Miten muuttaa käytäntöjä ihmisen ja luonnon kannalta kestäviksi? : ekososiaalinen sivistys käytäntöarkkitehtuuriteorian valossa

Aikamme suurin haaste ei ole luotettavan tiedon puuttuminen vaan toimintatapojemme muuttaminen. Kasvatus ja koulutus ovat ratkaisevia, jotta käytäntöjämme voisi muuttaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmiksi maapallon ekosysteemien ollessa kriisissä. Tässä artikkelissa hahmotellaan käytäntöteoreettista näkökulmaa kestävän elämänmuodon edistämiseksi kasvatuksen ja sivistyksen avulla. Ratkaisuksi ongelmaan on ehdotettu ekososiaalisen sivistyksen lisäämistä. Perinteinen tulkinta sivistyksestä on kuitenkin ongelmallinen sen ollessa kognitiivisesti painottunutta, abstraktia ja ihmiskeskeistä. Ehdotamme sivistyksen tulkintaa, joka painottaa käytäntöjen ontologista ensisijaisuutta. Huomio kohdistuu tällöin erityisesti käytäntöjen ennakkoehtoihin, jotka estävät tai mahdollistavat käytäntöjen muuttamisen. Kutsumme näitä käytäntöarkkitehtuureiksi, jotka ovat sosiaalisten käytäntöjen järjestäytymismuotoja samanaikaisesti rajaten ja mahdollistaen arkisten toimintatapojen muuttamista. Muutoksen edellytyksenä on, että tiedostamme näiden käytäntöarkkitehtuurien luonteen ja niiden merkityksen käytäntöjen muuttamiselle kestävään suuntaan. Tämä tuo uusia haasteita myös kouluille.The greatest challenge of our time is not the lack of reliable knowledge but changing the way we do things. Education – sivistys – is a process of formation of persons and societies (cf. the German Bildung). Schooling is the institution intended to promote education. Both education and schooling are crucial to making our practices more socially and ecologically sustainable at a time when the Earth’s ecosystems are in crisis. This article outlines a practice-theoretic perspective for promoting a sustainable way of life through education (sivistys) through the enhancement of eco-social sivistys. However, the traditional interpretation of sivistys is problematic, because it is cognitively oriented, abstract and human-centered. We propose an interpretation of sivistys that emphasises the ontological primacy of practices. This draws attention to the arrangements that prefigure how practices can change. These arrangements combine to form practice architectures, which work as conditions enabling or constraining everyday practices. A precondition for eco-social change is to reveal the existing practice architectures that hold everyday social practices in place, and to create changed practice architectures that will support and sustain changed practices. This brings new challenges to schools.peerReviewe

Miten muuttaa käytäntöjä ihmisen ja luonnon kannalta kestäviksi? Ekososiaalinen sivistys käytäntöarkkitehtuuriteorian valossa

Aikamme suurin haaste ei ole luotettavan tiedon puuttuminen vaan toimintatapojemme muuttaminen. Kasvatus ja koulutus ovat ratkaisevia, jotta käytäntöjämme voisi muuttaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmiksi maapallon ekosysteemien ollessa kriisissä. Tässä artikkelissa hahmotellaan käytäntöteoreettista näkökulmaa kestävän elämänmuodon edistämiseksi kasvatuksen ja sivistyksen avulla. Ratkaisuksi ongelmaan on ehdotettu ekososiaalisen sivistyksen lisäämistä. Perinteinen tulkinta sivistyksestä on kuitenkin ongelmallinen sen ollessa kognitiivisesti painottunutta, abstraktia ja ihmiskeskeistä. Ehdotamme sivistyksen tulkintaa, joka painottaa käytäntöjen ontologista ensisijaisuutta. Huomio kohdistuu tällöin erityisesti käytäntöjen ennakkoehtoihin, jotka estävät tai mahdollistavat käytäntöjen muuttamisen. Kutsumme näitä käytäntöarkkitehtuureiksi, jotka ovat sosiaalisten käytäntöjen järjestäytymismuotoja samanaikaisesti rajaten ja mahdollistaen arkisten toimintatapojen muuttamista. Muutoksen edellytyksenä on, että tiedostamme näiden käytäntöarkkitehtuurien luonteen ja niiden merkityksen käytäntöjen muuttamiselle kestävään suuntaan. Tämä tuo uusia haasteita myös kouluille

Designing education democratically through deliberative crowdsourcing : the case of the Finnish curriculum for basic education

In Finland, curriculum design is allegedly carried out through a deliberative process that involves various stakeholders, interest groups, experts and ordinary citizens. To facilitate participation in curriculum design, online crowdsourcing has been applied. The objective of this study is to explore to what extent the design process of the latest Finnish national curriculum for mathematics was open, democratic and deliberative. The theoretical framework of the study is the theory of democratic will-formation of the German philosopher Jürgen Habermas. The comments given on the early version of the core curriculum of mathematics were analysed using directed content analysis, in which the above theory was applied. In the empirical analysis, the comments on the core curriculum were divided into three categories based on the quantity and quality of the arguments: strong, medium and weak modifications. Based on this empirical analysis, it is argued that majority of modifications suggested by commenters did not play a significant role in the curriculum design. Thus, in terms of the theory of democratic will-formation, there are legitimate reasons to suspect that the process was not as democratic as it was intended to be. To conclude, limits and opportunities for deliberative democracy in curriculum design are reflected upon.peerReviewe

Tribological properties of plasma sprayed Cr2O3, Cr2O3–TiO2, Cr2O3–Al2O3 and Cr2O3–ZrO2 coatings

Plasma sprayed Cr2O3 is widely used to protect industrial components against wear. The present study seeks to clarify how its properties can be modified by alloying with other oxides. Therefore, pure Cr2O3 and Cr2O3–25%TiO2, Cr2O3–16%Al2O3, Cr2O3–35%Al2O3, Cr2O3–10%ZrO2 and Cr2O3–20%ZrO2 coatings were studied. All samples were obtained from pre-alloyed feedstock, resulting in rather homogeneous solid solutions. Compared with pure Cr2O3 and Cr2O3–Al2O3 coatings, the Cr2O3–25%TiO2 and Cr2O3–ZrO2 ones exhibit lower indentation hardness (HIT) but higher toughness, qualitatively assessed by scratch testing. Cr2O3 and Cr2O3–16%Al2O3 also exhibit higher hardness/elastic modulus ratios (HIT/E*, HIT3/E*2) than all other samples. The sliding wear resistance of the coatings against Al2O3 and ZrO2 balls is most closely correlated to indentation hardness and, secondarily, to the hardness/modulus ratios. Pure Cr2O3 is therefore the most sliding wear resistant of all samples, whilst Cr2O3–25%TiO2 suffers very severe wear. However, ZrO2 counterparts cause systematically more severe wear than do Al2O3 ones. Dry particles' abrasion, which proceeds through flake formation, is controlled by toughness. The resistance to abrasive wear is, therefore, predicted by scratch testing. The various coatings rank almost the opposite as they did in sliding wear tests, with comparatively lower wear losses for Cr2O3–25%TiO2 and (most of all) Cr2O3–ZrO2 samples