Suomen kansantalouden materiaalivirrat ja niiden vaikutukset : Toteutunut kehitys ja kiertotalouden skenaariot vuodelle 2035

Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kiertotalouden potentiaalista vaikuttaa Suomen luonnonvarojen käyttöön ja niistä aiheutuviin ympäristö- ja talousvaikutuksiin. Viimeaikaisen kehityksen lisäksi arvioitiin kolmea luonnonvarojen käytön skenaariota vuodelle 2035. Niihin lisättiin kiertotaloustoimenpiteitä vaiheittain siten, että kunniahimoisin skenaario pyrki saavuttamaan Suomen kiertotalouden strategisen ohjelman luonnonvaratavoitteiden lisäksi myös Suomen hiilineutraalisuustavoitteen. Tulosten perusteella kiertotalouden strategisessa ohjelmassa asetut luonnonvaratavoitteet ovat osin saavutettavissa. Tällöin Suomen raaka-aineiden kokonaiskulutus vuonna 2035 ei ylitä vuoden 2015 tasoa, ja materiaalien kiertotalousaste kaksinkertaistuu vuodesta 2015. Myös hiilineutraalisuus voidaan saavuttaa vuoteen 2035 mennessä työssä hahmoteltujen oletuksien ja lisätoimien toteutuessa. Puhdas energiasiirtymä vähentää Suomen päästöjä ja luonnonvarojen käyttöä merkittävästi jo nykyisten päätösten toteutuessa perusskenaariossa. Kiertotaloustoimenpiteet edistävät edelleen päästöjen laskua ja vahvistavat nieluja. Suomen raaka-aineiden kulutus asukasta kohden säilyy kiertotaloustoimenpiteistä huolimatta globaalisti erittäin korkealla tasolla ja resurssituottavuudessa jäädään kauas EU-maiden keskiarvosta. Kiertotalouden toteutukseen tarvitaan lisää kunnianhimoa ja toimintaa tukevia ohjauskeinoja. Julkaisu on päivitetty 22.3.2024, s. 21, 23, 43, 89

Adverse health effects of Germany’s Nuclear Phase-out : Increased mortality due to non-communicable respiratory diseases

Fukushiman-ydinonnettomuuden jälkeen vuonna 2011 Saksa sulki kahdeksan seitsemästätoista ydinreaktoristaan ja sitoutui sulkemaan loput reaktorit vuoteen 2022 mennessä. Valtaosa osa ydinvoimalla tuotetusta sähköstä korvattiin fossiilisilla polttoaineilla. Koska fossiilisten polttoaineiden käytön ja paikallisten ilmansaasteiden välillä on vaha yhteys, on todennäköistä, että ydinvoimaloiden sulkemisesta aiheutui haitallisia vaikutuksia ilmanlaadulle ja terveydelle. Tämä Pro Gradu-tutkielma tarkastelee Saksan vuoden 2011 ydinvoimaloiden sulkemisen ja lisääntyneen kivihiilen käytön aiheuttamia terveysvaikutuksia, keskittyen tarttumattomista keuhkosairauksista aiheutuviin ennenaikaisiin kuolemiin. Kuolleisuutta tarkastellaan menetettyjen elinvuosien kautta. Ydinvoimaloiden sulkemisen vaikutuksia tarkastellaan synteettisen kontrolli menetelmän avulla. Synteettinen kontrolli menetelmä mahdollistaa kontrafaktuaalisen kehityskulun muodostamisen, tilanteen, jossa Saksa ei olisi luopunut ydinvoimasta. Vertaamalla keuhkosairauksista johtuvien menetettyjen elinvuosien kontrafaktuaalista ja todellista kehityskulkua, pystyn arvioimaan ydinvoimaloiden sulkemisesta ja siitä seuranneesta kasvaneesta kivihiilen käytöstä aiheutuneet vaikutukset menetettyihin elinvuosiin. Ydinvoimaloiden sulkemisen jälkeen keuhkosairauksista johtuvat menetetyt elinvuodet kasvoivat keskimäärin vuosittain 14 vuotta 100 000 asukasta kohden. Vaikutukset kohdistuivat pääasiassa 50–64 vuotiaisiin. Kuolleisuuden kasvusta aiheutuneet taloudelliset kustannukset vaihtelivat viidestä miljardista eurosta 19 miljardiin euroon, riippuen käytetystä elinvuoden arvosta. Ottaen huomioon Fukushiman tasoisen ydinonnettomuuden todennäköisyyden, ydinvoimaloiden sulkemisesta aiheutuneet kustannukset ylittävät Fukushiman tasoisesta ydinonnettomuudesta aiheutuvat odotetut vahingot. Yhteenvetona voidaan todeta, että tämän tutkielman tulokset korostavat politiikkamuutosten mahdolliset ei-toivottujen vaikutusten tarkastelun tarvetta. Saksassa ydinvoimaloiden sulkeminen kasvatti tarttumattomista keuhkosairauksista aiheutunutta kuolleisuutta ja aiheutti merkittäviä taloudellisia kustannuksia. Ilmansaasteiden rooli, niistä aiheutuvista merkittävistä vaikutuksista huolimatta, on ollut rajallinen energiapolitiikkaan koskevissa politiikka arvioineissa. Tutkielman tulokset korostavatkin tarvetta nostaa ilmansaasteiden merkitys mukaan päätöksentekoon kasvihuonekaasujen rinnalle.Following the Fukushima Daiichi nuclear accident in 2011, Germany swiftly decommissioned eight of its seventeen nuclear reactors, ultimately committing to a complete nuclear phase-out. Consequently, a substantial portion of nuclear power production was replaced by fossil fuels. Given the established link between fossil fuel use in electricity generation and localized air pollution, this transition likely adversely affected local air quality and associated respiratory health effects. This thesis examines the unintended health consequences of Germany's nuclear phase-out, focusing on premature mortality from non-communicable respiratory diseases, quantified through Potential Years of Life Lost. This thesis uses the synthetic control method to investigate the health outcomes of nuclear phase-outs, adding to the limited existing literature in this domain. Employing synthetic control techniques and utilizing mortality data from the World Health Organization, I am able to construct a counterfactual scenario representing a Germany that did not phase out nuclear energy. This allows me to assess the trajectories of potential years of life lost due to non-communicable respiratory diseases following the nuclear plant closures. I find an annual increase of 14 potential years of life lost per 100,000 residents after these closures, predominantly affecting individuals aged 50 to 64. The resulting economic costs due to this increased mortality range between five billion to 19 billion euros, depending on the chosen value of life year. Considering the exceedingly low probability of Fukushima scale nuclear accident, these figures surpass the expected damages of a such accident. In sum, this thesis underscores the importance of considering potential unintended consequences of policy changes. The German nuclear phase-out led to amplified mortality and economic expenditures. Despite its substantial local impact, local air pollution remains less recognized than greenhouse gas emissions. Policymakers should extend their considerations in the energy sector to encompass local air pollution alongside greenhouse gas emissions