Ihomelanooman onkologinen hoito päivittyi

Tiivistelmä Suomen Melanoomaryhmä ry päivitti suosituksensa ihomelanooman onkologisesta hoidosta. Vuoden kestävää liitännäislääkehoitoa PD-1-vasta-aineella eli immuuniaktivaation vapauttajalla (nivolumabi tai pembrolitsumabi) tai dabrafenibilla ja trametinibilla harkitaan leikatuille, levinneisyysasteen IIIB-IV melanoomapotilaille melanooman uusiutumisriskin pienentämiseksi. Päätös liitännäishoidosta tehdään yhdessä potilaan kanssa hyödyt ja haitat huomioiden. Levinneen melanooman ensilinjan hoitovaihtoehtona ovat PD-1-vasta-aineet, joiden lisäksi BRAFV600-mutaatiopositiivisille potilaille soveltuvat hoidot BRAF:n ja MEK:n estäjillä. Immunologista yhdistelmähoitoa CTLA-4- ja PD-1-vasta-aineilla (ipilimumabi ja nivolumabi) harkitaan huonoennusteisille hyväkuntoisille potilaille. Muita edenneen melanooman lääkehoitovaihtoehtoja ovat onkolyyttinen virushoito (TVEC) pinnallisen metastasoinnin ja isoloitu raajaperfuusio- eli ILP-hoito raajaan rajoittuvan metastasoinnin yhteydessä sekä solunsalpaajahoidot. Nopeasti kehittyvän hoidon vuoksi melanoomapotilaat pyritään rekrytoimaan kliinisiin hoitotutkimuksiin aina kun se on mahdollista

New insights into the genetic etiology of Alzheimer’s disease and related dementias

Characterization of the genetic landscape of Alzheimer’s disease (AD) and related dementias (ADD) provides a unique opportunity for a better understanding of the associated pathophysiological processes. We performed a two-stage genome-wide association study totaling 111,326 clinically diagnosed/‘proxy’ AD cases and 677,663 controls. We found 75 risk loci, of which 42 were new at the time of analysis. Pathway enrichment analyses confirmed the involvement of amyloid/tau pathways and highlighted microglia implication. Gene prioritization in the new loci identified 31 genes that were suggestive of new genetically associated processes, including the tumor necrosis factor alpha pathway through the linear ubiquitin chain assembly complex. We also built a new genetic risk score associated with the risk of future AD/dementia or progression from mild cognitive impairment to AD/dementia. The improvement in prediction led to a 1.6- to 1.9-fold increase in AD risk from the lowest to the highest decile, in addition to effects of age and the APOE ε4 allele