Maatilarakentamisen erityispiirteitä - turvallisuusohjeita työntekijöille

201

Talus ehitamise eripärad - ohutusnõuanded töötajatele

201

What is special about farm construction? - Safety instructions for workers

201

The Influence of Surface Properties of Floor Materials on Ease of Cleaning in Production Animal Houses

The conditions of animal buildings require to some extent different properties of building materials than in other buildings. Floor surfaces are of special interest, since they should stand strong mechanical and chemical stress and they should also, when used in laying areas for animals, be as comfortable as possible to lie on. Besides those properties the floors should be easy to clean. As the production units become bigger the time spend to non-productive work as cleaning should be minimized.Concrete and different kinds of epoxy and polyurethane coatings and compounds with different filling have been tested in laboratory. Friction of dry, wet and dirty surfaces has been measured with different methods. Also the roughness of dry and dirty surfaces has been measured with different methods. The reason for using different measuring methods has been to find out witch of the methods would describe best the desirable properties for floors in animal houses.On concretes friction and roughness and ease of cleaning on the other hand seem to be opposite properties. With plastics the ease of cleaning is also depending on the surface properties. The cleaning time per unit with plastics is much smaller than with concretes even if the measured roughness or friction is on the same level. Wearing affects the ease of cleaning both on concrete and on plastic surfaces

Särdrag i byggande på lantgårdar - säkerhetsanvisningar för anställda

201

Maatilarakentamisen työturvallisuuden kohentaminen ammattimaisuutta edistämällä : Koulutus- ja tiedotushankkeen loppuraportti

Hankkeen päätavoitteena on ollut parantaa maatilojen uudis- ja korjausrakentamisen työturvallisuuden tasoa madaltamalla ammattimaisten rakentajien kynnystä siirtyä tälle toimialalle sekä varmistamalla pätevien rakennusammattilaisten (vastaava työmaamestari, turvallisuuskoordinaattori) saanti ko. rakennustyömaille. Hankkeen tulokset ovat sovellettavissa laajemminkin maaseudun pienten yrittäjien talonrakennuskohteiden työsuojelussa. Hankkeessa toteutettujen kyselyjen perusteella maatilojen rakennusinvestoinnit toteutetaan pääosin palkatun työvoiman/urakoitsijoiden voimin. Työturvallisuusasioiden hoitoa ei työmailla ole organisoitu ja esim. koordinaattoria ei työmailla ole nimetty. Kuitenkin viljelijät toteavat kyselyissä tarvitsevansa eniten tietoa juuri työturvallisuusvastuiden hoidossa. Hankkeen tuloksena on laadittu oppaita ja opetusmateriaalia. Maatilan rakennustyömaalla työskentelevälle suunnatussa oppaassa keskitytään maatilan rakennustyömaiden erityispiirteisiin, joiden hallinta on edellytys turvalliseen työskentelyyn ko. olosuhteissa. Opas on laadittu suomen, viron, ruotsin ja englannin kielisenä. Viljelijärakennuttajalle suunnatussa oppaassa ja koulutusmateriaalissa keskitytään työturvallisuusvastuiden selkiyttämiseen ja niihin tapoihin, joilla erilaisissa hankkeen toteutusmuodoissa nämä voidaan asianmukaisesti hoitaa. Oppaaseen on sisällytetty myös esimerkkejä hyvistä työturvallisuustoimenpiteistä. Hankkeen tuloksena maatalousyrittäjät saavat selkeän käsityksen rakentamiseen liittyvistä työturvallisuus velvoitteistaan ja tavoista, joilla ne täytetään ja myös tavoista, miten ne voidaan erilaisissa rakennuttamissopimustilanteissa ottaa huomioon. Tuotetun materiaalin avulla maatalousyrittäjillä on paremmat edellytykset toimia hankkeensa turvallisuuskoordinaattorina tilanteessa, jossa muuta henkilöä ko. tehtävään ei löydy. Hankkeen tuloksena rakennusammattilaisten tietämys maatilojen rakennustyömaiden erityispiirteistä lisääntyy, mikä edesauttaa sitä, että työmaille löytyy turvallisuuskoordinaattoreita ja vastaavia työnjohtajia, joilla osaaminen on riittävällä tasolla.201

Occupational injuries and diseases among commercial fishers in Finland 1996–2015

Background: Commercial fishing is recognised as one of the most hazardous professions worldwide. In Finland, commercial fishing has some special characteristics, including fishing on ice during frozen waters, and pluriactivity of the fisher family to gain additional income. The goal of this study was to describe injury characteristics among commercial fishers in Finland during the years 1996–2015. With this information, we wish to promote creation of effective safety campaigns and interventions. Materials and methods: The data for this study was acquired from The Farmers’ Social Insurance Institution, who handles the mandatory pension and occupational injury insurance of Finnish commercial fishers. Descriptive statistics was used to categorise and analyse the data that comprised the anonymized insurance history of 1954 insured fishers and reports on 1135 compensated injuries, 11 fatalities, and 53 occupational disease cases. Results: The results show, that the injury rate of Finnish commercial fishers is high. Forty per cent of the fishing-related injuries occur aboard or when entering or leaving the vessel, while 37% happened ashore, and 11% on sea or lake ice. The most common type of incident is preceded by a slip, trip, or sway followed by a fall to lower level. The injuries result in a median disability length of 21 days. An elevated risk for Finnish (vs. Swedish) speaking, as well as for male fishers was found. The occupational diseases of the studied population were for the most part results of manual, repetitive and/or physically straining work due to e.g. hauling in fishing equipment. Due to small numbers and lack of case data, it is not possible to make any further analysis of the 11 fatalities, which were all drownings. Conclusions: Based on our findings, injury prevention should be targeted, besides preventing fatalities because of drowning, at mitigating the risks for slips, trips, and falls both aboard and ashore

Occupational injuries and diseases among commercial fishers in Finland 1996-2015

201

Kotieläinrakennusten paloturvallisuus

Vakuutusyhtiöiden tilastojen mukaan kotieläinrakennusten palot saavat yleisimmin alkunsa vanhoistaviallisista lämmityslaitoksista ja niiden savupiipuista, sähkölaitteista tai rehunjakoajoneuvosta.Tutkimuksessa olleiden kohteiden syttymissyyt vahvistivat tätä tilastotietoutta. Palotilanne tuleeviljelijälle aina täytenä yllätyksenä. Palohälytykset saadaan nopeastikin aikaiseksi, muttasammutuksen kannalta palokunnan saapumisajat ovat maaseudulla pitkiä, useasti 20 minuutista ylituntiin. Palokunnan saapuessa palo on jo yleensä niin pitkällä, että rakennuksen pelastaminen onhankalaa. Tällöin keskitytään ympäröivien rakennusten suojeluun. Eläinten pelastamisessaviljelijäperheellä on keskeinen rooli aivan palon alkuvaiheessa. Pidemmälle ehtineessä palossaviljelijän ei kannatta riskeerata omaa henkilöturvallisuuttaan.Paloturvallisuustutkimuksessa tarkasteltiin 8 lypsykarja-, 2 lihakarja- ja 1 sikalakohdetta.Tutkimukseen valikoituneiden tilojen vanhimmat rakennustyypit olivat 1960-luvulta ja uusin 2000-luvulta. Tutkitut kohteet olivat pääasiassa matalia rakennuksia, joissa savunmuodostus aiheuttieläinten taintumisen ennen varsinaista palokuolemaa. Siat eivät ole tottuneet liikkumaanrakennuksessa tai poistumaan sieltä, jolloin niiden saaminen pois rakennuksesta on hankalaa.Tutkimuksen esimerkkikohteessa muutamat pelastetut siat ryntäsivät takaisin kohti palavaarakennusta. Pikkuvasikoiden pelastamista hidastavat vasikkakarsinoiden rakenteet ja se, etteivätvasikat vielä ole tottuneet liikkumaan rakennuksessa. Lehmien pelastaminen on helpompaa, etenkinjos lehmät ovat oppineet liikkumaan rakennuksesta ulos. Pihattorakennus, laiduntaminen ja jaloitteluedesauttavat lehmän liikkuvuutta ja lehmien pelastamista palotilanteessa. Parsinavetta on pelastuksenkannalta pihattonavettaa hankalampi.Tulipalon jälkeisen hetken suurin haaste on keräilyalueen järjestely ja väliaikaisnavetanlöytäminen lehmille. Lehmät voivat fyysisten vammojen lisäksi kokea palossa stressiä, ja tapahtumallavoi olla pitkäaikaisia vaikutuksia jopa maitotuotokseen. Maaseudulle on jäänyt tyhjilleen vanhojanavettoja, jotka tarvittaessa on saatu nopeastikin pelastettujen lehmien väliaikaistiloiksi. Tässänaapuriapu ja viljelijöiden yhteistyö on korvaamaton etu.Palotapahtuma koskettaa tilan isäntäväkeä ja myös lapsia. Fyysisten oireilujen lisäksi henkistäkuntoa täytyy seurata ja tarvittaessa kohentaa. Kuntien terveyspalveluilla, seurakunnilla, naapureillasekä viljelijöiden omilla verkostoilla on ollut valmiuksia tarvittavaan kriisiapuun. Osanavahinkotapahtuman henkistä prosessointia viljelijä joutuu pohtimaan tulevaisuuttaan: jatketaankotuotantoa, rakennetaanko palanut tuotantorakennus uusiksi, muutetaanko tuotantosuuntaa vailuovutaanko kokonaan. Luopumiset liittyvät yleensä viljelijän lähestyvään eläkeikään. Jatkajat tekevätpäätöksensä usein nopeastikin. Uusi tuotantorakennus voidaan ja kannattaakin tehdä uuteen paikkaan,jossa toiminnan laajennusvarat ja turvallisuus voidaan ottaa aivan uudella tavalla huomioon.Tutkimuksessa olleiden tilojen uudisrakennukset edustivat turvallisuusajattelun huippua:pelastussuunnitelma oli kunnossa, palo-osastoinnit oli tehty huolellisesti ja paloilmoituslaitos oliasennettuna