"Homo-Marskin" päivät mediamyrskyn silmässä: hankala seksuaalisuus Uralin perhosen vastaanotossa

Nukkeanimaatio Uralin perhonen nostatti kevättalvella 2008 Suomessa kiihkeän mediamyrskyn. Katariina Lillqvistin ohjaama animaatio kertoo ”suurimmaksi suomalaiseksi” valitusta Carl Gustaf Emil Mannerheimista selvästi kansallisista suurmieskertomuksista poikkeavan tarinan. Se esittelee aktiivisesti vuoden 1918 sisällissodan punaisten teloituksiin osallistuvan marsalkka Mannerheimin. Elokuvassa annetaan myös ymmärtää, että Mannerheimilla olisi ollut homoseksuaalinen suhde ”Uralin perhoseksi” nimetyn kirgisialaisen palvelijansa kanssa. Lisäksi Uralin perhosessa sivutaan transvestisuutta Mannerheimin pukeutuessa siinä purppuranpunaiseen korsettiin.  Artikkelissa tarkastellaan, miten Uralin perhosen mediavastaanotossa kirjoitettiin ja puhuttiin seksuaalisuudesta ja miten seksuaalisuuden merkityksistä neuvoteltiin Suomen mediassa Uralin perhosen vastaanoton sekä siihen sidoksissa olevan Mannerheimin henkilökuvan kautta. Artikkelin aineisto koostuu yhteensä neljästäkymmenestä suomalaisten sanoma- ja iltapäivälehtien internetissä julkaisemasta uutisesta, artikkelista ja arvostelusta, muista internetissä julkaistuista teksteistä sekä Yleisradion TV 1:ssä esitetystä A-talk-keskusteluohjelmasta. Uralin perhosen vastaanoton tutkimuksen lisäksi artikkelissa esitellään sitä edeltäneitä ja sille rinnasteisia taiteen mediakohuja ja kulttuurisotia. Uralin perhosta ja sen vastaanottoa tarkastellaan osana laajempaa kulttuurisotien jatkumoa, jossa on käyty jatkuvaa neuvottelua taiteen sananvapaudesta sekä taiteen ja kulttuurin sensuroimisesta. Uralin perhosta paheksuttiin mediassa voimakkain ja tuomitsevin äänenpainoin. Etenkin siinä kuvatusta normienvastaisesta seksuaalisuudesta kirjoitettiin provokatiivisesti ja provosoituneesti. Marskin päivät mediamyrskyn silmässä osoittavat, että suomalainen sotasankaruus, kansallishistoria ja kansallisuus näyttäytyvät monissa yhteyksissä edelleen muuttumattomina, järkkymättömästi pyhinä ja jalustalle asetettuina ihannekuvina. Taiteen tai sen esittelemien normienvastaisten seksuaalisuuksien ei sovi niitä horjuttaa. Toisaalta kulttuurisotien kontekstissa Marskia koskevaa mediamyrskyä voidaan lukea myös seksuaalisuuden kulttuurisia merkityksiä ja rajoja koettelevana ilmiönä

Kotimainen kirjallisuus ja yhteiskunta – kuka lohduttaisi maailmaa? Professoriluento

nonPeerReviewe

Kaikkea voi myydä: Kaupallinen seksi, väkivalta ja heteroseksuaalisuus Sofi Oksasen Baby Janessa ja Essi Henrikssonin Ilmestyksessä

Everything is Worth Selling: Commercial Sex, Violence and Heterosexuality in Sofi Oksanen’s and Essi Henriksson’s Novels Maria Jotuni, a celebrated Finnish realist female author of the 19th century, depicted women who were forced to sell both their bodies and their souls in business-like, heterosexual marriage arrangements. The same can be said of the women depicted by two contemporary Finnish female authors, Sofi Oksanen (Baby Jane 2005) and Essi Henriksson (Ilmestys 2007, ‘Revelation’), although their female characters do not get married. Instead, they objectify their bodies and feelings in slightly different business arrangements, that is, in sex work. The novels do not represent only commercial sex and sex work, but they also depict heterosexual relationships. These relationships become, like in Jotuni’s novels, gendered and unequal power relations in which money plays a significant role. Economical power signifies for gendered and heterosexual power, and by oppressing and objectifying women’s bodies and feelings this economical, gendered and heterosexual power system is connected also to violence. This article discusses the representations of commercial sex, sex work, and gendered, sexual violence in the novels of Sofi Oksanen and Essi Henriksson, and their interrelations with heterosexuality and heteronormativity. In addition, this article examines the meanings of gender and sexuality in the late capitalistic consumption culture. The image that the novels create of gendered and heterosexual power relations encourages the reader to reconsider gendered power relations in general and the idea of heteronormative social order – which still, a hundred years after the publication of Jotuni’s works, supports the hierarchies and inequality between genders. This is how the novels of Oksanen and Henriksson participate in the continuum of Finnish female authors who criticize the cultural norms of gender and sexuality