Yritykset ovat biodiversiteetin päättäjiä

Lehdeltä on saatu lupa artikkelin rinnakkaistallentamiseen

Kontukimalaisen kasvattaminen: Käytännönläheinen opas kontukimalaisen kasvattamiseen

Tietoa kimalaisten kasvattamisesta tarvitaan, jotta Suomessa voitaisiin hyödyntää kotimaisia kimalaisia viljelmillä pölytyksessä ja tutkimuksessa. Ruoantuotannossa ja tutkimuksessa käyte-tään lähinnä tuontikimalaisia. Tuontikimalaisten etuna on niiden helppo saatavuus suurinakin määrinä. Tuontikimalaiset saattavat kuitenkin levittää uusia tauteja sekä erota käytökseltään ja perimältään kotimaisista lajitovereistaan. Kimalaisten kasvattaminen on haastavaa mutta palkitsevaa työtä. Haasteita siihen tuovat epä-varmuus pesimisen onnistumisesta ja pirstaleinen tieto kasvatusmenetelmistä. Toisaalta pel-kästään kimalaisten tarkkaileminen lähietäisyydeltä opettaa sellaista, mitä kirjoista ei voi lukea. Tässä kontukimalaisen (Bombus terrestris) kasvatusoppaassa olen yrittänyt kuvata mahdollisim-man tarkasti ja käytännön esimerkein oman kasvatusprosessini. Oppaan luettuasi tiedät esi-merkiksi, miten kimalaiskuningattaren takajalasta saa napattua helpoiten kiinni pesän hoitotoi-menpiteiden yhteydessä. Kasvatusoppaan avulla haluan osaltani edistää Suomen luonnonvaraisten kimalaisten käyttöä tutkimuksissa ja pidemmällä aikavälillä tuontikimalaisten korvaamista kotimaisella kimalaisella myös ruoantuotannossa. Omassa tutkimuksessani käytin kasvattamiani kimalaisia tutkiakseni kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia Suomen luonnonvaraisiin pölyttäjiin. Luonnonvaraisten pölyttäjien tutkiminen tarvitsee uusia menetelmiä ja rohkeutta kehittää niitä. Kertomalla omasta kasvatusprosessistani toivon, että useampi rohkaistuu kokeilemaan ja kehittämään uusia menetelmiä. Toivotan kaikille antoisia hetkiä kimalaisten parissa! Kasva tusprojektissa minua on auttanut lukuisa määrä ihmisiä. Haluan erityisesti kiittää Sakari Raiskiota (Luonnonvarakeskus) ja Erkki Kaarnamaa käytännön vinkeistä etenkin kasvattamon alkuvaiheissa. Ohjaajani Olli Loukola (Oulun yliopisto), Marjaana Toivonen (Suomen ympäris-tökeskus) ja Marja Jalli (Luonnonvarakeskus) ansaitsevat kiitoksen tuesta kasvatusprosessin ai-kana. Isääni Hannu Kailaa haluan kiittää hänen rakentamistaan miljoonista kasvatuslaatikoista ja niiden prototyypeistä. Kiitokset myös mehiläistarhaajille Niina Kankaalle ja Lauri Reuterille seuramehiläisistä. Juho Paukkunen (Helsingin yliopisto) ansaitsee kiitoksen kaikesta saamastanikimalaisiin liittyvästä tiedosta ja avusta

Inheritance and Stability of Late Blight Resistance in Potato Population B3 of the International Potato Center

The mission of International Potato Centre (CIP) is to achieve food security for developing countries. Late blight is one of the most serious diseases of potato, and efficient control of the disease is needed to get proper yield. Chemical plant protection and resistant cultivars are the main keys in controlling late blight. CIP improves the food security by breeding late blight resistant genotypes, which are further tested in developing countries. In this research CIP’s breeding population B3 was studied for the inheritance and stability of late blight resistance. Inheritance of resistance was analysed by comparing the level of resistance in two consecutive cycles of recurrent selection (C2 and C3). The stability of resistance was analysed by comparing historical data of population B3 in nine different environments in years 2001–2006. Results showed that the fourth cycle of recombination will improve late blight resistance in the population and the resistance is mainly caused by genetic factors. The research also revealed 78 genotypes that had stable late blight resistance in studied environments. In addition, the study suggests that the population contains some still unidentified R genes. Population B3 has already high late blight resistance, which the fourth cycle of recombination will further improve. In addition, the population contains genotypes with stable and extremely high late blight resistance. Thus, the population serves as a strong material for further late blight resistance breeding and as trial genotypes for tropical highlands. However, the still unidentified R genes should be studied further at molecular level to get best out of the population

Kontukimalaisen kasvattaminen : Käytännönläheinen opas kontukimalaisen kasvattamiseen

Tietoa kimalaisten kasvattamisesta tarvitaan, jotta Suomessa voitaisiin hyödyntää kotimaisia kimalaisia viljelmillä pölytyksessä ja tutkimuksessa. Ruoantuotannossa ja tutkimuksessa käytetään lähinnä tuontikimalaisia. Tuontikimalaisten etuna on niiden helppo saatavuus suurinakin määrinä. Tuontikimalaiset saattavat kuitenkin levittää uusia tauteja sekä erota käytökseltään ja perimältään kotimaisista lajitovereistaan. Kimalaisten kasvattaminen on haastavaa mutta palkitsevaa työtä. Haasteita siihen tuovat epävarmuus pesimisen onnistumisesta ja pirstaleinen tieto kasvatusmenetelmistä. Toisaalta pelkästään kimalaisten tarkkaileminen lähietäisyydeltä opettaa sellaista, mitä kirjoista ei voi lukea. Tässä kontukimalaisen (Bombus terrestris) kasvatusoppaassa olen yrittänyt kuvata mahdollisimman tarkasti ja käytännön esimerkein oman kasvatusprosessini. Oppaan luettuasi tiedät esimerkiksi, miten kimalaiskuningattaren takajalasta saa napattua helpoiten kiinni pesän hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Kasvatusoppaan avulla haluan osaltani edistää Suomen luonnonvaraisten kimalaisten käyttöä tutkimuksissa ja pidemmällä aikavälillä tuontikimalaisten korvaamista kotimaisella kimalaisella myös ruoantuotannossa. Omassa tutkimuksessani käytin kasvattamiani kimalaisia tutkiakseni kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia Suomen luonnonvaraisiin pölyttäjiin. Luonnonvaraisten pölyttäjien tutkiminen tarvitsee uusia menetelmiä ja rohkeutta kehittää niitä. Kertomalla omasta kasvatusprosessistani toivon, että useampi rohkaistuu kokeilemaan ja kehittämään uusia menetelmiä. Toivotan kaikille antoisia hetkiä kimalaisten parissa! Kasvatusprojektissa minua on auttanut lukuisa määrä ihmisiä. Haluan erityisesti kiittää Sakari Raiskiota (Luonnonvarakeskus) ja Erkki Kaarnamaa käytännön vinkeistä etenkin kasvattamon alkuvaiheissa. Ohjaajani Olli Loukola (Oulun yliopisto), Marjaana Toivonen (Suomen ympäristökeskus) ja Marja Jalli (Luonnonvarakeskus) ansaitsevat kiitoksen tuesta kasvatusprosessin aikana. Isääni Hannu Kailaa haluan kiittää hänen rakentamistaan miljoonista kasvatuslaatikoista ja niiden prototyypeistä. Kiitokset myös mehiläistarhaajille Niina Kankaalle ja Lauri Reuterille seuramehiläisistä. Juho Paukkunen (Helsingin yliopisto) ansaitsee kiitoksen kaikesta saamastani kimalaisiin liittyvästä tiedosta ja avusta

Insektisidiruiskutusten vaikutuksista peltoympäristön pölyttäjiin : Pienpöly-hanke

Hyönteisten merkitys pölyttäjinä ja ruokaturvan varmistajina on kiistaton. Suuri osa maapallon tärkeimpien ravintokasvien sadosta hyötyy eläinpölytyksestä. Hyönteiset ovat lajimäärältään suurin biologinen luokka. Jotkin hyönteislajit runsain määrin esiintyessään voivat olla viljelykasveja ja niiden sadonmuodostusta haittaavia, jolloin ne ovat tuhohyönteisiä. Silloin ne ovat kasvintuhoojia kuten kasvitaudit ja rikkakasvit. Useista varotoimista huolimatta tuhohyönteisten kemiallinen torjunta aiheuttaa usein riskiä ja suoraa sekä välillistä altistumista myös monille pellon ja peltoympäristön hyönteisille kuten pölyttäjille. Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa pureuduimme yhteen tunnistettuun pölyttäjäkantojen vähenemisen syyhyn: kemiallisiin kasvinsuojeluaineisiin. Hankkeemme tavoitteena oli tutkia lambda-syhalotriini –nimisen insektisidin (tuhohyönteisten torjuntaan käytetty kasvinsuojeluaine) jäämiä tarhamehiläisen keräämässä siitepölyssä ja läheisessä vesistössä. Ruiskutukset tehtiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymien käyttöohjeiden mukaan. Teimme tutkimuksen kahdella öljykasvilohkolla ja kahdella kuminalohkolla, joiden välittömään läheisyyteen asetimme kaksi tarhamehiläispesää. Analysoimme kasvinsuojeluaineiden jäämät tarhamehiläisten keräämästä siitepölystä, jota otimme näytteeksi kasvinsuojeluainekäsittelyn jälkeisinä päivinä. Lisäksi otimme yhden lohkon läheisestä vesistöstä vesinäytteitä, joista tutkimme kasvinsuojeluaineet. Hankkeemme tulosten perusteella lambda-syhalotriinin pitoisuus siitepölyssä jäi koepelloillamme pölyttäjille turvalliselle tasolle. Havaitsimme kuitenkin siitepölyssä korkeita pitoisuuksia koepeltojemme ulkopuolella käytettyä tiaklopridi-nimistä insektisidiä. Kyseisellä pitoisuudella on saattanut olla välittömästi tappavaa annosta pienempiä vaikutuksia eli kroonisia ja subletaaleja vaikutuksia siitepölyä syöneisiin tarhamehiläisiin ja mahdollisesti myös muihin pölyttäjiin. Kasvinsuojeluaineiden kroonisia ja subletaaleja vaikutuksia, kuten esimerkiksi heikentynyttä ruoanhankintakykyä, on kuitenkin tutkittu vähän. Krooninen ja subletaali altistuminen kasvinsuojeluaineille saattaa välillisesti heikentää pölyttäjäkantoja, vaikka pölyttäjät eivät välittömästi kuolisikaan. Varsinaisen tutkimuskokonaisuuden lisäksi tuotimme tähän raporttiin taustatietoa kasvinsuojeluaineiden käyttömääristä Suomessa, kasvinsuojeluaineiden riskinarviointi- ja hallintatoimenpiteistä sekä pölyttäjien altistumisreiteistä kasvinsuojeluaineille. Näiden kokonaisuuksien kirjoittajat on mainittu erikseen kyseisten kappaleiden alussa aihealueen asiantuntijoina. Lopuksi koostimme selkeitä toimenpidesuosituksia, joiden avulla paikattaisiin akuutteja tiedonpuutteita torjunta-aineiden käytössä ja niiden vaikutusten seurannassa

Pesticide residues in the environment and their effects on bee

Pollinators play an important role in food production. It has been estimated that approximately 75% of crop plants rely on animal pollination. However, the situation regarding pollinating insects is alarming and their decline is causing global concern. Pesticides represent one of the main reasons for pollinator decline. To protect pollinators from pesticides, extensive legislation is implemented across the European Union (EU). The first aim of my thesis was to study pesticide residue levels in honeybee- collected pollen in boreal landscapes (Paper I). The residue levels were studied in Finnish agriculture, where data on environmental pesticide residues and their levels is lacking. Of the seven active substances found in pollen, one, thiacloprid, exceeded the level where its residues may have caused sublethal effects on honeybees. Furthermore, the study concluded that multi-site and multi-year studies are required to obtain a comprehensive picture of pesticide residues in the Finnish agricultural environment. The second aim of my thesis was to study how pesticide residues found in the Finnish agricultural environment affect bumblebee cognitive abilities (Paper II and III). The studied pesticides were the thiacloprid-based insecticide Calypso SC480 (Paper II) and the azoxystrobin-based fungicide Amistar (Paper III). The results presented in Paper II showed that the thiacloprid residues in pollen and nectar in the Finnish agricultural environment may be sufficiently high that they impair bumblebee colour discrimination. The results presented in Paper III showed for the first time that a fungicide may impair bumblebee colour discrimination. Though the identified trend was statistically non-significant, the study indicated a strong need for examining further the effects of Amistar on bee cognition. The third aim of my thesis was to study whether EU Regulations (EC) No. 1107/2009, 283/2013 and 284/2013 successfully protect bees from the unacceptable effects of pesticides (I-III). The results in Paper I indicate that the EU pesticide risk assessment process adequately covers the acute toxicity effects of pesticides on honeybees, though the diversity of active substances found in pollen indicates an urgent need for including studies on pesticide synergistic effects in the process. Based on the bumblebee cognition studies (Papers II-III), the process should include more challenging and diverse cognitive studies than those currently required. Furthermore, the process should take into consideration that fungicides such as Amistar, which we studied in Paper III, may affect bee cognition even though their LD50 values are often higher than those of insecticides. Finally, all the studies included in this thesis emphasize that the risk assessment process covers mainly honeybees, even though the diversity of pollinators is far wider in the agricultural environment. Thus, requirements for studying the effects of pesticides on different pollinator species should be created as soon as possible.Pölyttäjillä on suuri vaikutus ruoantuotannolle, sillä ne parantavat monien viljelykasvien sadon määrää ja laatua. Pölyttäjäkato kuitenkin uhkaa ruoantuotantoa, ja kasvinsuojeluaineiden käytön on tunnistettu edistävän kantojen taantumista. EU-lainsäädännön tehtävänä on vähentää kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvia haittoja. Väitöskirjassani tarkastelen, kuinka hyvin EU-lainsäädäntö suojelee mehiläisiä kasvinsuojeluaineilta. Työssäni keskityn erityisesti mehiläisten altistumiseen niiden ravinnon, siitepölyn ja meden kautta. Tutkin kasvinsuojeluainejäämiä siitepölyssä Kanta-Hämeessä vuosina 2019 ja 2020. Tulosten perusteella tutkin, kuinka siitepölyssä havaitut jäämät vaikuttavat kimalaisten värioppimiseen ja muistiin. Väitöskirjani tulosten perusteella EU-lainsäädännön vahvuutena on, että se suojelee etenkin tarhamehiläisiä kasvinsuojeluaineiden tappavilta annoksilta (letaalit vaikutukset). Lainsäädäntöä ja siihen liittyviä velvoitteita tulee kuitenkin parantaa siten, että seuraaviin kolmeen kokonaisuuteen kehitetään ja vaaditaan käytettäväksi tutkimusmenetelmiä 1) kasvinsuojeluaineiden vaikutukset mehiläisten kehitykseen ja käyttäytymiseen (subletaalit vaikutukset), 2) useamman kasvinsuojeluaineen yhteisvaikutukset (synergistiset vaikutukset) ja 3) kasvinsuojeluaineiden vaikutukset luonnonvaraisiin mehiläislajeihin. Lisäksi Suomeen pitää perustaa kattava ja jatkuva kasvinsuojeluaineiden ympäristöjäämien seurantaohjelma