The Imaginary North in Finnish Comics on Migration

This article analyses three comics published in Finland that are focused on migration and offer differing insights into the representation of ‘the north’: Pentti Otsamo’s Kahvitauko (2012), Leen van Hulst’s Maitoa ja lunta / Milk and Snow (2011) and Lauri Ahtinen’s Elias (2018). These albums are both representative of the field in general and unique with respect to their treatment of the connections between place and migration. The analysis of the imaginary north is structured around the three tropes of the northern suburb, the northern climate, and the northern natural environment. What is common to them all is a construction of the north as a place without clear limitations and as an amalgamation of various relationships. A central aspect of what a place is in the globalized world is that it constitutes a meeting place. In Kahvitauko, the drinking of coffee is used to show how ‘north’ and ‘south’ are connected on a global scale. In Elias, the symbols of the north, the snow, and the bear, are tied together with Afghanistan. Maitoa ja lunta / Milk and Snow provides another viewpoint, as it lacks the representation of xenophobia. Read in parallel with the other two comics it not only shows that migrants of different kinds are treated differently, but also highlights how a place such as the north is defined in different terms depending on reasons for migration, race and ethnicity, and privilege in general. A place is precisely a place for articulation of networks of meanings, experiences, and people. In addition, the three albums are posited in the broader field of Finnish comics on migration. This is carried out with a focus on how the very concrete places in the comics in the field are named and visually anchored

New Nordic Comics - A Question of Promotion

Throughout history, the cultures of the Nordic countries have at certain points been seen through a lense that stresses regional commonality, most recently with terms like “New Nordic Cooking” or “Nordic Noir.” In this article, we examine the possibility of a common concept of “New Nordic Comics” by analyzing a number of Nordic comics anthologies. We discuss in what way Nordic comics might be said to be new and how they can be considered to be Nordic. We state that the comics in the collections are not identifiable as particularly Nordic based on their themes or the stylistic or visual repertoires. In these respects, Nordic comics are part of a broader transnational comics culture. The comics, however, occasionally bear witness to a Nordic background or heritage, for instance, in the form of words in Finnish or the Scandinavian languages, names of characters or the milieux in the comics. On the whole, Nordicness in comics is variable and diverse, and rather than a phenomenon based on inherent quality or aesthetic commonality, new Nordic comics are a result of promotional strategies, cultural policies, and transnational connections between Nordic actors in the comics field

Comics and Cartoons in Finland During the Second World War

Review of Hänninen, Ville & Karjalainen, Jussi. Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat. Kustannus Jalava, Helsinki, 2014. ISBN 978-951-887- 504-1. 206 pages.</p

Multimodaalinen monikielisyys Katja Tukiaisen matkasarjakuvassa Postia Intiasta

Artikkelissa tarkastellaan Katja Tukiaisen vuonna 2002 julkaistua omaelämäkerrallista ja dokumentaarista matkasarjakuvaa Postia Intiasta. Tukiaisen sarjakuvan kuvaa matkakohteesta ja matkaajan identiteetistä sekä näiden välisestä suhteesta värittää monella tavalla teoksen monikielisyys. Artikkelissa lähestytäänkin Postia Intiasta -sarjakuvaa teoksen monitahoisen monikielisyyden kautta.&nbsp; Sarjakuvassa kielelliset ilmaukset ja monikielisyys ovat aina osa laajempaa multimodaalista kokonaisuutta, kuvan ja sanan yhdistelmää. hahmotan Postia Intiasta -sarjakuvan monikielisyyden kolmesta osa-alueesta koostuvaksi. Ensinnäkin sanallisen ja kuvallisen rajapintaan asettuva sanskritinkielinen om-tavu sitoo yhteen koko tarinan. Toiseksi monien kielten värittämä sarjakuvan dialogi toimii paitsi omaelämäkerrallisen sarjakuvan autenttisuuden ja kielellisen realismin merkkinä, myös huumorin lähteenä ja matkaajan asenteen kuvastajana. Kolmanneksi sarjakuva korostaa diegeettisten tekstien ja teokseen sisältyvien ja sitä rakenteistavien monikielisten karttojen avulla kielellisen moninaisuuden merkitystä tarinan tapahtumapaikkojen ja intialaisen yhteiskunnan kuvauksissa. Kaiken kaikkiaan on kyse siitä, että sarjakuvan erilaiset tekstiainekset (yhdessä kuvien kanssa) muodostavat kerronnallisia keinoja, joiden avulla kielellinen moninaisuus hahmottuu matkan tärkeäksi dimensioksi ja merkittäväksi osaksi protagonistin olemista matkalla ja asennoitumista matkaan. Päähenkilön Intian-matka on varsinainen kielimatka.&nbsp

The Imaginary North in Finnish Comics on Migration

This article analyses three comics published in Finland that are focused on migration and offer differing insights into the representation of ‘the north’: Pentti Otsamo’s Kahvitauko (2012), Leen van Hulst’s Maitoa ja lunta / Milk and Snow (2011) and Lauri Ahtinen’s Elias (2018). These albums are both representative of the field in general and unique with respect to their treatment of the connections between place and migration. The analysis of the imaginary north is structured around the three tropes of the northern suburb, the northern climate, and the northern natural environment. What is common to them all is a construction of the north as a place without clear limitations and as an amalgamation of various relationships.A central aspect of what a place is in the globalized world is that it constitutes a meeting place. In Kahvitauko, the drinking of coffee is used to show how ‘north’ and ‘south’ are connected on a global scale. In Elias, the symbols of the north, the snow, and the bear, are tied together with Afghanistan. Maitoa ja lunta / Milk and Snow provides another viewpoint, as it lacks the representation of xenophobia. Read in parallel with the other two comics it not only shows that migrants of different kinds are treated differently, but also highlights how a place such as the north is defined in different terms depending on reasons for migration, race and ethnicity, and privilege in general.A place is precisely a place for articulation of networks of meanings, experiences, and people. In addition, the three albums are posited in the broader field of Finnish comics on migration. This is carried out with a focus on how the very concrete places in the comics in the field are named and visually anchored.</p

New Nordic comics - a question of promotion?

Throughout history, the cultures of the Nordic countries have at certain points been seen through a lense that stresses regional commonality, most recently with terms like “New Nordic Cooking” or “Nordic Noir.” In this article, we examine the possibility of a common concept of “New Nordic Comics” by analyzing a number of Nordic comics anthologies. We discuss in what way Nordic comics might be said to be new and how they can be considered to be Nordic. We state that the comics in the collections are not identifiable as particularly Nordic based on their themes or the stylistic or visual repertoires. In these respects, Nordic comics are part of a broader transnational comics culture. The comics, however, occasionally bear witness to a Nordic background or heritage, for instance, in the form of words in Finnish or the Scandinavian languages, names of characters or the milieux in the comics. On the whole, Nordicness in comics is variable and diverse, and rather than a phenomenon based on inherent quality or aesthetic commonality, new Nordic comics are a result of promotional strategies, cultural policies, and transnational connections between Nordic actors in the comics field.</p

Viihteellistetty politiikka: tapaustutkimus 1900-luvun alun suomalaisten sosialistien poliittisesta toiminnasta

Politiikan viihteellistymistä on pidetty jälkimodernina ilmiönä, joka liittyy toisen maailmansodan jälkeiseen mediaan ja etenkin televisioon. Viihteellistymisen on esitetty pilaavan politiikan siirtämällä fokuksen asioista henkilöihin, tunteisiin ja hömppään. Ilmiö on yhdistetty myös jälkimoderneihin identiteetin ja kansalaisuuden rakentumisen muotoihin. Artikkelissamme osoitamme edellä kuvatun näkemyksen politiikan viihteellistymisestä historiattomaksi. Osoitamme 1900-luvun alun suomalaisten sosialistien poliittista toimintaa koskevan tapaustutkimuksen avulla, että viihteen ja politiikan yhtymäkohtia on ollut runsaasti jo tuolloin. Analysoimme sosialistisen politiikan viihteellisyyttä pilalehti Kurikan (1904–1906) ja Ihanneliiton toiminnan (1903–1912) sekä erilaisten sosialististen julkaisujen ja toimintamuotojen avulla. Esitämme havaintonamme, että vaikka sosialistit suhtautuivat varauksellisesti ”ajanvietteeksi” tai ”kaupalliseksi” määritettyyn viihteeseen, sen elementtejä hyödynnettiin tietoisesti ja monin eri tavoin poliittisessa toiminnassa. Analyysimme perusteella politiikkaa on viihteellistetty jo sata vuotta sitten. Politiikan viihteellistämisellä on ollut useita erilaisia funktioita: viihteellä pyrittiin kasvattamaan sosialistien kannattajakuntaa, vahvistamaan sitoutumisastetta sekä tekemään tutuksi järjestäytyneen toiminnan periaatteita ja sosialismin aatetta

Vuoden 2015 ”pakolaiskriisi” ja sarjakuva-aktivismi Suomessa: Auttamishalu, antirasismi ja turvapaikanhakijoiden äänet

Syksyn 2015 niin sanottu pakolaiskriisi herätti suomalaisen sarjakuvakentän aktiivit toimimaan. Aktiivisuus näkyi muuttoliikettä käsittelevinä sarja- ja pilakuvina, julkaisu- ja näyttelytoimintana, sarjakuvaoriginaalien myymisenä turvapaikanhakijoiden auttamiseksi sekä turvapaikanhakijoille suunnattuina työpajoina. Artikkelissa kuvataan ja analysoidaan sarjakuvakentällä syntyneitä reaktioita ja tulkitaan toimintaa esteettisen kosmopolitanismin käsitteen avulla, jolla tarkoitetaan paitsi taiteelle ominaista mielikuvituksen ja kuvittelun rajattomuutta, myös taiteen mahdollisuuksia käsitellä siirtolaisuuden ja liikkeen läpäisemää maailmaa. Vaikka näkökulmamme on taiteensosiologinen, siinä analysoidaan tilanteessa syntyneitä sarjakuvia myös tekstilähtöisesti. Analysoitavina ovat ajankohtaiset pilakuvat, Suomen sarjakuvaseuran antirasistinen Nyt riittää!-pamfletti, Sami Nyyssölän ja Anssi Vieruahon irakilaisen turvapaikanhakijan pakoa kuvaava 24 päivää-albumi sekä työpajoissa valmistuneet ns. ruohonjuurisarjakuvat. Artikkelissa esitämme, että auttamishaluna näkyvä avoimuus tulijoita kohtaan, paikalliseen poliittiseen keskusteluun osallistuminen antirasistisesta näkökulmasta ja pyrkimykset tuoda turvapaikanhakijoiden omat kuvaukset kokemuksistaan osaksi julkista keskustelua perustuvat sarjakuvakulttuurille ominaiseen transnationaaliseen yhteisöllisyyteen. Samalla tällaiset auttamisen tavat voi tulkita taiteen, ja tässä erityisesti sarjakuvakerronnan, kosmopoliittisuudesta kumpuavaksi eettiseksi näkökulmaksi