Dynaaminen korjaaminen yhdistää hoivan ja luovuuden

publishedVersionPeer reviewe

Muurin juurella - urbaanit rauniotunnelmat ja niiden vaaliminen

Turisti on henkilö, joka matkustaa väliaikaisella vapaa-ajallaan vapaaehtoisesti pois kotoaan. Käytännön vaatimusten lisäksi turismin laaja harjoittaminen edellyttää kiinnostusta vierautta kohtaan. Turistin katse kiinnittyy ilmiöihin, jotka poikkeavat kokijan arjesta. Turistisella asenteella tarkoitetaan itsensä avaamista uusille kokemuksille ja herkistymistä niille. Turistin katse nähdään usein myös kohteiden autenttisuutta tuhoavana. Turistinähtävyydet ovat usein erilaisia rakennushistoriallisia monumentteja. Monumentit voidaan jakaa kolmeen tyyppiin; tarkoituksellisiin monumentteihin, jotka jo alun perin on suunniteltu muistuttamaan tietystä historiallisesta tapahtumasta sekä sellaisiin, jotka vasta sittemmin ovat saaneet historiallisen merkityksen, kolmas monumentti-tyyppi sen sijaan muistuttaa kuluneisuutensa ja vanhuutensa tähden ajankulusta itsestään. Historialliset monumentit voivat herättää nostalgiaa tai tuntemuksen kuulumistamme sukupolvien ketjuun. Voimme myös lukea historiallisesta ympäristöstä poliittisen historian merkkejä, tulkita sen seurauksena vallan käytöstä. Rauniot voivat olla sekä monumentteja että nähtävyyksiä, ja niillä on omia elämyksellisyyteen liittyviä erikoisominaisuuksia. Rappeutuvan lumovoimaa selittää esimerkiksi kiehtova katoavaisuuden ja hetkellisyyden tunnelma. Rikkinäiset rakennukset tarjoavat sattumanvaraisuudessaan ja monimuotoisuudessaan myös mielenkiintoisia ja yllätyksellisiäIII arkkitehtuurikokemuksia ja lisäksi niillä on verraton kyky herättää mielikuvituksemme. Raunioiden erityislaatuisuus vaikuttaa myös niiden restaurointiin. Keskeisiä rauniorestaurointikysymyksiä ovat katoavaisuuden lumon ja sattumanvaraisuuden säilyttäminen silloin, kun raunioita joudutaan suojaamaan tai huoltamaan. Aurelianuksen muuri rajaa sisäänsä turistisen Rooman, mutta on itse turistien keskuudessa melko tuntematon. Sen sijainti kehämäisten teiden varrella, nykyaikaisen kaupungin sykkeessä tekee siitä toisaalta kiehtovan, toisaalta heikentää sen ympäristön viihtyisyyttä ja tekee siitä kiertäjälleen paikoin jopa vaarallisen. Rauniokohteena muuri on mielenkiintoinen ja potentiaalinen käsittäessään laajan kirjon rauniotunnelmia ja mielenkiintoisen näkökulman koko Rooman kaupunkiin. /Kir1

Kuratoitu luontomme : Arvio teoksesta Ruuskanen, Esa, Paula Schönach & Kari Väyrynen toim. Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykyaikaan. Tampere: Vastapaino. 2021. 473 s. ISBN 978-951-768-899-4.

Non peer reviewe

Rakennussuojelu säilyttää rakennuksiin sitoutuneita arvoja ja resursseja : Lectio praecursoria

Peer reviewe

Kulttuurihistoria kertoo sivuutettuja tarinoita : Arvio teoksesta Mähkä, Rami, Marika Ahonen, Niko Heikkilä, Sakari Ollitervo & Marika Räsänen toim. Kulttuurihistorian tutkimus. Lähteistä menetelmiin ja tulkintaan. Kulttuurihistorian seura. 2022. 568 s. ISBN 978-952-68776-8-6

Peer reviewe

Too Much to Handle : Architectural conservation in the widening scope of heritage

Rakennussuojelu ja restaurointi ovat käytännön toimia, joilla pyritään säilyttämään, suojelemaan ja ylläpitämään kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia ja rakennettuja ympäristöjä. Kohteen merkityksellisyyden virallinen toteaminen on usein edellytys suojelulle ja restauroinnille. Käsitys rakennusperinnöstä laajenee jatkuvasti sisällyttäen yhä enemmän rakennuksia ja rakennustyyppejä rakennussuojelun ja restauroinnin piiriin. Rakennusperintökäsityksen ja kohdejoukon laajeneminen synnyttää tarpeen tarkastella uudelleen rakennussuojelun käsitteitä, lähtökohtia ja käytännön toimia, samalla kun suojelu omaksuu uusia näkökulmia ja merkityssisältöjä, kuten kestävän kehityksen. Näkökulman laajeneminen haastaa perinteiset suojelun ja restauroinnin käytännöt, kun yhä suurempi ja moninaisempi joukko rakennuksia liitetään rakennusperinnön kenttään. Kohdejoukon laajentuessa, myös laajeneva joukko ihmisiä, niin ammattilaisia kuin ei-ammattilaisiakin osallistuu rakennusperinnön hoitoon. Laajenevan rakennusperintökäsityksen seurausten lisäksi tutkimus pohtii myös rakennusperinnöstä käytävän keskustelun merkitystä: käyttämämme ilmaukset ilmentävät asenteitamme ja vaikuttavat rakennetun ympäristön säilyttämiseen, ylläpitoon ja korjaamiseen. Tämä artikkeliväitöskirjan keskeinen tutkimuskysymykseni on, parantaako laajeneva käsitys rakennetun ympäristön laatua, merkityksellisyyttä ja kestävyyttä. Väitöskirjan neljä artikkelia tarkastelevat rakennussuojelun ydinkysymyksiä tapaustutkimusten ja useilta eri tieteen aloilta kootun tutkimuskirjallisuuden avulla. Rakennussuojelu ja niiden ylläpito nojaavat pitkälti niiden tunnistettuihin arvoihin ja merkityksiin, joten väitöskirjan kaksi ensimmäistä artikkelia keskittyvätkin tarkastelemaan prosesseja, joiden kautta tällaiset arvot tyypillisesti määrittyvät. Samalla artikkelit vastaavat toiseen väitöskirjan keskeisistä alakysymyksistä: miten ja miksi rakennusperintökäsitys laajenee. Artikkelit tarkastelevat rakennusperintöä ja sen näkökulmien laajenemista tarkastelemalla Pohjoismaisen puukaupungin kanonisoitumista (artikkeli 1) ja Tampereen pohjoisen ratapiha-alueen rakennusten muuttumista rakennusperinnöksi alueen kaavoitusprosessin yhteydessä (artikkeli 2). Väitöskirjan toinen alakysymys, miten rakennussuojelu ja restaurointi tulisi määritellä uudelleen suhteessa laajenevaan rakennusperintökäsitykseen, pohtii laajenevan rakennusperintökäsityksen seurauksia ja sitä, miten rakennussuojelun toimenpiteet voisivat kehittyä uusien haasteiden edessä. Näitä kysymyksiä tarkastellaan artikkeleissa 3 ja 4, jotka pohtivat spolian (artikkeli 3) ja latoarkkitehtuurin (artikkeli 4) havainnollistamia mahdollisuuksia nykypäivän arkkitehtuurille ja rakennussuojelulle. Kaikkien neljän artikkelin päätulosten perusteella olen muotoillut väitöskirjani pääväitteen: on ympäristön ja kulttuurioerinnön kannalta tärkeää sitoa rakennussuojelun ja restauroinnin kysymykset muihin olemassa olevaa rakennuskantaa käsitteleviin keskusteluihin. Väitöskirjani yhdistää 3 tutkimusmenetelmää: 1) tapaustutkimusta, 2) käsiteanalyysia ja vertailevaa teoriatutkimusta. Teoriavertailun ja käsiteanalyysin avulla liitän toisiinsa näkökulmia kolmelta eri tieteen alalta, rakennussuojelusta, kulttuuriperinnön tutkimuksesta ja korjaustutkimuksesta (repair studies). Näkökulmien ja tieteenalojen yhdistäminen mahdollisti uusien näkökulmien ja käsitteiden luomisen kulttuurisesti ja ekologisesti kestävälle rakennusperinnön hoidolle. Väitöskirjan yhteenvetoanalyysi perustuu tapaustutkimusten vertailuun, jonka avulla on pyritty täsmentämään ilmiöitä ja käsitteitä sekä niiden välisiä suhteita.Architectural conservation is an attempt to preserve, conserve, and protect buildings, objects, and environments of historical or cultural significance. An official status as a significant heritage building is usually a precondition for such preservation. Continuous expansion of the definition of built heritage gathers more and more buildings and environments under the scope of heritage preservation and architectural conservation. This expansion generates an urgent need to reconsider the concepts, premises, and practices of architectural conservation, while the heritage preservation adopts new perspectives and frames of reference, such as sustainability, to define and support it. The widening scope challenges conventional architectural conservation as more and more versatile buildings are included in the category of heritage buildings. Consequently, more and more people – heritage professionals and non-professionals – become involved with heritage buildings. While aiming at understanding the consequences of the contemporary perception of built heritage, the dissertation elaborates on the significance of heritage discourse. It is not indifferent how we talk about our built environment: the concepts we use to describe it affect our attitudes and, furthermore, the built environment’s preservation, maintenance, and repair. This article-based dissertation focuses on the challenges and potentials of the widening scope of heritage. The main research question is whether the widening scope of heritage improves the quality, significance, and sustainability of the built environment. The four articles attempt to reconsider some fundamental presumptions of architectural conservation through case studies and research literature from several fields of study. Since the preservation and maintenance of buildings depends on the shared recognition of their value, the first two articles explore the processes through which such values are typically acknowledged and shared, and answer to the first sub- question of this dissertation: how and why the scope of heritage widens. The articles explore the concept of built heritage, and the reasons for its ongoing expansion through focusing on the canonisation process of the Nordic Wooden Town (article 1), and the heritagization processes of former railyard buildings at the Northern railyard in Tampere, Finland (article 2). The second sub-question, how to redefine architectural conservation in the widening scope of heritage, focuses on the implications of the widening scope of heritage, and on how the perception of architectural conservation could evolve. These questions are studied in the articles 3 and 4, which elaborate on the potential of spolia (article 3) and barn architecture (article 4) for contemporary architecture and architectural conservation. Based on all the four articles and their main results, I have formulated the main argument of this thesis: it is environmentally and culturally essential to link the theory of architectural conservation with discourses on the management of the existing building stock. The thesis combines three lines of research approach: 1) case analysis, 2) concept analysis, and 3) theory comparison. Theory comparisons and concept analysis are used to cross-connect theories from different fields, architectural conservation, heritage studies, and repair studies. Theory comparison accompanied with concept analysis enables the formulation of a vocabulary of its own for the culturally and environmentally oriented management of built heritage. The conclusive analysis of this thesis is conducted with the cross-case analysis method, which aims at the clarification of concepts, their characteristics, and relations to other concepts and phenomena

Demolition or adaptation?: post-industrial buildings in Ukraine

Three case studies are presented that assess the post-industrial development of industrial sites in Ukraine. The comparative analysis is based on (1) the geographical location on the territory of the country (Ivano-Frankivsk, Poltava, Kharkiv), (2) the functional transformation of the buildings (from the initial functions to new ones), and (3) the impact on the further development of the urban environment (in urban planning, economic, environmental and social security directions). These sites are considered as post-Soviet architectural heritage, which have been overlooked by the society and positioned as dissonant and controversial. The stereotypical perceptions concerning industrial sites are examined in order to rethink their status in the future. The research shows that the question of industrial heritage is manifold and cannot be solved without understanding the complexity and uniqueness of each individual case. Policy relevance Three different reuse strategies of the post-industrial sites in Ukraine are compared: (1) demolition and replacement with a new building, (2) renovation of the buildings for public use and cultural functions, and (3) adaptation for private needs. The lens of ‘dissonant heritage’ is used to understand the evolution of these sites and different processes that have shaped them. Negative connotations are typical Ukrainian responses to industrial heritage, as it can also be associated with post-socialist trauma. The case studies provide lessons for handling post-industrial architecture in the modern city. These lessons will be particularly relevant to the rebuilding of Ukraine and decisions surrounding its cultural heritage

Autenttisuuden paradoksi paljastetuissa hirsiseinissä : Säilyttämisen ja vaalimisen esityksiä sisustuslehdissä vuosina 2017–2023

Peer reviewe

Work stressors and their controllability : Content analysis of employee perceptions of hindrances to the flow of work in the health care sector

High levels of work stress are prevalent today, and the underlying working conditions need to be tackled urgently. In this study, our aim was to identify the range of factors that employees themselves perceive as hindrances to the flow of work, that is, hindrance stressors. We analysed the open-ended questionnaire responses of 4766 employees working in the health care sector using semi-automated content analysis. We then used more detailed conventional content analysis to compare the responses of the groups that reported high (n = 1388) and low (n = 833) levels of subjective stress. Finally, we interpreted and categorised the stressors raised by the respondents from the viewpoint of controllability, to shed light on where to target interventions. The main hindrance stressors reflected inadequate staffing, work overload, time pressure, and management-related issues, of which the responses revealed concrete examples. Interruptions and problems related to cooperation and instructions were also commonly mentioned. The respondents in the high stress group emphasised work overload and issues related to management and clients. Our results suggest that the major hindrances to daily work are beyond employees’ control and require decisions and resources at the level of supervisors, managers, directors, and policymakers. Future studies on work stress should explore the controllability of common stressors in more detail and include the appraisal of controllability in explanatory models. Avoiding overemphasis of psychological coping and instead targeting harmful working conditions and the organisational actors who can influence these could make workplace stress management interventions more effective.publishedVersionPeer reviewe

Learnin from the secondary : Rethinking architectural conservation through ‘barn architecture’

This article explores material culture and peoples’ engagement with built environments from the perspective of vernacular architecture, adaptive reuse and more specifically barn-inspired architecture. Departing from actual cases of conversions that involve material reuse and initiate a correspondence between various more-than-human actors and temporal dimensions, we join the debate around sustainable architecture. We understand sustainability rather as transmission than as arresting change, and we have taken into consideration a broad scope of heritage, including masses of unlisted and abandoned buildings. Adaptive reuse and other comparable forms of using and caring for the outworn existing building stock are practices intended to prolong the lifespan of material resources through reinterpretation. Through barn architecture, we suggest alternative approaches and concepts, such as mending and care, to both fields of architecture and architectural conservation.publishedVersionPeer reviewe