Determinants of Bone Strength and Predictors of Hip Fracture among Finnish Adults. Results from the Health 2000 Survey and the Mini-Finland Health Survey

The objective of this thesis was to identify the determinants of bone strength and predictors of hip fracture in representative samples of Finnish adults. A secondary objective was to construct a simple multifactorial model for hip fracture prediction over a 10-year follow-up period. The study was based on the Health 2000 Survey conducted during 2000 to 2001 (men and women aged 30 years or over, n=6 035) and the Mini-Finland Health Survey conducted during 1978 to 1980 (women aged 45 years or over, n=2 039). Study subjects participated in health interviews and comprehensive health examination. In the Health 2000 Survey, bone strength was assessed by means of calcaneal quantitative ultrasound (QUS). The follow-up information about hip fractures was drawn from the National Hospital Discharge Register. In this study, age, weight, height, serum 25-hydroxyvitamin D (S-25(OH)D), physical activity, smoking and alcohol consumption as well as menopause and eventual HRT in women were found to be associated with calcaneal broadband ultrasound attenuation (BUA) and speed of sound (SOS). Parity was associated with a decreased risk of hip fracture in postmenopausal women. Age, height, weight or waist circumference, quantitative ultrasound index (QUI), S-25(OH)D and fall-related factors, such as maximal walking speed, Parkinson’s disease, and the number of prescribed CNS active medication were significant independent predictors of hip fracture. At the population level, the incremental value of QUS appeared to be minor in hip fracture prediction when the fall-related risk factors were taken into account. A simple multifactorial model for hip fracture prediction presented in this study was based on readily available factors (age, gender, height, waist circumference, and fallrelated factors). Prospective studies are needed to test this model in patient-based study populations.Luun lujuutta määrittävät ja lonkkamurtumia ennustavat tekijät suomalaisilla aikuisilla. Tuloksia Terveys 2000- ja Mini-Suomi -terveystutkimuksista Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tunnistaa luun lujuutta määrittäviä ja lonkkamurtumien ilmaantuvuutta ennustavia tekijöitä suomalaisia aikuisia edustavissa aineistoissa. Lisäksi tavoitteena oli muodostaa yksinkertainen malli, jolla voitaisiin ennustaa lonkkamurtumia yli 10 vuoden seurantajakson aikana. Väitöstutkimus koostui kahdesta suomalaista aikuisväestöä edustavasta aineistosta, Terveys 2000 –tutkimukseen vuosina 2000-2001 osallistuneista 30 vuotta täyttäneistä miehistä ja naisista (n=6 035) sekä Mini-Suomi –terveystutkimukseen vuosina 1978- 1980 osallistuneista 45 vuotta täyttäneistä naisista (n=2 039). Tutkittavien terveyttä ja toimintakykyä selvitettiin terveyshaastatteluiden ja monipuolisen terveystarkastuksen avulla. Terveys 2000 –tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä arvioitiin luun lujuutta kantaluun ultraäänimittauksen (QUS) avulla. Tiedot seurannan aikaisista lonkkamurtumista saatiin valtakunnallisesta HILMO-rekisteristä. Tutkimuksessa todettiin, että ikä, paino, pituus, seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini (S- 25(OH)D), fyysinen aktiivisuus, tupakointi ja alkoholin käyttö sekä menopaussi ja mahdollisen hormonikorvaushoidon kesto naisilla olivat yhteydessä ultraäänen vaimentumaan (BUA) ja nopeuteen (SOS) kantaluussa. Synnyttäneisyys oli yhteydessä pienempään lonkkamurtumariskiin postmenopausaalisilla naisilla. Ikä, pituus, paino tai vyötärön ympärys, kantaluun ultraääni-indeksi (QUI), S-25(OH)D sekä kaatumisalttiuteen liittyvät tekijät, kuten maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä olivat lonkkamurtumia itsenäisesti ennustavia tekijöitä. Kun kaatumisen riskitekijät otettiin huomioon, kantaluun ultraäänimittaus toi väestötasolla lonkkamurtumariskin ennustamiseen vain vähäistä lisäarvoa. Tässä tutkimuksessa esitetty yksinkertainen malli lonkkamurtumariskin arvioimiseksi perustui helposti saatavilla oleviin tekijöihin (ikä, sukupuoli, pituus, vyötärön ympärys, maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti, keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä). Mallin toimivuutta tulisi arvioida potilasaineistoihin perustuvissa pitkittäistutkimuksissaSiirretty Doriast

The role of runoff water phosphorus in eutrophication

Valumavesien fosforin merkitys vesistöjen rehevöitymisess

Determinants of Bone Strength and Predictors of Hip Fracture among Finnish Adults. Results from the Health 2000 Survey and the Mini-Finland Health Survey

The objective of this thesis was to identify the determinants of bone strength and predictors of hip fracture in representative samples of Finnish adults. A secondary objective was to construct a simple multifactorial model for hip fracture prediction over a 10-year follow-up period. The study was based on the Health 2000 Survey conducted during 2000 to 2001 (men and women aged 30 years or over, n=6 035) and the Mini-Finland Health Survey conducted during 1978 to 1980 (women aged 45 years or over, n=2 039). Study subjects participated in health interviews and comprehensive health examination. In the Health 2000 Survey, bone strength was assessed by means of calcaneal quantitative ultrasound (QUS). The follow-up information about hip fractures was drawn from the National Hospital Discharge Register. In this study, age, weight, height, serum 25-hydroxyvitamin D (S-25(OH)D), physical activity, smoking and alcohol consumption as well as menopause and eventual HRT in women were found to be associated with calcaneal broadband ultrasound attenuation (BUA) and speed of sound (SOS). Parity was associated with a decreased risk of hip fracture in postmenopausal women. Age, height, weight or waist circumference, quantitative ultrasound index (QUI), S-25(OH)D and fall-related factors, such as maximal walking speed, Parkinson’s disease, and the number of prescribed CNS active medication were significant independent predictors of hip fracture. At the population level, the incremental value of QUS appeared to be minor in hip fracture prediction when the fall-related risk factors were taken into account. A simple multifactorial model for hip fracture prediction presented in this study was based on readily available factors (age, gender, height, waist circumference, and fallrelated factors). Prospective studies are needed to test this model in patient-based study populations. - - - - - Luun lujuutta määrittävät ja lonkkamurtumia ennustavat tekijät suomalaisilla aikuisilla. Tuloksia Terveys 2000- ja Mini-Suomi -terveystutkimuksista Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tunnistaa luun lujuutta määrittäviä ja lonkkamurtumien ilmaantuvuutta ennustavia tekijöitä suomalaisia aikuisia edustavissa aineistoissa. Lisäksi tavoitteena oli muodostaa yksinkertainen malli, jolla voitaisiin ennustaa lonkkamurtumia yli 10 vuoden seurantajakson aikana. Väitöstutkimus koostui kahdesta suomalaista aikuisväestöä edustavasta aineistosta, Terveys 2000 –tutkimukseen vuosina 2000-2001 osallistuneista 30 vuotta täyttäneistä miehistä ja naisista (n=6 035) sekä Mini-Suomi –terveystutkimukseen vuosina 1978- 1980 osallistuneista 45 vuotta täyttäneistä naisista (n=2 039). Tutkittavien terveyttä ja toimintakykyä selvitettiin terveyshaastatteluiden ja monipuolisen terveystarkastuksen avulla. Terveys 2000 –tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä arvioitiin luun lujuutta kantaluun ultraäänimittauksen (QUS) avulla. Tiedot seurannan aikaisista lonkkamurtumista saatiin valtakunnallisesta HILMO-rekisteristä. Tutkimuksessa todettiin, että ikä, paino, pituus, seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini (S- 25(OH)D), fyysinen aktiivisuus, tupakointi ja alkoholin käyttö sekä menopaussi ja mahdollisen hormonikorvaushoidon kesto naisilla olivat yhteydessä ultraäänen vaimentumaan (BUA) ja nopeuteen (SOS) kantaluussa. Synnyttäneisyys oli yhteydessä pienempään lonkkamurtumariskiin postmenopausaalisilla naisilla. Ikä, pituus, paino tai vyötärön ympärys, kantaluun ultraääni-indeksi (QUI), S-25(OH)D sekä kaatumisalttiuteen liittyvät tekijät, kuten maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä olivat lonkkamurtumia itsenäisesti ennustavia tekijöitä. Kun kaatumisen riskitekijät otettiin huomioon, kantaluun ultraäänimittaus toi väestötasolla lonkkamurtumariskin ennustamiseen vain vähäistä lisäarvoa. Tässä tutkimuksessa esitetty yksinkertainen malli lonkkamurtumariskin arvioimiseksi perustui helposti saatavilla oleviin tekijöihin (ikä, sukupuoli, pituus, vyötärön ympärys, maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti, keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä). Mallin toimivuutta tulisi arvioida potilasaineistoihin perustuvissa pitkittäistutkimuksiss

Through diffusion experiments to study the diffusion and sorption of HTO, 36Cl, 133Ba and 134Cs in crystalline rock

The spent nuclear fuel in Finland will be deposited in crystalline granitic rock in Olkiluoto, Finland. As a part of the safety assessment of the repository, series of extensive in-situ sorption and diffusion experiments and supplementary laboratory work has been done in the Olkiluoto site. Through Diffusion Experiment in a laboratory (TDElab) aims to provide applicable data for the ongoing in-situ experiment in Olkiluoto. This laboratory scale experiment resembles the in-situ experiment and aims to gain information on possible effects in values of distribution coefficients, effective diffusion coefficient and porosity that are caused by differences in laboratory and in-situ conditions. The through diffusion and sorption of tracer solution with known activities of HTO, 36Cl, 133Ba and 134Cs were studied in a decimeter scale sample of veined gneiss, which is one of the main rock types in Olkiluoto. The measured breakthrough curves were modeled taking into account the porosity of the rock and diffusion and sorption of the radionuclides using Time-Domain Random Walk (TDRW) simulations. The porosities of 0.7–0.8% were determined for the rock and effective diffusion coefficients of (3.5 ± 1.0) × 10−13 m2/s and (3.0 ± 1.0) × 10−13 m2/s were determined for HTO and 36Cl, respectively. The porosity and effective diffusion coefficients were found to be in agreement with previous results for veined gneiss. Furthermore, distribution coefficients of (1.0 ± 0.3) × 10−4 m3/kg and (2.0 ± 0.5) × 10−3 m3/kg were determined for 133Ba and 134Cs, respectively, using information about the effective diffusion coefficient determined for HTO. The distribution coefficients were found to be significantly smaller than the ones determined for crushed rock in previous studies and slightly smaller than the ones from previous in-diffusion experiments.Peer reviewe

Social networks and patterns of health risk behaviours over two decades : A multi-cohort study

Objective: To determine the associations between social network size and subsequent long-term health behaviour patterns, as indicated by alcohol use, smoking, and physical activity. Methods: Repeat data from up to six surveys over a 15- or 20-year follow-up were drawn from the Finnish Public Sector study (Raisio-Turku cohort, n = 986; Hospital cohort, n = 7307), and the Health and Social Support study (n = 20,115). Social network size was determined at baseline, and health risk behaviours were assessed using repeated data from baseline and follow-up. We pooled cohort-specific results from repeated-measures log binomial regression with the generalized estimating equations (GEE) method using fixed-effects meta-analysis. Results: Participants with up to 10 members in their social network at baseline had an unhealthy risk factor profile throughout the follow-up. The pooled relative risks adjusted for age, gender, survey year, chronic conditions and education were 1.15 for heavy alcohol use (95% CI: 1.06-1.24), 1.19 for smoking (95% CI: 1.12-1.27), and 1.25 for low physical activity (95% CI: 1.21-1.29), as compared with those with > 20 members in their social network. These associations appeared to be similar in subgroups stratified according to gender, age and education. Conclusions: Social network size predicted persistent behaviour-related health risk patterns up to at least two decades.Peer reviewe

Relationship transitions and change in health behavior : A four-phase, twelve-year longitudinal study

Rationale: Extensive scientific evidence shows an association between involvement in social relationships and healthy lifestyle. Prospective studies with many participants and long follow-ups are needed to study the dynamics and change in social factors within individuals over time. Objective: Our aim was to determine whether a change in relationship status (single, married, divorced, widow, cohabiting) is followed by a change in health behavior (smoking, alcohol consumption, physical activity, and body mass index). Methods: We used data from 81,925 healthy adults participating in the prospective longitudinal Finnish Public Sector Study in the period 2000-2013. We analyzed 327,700 person-observations from four data collection phases. Missing data were multiply imputed. A within-individual methodology was used to minimize the possibility of selection effects affecting the interpretation. Results: All four health behaviors showed associations with relationship status. The effects were very similar and in the same direction in women and men, although there were gender differences in the magnitudes of the effects. The end of a relationship was followed by a decrease in body mass index, increased odds of being a smoker, increase in physical activity, and increase in alcohol consumption (widowed men). The effects were reverse when forming a new relationship. Conclusion: A change in relationship status is associated with a change in health behavior. The association is not explained by socioeconomic status, subjective health status, or anxiety level. People leaving or losing a relationship are at increased risk of unhealthy behavior (smoking and alcohol consumption), but at the same time they have a lower BMI and show higher physical activity compared to the time they were in a relationship. It is not clear if the cumulative health effect of these health behavior changes is positive or negative.Peer reviewe

Trajectories of Worktime Control From Midlife to Retirement and Working Beyond Retirement Age

The extent to which long-term individual-oriented flexibility in working hours is associated with working beyond retirement age is not known. The aims of the present study were to identify trajectories of worktime control (WTC) and to examine whether the membership of WTC trajectories was associated with working beyond individual's pensionable age. A total of 1,953 older employees participated in the study and had data up to 16 years before pensionable age. Group-based latent trajectory modeling was used to identify WTC trajectories and Cox proportional hazard regression models were used to examine the associations of WTC trajectories with duration of employment. Seven trajectories described WTC: "Stable very low" (7%), "Stable low" (21%), "Declined" (12%), "Stable mid-low" (28%), "Improved" (10%), "Stable high" (16%), and "Stable very high" (5%). When compared with the lowest WTC trajectory groups, trajectories of "Stable high/very high" (hazard ratio [HR] 1.34, 95% confidence interval [CI] 1.17-1.54) and "Improved" WTC (HR 1.49, 95% CI 1.25-1.78) were associated with longer duration of employment. Although the memberships of the "Stable high/very high" and "Improved" WTC trajectories correlated with gender, marital status, occupational position, and self-rated health, the association between WTC and duration of employment was not fully confounded or mediated by these factors. These findings support the hypothesis that having improved or constantly high control over working times from midlife to retirement age may prolong working lives at retirement age.Peer reviewe

Askeleet sujuvaan aivotyöhön OSAOssa

Tämän kehittämishankkeen lähtökohtana oli OSAOssa tunnistettu tarve vähentää ammatillisen opetuksen henkilöstön kognitiivista kuormitusta. Keskeinen tavoite oli rakentaa työntekijälähtöisen kehittämisen rinnalla Aivotyön askeleet -mallia, jonka tuella esihenkilöiden, työsuojelun ja työterveyshuollon toiminta tukee sujuvaa ja terveellistä aivotyötä. Ennen kehittämiskokeiluja tilannetta selvitettiin kyselyin ja haastatteluin sekä tarkennettiin konkreettisia tavoitteita, joiden toteutumista arvioitiin hankkeen päätteeksi. Kehittämisvaiheen Aivotyöpajoissa sovittiin työyhteisön uusista toimintatavoista ja niiden käyttöön ottoa olivat tukemassa myös koulutetut aivotyöagentit. Tuloksena oli lukuisia työn sujuvuutta ja hyvinvointia parantavia yhteisiä toimintatapoja ja käytäntöjä erityisesti häiriöiden, keskeytysten ja tietotulvan hallintaan sekä hyviin kokoustamisen, etätyöskentelyn ja palautumisen käytäntöihin. Organisaatiotasolla kognitiivisen hyvinvoinnin teemat vietiin tuleviin tavoitteisiin ja yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Loppuarvioinnin perusteella kehittämistyössä oli onnistuttu hyvin ja asioiden koettiin menneen parempaan suuntaan. Kyselyn eri aikapisteiden tulosten vertailun perusteella kokemus palautumisesta ja vaikutusmahdollisuuksista näytti parantuneen. Hanke osoittaa, että opetusalalla on tärkeä kehittää myös työtä, jotta se olisi tuloksellista ja työntekijät voisivat hyvin. Keskeistä on tukea työtekijä- ja työyksikkölähtöistä kehittämistä myös organisaatiotason toimin. Hankkeessa kehitettyjä kognitiivisen ergonomian hyviä ratkaisuja ja Aivotyön askeleet -kehittämismallia voidaan hyödyntää opetusalalla laajasti. Hyvän kognitiivisen ergonomian käytännöt voidaan ulottaa myös opiskelijoihin – tulevan työelämän tekijöihin

Opettajat muuttuvassa koulumaailmassa : Opettajien työhyvinvoinnin kehitys opetussuunnitelmauudistuksen aikana

Opettajan työ on ollut jatkuvassa muutoksessa viime vuosina. Eräs viimeisimmistä opettajien työhön kohdistuneista muutoksista on vuonna 2016 käyttöön otettu uusi perusopetuksen opetussuunnitelma. Tässä tutkimushankkeessa selvitettiin, miten opettajien työhyvinvointi on kehittynyt uuden opetussuunnitelman käyttöönoton myötä. Lisäksi kerättiin opettajien kokemuksia uudistuksen tuomiin muutoksiin liittyen, sekä selvitettiin millaisia työhyvinvointia edistäviä käytäntöjä kouluissa on tunnistettu. Tulosten perusteella opettajien työhyvinvointi näyttäisi heikentyneen uuden opetussuunnitelman käyttöönoton myötä. Myös koronapandemia on haastanut opettajien työtä. Toisaalta opettajat kokevat yhteistyökyvyn olevan hyvällä tasolla työyhteisöissään. Rehtorin ja työyhteisön tuki koetaan tärkeäksi muutoksessa. Myös yhdessä tehtävä työn kehittäminen ja muutoksen työstäminen sekä erilaiset vertaistuen mallit koetaan toimiviksi työhyvinvointia tukeviksi keinoiksi