Keuhkoahtaumatautiin sairastuneiden elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä keuh-koahtaumatautiin sairastuneilta. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoisuutta keuhkoahtaumatautia sairastavan potilaan elämänlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Tietoa opinnäytetyöntekijä keräsi Hengitysliitto Heli ry:n internet-sivuille avatun keskustelualustan avulla. Hengitysliitto on sosiaali- ja terveysalan järjestö, jonka tarkoituksena on edistää muun muassa hengityssairaan hyvää elämää. Keskustelun avauksessa opinnäytetyöntekijä esitteli itsensä ja opinnäytetyön tarkoituksen. Opinnäytetyöntekijä esitti muutaman suuntaa antavan kysymyksen liittyen elämänlaatuun ja opinnäytetyön kysymyksiin. Keskustelu oli avoinna 11.4. – 28.8.2011. Keskustelualustalla oli kirjoittajia 19 (n=19). Opinnäytetyön aineisto analysoitiin käyttämällä sisällön analyysiä. Sisällön analyysissä opin-näytetyöntekijä käytti suuntaa antavasti aikaisempaan tietoon perustuvaa luokittelurunkoa, mikä jakautuu neljään osa-alueeseen, ensimmäisenä mielialaan ja henkiseen toimintakykyyn liittyvät tekijät, toisena sosiaalinen toiminta- sekä työkyky ja kolmantena päivittäiset toiminnot sekä neljäntenä elämään iloa tuottavat toiminnot. Opinnäytetyön tulosten perusteella tiedon saaminen ja positiivinen elämänasenne vaikuttivat elämänlaatuun myönteisesti. Perhe ja sukulaiset sekä heiltä saatu tuki koettiin elämänlaatua kohentaviksi tekijöiksi. Vertaistuki koettiin mielekkääksi minkä kautta myös positiiviseksi koettu tiedonsaanti lisääntyi. Opinnäytetyön tulosten perusteella yksi merkittävä esiin noussut asia oli lääkäriin pääsemisen hitaus. Pitkä odotusaika lääkärin vastaanotolle alentaa elämänlaatua ja elämän mielekkyyttä. Lääkäriin pääsemisen hitaus ja pitkät jonotusajat vaikuttavat elämänlaatuun heikentävästi ja samalla hidastaa hyvän lääketasapainon saavuttamisen. Luopuminen aikaisemmista harrastuksista jaksamisesta ja hengenahdistuksesta johtuen vaikuttivat heikentävästi elämänlaatuun. Elämänlaatuun vaikuttavista tekijöistä keuhkoahtaumataudissa tulisi tehdä kattavammilla ai-neistoilla mitä tähän asti on tehty. Tällöin saataisiin luotettavampaa tietoa erilaisten asioiden vaikutuksesta potilaan hyvinvointiin ja myös tätä kautta voitaisiin vaikuttaa sairaalapäivien vähenemiseen ja potilaan parempaan jaksamiseen arkipäivän asioissa. Asiasanat: Keuhkoahtaumatauti, COPD, elämänlaatuFactors affecting COPD patients' quality of life The purpose of this study was to identify factors affecting the quality of life of COPD sufferers. The aim was to increase awareness of the factors affecting COPD patients' on quality of life. The material was collected from the Pulmonary Association Heli's web pages where an open discussion platform was opened for the purposes of the study. Heli is a social and health care organization. One of its purposes is to promote good life of the respiratorily ill. In opening the discussion, the author introduced herself and the purpose of the thesis. The author presented a few questions related to the quality of life and the thesis questions. The discussion was open from 11th April till 28th August 2011. The number of participants was 19 (n = 19). The thesis material was analyzed by using a content analysis method. In the content analysis, a knowledge-based classification was used which was divided into four sections: mood and mental performance related factors, social activity and ability to work, daily functions and factors which bring joy to life. The results of this thesis show that acquiring information and a positive attitude towards life impacted the quality of life positively. Family and relatives, as well as the support received from them, was seen as improving their quality of life. Peer support was seen as meaningful. Through peer support, the positively experienced access to information increased. Furthermore, one major thing that emerged was the prolonged waiting time for a doctor's appointment. Long waiting time lowered the quality and the meaningfulness of life. It affected the quality of life negatively, and at the same time slowed down the process of achieving optimal medication balance. Having to abandon hobbies due to shortness of breath had a negative impact on the quality of life. There should be more comprehensive data on the factors affecting the quality of life in COPD patients. That would provide more reliable information about the different factors affecting patients' well-being. This way, perhaps, the number of hospital days could be reduced, and the patients' ability to cope better in everyday life could be improved. Keywords: Chronic Obstructive Pulmonary Disease, COPD, quality of lif

Korvaushoitopotilaan kokemuksia korvaushoidosta ja opioidiriippuvuudesta kuntoutumisesta

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata korvaushoitopotilaan kokemuksia korvaushoidosta ja opioidiriippuvuudesta kuntoutumisesta. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä A-klinikkasäätiön Tampereen K-klinikan kanssa. Opinnäytetyön tehtävät olivat millaisena haastateltavat ovat kokeneet korvaushoidon sekä millaisena haastateltavat ovat kokeneet opioidiriippuvuudesta kuntoutumisen. Tämä opinnäytetyö oli tutkimusmenetelmältään kvalitatiivinen eli laadullinen. Opinnäytetyön keskeisinä käsitteinä olivat korvaushoito, opioidiriippuvuus ja opiaatit. Aineisto kerättiin syvähaastatteluiden avulla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta kokemuksellista tietoa korvaushoitopotilaan kokemuksista sekä lisätä tekijän omaa ammatillista tietoa ja taitoa opioidiriippuvuutta sairastavien kanssa työskentelyyn hoitotyössä. Tulosten mukaan haastateltavat pitivät korvaushoitoa hyvänä mutta erittäin vaativana hoitona. Korvaushoitoon liittyi niin positiivia kun negatiivisiakin kokemuksia. Hoitoyksikön tuki ja toiminta nostettiin esille tärkeänä asiana hoidon onnistumisessa. Opioidiriippuvuudesta kuntoutuminen koettiin koko elämän pituiseksi rankaksi prosessiksi, jota edisti tukiverkosto ja oma motivaatio kuntoutumiseen. Opinnäytetyötä tehdessäni löysin vähän kotimaista, tutkittua tietoa korvaushoidossa olevien asiakkaiden kokemuksista. Koen tärkeäksi, että korvaushoidon asiakkaiden kokemukset otetaan huomioon, jotta hoitoa voitaisiin kehittää entisestään. Jatkotutkimusehdotuksena kokemuksellista tutkimusta olisi hyvä lisätä.The purpose of this thesis was to describe patients’ experiences of substitute treatment and rehabilitation from opioid addiction. The study method used in this thesis was qualitative. The central concepts of the thesis were substitution treatment, opioid addiction, and opioids. The material was collected by in-depth interviews and it was analysed by qualitative content analysis. The objective was to produce new experience-based information about the experiences of patients receiving substitution treatment and to increase my own professional knowledge and skills to work with patients receiving opioid substitution treatment. The results showed that the interviewees think that substitution treatment is a good but very demanding treatment method. Rehabilitation from opioid addiction was seen as a life-long process

Indiviididevahelised erinevused rottide afektiivses käitumises: neurokeemilised uuringud

Väitekirja elektrooniline versioon ei sisalda publikatsioone.Erinevate neurokeemiliste, näiteks monoamiinsete, süsteemide normaalse funktsioneerimise tasakaalu muutumine võib viia mitmete meeleolu- ja sõltuvushäirete tekkimiseni. Depressiooniga seotud häirete uurimisel kasutatakse sageli uudistaval käitumisel põhinevaid teste. Lisaks on leitud, et nii uudistavad kui ka sõltuvusega seotud käitumise regulatsioonis omavad rolli just monoamiinsed neurotransmitterid, mille süsteemide mõjutamine toob kaasa ka erinevused loomade käitumises. Eelnevalt oleme leidnud, et uudiskasti meetodil määratud indiviididevahelised erinevused uudistamisaktiivsuses on ajas püsivad ning neid indiviididevahelisi erinevusi on ka neurotransmitterite regulatsioonis. Mikrodialüüsi katsed näitasid, et serotonergiline süsteem on eri ajupiirkondades erinevalt reguleeritud. Väheuudistavatel (LE) rottidel on frontaalkoores kõrgemad rakuvälised serotoniini sisaldused kõrgemad peale serotoniini transpordi inhibeerimist tsitalopraamiga. Vastupidised tulemused ilmnesid hipokampuses, kus kõrgemad serotoniini tasemed olid just paljuuudistavatel (HE) rottidel. Kuna hiljutised uuringud on näidanud, et monoamiinide kõrval võib ka glutamaadi süsteemil olla oluline roll depressiooni kujunemisel, siis uuriti ka glutamaadi sisaldusi erineva uudistamisaktiivsusega rottidel. Leiti, et võrreldes väheuudistavate rottidega, on paljuuudistavatel rottidel kõrgemad glutamaadi sisaldused peale glutamaadi transpordi inhibeerimist juttkehas, kuid mitte hipokampuses. Sellest järeldub, et indiviididevahelised erinevused uudistavas käitumises võivad olla seotud lisaks serotonergilisele ka glutamatergilise närviülekandega. Uudistav käitumine on suurel määral sõltuv sinava tuuma (locus coeruleus) noradrenaliini projektsioonidest. Rotid, kellel on antud süsteemi kahjustus, käituvad uudiskasti testis nagu LE-fenotüüp, mida on seostatud madalama dopaminergilise neurotransmissiooni efektiivsusega. uuriti, kas sinava tuuma projektsioonid on olulised dopaminergilisele süsteemile toimivatele psühhostimulantide efektidele. Leiti, et ulatuslik sinava tuuma projektsioonide kahjustus närvitoksiiniga DSP-4 [N-(2-kloroetüül-N-etüül-2-bromobensüülamiin] vähendas psühhostimulandi kokaiini poolt stimuleeritud kohaeelistust ja liikumisaktiivsust. Kuna elusündmused varajases elustaadiumis võivad samuti omada mõju neurokeemilistele süsteemidele, siis uuriti kas alkoholist tingitud efektid monoamiini süsteemidele on sõltuvad varajasest elukeskkonnast. Leiti, et erinevused serotonergilises süsteemis olid just alkoholi eelistavatel loomadel, kes olid noores eas emast kõige kauem eraldatud. Siit järeldub, et varajases eas toimuvatel sündmustel on oluline mõju alkoholi tarbimisele ning serotonergilise süsteemi toimimisele. Leiti, et nendel alkoholi eelistavatel loomadel, kes olid noores east emast kaua eraldatud, olid serotoniini tasemed madalamad just mandelkehas, mida seostakse enim just sõltuvushäirete tekkimisega. Siit järeldub, et varajases eas toimuvatel sündmustel on oluline mõju alkoholi tarbimisele ning serotonergilise süsteemi toimimisele. Viimastel aastatel on negatiivsete afektiivsete seisundite kõrval hakatud rohkem uurima positiivse emotsionaalsuse võimaliku rolli üle depressiooni kujunemisel. Positiivset emotsionaalsust on võimalik uurida mõõtes rottide ultraheli-häälitsusi. Nüüdseks on leitud, et rottidel on püsivad indiviidivahelised erinevused nende 50-kHz ultraheli häälitsustes, mida seostatakse rottide positiivse emotsionaalsusega. Antud töös leiti, et stressi tingimustes on vähepiuksuvatel rottidel kõrgemad serotoniini tasemed peale serotoniini transpordi tagasihaarde inhibeerimist. Lisaks on samadel rottidel kõrgemad kortikosterooni tasemed. Antud tulemustest järeldub, et madalama positiivse emotsionaalsusega rotid on stressile vastuvõtlikumad. Võttesse arvesse neurotransmitterite erinevat regulatsiooni rottide käitumise kujunemisel võib jõuda depressiooniga seotud seisundite uudsete farmakoloogiliste ravimeetoditeni.Inter-individual differences, that are probably caused by variations in the regulation of neurochemical pathways, exist between organisms, and are likely to be significant in the pathogenesis of affective disorders. Depression is a highly prevalent psychopathological condition. In order to investigate depression the tests based on exploratory behaviour of rats are mostly used. Studies in the present dissertation indicate that rats with different exploratory phenotype differ, in addition to catecholaminergic mechanisms, also with regard to regulation of serotonergic and glutamatergic systems. Serotonergic neurotransmission in hippocampus and prefrontal cortex was found to be regionally differentially regulated in low exploring (LE) and high exploring (HE) rats. In prefrontal cortex, the LE-rats had higher extracellular serotonin levels induced by citalopram and higher levels of serotonin transporter binding. In dentate gyrus, contrary, the HE-rats had higher levels of extracellular serotonin. Additionally, HE-rats had increased levels of glutamate after blockade of glutamate transporter in striatum. Exploratory behaviour is very much dependent on the function of the noradrenergic projections of the locus coeruleus. All rats with near complete denervation of these projections behave in the exploration box test like the spontaneous LE-phenotype that has been associated with less efficient dopaminergic neurotransmission. It appeared that extensive denervation of the noradrenergic projections from locus coeruleus indeed reduced the effect of cocaine-induced place preference and locomotor activation. Early life experiences may also affect neurochemical mechanisms and thereby influence the behavioural pattern later in life. Thus, the effect of maternal separation (as the early life stress) on alcohol consumption was studied. It appeared that animals that experienced long maternal separation had low serotonin levels in amygdala and responded with an increase in serotonin after ethanol intake, which is a key area in addiction processes. Predisposition to express positive affect at low levels had previously been linked to vulnerability to depression. We could confirm the higher sensitivity of the LC-rats that produce less 50-kHz vocalizations to chronic stress: they gained weight more slowly and had higher corticosterone levels measured from full blood after stress. LC-rats have also differences in serotonergic mechanisms after chronic stress was supported by the finding that stressed LC-rats had higher extracellular serotonin levels induced by citalopram in hippocampus, where serotonergic system has been known to mediate response to anxious stimuli. These findings support the notion that male rats with low 50-kHz USVs response to tickling, having lower positive emotionality, are behaviourally more vulnerable to stress. Taken together, the consideration of these neurobiological differences between individuals could lead to novel approaches to more personalized medical treatment of depression-related states

Kuka sinä on? : Tutkimus yksikön 2. persoonan käytöstä ja käytön variaatiosta suomenkielisissä arkikeskusteluissa

Yksikön toisen persoonan muotoja käytetään tyypillisesti viittaamaan vastaanottajaan, mutta muunlaistakin käyttöä on. Tässä väitöskirjassa huomion kohteena on se, millaisia erilaisia käyttötapoja yksikön 2. persoonan muodoilla on suomenkielisissä arkikeskusteluissa, miten käyttötavat eroavat toisistaan ja kuinka ne vaikuttavat meneillään olevaan vuorovaikutukseen. Tutkimuksen aineisto on peräisin Turun yliopiston ”Suomenkielisten arkikeskustelujen morfosyntaktinen tietokanta Arkisyn” -hankkeen arkikeskusteluaineistosta, jonka yhteenlaskettu kesto on noin 30 tuntia. Tutkimuksen teoreettis-metodologiset lähtökohdat ovat vuorovaikutuslingvistiikassa, keskustelunanalyysissa ja dialogistisessa kielitieteessä. Tutkimusote on ensisijaisesti laadullinen, mutta osatutkimuksissa hyödynnetään myös määrällisiä menetelmiä. Yksikön 2. persoonaa voidaan suomessa ilmaista verbimuodoilla, omistusliitteellä tai pronominilla sinä ja sen puhekielisillä varianteilla. Tutkimukseni osoittaa, että vastaanottajaan viittaavan ja häntä puhuttelevan käytön lisäksi yksikön 2. persoonaa on myös mahdollista käyttää viittaussuhteiltaan avoimesti eli siten, että sillä ei viitata ainoastaan vuorovaikutuksen välittömään toiseen osapuoleen, vaan sitä käytetään luomaan laajempi, useamman keskustelun osanottajan kattava viittaus tai kuvaamaan yleisiä asiaintiloja. Lisäksi yksikön 2. persoona voi kiteytyä tiettyihin, osin partikkelistuneisiinkin ilmauksiin (esim. tietsä). Toisaalta yksikön 2. persoonan ilmaus voi olla myös monitulkintainen siten, että ilmausta on mahdollista tulkita samanaikaisesti useallakin eri tavalla. Yksittäisen yksikön 2. persoonan esiintymän luokittelu käyttötavan mukaan perustuu tutkimuksessa kontekstuaalisiin tekijöihin: meneillään olevaan vuorovaikutukselliseen toimintaan ja yksikön 2. persoonan esiintymän sisältävän vuoron sijoittumiseen tähän toimintajaksoon, yksikön 2. persoonan ilmauksen sisältävän vuoron kielelliseen rakenteeseen ja rakenteen tuottamiseen liittyviin prosodisiin ja kehollisiin vihjeisiin sekä yksikön 2. persoonan ilmauksen sisältävää vuoroa seuraaviin responsseihin. Tutkimus osoittaa, että erityisesti toiminnallinen konteksti on keskeisessä asemassa eroteltaessa erityyppisiä käyttöjä toisistaan. Tutkimuksessa paljastuu, että yksikön 2. persoonaa voidaan käyttää vastaanottajaan viittaamiseen ja hänen puhutteluunsa, mutta myös kuvaamaan henkilökohtaisia ja subjektiivisia tapahtumia ja ajatuksia tai jakamaan yhteiseksi oletettuja, muiden potentiaalisesti tunnistettavissa olevia kokemuksia. Tutkimuksessa esitetty keskeinen havainto on, että yksikön 2. persoona kantaa kaikissa käytöissään mukanaan implikaatiota vastaanottajuudesta ja näin luo dialogisen, vuorovaikutteisen paikan eiintymisympäristöönsä. Yksikön 2. persoonan avulla äänessäolija voi muuttaa puhetilanteen osallistumiskehikkoa ja osallistaa muita osanottajia eri tavoin. Tutkimuksen aineistossa yksikön 2. persoonan ilmausten käyttö onkin erityisen yleistä konteksteissa, joissa osanottajat tekevät omaa toimintaansa muille ymmärrettäväksi vuorovaikutuksen kulussa. Tutkimuksen tulokset yksikön 2. persoonan käytön variaatiosta täydentävät aiempaa kuvaa persoona- ja demonstratiivimuotojen käytöstä ja henkilöön viittaamisen keinoista suomenkielisissä arkikeskusteluissa. Lisäksi tutkimus osallistuu vuorovaikutuksen tutkimuksen parissa käytyyn keskusteluun inhimillisen toiminnan dialogisuudesta sekä kielen ja kielellisten rakenteiden roolista intersubjektiivisuuden välittäjänä.Who is ‘you’? On the use of the second person singular in Finnish everyday conversations This dissertation examines the second person singular, focusing on the variation of its use in Finnish everyday conversations. In what ways are the second person singular forms employed in turns-at-talk, and how do they affect the ongoing interaction and the participation framework of the speech situation? The data come from the Arkisyn corpus, a morphosyntactically annotated database of conversational Finnish that includes data from approximately 30 hours of conversation. The theoretical and methodological approach is anchored in interactional linguistics, conversation analysis, and dialogism. The study is primarily qualitative but combines that approach with quantitative methods. In Finnish, the second person singular can be expressed through the second person pronoun, verbal person marking, or the possessive suffix, forms that are often used to refer to the addressee. This dissertation shows, however, that second person singular forms can also be used in fixed expressions (e.g., tietsä ‘(do) you know’) or to create open reference, so that they do not refer exclusively to the addressee, but rather describe interpersonal or generic experiences or states of affairs. These forms may also be ambiguous in that, in their immediate context of use, multiple interpretations of the meaning of the second person singular form are simultaneously possible. The categorization of different usages of the second person singular forms in the data is based on contextual features, including the sequential positioning of the second person singular expression, the composition of the turn containing the expression, and the prosodic and bodily cues related to the composition as well as on the responses that follow the turn containing the expression. The study shows that it is crucial to take the social activity into account when distinguishing and categorizing the different usages of the second person singular forms. The study reveals that, in addition to referring to and addressing the recipient, the second person singular forms can be employed to describe personal and subjective thoughts or events as well as to share potentially mutual experiences that the speaker expects to be recognizable by the other participants. This dissertation’s central finding is that, in all its usages, the second person singular form is an index of recipiency, creating a dialogic and interactional space in its context of use. With the help of the second person singular, the current speaker may change the participation framework of the speech situation and recruit the other conversational par ticipants to engage in the interaction in various ways. Moreover, the study shows that the second person singular forms are commonly used in contexts in which the participants make their own action understandable to others in the course of the interaction. These results regarding the variation in the use of the second person singular forms complement earlier research on personal reference in Finnish everyday conversation. Furthermore, the study contributes to the discussion of the dialogicality of human interaction and shows that grammatical forms play an important role in creating intersubjectivity among participants

Beijing’s Visible Hand

2019 Outstanding Undergraduate Graduation Speech, Commencement Speech. Video footage available at https://wou.edu/include_files/iframe_apps/graduation/2019/commence19_welcome_students.mp