Comparison of psyllium feeding at home and nasogastric intubation of psyllium and magnesium sulfate in the hospital as a treatment for naturally occurring colonic sand (geosediment) accumulations in horses : a retrospective study

Background: Ingestion of geosediment (further referred as sand) may cause weight loss, diarrhea and acute or recurrent colic in horses. Our aim was to compare the efficacy of three treatment protocols in clearing colonic sand accumulations in clinical patients. This retrospective clinical study consisted of 1097 horses and ponies, which were radiographed for the presence of colonic sand. Horses included to the study (n = 246) were displaying areas of sand in the radiographs of >= 75 cm(2) and were treated medically monitoring the response with radiographs. The horses were assigned into three groups based on the given treatment: Group 1 was fed psyllium [1 g/kg body weight (BW)] daily at home for a minimum of 10 days (n = 57); Group 2 was treated once with psyllium or magnesium sulfate by nasogastric tubing followed by daily feeding of psyllium (1 g/kg BW) at home for a minimum of 10 days (n = 19), and Group 3 was treated by daily nasogastric tubing for 3-7 days with psyllium and/or magnesium sulfate (1 g of each/kg BW) (n = 170). Results: The initial area of sand did not differ significantly between the treatments. Group 3 had significantly less residual sand than Groups 1 and 2, and the proportion of resolved horses was higher in Group 3 than in Groups 1 and 2. Conclusions: Daily nasogastric tubing with psyllium and/or magnesium sulfate for 3-7 days removes large accumulations of sand from the colon in horses more effectively than feeding psyllium for at least 10 days.Peer reviewe

Diagnostic evaluation and short-term outcome as indicators of long-term prognosis in horses with findings suggestive of inflammatory bowel disease treated with corticosteroids and anthelmintics

Abstract Background Recurrent colic and unexplained weight loss despite good appetite and adequate feeding and management practices are common conditions in the horse. However, little information has been published on the systematic diagnostic evaluation, response to treatment, prognostic factors or outcome of either presentation. The aims of this study were to 1) identify possible prognostic indicators and 2) report the short- and long-term response to treatment with corticosteroid therapy of a variety of horses with a presumptive diagnosis of inflammatory bowel disease (IBD). Thirty-six horses with a history of recurrent colic and/or unexplained weight loss were screened with a detailed clinical, clinicopathological and diagnostic imaging examination. Twenty horses were subsequently selected that had findings consistent with inflammatory bowel disease based on the fulfilment of one or more of the following additional inclusion criteria: hypoproteinaemia, hypoalbuminaemia, malabsorption, an increased intestinal wall thickness on ultrasonographic examination or histopathological changes in rectal biopsy. These 20 horses were treated with a standardized larvicidal anthelmintic regime and a minimum of three weeks of corticosteroid therapy. Results The initial response to treatment was good in 75% (15/20) of horses, with a 3-year survival rate of 65% (13/20). The overall 3-year survival in horses that responded to initial treatment (12/15) was significantly higher (P = 0.031) than in those that did not respond to initial treatment (1/5). The peak xylose concentration was significantly (P = 0.048) higher in survivors (1.36 ± 0.44 mmol/L) than non-survivors (0.94 ± 0.36 mmol/L). Conclusions The overall prognosis for long-term survival in horses with a presumptive diagnosis of IBD appears to be fair to moderate, and the initial response to anthelmintic and corticosteroid therapy could be a useful prognostic indicator. The findings of the present study suggest that a low peak xylose concentration in absorption testing is associated with a less favourable prognosis, supporting the use of this test

Hevosen ruoansulatuskanavan hiekkakeräymät

Syventävät opintoni koostuvat kahdesta Suomen eläinlääkärilehteen julkaistavaksi esitystä artikkelista. Ruoansulatuskanavan hiekkakeräymien diagnostiikka, hoito ja enneltaehkäisy hevosella - kirjallisuuskatsaus Hevosen ruoansulatuskanavaan saattaa joutua hiekkaa joko rehun mukana tai hevosen syödessä sitä tarkoituksella suoraan maasta. Hiekan kertyminen suolistoon voi aiheuttaa esimerkiksi ähkyoireita tai ripulia. Hiekka painuu raskaana materiaalina suolen ventraaliosiin ja suoranaisen limakalvoärsytyksen lisäksi se saattaa aiheuttaa divertikkelimuodostusta. Suuri hiekkamäärä voi aiheuttaa myös suolitukoksen. Paksusuolessa oleva hiekka saattaa tuntua peräsuolen kautta tunnusteltaessa. Ulosteen sisältämä hiekkamäärä korreloi huonosti suolistossa olevan hiekkamäärän kanssa. Diagnostiikassa voidaan käyttää myös vatsaontelon auskultaatiota ja ultraäänitutkimusta. Röntgentutkimuksella pystytään osoittamaan vatsaontelon etuosassa olevat hiekkakeräymät. Hiekkakeräymien hoitoon käytetään yleisesti psylliumia sisältäviä laksatiiveja. Suuret annokset magnesiumsulfaattia on myös havaittu tehokkaaksi. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää välttää ruokintaa suoraan maasta etenkin hiekkatarhoissa, sekä estää ruoan maahan variseminen. Vaikeimpia hoidettavia ovat tarkoituksella hiekkaa syövät ja ahneet, maasta jokaisen ruoanmurusen etsivät hevoset. Ruoansulatuskanavan hiekkakeräymien röntgenlöydösten yhteys hevosen ikään, rotuun ja oireisiin Tutkimusaineistomme koostui 52:sta Yliopistollisessa eläinsairaalassa noin kolmen vuoden aikana röntgenkuvatusta hevosesta, joiden vatsaontelon alaetuosassa oli merkkejä hiekkakeräymistä. Hevosten ikä vaihteli alle puolesta vuodesta 23 vuoteen ja ne edustivat useita eri rotuja. Suurin osa varsoista oli tutkittavana kesäkuukausina, kun taas yli puolivuotiaiden hevosten hoitoontuloaika keskittyi marraskuun ja maaliskuun väliseen aikaan. Hiekkakeräymien koossa oli suurta vaihtelua. Etenkin aikuisilla suomenhevosilla nähtiin hyvin laajoja hiekkakeräymiä. Nuorilla hevosilla taas keräymien lukumäärä oli suurempi kuin aikuisilla. Keräymien pinta vaihteli hyvin tarkkarajaisesta suolen muuhun sisältöön sekoittuvaan. Suurella osalla (73%) hevosista oli ruoansulatuskanavan oireita kuten ähkyä tai ripulia. Epäspesifisiä oireita, kuten laihtumista, alentunutta suorituskykyä ja apaattisuutta esiintyi joko yksin tai yhdessä ruoansulatuskanavan oireiden kanssa 46%:lla hevosista. Vain viidellä hevosista ei ollut hiekkakeräymiin yhdistettävissä olevia oireita lainkaan. Toinen primaarisairaus löytyi 22 hevoselta, ja näistä puolella todettiin olevan hiekkaa suurehkoja määriä. Tilastollisesti merkitsevä yhteys todettiin akuuttien ähkyoireiden ja hiekan määrän sekä akuuttien ähkyoireiden ja hiekkakeräymien lukumäärän välillä