Climate Change as Problem of Direction and Pace of Transition : Large Finnish Business Actors’ Identity, Interests, and Political Response Strategies to Climate Politics

Ilmastonmuutos on eräs aikamme kriittisimmistä yhteiskuntiemme hyvinvointia ja kehitystä uhkaavista haasteista. Elinkeinoelämän toimijat ovat tärkeitä yhteiskunnallisia toimijoita haasteen voittamisessa. Heidän reaktionsa harjoitettuun politiikkaan sekä vuorovaikutus muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa vaikuttaa mahdollisuuksiimme voittaa ilmastokriisi. Elinkeinoelämän toimijoiden rooli ilmastopolitiikassa on muuttunut ja kasvanut 1990-luvulta lähtien ilmastopolitiikan kehittyessä ja tieteellisen todistusaineiston karttuessa ilmastonmuutoksen syistä ja vaikutuksista. Suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden roolia ilmastopolitiikassa ei kuitenkaan ole laajasti tutkittu. Vastauksena tähän tutkimustiedon puutteeseen tässä väitöskirjassa esitetään kaksi kysymystä: ensinnäkin, kuinka suuret suomalaiset elinkeinoelämän toimijat muodostavat poliittisia vastausstrategioita ilmastopolitiikkaan ja toiseksi, kuinka elinkeinoelämän ja poliittisten toimijoiden vuorovaikutus on muokannut näiden elinkeinoelämän toimijoiden identiteettiä, intressejä ja sosiaalista todellisuutta ilmastopolitiikan alalla. Sen ymmärtäminen millä tavoin suomalaiset elinkeinoelämän toimijat määrittelevät ilmastonmuutoksen ongelman auttaa molempiin kysymyksiin Vastaamisessa. Sekä tutkimuksen teoreettinen, että metodologinen kehys perustuu kansainvälisen politiikan konstruktivistiseen lähestymistapaan. Tutkimuskysymyksiin vastaamisessa käytettiin kolmiaskeleista konstruktivistista metodologiaa. Ensimmäinen askel tarkasteli induktiivisesti suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden sosiaalisia todellisuuksia. Toinen, tulkitseva askel käytti diskurssianalyysiä ja käytäntöjen analysointia tunnistamaan suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden diskursiivisten ja osallistumiskäytäntöjen merkityksiä ilmastopolitiikassa. Kolmas askel asetti toimijoiden ilmastopoliittisen osallistumisen historialliseen kontekstiin. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 18 monikansallisten yritysten ja teollisuusjärjestöjen edustajien sekä suomalaisten ministeriöiden virkamiesten haastattelusta, poliitikkojen puheista ja ilmastopolitiikkaan liittyvistä poliittisista strategioista sekä elinkeinoelämän toimijoiden kannanotoista, raporteista ja julkisista lausunnoista. Väitöskirja tuottaa tutkimusta suomalaisista elinkeinoelämän toimijoista ilmastopolitiikassa keskittymällä siihen, miten ja miksi suomalaiset elinkeinoelämän toimijat ovat osallistuneet ilmastopolitiikkaan, erityisesti vuosina 2008 – 2012, ja asettaa tämän osallistumisen kansainvälisten tapahtumien ja diskurssien samoin kuin Suomen ilmastopolitiikan kehityksen kontekstiin. Tutkimuksen löydösten perusteella voidaan todeta, että ilmastopolitiikan kehitys on tapahtunut vastauksena yhteiskunnan toimijoiden vuorovaikutukseen, joka puolestaan on muokannut kaikkien toimijoiden ja erityisesti elinkeinoelämän toimijoiden identiteettiä, intressejä sekä sopivaa käytöstä. Suuret suomalaiset elinkeinoelämän toimijat määrittelevät oman identiteettinsä hallinnon kumppaneina sekä talouden ja teknologian asiantuntijoina. He ovat valmiita tekemään yhteistyötä ylittääkseen yhteiskunnan taloudellisia ja teknologisia haasteita. Tämän identiteetin motivoimana suuret suomalaiset elinkeinoelämän toimijat ovat kiinnostuneita paitsi oman liiketoimintansa kasvattamisesta ja ylläpitämisestä myös maineensa ja legitimiteettinsä suojelemisesta ja siten sellaisen ilmastopolitiikan edistämisestä, joka tekee heidän pitkän aikavälin investoinneistaan ennakoitavampia. Sopiva käytös ilmastopolitiikassa vaatii suomalaisilta elinkeinoelämän toimijoilta ilmastonmuutoksen tunnustamista tieteellisenä faktana. Toimijat ovat menestyksellisesti omaksuneet suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillisen rationaalisen, teknologialähtöisen lähestymistavan, jonka mukaan on sopivaa vastata ilmastonmuutokseen priorisoimalla diskurssissa ilmastonmuutoksen hillinnän tarjoamia taloudellisia ja kaupallisia mahdollisuuksia sen vallitsevalle tilanteelle tai tietyille liike-elämän eduille aiheuttamien riskien sijaan. Elinkeinoelämän toimijat Suomessa ovat muodostaneet eräänlaisen ilmastopolitiikan käytäntöjen yhteisön, joka aktiivisesti osallistuu ilmastopolitiikan tekemiseen. Yhteisö on paitsi yhdistänyt toimijoiden poliittisia vastausstrategioita ilmastopolitiikkaan myös vaientanut vastustavia ääniä, jotka voisivat kiihdyttää ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua. Samaan aikaan suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden pääasiallinen poliittinen vastausstrategia ilmastopolitiikkaan on ollut suojautuminen niiden omaa liiketoimintaa uhkaavalta haitalliselta säätelyltä.Climate change ranks among the top critical challenges threatening the well-being and development of societies today. To counter that threat, business actors are important societal actors whose responses to policies and interactions with other societal actors influence the possibilities of overcoming the climate change crisis. The role of business actors in climate politics has changed and grown since the 1990s as such politics have matured and as scientific evidence of the sources and effects of climate change has mounted. The role of Finnish business actors in climate politics, however, has not been widely studied. In response to that oversight, this dissertation asks two research questions: first, how do large Finnish business actors construct political response strategies to climate politics, and second, how have the interactions of business and political actors shaped the identity, interests, and social realities of those business actors in the domain of climate politics? Understanding the ways in which Finnish business actors conceive the problem of climate change can help to answer both of those Questions. The theoretical and methodological frameworks of the study conducted for the dissertation derived from constructivist International Relations theory, which informed the three-step constructivist methodology used to answer the research questions. The first step involved inductively examining the social realities of Finnish business actors, whereas the interpretative second step, by way of discourse and practice analyses, entailed identifying the meanings of Finnish business actors’ discursive and participation practices in climate politics. Last, the third step involved historically contextualizing developments in the actors’ participation in climate politics. The methods were applied to primary research material collected from 18 interviews with representatives of multinational corporations, industry federations, and officials from Finnish government ministries, as well as from the political speeches, policy-related strategies, position papers, reports, and public statements of business actors. The dissertation contributes to research on Finnish business actors in climate politics by focusing on how and why large Finnish business actors have been involved in such politics, in particular from 2008 to 2012, with reference to international events and discourses, as well as developments in Finnish climate Politics. The study’s findings suggest that climate politics has developed in response to societal actors’ interactions that have shaped the identity, interests, and appropriate behaviors of business actors in particular. Regarding their identity, large Finnish business actors conceive themselves as partners of governments and economic and technological experts who can cooperate to overcome economic as well as technological challenges in society. Motivated by that identity, large Finnish business actors are interested in not only profiting and sustaining their businesses but also protecting their reputations and legitimacy in order to advocate policy that makes the outcomes of their long-term investments more predictable. Last, for Finnish business actors involved in climate politics, appropriate behavior requires recognizing climate change as a scientific fact. Such actors have excelled at adapting to the rational, technology-driven approach of Finnish society, in which appropriate behavior in response to climate change involves prioritizing a discourse about market opportunities available by mitigating climate change instead of a discourse about the risks posed to the status quo and particular business interests. In Finland, business actors have formed a community of practice actively engaged in climate policymaking, which has not only unified their political response strategies to climate politics but also muted oppositional voices that could intensify debates on climate change. At the same time, the primary political response strategy of Finnish business actors in climate politics has been hedging—that is, protecting their businesses from adversarial regulation

Transition towards Circular Economy in the Food System

Growing population and increased demand for food, inefficient resource use and food distribution, environmental impacts, and high rates of food wasted at all stages of the food system are all calling for transition towards more sustainable practices. In this article we apply the concept of circular economy to the case of a sustainable food system. Furthermore, we explore the transition towards a circular food system through the lens of socio-technical transition theory towards sustainability. We discuss challenges and potential solutions for the production stage (focusing on nutrient flow), the consumption stage (focusing on meat consumption), and food waste and surplus management and prevention.Peer reviewe

Climate Change as Problem of Direction and Pace of Transition : Large Finnish Business Actors’ Identity, Interests, and Political Response Strategies to Climate Politics

Ilmastonmuutos on eräs aikamme kriittisimmistä yhteiskuntiemme hyvinvointia ja kehitystä uhkaavista haasteista. Elinkeinoelämän toimijat ovat tärkeitä yhteiskunnallisia toimijoita haasteen voittamisessa. Heidän reaktionsa harjoitettuun politiikkaan sekä vuorovaikutus muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa vaikuttaa mahdollisuuksiimme voittaa ilmastokriisi. Elinkeinoelämän toimijoiden rooli ilmastopolitiikassa on muuttunut ja kasvanut 1990-luvulta lähtien ilmastopolitiikan kehittyessä ja tieteellisen todistusaineiston karttuessa ilmastonmuutoksen syistä ja vaikutuksista. Suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden roolia ilmastopolitiikassa ei kuitenkaan ole laajasti tutkittu. Vastauksena tähän tutkimustiedon puutteeseen tässä väitöskirjassa esitetään kaksi kysymystä: ensinnäkin, kuinka suuret suomalaiset elinkeinoelämän toimijat muodostavat poliittisia vastausstrategioita ilmastopolitiikkaan ja toiseksi, kuinka elinkeinoelämän ja poliittisten toimijoiden vuorovaikutus on muokannut näiden elinkeinoelämän toimijoiden identiteettiä, intressejä ja sosiaalista todellisuutta ilmastopolitiikan alalla. Sen ymmärtäminen millä tavoin suomalaiset elinkeinoelämän toimijat määrittelevät ilmastonmuutoksen ongelman auttaa molempiin kysymyksiin Vastaamisessa. Sekä tutkimuksen teoreettinen, että metodologinen kehys perustuu kansainvälisen politiikan konstruktivistiseen lähestymistapaan. Tutkimuskysymyksiin vastaamisessa käytettiin kolmiaskeleista konstruktivistista metodologiaa. Ensimmäinen askel tarkasteli induktiivisesti suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden sosiaalisia todellisuuksia. Toinen, tulkitseva askel käytti diskurssianalyysiä ja käytäntöjen analysointia tunnistamaan suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden diskursiivisten ja osallistumiskäytäntöjen merkityksiä ilmastopolitiikassa. Kolmas askel asetti toimijoiden ilmastopoliittisen osallistumisen historialliseen kontekstiin. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 18 monikansallisten yritysten ja teollisuusjärjestöjen edustajien sekä suomalaisten ministeriöiden virkamiesten haastattelusta, poliitikkojen puheista ja ilmastopolitiikkaan liittyvistä poliittisista strategioista sekä elinkeinoelämän toimijoiden kannanotoista, raporteista ja julkisista lausunnoista. Väitöskirja tuottaa tutkimusta suomalaisista elinkeinoelämän toimijoista ilmastopolitiikassa keskittymällä siihen, miten ja miksi suomalaiset elinkeinoelämän toimijat ovat osallistuneet ilmastopolitiikkaan, erityisesti vuosina 2008 – 2012, ja asettaa tämän osallistumisen kansainvälisten tapahtumien ja diskurssien samoin kuin Suomen ilmastopolitiikan kehityksen kontekstiin. Tutkimuksen löydösten perusteella voidaan todeta, että ilmastopolitiikan kehitys on tapahtunut vastauksena yhteiskunnan toimijoiden vuorovaikutukseen, joka puolestaan on muokannut kaikkien toimijoiden ja erityisesti elinkeinoelämän toimijoiden identiteettiä, intressejä sekä sopivaa käytöstä. Suuret suomalaiset elinkeinoelämän toimijat määrittelevät oman identiteettinsä hallinnon kumppaneina sekä talouden ja teknologian asiantuntijoina. He ovat valmiita tekemään yhteistyötä ylittääkseen yhteiskunnan taloudellisia ja teknologisia haasteita. Tämän identiteetin motivoimana suuret suomalaiset elinkeinoelämän toimijat ovat kiinnostuneita paitsi oman liiketoimintansa kasvattamisesta ja ylläpitämisestä myös maineensa ja legitimiteettinsä suojelemisesta ja siten sellaisen ilmastopolitiikan edistämisestä, joka tekee heidän pitkän aikavälin investoinneistaan ennakoitavampia. Sopiva käytös ilmastopolitiikassa vaatii suomalaisilta elinkeinoelämän toimijoilta ilmastonmuutoksen tunnustamista tieteellisenä faktana. Toimijat ovat menestyksellisesti omaksuneet suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillisen rationaalisen, teknologialähtöisen lähestymistavan, jonka mukaan on sopivaa vastata ilmastonmuutokseen priorisoimalla diskurssissa ilmastonmuutoksen hillinnän tarjoamia taloudellisia ja kaupallisia mahdollisuuksia sen vallitsevalle tilanteelle tai tietyille liike-elämän eduille aiheuttamien riskien sijaan. Elinkeinoelämän toimijat Suomessa ovat muodostaneet eräänlaisen ilmastopolitiikan käytäntöjen yhteisön, joka aktiivisesti osallistuu ilmastopolitiikan tekemiseen. Yhteisö on paitsi yhdistänyt toimijoiden poliittisia vastausstrategioita ilmastopolitiikkaan myös vaientanut vastustavia ääniä, jotka voisivat kiihdyttää ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua. Samaan aikaan suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden pääasiallinen poliittinen vastausstrategia ilmastopolitiikkaan on ollut suojautuminen niiden omaa liiketoimintaa uhkaavalta haitalliselta säätelyltä.Climate change ranks among the top critical challenges threatening the well-being and development of societies today. To counter that threat, business actors are important societal actors whose responses to policies and interactions with other societal actors influence the possibilities of overcoming the climate change crisis. The role of business actors in climate politics has changed and grown since the 1990s as such politics have matured and as scientific evidence of the sources and effects of climate change has mounted. The role of Finnish business actors in climate politics, however, has not been widely studied. In response to that oversight, this dissertation asks two research questions: first, how do large Finnish business actors construct political response strategies to climate politics, and second, how have the interactions of business and political actors shaped the identity, interests, and social realities of those business actors in the domain of climate politics? Understanding the ways in which Finnish business actors conceive the problem of climate change can help to answer both of those Questions. The theoretical and methodological frameworks of the study conducted for the dissertation derived from constructivist International Relations theory, which informed the three-step constructivist methodology used to answer the research questions. The first step involved inductively examining the social realities of Finnish business actors, whereas the interpretative second step, by way of discourse and practice analyses, entailed identifying the meanings of Finnish business actors’ discursive and participation practices in climate politics. Last, the third step involved historically contextualizing developments in the actors’ participation in climate politics. The methods were applied to primary research material collected from 18 interviews with representatives of multinational corporations, industry federations, and officials from Finnish government ministries, as well as from the political speeches, policy-related strategies, position papers, reports, and public statements of business actors. The dissertation contributes to research on Finnish business actors in climate politics by focusing on how and why large Finnish business actors have been involved in such politics, in particular from 2008 to 2012, with reference to international events and discourses, as well as developments in Finnish climate Politics. The study’s findings suggest that climate politics has developed in response to societal actors’ interactions that have shaped the identity, interests, and appropriate behaviors of business actors in particular. Regarding their identity, large Finnish business actors conceive themselves as partners of governments and economic and technological experts who can cooperate to overcome economic as well as technological challenges in society. Motivated by that identity, large Finnish business actors are interested in not only profiting and sustaining their businesses but also protecting their reputations and legitimacy in order to advocate policy that makes the outcomes of their long-term investments more predictable. Last, for Finnish business actors involved in climate politics, appropriate behavior requires recognizing climate change as a scientific fact. Such actors have excelled at adapting to the rational, technology-driven approach of Finnish society, in which appropriate behavior in response to climate change involves prioritizing a discourse about market opportunities available by mitigating climate change instead of a discourse about the risks posed to the status quo and particular business interests. In Finland, business actors have formed a community of practice actively engaged in climate policymaking, which has not only unified their political response strategies to climate politics but also muted oppositional voices that could intensify debates on climate change. At the same time, the primary political response strategy of Finnish business actors in climate politics has been hedging—that is, protecting their businesses from adversarial regulation