”Täällä sai puhua sen, mitä kenties muualla ei”:opettajien vertaisryhmä kerronnallisena ympäristönä

Abstract The research discusses the meaning of telling in the narrative environment of teachers' peer group. Teachers’ work is increasingly challenging; however, they have no outlet for the burdens of their work in the hectic everyday working environment at the school. The research discusses opportunities afforded by group discussions as a possible solution for this problem. For the research, a peer group comprising 11 teachers was established and convened 16 times over 1.5 years. The research is a new opening in the debate on peer groups, since previous studies have paid only little attention to the narrative environment provided by them, unlike the current research. This, in spite of the fact that cost-effective peer groups are organised in fields other than teaching as well. The focus of interest is on how the challenges of teachers’ work are told in the group, what kinds of functions this has, and what kinds of opportunities for support and change are created by telling experiences. The research takes a narrative approach. The analysis of the material videotaped at the group meetings uses narrative reading methods and dialogical sequence analysis. Based on the research, the narrative environment of the group was found to be a place where people could talk about things that were not discussed at the school. Teacher's work was seen as involving human relationships. The research consolidated the view that teachers' relations with colleagues and the parents of the pupils may turn out to be the significant challenges of the work and materially affected the ability of teachers to cope at work. By telling their experiences, the teachers processed conflicts, influencing, and their limits at work, as well as sought release from negative feelings. It was also used for thinking of solutions, looking forward and seeking an appropriate distance in relationships at work. According to the research, telling experiences in a group seemed to contribute to a positive change. However, it will not always be constructive or ensure regeneration at work. The research provides new perspectives in pre-service and in-service teacher education. Relating one's own life story and discussing human relationships linked with teacher's work should be made a more visible part of growing to be teacher. Studying one's own experiences will help teachers in encounters with different parents, colleagues and children in their work.Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan kertomisen merkitystä opettajien vertaisryhmän kerronnallisessa ympäristössä. Opettajat tekevät työtään lisääntyvien haasteiden keskellä. Koulun kiireisessä arjessa heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia purkaa työnsä kuormitusta. Yhtenä ratkaisuna tähän ongelmaan tutkimuksessa tarkastellaan ryhmässä kertomisen avaamia mahdollisuuksia opettajien tukemiseen. Tätä varten perustettiin 11 opettajasta koostuva vertaisryhmä, joka kokoontui 16 kertaa puolentoista vuoden aikana. Tutkimus on uusi avaus vertaisryhmiä koskevaan keskusteluun, sillä aiemmassa tutkimuksessa on kiinnitetty vain vähän huomiota vertaisryhmässä rakentuvaan kerronnalliseen ympäristöön, kuten tässä työssä tehdään. Kuitenkin kustannustehokkaita vertaisryhmiä järjestetään opetusalan lisäksi myös muilla aloilla. Kiinnostuksen kohteena on, millaisista opettajan työn haasteista ryhmässä kerrotaan, millaisia funktioita ryhmässä kertomisella on ja millaisia mahdollisuuksia kertominen avaa tuelle ja muutokselle. Tutkimuksen lähestymistapa on kerronnallinen. Ryhmän istunnoista koostuvan videoaineiston analyysissa sovelletaan kerronnallisia lukutapoja ja dialogista sekvenssianalyysia. Tutkimuksen perusteella ryhmän kerronnallinen ympäristö osoittautui paikaksi puhua siitä, mistä koulussa vaiettiin. Opettajan työ näyttäytyi ihmissuhdetyönä. Tutkimus vahvisti kuvaa siitä, että opettajien suhteet kollegoihin ja oppilaiden vanhempiin voivat muotoutua merkittäviksi työn haasteiksi ja vaikuttaa olennaisesti opettajien jaksamiseen. Kertomalla opettajat käsittelivät ristiriitatilanteita, vaikutusmahdollisuuksiaan, rajojaan työssä ja purkivat pahaa oloaan. Kertomisen kautta myös mietittiin ratkaisuja, suuntauduttiin tulevaan ja etsittiin sopivaa etäisyyttä työn ihmissuhteissa. Tutkimuksen mukaan ryhmässä kertominen näytti myötävaikuttavan muutokseen. Ryhmässä kertomisesta ei kuitenkaan välttämättä aina tule rakentavaa, eikä se takaa työssä uusiutumista. Tutkimus avaa näkökulmia opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen. Oman elämäntarinan kertominen ja opettajan työhön liittyvien ihmissuhteiden tarkastelu tulisi tehdä näkyvämmäksi osaksi opettajaksi kasvamista. Oman kokemushistorian tutkiminen auttaa opettajia kohtaamaan työssään erilaisia vanhempia, kollegoita ja lapsia

Peer group as a meeting place: Reconstructions of teachers’ self-understanding and the presence of vulnerability

Prior research on peergroups and their potential for student teachers and teachers is still very limited.This article focuses on how a teacher’s self-understanding is reconstructed in a peer group and how vulnerability is present in this process.The data focusing on one teacher’s story is from a long-term peer group of 11 Finnish teachers. The research demonstrates how teachers’ self-understanding develops and is reconstructed throughout interactions with others.In addition,the research shows the intertwinement of teacher vulnerability with the reconstruction of self-understanding. Groups in which pre-service and in-service teachers can share personal and professional experiences create a powerful site and opportunity that can be used in teacher education.status: publishe

Naisen äänellä:professori Eila Estolan juhlakirja

Abstract This book is compiled in honour of professor of early childhood education Eila Estola from the University of Oulu on her 60th birthday. The book consists of two parts. The first part contains perspectives and memories connected with Eila Estola’s multiple professional roles as an innovator of early childhood education, leader, teacher educator, researcher and supervisor. The second part deals with the key themes of Estola’s research work – childhood, teacher’s work, embodiment of teacher’s work as well as ethicality and narrativity in research. The authors represent Eila Estola’s colleagues, partners and students.Tiivistelmä Tämä teos ilmestyy Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen professori Eila Estolan 60-vuotisjuhlapäivän kunniaksi. Kirja rakentuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa sisältää näkökulmia ja muisteluja, jotka liittyvät Eila Estolan moninaiseen tehtäväkenttään varhaiskasvatuksen kehittäjänä, johtajana, opettajankouluttajana, tutkijana ja tutkimustyön ohjaajana. Toinen osa käsittelee Estolan tutkimustyön keskeisiä teemoja – lapsuutta, opettajuutta, opettajan työn ruumiillisuutta sekä tutkimustyötä läpäisevää eettisyyttä ja kerronnallisuutta. Kirjoittajat ovat Eila Estolan työtovereita, yhteistyökumppaneita sekä opiskelijoita

Lupa kertoa, aikaa kuunnella, tilaa kasvaa

Tiivistelmä Vuosina 2004–2005 Oulun yliopistossa toteutettiin tutkimus- ja kehittämisprojekti Kerronta opettajien työssä jaksamisen ja uusiutumisen tukena, jossa kehitettiin kerronnallista ja toiminnallista (KerToi) menetelmää opettajien tukemiseen. Projektissa sovellettiin käytäntöön aikaisempaa tutkimukseen pohjautuvaa tietoa kertomisesta ja sen merkityksestä. Projektissa järjestettiin sekä koulutuspäiviä että pienryhmätoimintaa opettajille. Päiväkotien ja koulujen opettajista koostuvissa pienryhmissä kehitettiin ja käytännössä testattiin KerToi-menetelmää sekä koottiin tutkimusaineistoa. Kertomiseen rohkaistiin ryhmissä erilaisin keinoin. Näistä esimerkkeinä kirjoittaminen ja sosiometriset harjoitteet. Ryhmissä oli lupa myös pelkästään kuunnella. KerToi-menetelmä soveltuu vaiheeseen, jossa työ kyllästyttää ja tarvitaan aika, paikka ja lupa pysähtymiseen. Ryhmät voivat olla itseohjautuvia, mutta ryhmällä on kuitenkin oltava vastuuhenkilö. Ryhmässä tulee vallita luottamuksen ilmapiiri, jotta yhdessä kertominen ja tarinoiden jakaminen voi onnistua. Vertaistukeen perustuvissa ryhmissä ryhmäläiset saavat tukea toisiltaan. Kun yksi ryhmäläinen kertoo omista kokemuksistaan, toiset reagoivat kertomukseen esimerkiksi kertomalla vastaavasti omista kokemuksistaan. KerToi-menetelmä sopii monien eri työntekijöiden ja työyhteisöjen käyttöön, erityisesti ihmissuhdetyötä tekeville. KerToi-menetelmä tarjoaa mahdollisuuden käsitellä vaikeitakin tunteita ja tilanteita. Menetelmä on avoin ja ryhmäkohtainen, ja mahdollistaa siis erilaiset sovellutukset. Kerätyn tutkimusaineiston analyysin perusteella keskeisiksi havainnoiksi opettajien kertomuksissa nousivat ihmissuhteisiin liittyvä haavoittuvuus sekä riittämättömyyden ja jaksamattomuuden tunteet. Lähellä arkikeskustelua oleva vuorovaikutteinen kertomusten jakaminen ryhmässä voi vähentää opettajien kokemuksia yksin jäämisestä työssä esiintyvien ristiriitojen keskellä ja avata uusia näkökulmia omaan kertomukseen. Projekti oli osa Opettajanelämää-tutkimusryhmän toimintaa. Projekti toteutettiin Työsuojelurahaston tuella, Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikön sekä Oulun kaupungin välisenä yhteistyönä. Lupa kertoa, aikaa kuunnella, tilaa kasvaa on projektin loppuraportti