I move onto the long fall and struggle and to the end of the world. When discussing the theme of creation, I focus on the concept of creation on the intratextual level of Tolkien’s legendarium as well as on Tolkien’s aesthetics of creative work. In the end of the dissertation, I turn my attention also to the creative work of the reader. My theoretical approach is influenced by both Northrop Frye’s constructive theory of literature and Benjamin Harshav’s theory of constructive poetics. I discuss the creative methods of speculative historical epic and the dichotomies of beginning and end, good and evil, mortality and immortality, spiritual and physical, and visibility and invisibility, as well as how these elements are manifested in Tolkien’s mythopoetic vision. The structure of Tolkien’s constructive mythopoetics is illuminated through the grand concepts of the Creation, the Existence, the Fall and the Struggle.Tiivistelmä Väitöskirjani käsittelee konstruktiivista mytopoetiikkaa J. R. R. Tolkienin legendaariossa. Työ keskittyy ennen kaikkea mytopoeettiseen logiikkaan ja elementteihin, joiden kautta Tolkienin tekstit ja hänen luomansa fantasiamaailma rakentuvat. Tutkimukseni muodostaa Tolkienin fiktion luennan, joka osoittaa, että Tolkienin legendaariolle voidaan löytää mytopoeettinen koodi. Tämä koodi havainnollistaa, että Tolkienin mytopoeettinen fiktio luo koherentin ja uskottavan kokonaisuuden kielen, myyttien sekä inter- ja intratekstuaalisten vaikutussuhteiden kautta. Tämä yhteenkuuluvuus ja koodi on nähtävissä, vaikka Tolkienin legendaarion osat ovat keskenään perin erilaisia, eri kirjallisuuslajeihin kuuluvia ja vaikka osa on julkaistu vain fragmentteina hänen kuolemansa jälkeen. Tolkienin mytopoeettinen logiikka ja luovan kirjoittamisen teoria näkyvät aina Silmarillion-teoksen kosmogonisesta luomismyytistä kevyen satumaiseen Hobittiin tai aina seikkailufantasiaan Taru Sormusten Herrasta. Tekijänä Tolkien näyttäytyy teoksissaan “alempana luojana” (sub-creator), joka kehittää myyttejä ja rakentaa fantasiamaailmaansa. Tolkienille Jumala on “ylempi luoja”, johon kirjailija vertautuu fiktion tasolla. Väitöskirjani tutkimuslogiikka seuraa Tolkienin legendaarion aikajärjestystä. Aloitan työni maailmanluomisesta, siirryn tämän jälkeen ns. pitkään tappioon ja haipumiseen sekä aina maailmanloppuun saakka. Luomisen teemaa käsitellessäni päähuomioni on sekä Tolkienin legendaarion teosten sisäisessä kertomuksessa että hänen kirjallisen luomisensa estetiikassa. Väitöskirjan loppupuolella käännän huomiotani myös lukijan “luomistyöhön” teoksia lukiessa. Käyttämääni teoreettiseen näkökulmaan ovat vaikuttaneet erityisesti Northrop Fryen konstruktiivinen kirjallisuusteoria sekä Benjamin Harshavin konstruktiivinen poetiikka. Käsittelyssäni ovat myös spekulatiivisen historiallisen epiikan metodit sekä hyvän ja pahan, kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden, henkisen ja fyysisen sekä näkyvän ja näkymättömän vastakkainasetteluparit, ja ennen kaikkea se, kuinka nämä vastakkainasetteluparit ja elementit näyttäytyvät Tolkienin mytopoeettisessa visiossa. Tolkienin fiktion konstruktiivinen mytopoetiikka havainnollistuu metafyysisten ja temaattisten käsitteiden Luominen (Creation), Olemassaolo (Existence), Lankeamus (Fall) ja Ponnistelu (Struggle) kautta

“Master of Fate, yet by fate mastered”:Tolkien’s Túrin Turambar and Kalevala’s Kullervo

Abstract Perhaps the most classically tragic tale in J. R. R. Tolkien’s Legendarium is from the Elder Days of Middle-earth, the story of a human warrior Túrin, or Turambar, “The Master of Fate”, a name Túrin took as an outlaw. In the story, Túrin’s life is a struggle between acts of heroism and on a larger scale of antiheroic tragedy of incest and murder. One of the central human heroes of the Elder Days, Túrin’s name is mentioned briefly in The Lord of the Rings as “the Mighty Elf-friend of old”, but his whole tale is told as excerpts in posthumous works The Silmarillion, Unfinished Tales, The History of Middle-earth, and in a longer finalised form in The Children of Húrin, published in 2007. Túrin is an anti-hero, whose life is tragic from start to finish. Turin’s tale is closely connected to 19th century Finnish national epic Kalevala’s story of Kullervo, both dealing with cautionary tale of incest. But Túrin, unlike Kullervo, is a dragon slayer, following the footsteps of mythic dragon slayers from Medieval Scandinavian and Germanic myths. As we know, Tolkien knew all these literary traditions well. He even wrote a prose version of Kalevala’s Kullervo, which was published posthumously in 2015 as The Story of Kullervo, functioning in a way as a pre-version of his own Túrin writings. This chapter focuses on the story of Tolkien’s Túrin and its clear connections with Kalevala’s Kullervo cycle. Túrin and Kullervo are both at first described as orphans, who become slaves and are tormented terribly by their oppressors. Both seek revenge and find it. Both end up unknowingly in an incestuous relationship with their sister. Also, the stories end with a series of suicides of both the heroes and their sisters

Face vastaan Heel:hyvän ja pahan vastakkainasettelu yhdysvaltalaisessa showpainissa

Abstract Artikkeli käsittelee stereotyyppisen ”hyvän” ja ”pahan” kamppailua yhdysvaltalaisessa televisioidussa showpainissa. Showpaini on yleisöviihdettä, jossa kamppailulajit yhdistyvät teatterimaiseen esiintymiseen käsikirjoitetuissa ja ennalta päätetyissä tarinoissa. Showpaini on suureellista spektaakkelia, jossa käytetään liioiteltuja reaktioita. Tämä artikkeli käsittelee hyvän ja pahan kohtaamista showpainissa yhden erityisen kuvaavan tapausesimerkin kautta, joka on valikoitu yhdysvaltalaisesta WWE-showpainiorganisaatiosta. Tapausesimerkissä ”hyvä” (face) eli Shinsuke Nakamura kohtasi ”pahan” (heel) eli Samoa Joen sarjassa otteluita, jotka televisioitiin suurelle yleisölle ja joihin liittyi runsaasti oheismateriaalia Internetissä. Artikkelimme tarkastelee, kuinka tämä spektaakkelinen kokonaisuus rakennettiin tarinallisesti näistä elementeistä. Kysymme, miten ja millaisista osista televisioitu showpaininarratiivi rakentuu.Abstract The article investigates the stereotyped battle of “good” versus “bad” on televised American professional wrestling. Professional wrestling, or “Sports Entertainment” as WWE-promotion calls it, is an extremely popular audiovisual spectacle, which combines elements of sports, martial arts, theatre, and dance performances. It also uses spectacular theatrical reactions and audience participation on competitions, where outcomes are (usually) predetermined. Demonstrating a structural analysis of the narrative, the article focuses on the construction of a professional wrestling spectacle by doing a case study on a series of matches from WWE (World Wrestling Entertainment), where Shinsuke Nakamura, a stereotyped “good” wrestler (so-called Face) fought against Samoa Joe, a stereotyped “evil” wrestler (so-called Heel)