Impact of use of neonicotinoid insecticides on honey bees in the cultivation on spring oilseed crops in Finland. Interim report

The Neomehi project is studying how neonicotinoid-based plant protection products used in the cultivation of oilseed rape and turnip rape affect honey bees in Finnish oilseed cultivation. The interim report brings together the main results of the first growing season. The experimental protocol included four trial fields where spring turnip rape was cultivated. Each trial field was treated in a different way with neonicotinoid insecticides: without neonicotinoids, foliar spraying with neonicotinoids (thiacloprid) against pollen beetles and/or seed treatment with neonicotinoids (thiametoxam) against flea beetles. The plant density and crop growth was determined in the trial fields. The number of honey bees and other pollinators was assessed with the applied line transect method during the growing season. Five test bee hives were located at the edge of each trial field. The condition of the bee hives was checked and the amount of bees and brood was counted 4-5 times during the summer season. Census was done also in autumn and in spring to get overwintering data. Bees and bee hive products from all test bee hives of the trial fields were analysed for residues of neonicotinoids. In addition, residues were analysed from samples collected as a survey from forty other bee hives in South-West Finland. Half of those bee hives were located close to oilseed cultivation and the other half far from oilseed cultivation. The crop growth was normal in three of the trial fields. In one trial field (seed treatment with neonicotinoids) the crop growth suffered probably because of too much varied drilling depth. According to the main results of the counting of pollinators, the number of honey bees in the trial fields was high when the crop growth was good and lower when crop growth was poor. In the field which was treated with foliar spraying with a neonicotinoid (thiacloprid) the number of honey bees decreased after the treatment. However, the number of honey bees clearly increased 2-3 days after the foliar treatment. The results of the first growing season did not show, that the use of neonicotinoids affects the success of bee colonies, which were located at the edge of the trial fields. Both the adult and the brood population dynamic curves showed typical levels and shape of bee and brood population development. The average range of food consumption of the bees during overwintering and the overwintering index (the relation of the number of adult bees in spring compared to the number of adult bees in the beginning of overwintering) showed also typical levels compared to normal bee colonies in South-West Finland. Two bee hives lost their queen during fall and winter. One of those hives was located in the field without use of neonicorinoids and the other in the field in which a seed treatment neonicotinoid was used. The winter losses of the test bee colonies did not differ from the average winter losses (7 %) in the South-West of Finland. The results of the residue studies showed that residues of neonicotinoids migrate with pollen and nectar into bee hives. The total residue levels of seed treatment neonicotinoids, thiametoxam and chlothianide, were at such a low level, that acute harm to bees is unlikely. However, the residue levels, especially in nectar, resulted in an estimated exposure which is close to the chronic and acute sublethal risk limits presented in literature. Therefore, that kind of risk cannot fully be excluded. The neonicotinoid (thiacloprid) used as a foliar spray resulted in higher residue levels in certain samples than the seed treatment neonicotinoids, and on the other hand in higher estimated exposures. However, the toxicity of the neonicotinoids used in foliar sprayings is only a hundredth of the toxicity of the ones used in seed treatment and therefore the exposure is estimated to be clearly below the risk limits. The Neomehi project continued with the new field experiments in this summer. Final report based onwider research data will be published in 2015.Neomehi-hankkeessa tutkitaan minkälaisia vaikutuksia rypsinviljelyssä käytettävillä, neonikotinoideja sisältävillä, torjunta-aineilla on mehiläisiin suomalaisessa öljykasvin viljelyssä. Väliraportti kokoaa yhteen kaksivuotisen Neomehi-hankkeen keskeisimmät tulokset ensimmäiseltä kasvukaudelta. Koejärjestely sisälsi neljä kenttäkoetta, joissa viljeltiin rypsiä. Neonikotinoideja sisältäviä insektisidejä käytettiin eri tavoin kullakin pellolla. Koepellolla joko ei käytetty neonikotinoideja tai ruiskutettiin neonikotinoidillakirppoja vastaan ja/tai käytettiin neonikotinoidilla peitattua siementä rapsikuoriaisia vastaan.Kasvien kasvua ja kasvutiheyttä seurattiin ja pelloilla vierailevien mehiläisten ja muiden pölyttäjien lukumäärä määritettiin kasvukauden aikana. Kunkin pellon laidalla pidettiin viittä mehiläispesää. Mehiläispesien kuntoa seurattiin ja mehiläisten ja niiden jälkeläisten lukumäärä laskettiin vähintään neljällä eri tarkastuskäynnillä kesän aikana. Vahvuuslaskentoja tehtiin myös syksyllä sekä seuraavana keväänä jotta saatiin tarkempaa tietoa talvehtimisesta. Mehiläisiin ja mehiläispesän tuotteisiin kerääntyviä neonikotinoidien jäämiä analysoitiin kaikista kenttäkokeen pesistä. Lisäksi jäämiä tutkittiin neljästäkymmenestä näytteestä, jotka kerättiin otantana Lounais-Suomessa sijaitsevilta mehiläistarhoilta. Otantatutkimukseen pesät valittiin siten, että puolet pesistä sijaitsi lähellä rypsinviljelyä ja puolet kaukana. Kasvien kasvu ja kukintojen tiheys oli normaalia kolmella koepellolla. Yhdellä pellolla kasvu ei ollut niin hyvää johtuen todennäköisesti väärästä kylvösyvyydestä. Pölyttäjälaskennat osoittivat, että pääsääntöisesti mehiläisten lukumäärä pellolla oli korkea kun kasvin kasvu oli hyvä ja kukintoja runsaasti ja toisaalta taas pölyttäjien lukumäärä alhainen kun kasvin kasvu heikkoa. Koekentällä, joka käsiteltiin neonikotinoidi ruiskutuksella, ei mehiläisiä juuri havaittu heti ruiskutuksen jälkeen. Muutama päivä käsittelystä mehiläisten lukumäärä pellolla oli kuitenkin palautunut ruiskutusta edeltäneeseen tilaan. Ensimmäisen kauden tulosten perusteella ei voitu havaita, että neonikotinoideilla olisi ollut vaikutuksia koekenttien läheisyydessä olevien mehiläisyhdyskuntien kuntoon. Mehiläisten sekä niiden jälkeläisten lukumäärän kehittyminen kasvukauden aikana oli normaalia kaikilla koekentillä. Myös talvenaikainen ruoankulutus sekä talvehtimisindeksi (mehiläisten ja niiden jälkeläisten lukumäärän suhde syksyllä ja keväällä) asettuvat tyypillisiin arvoihin, joita mehiläisyhdyskunnille on mitattu Lounais-Suomessa. Talven aikana kaksi pesää menetti kuningattaren. Toinen pesä oli koekentällä, jota ei käsitelty neonikotinoideilla ja toinen kentällä, jossa neonikotinoideja oli käytetty siementen peittaukseen. Talvehtimistappiot eivät eroa koko Suomen keskiarvosta (7%). Jäämätutkimusten perusteella neonikotinoidien jäämiä siirtyy siitepölyn ja meden mukana mehiläispesään. Peittausaineiden (tiametoksaamin, klotianidiinin) yhteenlasketut jäämätasot ovat niin alhaisia, että akuutti haitta mehiläisille on epätodennäköistä. Kuitenkin, mitatut jäämäpitoisuudet etenkin medessä johtavat arvioon altistumistasosta, joka on lähellä kirjallisuudessa esitettyjä kroonisia ja akuutteja subletaaleja riskirajoja. Jäämätulosten perusteella ei voida siis täysin pois sulkea tämäntyyppistä riskiä. Ruiskutteena käytetyn neonikotinoidin (tiaklopridi) jäämäpitoisuudet ovat näytteissä huomattavasti korkeampia kuin peittausaineiden pitoisuudet ja näin ollen myös mehiläinen altistuu suuremmille pitoisuuksille. Kuitenkin, johtuen ruiskutteiden sisältämien neonikotinoidien huomattavasti alemmasta myrkyllisyydestä, tässä tutkimuksessa arvioitu altistuminen jää selkeästi alle riskirajojen

Resistenssi : Kasvintuhoojien torjunta-ainekestävyys

Tämä raportti on Suomen oloihin sovellettu katsaus kasvinsuojeluaineiden resistenssin perusteista, esiintymisestä ja ennaltaehkäisemisestä. Raportin aineisto pohjautuu Pohjoismaisen Norbarag (Nordic Baltic Resistance Action Group) -työryhmän 2010-luvulla kokoamiin tietoihin. Kasvintuhoojat (kasvitaudit, tuhoeläimet ja rikkakasvit) haittaavat kasvintuotantoa. Kasvintuhoojien runsautta säädellään viljelykasveista kemiallisilla kasvinsuojeluaineilla eli pestisideillä. Kasvintuhoojapopulaatioon voi syntyä tai siinä voi olla luontaisesti kyky kestää pestisidiä. Tämä kestävyys eli resistenssi on perinnöllistä. Torjunta-aineita tulisi käyttää niin, ettei torjunta-aineresistenssiä synny tai ettei se lisäänny.201

Insecticide resistance in the strawberry blossom weevil in Finland

201

Neonikotinoideja korvaavan uuden Buteo Start FS 480 -peittausaineen testaus kasvukausina 2017–2018

Kovakuoriaisiin kuuluvat kirpat (Phyllotreta spp.) ovat merkittäviä kasvintuhoojia keväällä kylvettävillä rypsillä ja rapsilla Suomessa. Kirppojen pieniin taimiin kohdistamaa vioitusta pyritään vähentämään viljelykierrolla ja kylvöajan säätelyllä. IPM-viljelyssä voidaan viljelyksellisten keinojen ohella torjua kirppoja öljykasvipelloilta insektisideillä ruiskuttamalla. Lisäksi kylvön yhteydessä voidaan käyt-tää etukäteen insektisidipeitattua kylvösiementä, joka vähentää taimien houkuttelevuutta kirppoja vastaan. Kevätkylvöisten rypsin ja rapsin viljelyssä on Suomessa poikkeusluvalla voitu käyttää kylvösiemenen peittauksessa neonikotinoidivalmisteita Elado FS 480 ja Cruiser OSR viimeksi keväällä 2018. Usean vuoden ajan on ollut tarvetta saada käyttöön tehokas ja pölyttäjille neonikotinoideja turvallisempi peittausaine. EU:ssa on vuonna 2018 haettu hyväksymistä käyttötarkoitukseen flupyradifuronia 10.42 ml/kg sisältävälle Buteo Start FS 480 -valmisteelle, jonka tehoa ja käyttökelpoisuutta kevätrypsillä ja -rapsilla Luonnonvarakeskus (Luke) vertasi neonikotinoidivalmisteisiin Etelä-Suomessa maatiloille järjestetyillä koealoilla kasvukausina 2017 ja 2018. Koealat olivat yhteensä vähintään kaksi hehtaaria kutakin maatilaa kohti. Luken tutkijat tekivät havaintokäynnit koealoille öljykasvien taimettumisen ja kukinnan aikaan. Hankkeen rahoittivat Maa- ja metsätalousministeriön Makera ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Tässä raportissa esitetään tulokset vuosilta 2017 ja 2018. Tulosten perusteella Buteo Start FS 480 ja Elado FS 480 -valmisteet eivät tehokkuuden osalta juurikaan eronneet toisistaan vuonna 2017. Vuonna 2018 oli kirppojen aiheuttamia vioituksia rypsien ja rapsien taimissa Buteo Start -valmisteella peitatuilla siemenillä kylvetyillä koealoilla keskimäärin vähemmän verrattuna neonikotinoidi-käsittelyihin. Viljelijät arvioivat syksyllä puinnin jälkeen, että vertailtavien koealojen sadot olivat keskenään samansuuruisia. Kylvön jälkeinen sää vaikuttaa merkittävästi piensiemenisten kasvilajien kuten öljykasvien menestymiseen. Kasvukaudella 2017 sää oli öljykasvien taimettumisen aikaan sateista ja viileää ja taimettuminen oli nopeaa, ja kirppoja oli silloin yleisesti vähän. Vuonna 2018 kevät oli erittäin kuiva ja lämmin eikä kaikilla koealoilla ollut riittävästi kosteutta, jotta siemenet olisivat itäneet kunnolla. Taimettuminen oli tällöin monilla Etelä-Suomen öljykasvipelloilla hidasta ja kirppoja oli paikoitellen runsaasti. Pölyttäjien havainnointia tehtiin koealoilla kumpanakin vuotena kukinnan aikaan. Mehiläisiä ja kimalaisia oli selvästi enemmän runsaasti kukkivilla rypsi- ja rapsilohkoilla kuin heikommin kukkivissa kasvustoissa. Eri peittauskäsittelyillä ei havaittu eroa pölyttäjien määrään. Raportissa ei oteta kantaa peittauksen tarpeellisuuteen tai valmisteiden mahdollisiin muihin vaikutuksiin peltoekosysteemissä.201

Neonikotinoidit ja pölyttäjät

201

Neonikotinoideja korvaavan uuden peittausaineen testaus tilamittakaavassa kasvukausina 2017 ja 2018 : Raportti kasvukaudelta 2017

Buteo Start- ja Elado FS 480 -valmisteiden vertailu kevätrypsillä ja -rapsilla tilakokeissa 2017201

Kasvintuhoojien torjunta-ainekestävyys

Tämä on päivitetty versio aiemmin ilmestyneestä julkaisusta Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 17/2016.Tämä raportti on Suomen oloihin sovellettu katsaus kasvinsuojeluaineiden resistenssin perusteista, esiintymisestä ja ennaltaehkäisemisestä. Raportin aineisto pohjautuu Pohjoismaisen Norbarag (Nordic Baltic Resistance Action Group) -työryhmän 2010-luvulla kokoamiin tietoihin. Kasvintuhoojat (kasvitaudit, tuhoeläimet ja rikkakasvit) haittaavat kasvintuotantoa. Viljelykasvien kasvintuhoojien runsautta säädellään kemiallisilla kasvinsuojeluaineilla eli pestisideillä. Kasvintuhoojapopulaatioon voi syntyä tai siinä voi olla luontaisesti kyky kestää torjunta-ainetta. Tämä kestävyys eli resistenssi on perinnöllistä. Torjunta-aineita tulisi käyttää niin, ettei torjunta-aineresistenssiä synny tai että se ei lisäänny.201

Insektisidiruiskutusten vaikutuksista peltoympäristön pölyttäjiin : Pienpöly-hanke

Hyönteisten merkitys pölyttäjinä ja ruokaturvan varmistajina on kiistaton. Suuri osa maapallon tärkeimpien ravintokasvien sadosta hyötyy eläinpölytyksestä. Hyönteiset ovat lajimäärältään suurin biologinen luokka. Jotkin hyönteislajit runsain määrin esiintyessään voivat olla viljelykasveja ja niiden sadonmuodostusta haittaavia, jolloin ne ovat tuhohyönteisiä. Silloin ne ovat kasvintuhoojia kuten kasvitaudit ja rikkakasvit. Useista varotoimista huolimatta tuhohyönteisten kemiallinen torjunta aiheuttaa usein riskiä ja suoraa sekä välillistä altistumista myös monille pellon ja peltoympäristön hyönteisille kuten pölyttäjille. Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa pureuduimme yhteen tunnistettuun pölyttäjäkantojen vähenemisen syyhyn: kemiallisiin kasvinsuojeluaineisiin. Hankkeemme tavoitteena oli tutkia lambda-syhalotriini –nimisen insektisidin (tuhohyönteisten torjuntaan käytetty kasvinsuojeluaine) jäämiä tarhamehiläisen keräämässä siitepölyssä ja läheisessä vesistössä. Ruiskutukset tehtiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymien käyttöohjeiden mukaan. Teimme tutkimuksen kahdella öljykasvilohkolla ja kahdella kuminalohkolla, joiden välittömään läheisyyteen asetimme kaksi tarhamehiläispesää. Analysoimme kasvinsuojeluaineiden jäämät tarhamehiläisten keräämästä siitepölystä, jota otimme näytteeksi kasvinsuojeluainekäsittelyn jälkeisinä päivinä. Lisäksi otimme yhden lohkon läheisestä vesistöstä vesinäytteitä, joista tutkimme kasvinsuojeluaineet. Hankkeemme tulosten perusteella lambda-syhalotriinin pitoisuus siitepölyssä jäi koepelloillamme pölyttäjille turvalliselle tasolle. Havaitsimme kuitenkin siitepölyssä korkeita pitoisuuksia koepeltojemme ulkopuolella käytettyä tiaklopridi-nimistä insektisidiä. Kyseisellä pitoisuudella on saattanut olla välittömästi tappavaa annosta pienempiä vaikutuksia eli kroonisia ja subletaaleja vaikutuksia siitepölyä syöneisiin tarhamehiläisiin ja mahdollisesti myös muihin pölyttäjiin. Kasvinsuojeluaineiden kroonisia ja subletaaleja vaikutuksia, kuten esimerkiksi heikentynyttä ruoanhankintakykyä, on kuitenkin tutkittu vähän. Krooninen ja subletaali altistuminen kasvinsuojeluaineille saattaa välillisesti heikentää pölyttäjäkantoja, vaikka pölyttäjät eivät välittömästi kuolisikaan. Varsinaisen tutkimuskokonaisuuden lisäksi tuotimme tähän raporttiin taustatietoa kasvinsuojeluaineiden käyttömääristä Suomessa, kasvinsuojeluaineiden riskinarviointi- ja hallintatoimenpiteistä sekä pölyttäjien altistumisreiteistä kasvinsuojeluaineille. Näiden kokonaisuuksien kirjoittajat on mainittu erikseen kyseisten kappaleiden alussa aihealueen asiantuntijoina. Lopuksi koostimme selkeitä toimenpidesuosituksia, joiden avulla paikattaisiin akuutteja tiedonpuutteita torjunta-aineiden käytössä ja niiden vaikutusten seurannassa

The Impact of the Use of Neonicotinoid Insecticides on Honey Bees in the Cultivation of Spring Oilseed Crops in Finland in 2013–2015

The Neomehi project studied how neonicotinoid-based plant protection products affected honey bee colonies in oilseed rape and turnip rape cultivations in Finland. The final report combines the results of the growing seasons of 2013 and 2014. The experimental protocol included four trial fields where spring turnip rape was cultivated. Each trial field was treated in a different manner with neonicotinoid insecticides: without neonicotinoids, foliar spraying with neonicotinoids (thiacloprid) against pollen beetles, and/or seed treatment with neonicotinoids (thiametoxam) against flea beetles. The plant density and crop growth were determined in the trial fields. Additionally, the number of honey bees and other pollinators was assessed with the applied line transect method during the growing season. Five test bee colonies were located at the edge of each trial field. The performance of the bee hives was examined and the amount of bees and brood was counted 4-5 times during the summer season. A census was also done in autumn and in spring in order to acquire overwintering data. The bees and bee hive products from the test bee colonies were analysed for residues of neonicotinoids. Moreover, in the epidemiological pilot study (also called survey study in the text) of 2013-2014, residues were also analysed from samples collected as a survey from bee hives from five different geographical areas in Finland. In 2013, the sampling was optimized so that half of the bee hives were located close to oilseed cultivation and the other half far from oilseed cultivation. The crop growth was normal in three of the trial fields during the growing season of 2013. In one trial field (seed treatment with neonicotinoids), the crop growth probably suffered because of the variation in drilling depth. In 2014, both trial fields with uncoated seed had to be redrilled after flea beetles severely attacked the young plants in the fields. Therefore, the blossoming of turnip rape in those trial fields was delayed from late July to the beginning of August. The yield was low as well. The number of honey bees in the trial fields was higher when crop growth was good and lower when crop growth was poor. In three of the four fields that were treated with foliar spraying with a neonicotinoid (thiacloprid), the number of honey bees decreased after the treatment. The number of honey bees did, however, clearly increase 2-3 days after the foliar treatment. Both the adult and brood population dynamic curves of the test bee colonies were compared between trial sites. The adult bee population curves illustrated possible minor damages caused to the bee colonies in the sprayed test sites. The test bee colonies recovered from these casualties in two weeks. The average range of food consumption for the bees during overwintering and the overwintering index (the relation of the number of adult bees in spring compared to the number of adult bees in the beginning of overwintering) demonstrated typical levels compared to normal bee colonies in South-West Finland and there were no difference between the trial fields. Two of the test bee colonies lost their queen during winter 2013-2014. In 2014, one of the test colonies died due to suffocation because the pollen collector at the flight entrance was blocked by drones. The second test colony was lost because of robbing by other bee colonies after harvesting. A third test colony lost its queen during winter 2014-2015 and a fourth became a drone layer in the early spring of 2015. The winter losses of the test bee colonies did not differ from the average winter losses (7% in 2014 and 10% in 2015) in the South-West of Finland. The results of the first and second growing season did not indicate that seed coating with neonicotinoids affected the success of the bee colonies, but spraying the flowering field can be detrimental to the bee colonies that are located at the edges of the trial fields. The results of the residue studies indicated, however, that residues of neonicotinoids migrate into bee hives with pollen and nectar and are very common residues in honey bee hives around Finland. In this case, interest is focused on the seed treatment neonicotinoids thiametoxam and clothianidin, which are the most toxic pesticides to bees. The total residue levels of thiametoxam and chlothianide, especially in nectar, resulted in an estimated exposure, which is close to the chronic and acute sublethal risk limits presented in literature. Therefore, such a risk cannot be fully excluded on the basis of these residue studies.ABSTRAKTI Neomehi-hankkeen tärkein tavoite oli selvittää vaikuttavatko neonikotinoideja sisältävät torjunta-aineet pölytyspalvelussa käytettyjen mehiläispesien menestykseen ja talvehtimiskykyyn. Hankkeessa tutkittiin kahden kasvukauden ajan minkälaisia vaikutuksia rypsinviljelyssä käytettävillä, neonikotinoideja sisältävillä torjunta-aineilla on mehiläisiin suomalaisessa öljykasvin viljelyssä. Nyt julkaistava hankeraportti kokoaa yhteen kaksivuotisen Neomehi-hankkeen keskeisimmät tulokset. Koejärjestely sisälsi neljä kenttäkoetta kumpanakin kasvukautena 2013–2014, joissa viljeltiin rypsiä. Neonikotinoideja sisältäviä insektisidejä käytettiin eri tavoin kullakin pellolla. Koepellolla joko ei käytetty neonikotinoideja tai ruiskutettiin neonikotinoidilla (tiaklopridi) kirppoja vastaan ja/tai käytettiin neonikotinoidilla peitattua (tiametoksaami) siementä rapsikuoriaisia vastaan. Kasvien kasvua ja kasvutiheyttä seurattiin, ja pelloilla vierailevien mehiläisten ja muiden pölyttäjäryhmien esiintyminen laskettiin kasvukauden aikana. Kunkin pellon laidalla pidettiin viittä mehiläispesää. Mehiläispesien kuntoa seurattiin ja mehiläisten ja niiden jälkeläisten lukumäärä laskettiin vähintään neljällä eri tarkastuskäynnillä kesän aikana. Vahvuuslaskentoja tehtiin myös syksyjen 2013 ja 2014 aikana sekä keväällä 2014 ja 2015. Tällöin saatiin tarkempaa tietoa molempien hoitovuosien talvehtimisesta. Mehiläisiin ja mehiläispesän tuotteisiin kerääntyviä neonikotinoidien jäämiä analysoitiin kaikista kenttäkokeen pesistä. Kenttäkokeen lisäksi molempina kesinä 2013–2014 kerättiin näytteitä mehiläispesistä otantana viideltä eri alueelta Suomessa (epidemiologinen pilottihanke, otantatutkimus). Vuonna 2013 otantatutkimuksen näytteet valittiin siten, että puolet pesistä sijaitsi lähellä rypsinviljelyä ja puolet kaukana. Kasvien kasvu ja kukintojen tiheys oli normaalia kolmella koepellolla vuonna 2013. Yhdellä pellolla kasvu ei ollut niin hyvää johtuen todennäköisesti väärästä kylvösyvyydestä. Vuonna 2014 peittaamattomalla rypsin siemenellä kylvetyt kentät jouduttiin kirppojen vioitusten takia kylvämään uudestaan, jonka seurauksena niiden kukinta oli vasta heinä-elokuun vaihteessa. Pölyttäjälaskennat osoittivat, että pääsääntöisesti mehiläisten lukumäärä pellolla oli korkea, kun kasvin kasvu oli hyvä ja kukintoja runsaasti ja toisaalta taas mehiläisten lukumäärä alhainen kun kasvin kasvu heikkoa. Tällöin esimerkiksi ympäristössä olevat luonnonkasvit houkuttelivat mehiläisiä merkittävästi puoleensa. Koekentillä, jotka käsiteltiin neonikotinoidi-ruiskutuksella, ei mehiläisiä juuri havaittu heti ruiskutuksen jälkeen. Muutama päivä käsittelystä mehiläisten lukumäärä pellolla oli kuitenkin palautunut ruiskutusta edeltäneeseen tilaan. Ensimmäisen ja toisen kauden tulosten perusteella havaittiin, että neonikotinoideilla kukkivaan kasvuston tehdyt ruiskutukset saattoivat alentaa hieman koepesien aikuisten mehiläisten määrää. Mehiläispesät kuitenkin toipuivat menetyksistä kahden viikon kuluessa. Myös talvenaikainen ruoankulutus sekä talvehtimisindeksi (mehiläisten lukumäärän suhde syksyllä ja keväällä) asettuvat tyypillisiin arvoihin, joita mehiläisyhdyskunnille on mitattu Lounais-Suomessa, eivätkä eri koekenttien mehiläispesät poikenneet toisistaan tässä suhteessa. Talven 2013–2014 aikana kaksi pesää menetti kuningattaren. Toinen pesä oli koekentällä, jota ei käsitelty neonikotinoideilla ja toinen kentällä, jossa neonikotinoideja oli käytetty siementen peittaukseen. Hoitokaudella 2014 yksi pesistä tukehtui, kun kuhnurit tukkivat siitepölykeräimen. Toinen pesistä menetettiin koekentällä 3, kun muiden pesien mehiläiset ryöstivät sen tyhjäksi sadonkorjuun jälkeen. Talvella 2014–2015 yksi pesä menetti emonsa ja yhden pesän emo alkoi munia kuhnureita aikaisin keväällä 2015. Talvehtimistappiot eivät eroa koko Suomen keskiarvosta (7% 2014 ja 10% 2015). Jäämätutkimusten perusteella neonikotinoidien jäämiä siirtyy siitepölyn ja meden mukana mehiläispesiin. Peittausaineiden jäämät (tiametoksaamin, klotianidiinin) ovat erittäin yleisiä mehiläispesissä ympäri Suomen. Mitatut jäämäpitoisuudet etenkin medessä johtavat arvioon altistumistasosta, joka on lähellä kirjallisuudessa esitettyjä kroonisia ja akuutteja subletaaleja riskirajoja. Jäämätulosten perusteella ei voida siis täysin pois sulkea tämäntyyppistä riskiä.201